Lue keskustelun säännöt.
Mä pelkään että meille tulee poika
16.11.2005 |
Mä en osaa olla äiti pojalle!
Mulla on maailman ihanin tyttö, ja mä en ole koskaan pitänyt pojista.
Suurin osa tuntemistani pikkupojista huutaa, riehuu, on älyttömän villejä jne. Mä en ymmärrä poikien leikkejä enkä sitä tottelemattomuutta ja villeyttä. Mä en ymmärrä niiden leluja enkä ajatuksia. Mä en halua saada mitään riiviötä!
Musta pienet tytöt on paljon söpömpiä ja kivempia kuin pojat, ja keskittyy paremmin kirjoihin ja leikkeihin, eikä kaikki ole pelkkää tuhoamista ja villitsemistä. Tytöt on ulkonäöllisesti ja luonteeltaankin paljon kivempia kuin pojat. Mä en ole tavannut yhtään pientä poikalasta, josta olisin pitänyt. Tytöistä sen sijaan pidän kaikista, oli ne sitten omia tai vieraita.
Tiedän että tytötkin voi olla villejä, ei tuo omakaan tapaus mistään rauhallisimmasta ja kilteimmästä päästä ole... Mutta silti!
Mä pelkään, että en osaa olla äiti pojalle, ja että jos poika tulee, rakastaisin koko ajan esikoista enemmän, koska hän on tyttö.
Toivon tyttöä niin kovasti, että halkean...
Kommentit (92)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksi kertaa minäkin olen toivonut tyttöä. Kumpikin ovat poikia. Eikä näitä pikkunaperoita ihanampia lapsia voi olla! Näin jälkikäteen ajattelen, että minut oli tavallaan tarkoitettukin pikkupoikien äidiksi (vaikka en nyt viittaa mihinkään jumalaan, joihin en usko).
Toinen on oikea musiikkivirtuoosi ja esittelee taitojaan estotta joka paikassa: tanssii (vääntelee käsiään ja heiluttelee peppuaan) hiekkalaatikolla, laulaa nuotin vierestä ja rämpyttelee leikki-kanneltaan. Hänen lempilelunsa on sitä paitsi vaaleanpunainen nalle! Toinen, vuoden ikäinen, taas hurmaa kaikki matkimalla isoveljeään. Eli hän yrittää perässä tanssia, laulaa jne ja tuloksena on mahtava show!
Minun poikani EIVÄT ole mitään päättömiä riehujia vaan yksinkertaisesti iloisia lapsia.
Minä siis olen ainakin oppinut, että sukupuolella ei TODELLAKAAN ole tuon taivaallista väliä. Tytöt ja pojat eivät ole ratkaisevalla tavalla erilaisia, he ovat yksilöitä ja omia luonteitaan.
Muunlainen suhtautuminen on minusta lasten halveksimista ja ylenkatsomista.
minä muuten olen äiti lapsilleni, en tytön äiti/pojan äiti.
mitä eroa on olla tytön äiti pojan äidistä? kasvatatteko eri sukupuolet eri lailla vai?
Vierailija:
Mä en ole tavannut yhtään pientä poikalasta, josta olisin pitänyt. Tytöistä sen sijaan pidän kaikista, oli ne sitten omia tai vieraita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en kasvata lapsiani erilailla,mutta ennenkuin minulla oli lapsia en tiennyt äidtiydestä.Sitten kun minulla oli poika,tiesin millaista on olla äiti pojalle.sitten kun sain myös tytön niin tajusin ettei äitiys muutu,oli hoidettavana sitten tyttö tai poika.
Ihmiset saattaa pelätä vaan sellaista mistä eivät vielä tiedä!
-22
Vierailija:
Mä en ole tavannut yhtään pientä poikalasta, josta olisin pitänyt. Tytöistä sen sijaan pidän kaikista, oli ne sitten omia tai vieraita.
Eihän näin tietenkään voi olla, ja tuollaisen kirjoittaminen saa todella säälin heräämään sitä mahdollisesti syntymässä olevaa pikkupoikaa kohtaan...
Että ei ole " yhtään mukavaa poikalasta tavannut" ! Juupa juu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuolla yhdessä ketjussahan oli siitä miten monet naiset inhoaa toisten lapsia...mitä kummaa siinä on jos ei ole tavannut kivoja poikalapsia kun suurin osa naisista kirjottaa ylipäänsä vihaavansa muiden lapsia!!
Sit kun odotin edellistä (odotan nyt vauvaa ja jos tän syliini elävänä saan, niin muulla ei ole väliä, velatkin unohtuu), niin leikilläni (ja ehkä totta toinen puoli) sanoin muutaman kerran ääneen mm.neuvolassa, etten enää yhtään poikaa halua, kun niistä on enemmän työtä. (Nuorempi poika on tosi välkky, mut sitäkin vilkkaampi ollut vauvasta asti)
No sit viikkoa ennen laskettua aikaa pienokanen lakkasi liikkumasta ja minun aavistukseni piti paikkaansa. Suureksi suruksemme poikamme oli menehtynyt ja syykin selvisi heti synnytyksen jälkeen. Napanuora oli tiukalla solmulla.
Sit kun pahin shokki oli takana, muistui mieleen sanomiseni. Ja voi sitä syyllisyyden tunnetta. Ikäänkuin minä puheillani olisin saanut napanuoran solmuun. No siitä olen selvinnyt, mutta kaikki lapset ovat arvokkaita juuri omana itsenään. Ketään en pois antaisi. Ja vauvat on aina ihania.
Ja sitähän kasvaa vanhemmuuteen lapsen mukana.
Toinen pojistani " hyppii välillä seinille" ja toinen on sit rauhallisempi.
Mut on tytöissänikin eroja roimasti...
Ja taatusti kun vauvan syliisi saat, oli tyttö tai poika, niin suurempaa onnen tunnetta ei oli kuin oma pienokainen...
Tsemppiä vaan ja onnittelut raskauden johdosta.
Täällä toinen raskautettu rv22
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuopus oli monta viikkoa lastenklinikalla,kyllä sitä silloin vain
ajattelee että saisi lapsen terveenä kotiin.Jokaisen kannattais käydä
lastenklinikalla pistäytymässä niin johan ääni muuttuis kellossa.
tosiaan uskoin jonkun ihmisen kirjoittavan tollasta paskaa....Olet joko vähä-älyinen tai olet päässyt elämässä liian helpolla.Mitähän sä sitten kirjoittaisit tänne palstalle jos saisit vaikeasti vammaisen lapsen?Mä todella haluaisin tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen oikein monta ihanaa ja suloisennäköistä poikaa! Ja kasvatuksesta se käytöskin on pitkälle kiinni.
Olen pahoillani, mutta voi kun tuollaiset ihmiset kuin sinä eivät saisi lapsia ollenkaan!!
T.Onnellinen pojan ja tytön äiti:)
Kesken meni ei toivottu...
Lapset on lahja, mutta olet liian tyhmä ymmärtääksesi!
Säälin niin kovasti pientä poikaasi, jos sulle se onni suodaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon, että kirjoitit tuon joko provoilumielessä tai siksi, että et tosiaamnkaan tiedä pienistä pojista yhtään mitään! Ja silloin ei kannata kirjoitella noin kärkeviä, jos ei asioista tiedä!
En tiedä olenko outo, mutta en ole koskaan toivonut sukupuolta, missään raskaudessani, olen vain innolla miettinyt millainen tyyppi sieltä nyt mahtaakaan tulla. Enkä koe jääneeni mistään paitsi, ettei minulla ole tyttöjä, heitä olisin rakastanut joka tapauksessa yhtä paljon kuin poikianikin.
Jos vielä viides lapsi tulee, niin tervetuloa vaan, sukupuoleen katsomatta!
Ajattelin hieman samalla tavalla kun odotin esikoista. Minulla ei ollut mitään kokemusta pienistä pojista kun itsellä on vain siskoja ja olen elänyt siinä tyttöjen maailmassa. Tytön maailma tuntui nukkeleikkeineen niin paljon tutummalta. Pienet pojat vaikuttivat juuri tuollaisilta riehujilta, autoilla päristäjiltä, kaikella tavalla vierailta. Mietin miten minä osaisin olla pojan äiti.
Nyt olen kahden pienen pojan äiti eikä mikään ole ihanampaa! Poikien maailma ei tunnu enää yhtään vieraalta, sen sijaan mietin olisiko minusta koskaan ollutkaan tyttöjen äidiksi.
Lastasi rakastat suunnattomasti joka tapauksessa ja jos hän on poika, pääset tutustumaan poikien maailmaan hänen kauttaan ja se on suuri rikkaus!
Ja toi löpinä tytäistä oli täyttä puppua, sä et tunne lapsia ollenkaan.
Olen monesti miettinyt, että minulle suotiin poikia juuri tästä syystä. Kun vauva syntyy, hän on vain vauva (jos jostain niin isosta asiasta, kuin lapsi voi sanoa " vain" ). Hän ei ole ensisijaisesti tyttö eikä poika. Sellainen ihminen, jolla on kokemusta vain toisesta sukupuolesta voi kuvitella, että sukupuolella on omille vanhemmille suurempikin merkitys. Todellisuus on kuitenkin, että ihan pieni vauva on aikalailla sukupuoleton. Sinä aikana kun hän kasvaa (ja häntä toivottavasti kasvatetaan) ehtii äitikin sopeutua ja kasvaa mukana. Tuli lapsesta sitten tyttö tai poika.
Mulla on esikoinen tyttö ja kun toinen raskaus alkoi, toivoin tyttöä, ihan käytännönkin syistä. Tytölle on valmiiksi vaatteet ja osaan hoitaa ja suhtautua tyttöön paremmin. Näin ajattelin, mutta poikahan sieltä tuli. Kyllä siinä on ensin opettelemista jo käytännön syistä: vaipan vaihdot ym. Mutta nopeasti tunne vaihtuu ja kyllä sitä poikaa oppii rakastamaan. Ja sanotaan, että äidin ja pojan välillä on aivan toisenlainen rakkaus kuin tytön kanssa. Mun poika on herkkä ja rakastava, mutta kyllä on myös vilkkaapi kuin siskonsa, mutta hyvällä tahdolla. Älä ole huolissasi vaikka poika syntyisi. Omaa lasta rakastaa kuitenkin ehdoitta. Onnea odotukselle.
Ihanaa kun joku osaa ajatella asiaa minunkin kannaltani, eikä vain hauku! Tämä on kuitenkin itsellenikin todella vaikea asia, koska eihän näin saisi tuntea! Tältä minusta silti tuntuu... Ja luulen etten tosiaan ole ainoa, joka toivoo jompaa kumpaa sukupuolta. En toki tarkoittanut tekstilläni sitä, että pojat olisivat jotenkin huonompia kuin tytöt. Itse en vaan koskaan ole ymmärtänyt enkä välittänyt pojista, joten...
Harva tuntuu käsittävän sitä mitä ajan takaa, joten en jaksa vääntää rautalangasta. Kyllähän minä rakastaisin sitä poikaakin, varmasti jollain tavalla! Mutta kun tiedän ainakin tällä hetkellä pitäväni tytöistä enemmän, pelkään rakastavani tytärtäni enemmän, ja lastemme olevan eriarvoisessa asemassa minun silmissäni! Se jos mikä tuntuu pahalta ajatukselta, pelkään että lapset joskus tulisivat sen itsekin huomaamaan, että heitä pidetään eriarvoisina ja toista rakastetaan toista enemmän!
ap, joka lähtee nukkumaan...