Mies jättää mut ja tsiisus mikä syy

Kärsivällisyyttä, ap, kärsivällisyyttä! Vain kokemattomat neuvovat sinua heti heittämään miehen pihalle. Saatat kuin saatatkin olla rakkaallesi se kaikkein suurin rakkaus, et vain tiedä sitä vielä. Ei miehesikään tiedä. Hänen täytyy ensin käydä kokemassa, ettei nuoruudenrakkaus enää kanna ja surra se pois.

Faktat ovat nämä:

1. olet avoliitossa harvinaisen rehellisen ja kiltin miehen kanssa,

2. tunteitaan ei voi kukaan käskyttää, ei edes miehesi.

Hmm. Olen ollut vastaavassa suhteessa. Kun mies oli mielestään niin hurjan rehellinen ja kiltti, se antoi hänelle mielestään vapaat kädet olla tavallaan näiden molempien naisten kanssa sillä aikaa kun omien puheittensa mukaan "mietti mitä haluaa". Kotona sai omien sanojenkin mukaan yhdenlaista hyvää, sen toisen luona toista, ja voi kun oli niin vaikea päättää mitä tahtoo. No, mikäpäs siinä joo. Kun hän avoimesti kertoi missä mennään, hän koki oikeutetuksi kohdella vaimoaan huonosti, ja peruuttaa esim sovittutja menoja siksi että piti kuskata tätä toista. Hänhän oli niin rehellinen! Miten saatoin olla niin pikkusieluinen, että pahoitin mieleni!

Jaksoin pari kuukautta, sitten vihelsin poikki. En ole katunut.

Faktat ovat nämä:

1. olet avoliitossa harvinaisen rehellisen ja kiltin miehen kanssa,

2. tunteitaan ei voi kukaan käskyttää, ei edes miehesi.

Hmm. Olen ollut vastaavassa suhteessa. Kun mies oli mielestään niin hurjan rehellinen ja kiltti, se antoi hänelle mielestään vapaat kädet olla tavallaan näiden molempien naisten kanssa sillä aikaa kun omien puheittensa mukaan "mietti mitä haluaa". Kotona sai omien sanojenkin mukaan yhdenlaista hyvää, sen toisen luona toista, ja voi kun oli niin vaikea päättää mitä tahtoo. No, mikäpäs siinä joo. Kun hän avoimesti kertoi missä mennään, hän koki oikeutetuksi kohdella vaimoaan huonosti, ja peruuttaa esim sovittutja menoja siksi että piti kuskata tätä toista. Hänhän oli niin rehellinen! Miten saatoin olla niin pikkusieluinen, että pahoitin mieleni!

Jaksoin pari kuukautta, sitten vihelsin poikki. En ole katunut.

Tilanne oli niin hankala henkisesti, että hakeuduin saamaan apua. Terapeutin mukaan miehen käytös oli hämmästyttävän julmaa ja epäkypsää, ja oli melkoinen osoitus kypsyydestä että yritin ymmärtää, antaa tilaa ja jaksaa noinkin pitkään...

Kiitos kannustavasta viestistäsi, tämä antaa voimaa.

Olen todellakin liitossa harvinaisen kiltin ja rehellisen miehen kanssa. Se on joskus sekä hyvä, että paha... mutta ehdottomasti yksi niistä ominaisuuksista joihin hänessä alunperin ihastuin.

En vaan tiedä miten valmis olen tuohon irtipäästämiseen ja sen katsomiseen että mitä sitten tapahtuu. Irti toki voin päästää etenkin jos hän sitä tahtoo (mutta päätin että tosiaankin saa sitten itse lopettaa suhteen, en aio hänen puolesta sitä lopettaa!) mutta se on sitten kerrasta poikki, en rupea soutamaan ja huopaamaan vaikka myöhemmin tahtoisikin tulla takaisin. Sen verran jääräpää olen kun minua loukataan tällä tavalla ...

Kerrasta poikki on ihan hyvä periaate. Jos mies on suhteestanne lähdössä, sen verran tosissaan hänen on oltava että ymmärtää, ettei takaisin ole enää tulemista. (Se, että saatatte kuitenkin palata myöhemmin yhteen, ei ole asia, jota kannattaa tässä vaiheessa miettiä. Silloin olette hieman eri ihmisiä varmasti molemmat.)

Itse tosiaan olin aika samanlaisessa tilanteessa, paitsi että olin seurustellut silloisen mieheni kanssa vasta viitisen kuukautta kun hän ihastui toiseen. Suhteemme oli kuitenkin jo hyvin syvä (asuimmekin yhdessä), koska olimme ennen suhdetta olleet pitkään hyviä ystäviä. Tilanne oli aivan karmea; pystyn hyvin kuvittelemaan miltä sinusta tuntuu. Tuttuja ovat myös nuo yölliset silittelyt, pussailut ja rakastelut. Suhteemme oli meille kummallekin tärkeä ja tilanne oli siksi miehellekin hyvin tuskallinen, mutta mies ei vain voinut ihastukselleen mitään. Arvostin kovasti häntä siitä, että kertoi minulle ennen kuin alkoi millään tavoin tapailla tätä naista.

Sovimme sitten, että mies viettää aikaa naisen kanssa, jotta näkee onko ihastuksella paljonkin todellisuuspohjaa. Aluksi käsittelimme asioita yhdessä, mies kertoili tapaamisistaan tämän naisen kanssa ja mietimme sopisivatko he yhteen meitä kahta paremmin, ja mistä sen voisi tietää.. Sitten eräänä iltana mies itkien ilmoitti, että haluaa katsoa kortteja toisen naisen kanssa pidemmälle, ja koska sovimme että meidän suhteemme pitää siinä tilanteessa lopettaa, niin hän lopettaa sen. Tunne oli aivan musertavan hirveä. Hän ei ollut saada sanottua asiaa suoraan, ja jouduin erikseen pyytämään, että hän sanoisi sen kokonaisella, selväsanaisella lauseella, joka jäisi minulle mieleen.

Menin henkisesti hyvin huonoon kuntoon tuon jälkeen, koska tuo mies oli siihenastisen elämäni ehdottomasti tärkein ihminen ja suurin rakkaus. Nyt hän jatkaisi elämäänsä toisen naisen kanssa heittäen hukkaan kaiken kauniin, mitä meillä oli yhdessä. Onneksi pääsin kuitenkin jaloilleni ajan myötä ja ystävien avustuksella, sillä tällä hetkellä en vaihtaisi missään tapauksessa nykyistä elämääni suhteeseen ko. miehen kanssa.

Tuon elämäni hirveimmän ajan jälkeen tapasin lyhyen ajan sisällä jopa kaksi kertaa miehen, josta tiesin heti ensimmäisellä tapaamisella että kyseessä on minulle paljon tuota edellistä parempi kumppani. Toinen näistä on nykyisin hyvä ystäväni, ja toinen on elämänkumppanini. Tämä tarinan ensimmäinen mies puolestaan on onnellisesti naimisissa sen naisen kanssa, johon ihastui, ja heillä on kolme lasta. Myös tämä mies on ystäväni. Välimme säilyivät kaikesta tuskasta huolimatta hyvinä, koska mies ei pettänyt minua eikä valehdellut, ja voin siksi edelleen kunnioittaa häntä ihmisenä.

Olen vuosien myötä ja uuden kumppanini kanssa oppinut huomaamaan, että suhteeni tuohon ensimmäiseen mieheen olisi aina jäänyt tietyllä tavalla puolittaiseksi. Se oli toki parasta ja ihaninta, mitä siihen mennessä olin kokenut, mutta hänen jälkeensä tulleen kumppanini kanssa suhde on kantanut paljon pidemmälle.

Kaikille osapuolille kävi siis lopulta hyvin, kun kukaan ei laittanut liikaa hanttiin elämälle. Miten ikinä sinulle käykään, yritä luottaa siihen että jos toimit rehellisesti ja reilusti (kuten miehesikin on toiminut sinua kohtaan), tulet luultavasti onnelliseksi joka tapauksessa - tavalla tai toisella. Toivotan sinulle kovasti voimia ja kestävyyttä!

kokeilisin hissukseen, mitä tuo vanha rakkaus tuumaa ja seurustelisin sen kanssa ja kokeilisin seksiäkin, onko se yhtä hyvää kun muistan. Jos suhde alkaisi toimimaan, jättäisin ap.n

Jos se ei toimisi, olisin hissukseen hiljaa ja jatkaisin ap.n kanssa suhdetta kuin mitään ei olisi ollut.

JUURI tuommoisten miesten takia kuin sinä mun todellakin kannattaa taistella sen puolesta, että meidän suhde pelastuu enkä päädy jonkun tommosen possun kanssa yhteen. Kuten omallekin miehelle sanoin, niin arvostan rehellisyyttään ja vaikka se nyt itkettää, niin vielä pahemmin satuttaisi jos toimisi kuten tämäkin "sankari" tässä kirjoittaa.

Ap

Miten voit muka luottaa enää? Ei sen kuuluisi edes miettiä tollasia. Ajatuskin sun menettämisestä pitäisi olla miehelle kuin kuolema! On hyvin lapsellista ja itsekästä miettiä ääneen tollasia että kumman ottais, etten tentten...

Hmm. Olen ollut vastaavassa suhteessa. Kun mies oli mielestään niin hurjan rehellinen ja kiltti, se antoi hänelle mielestään vapaat kädet olla tavallaan näiden molempien naisten kanssa sillä aikaa kun omien puheittensa mukaan "mietti mitä haluaa". Kotona sai omien sanojenkin mukaan yhdenlaista hyvää, sen toisen luona toista, ja voi kun oli niin vaikea päättää mitä tahtoo. No, mikäpäs siinä joo. Kun hän avoimesti kertoi missä mennään, hän koki oikeutetuksi kohdella vaimoaan huonosti, ja peruuttaa esim sovittutja menoja siksi että piti kuskata tätä toista. Hänhän oli niin rehellinen! Miten saatoin olla niin pikkusieluinen, että pahoitin mieleni!

Jaksoin pari kuukautta, sitten vihelsin poikki. En ole katunut.

Ei kuulosta tutulta. Minun taannoinen kumppanini ei tuolla tavalla "pyörittänyt" kahta naista, vaan sovimme hänen kanssaan yhdessä kaikesta: miten hän toimii, ja millä ehdoilla. Näistä ehdoista hän myös piti kiinni. Ja siis otti asian puheeksi ennen kuin mitään konkreettista oli tapahtunut, antaen näin minulle mahdollisuuden hallita tilannetta (olisin siis voinut heti tuossa kohtaa laittaa suhteen poikki, jos olisin halunnut). Ei perunut mitään minun kanssani tapahtuvaa toisen vuoksi, eikä muutenkaan käyttäytynyt loukkaavasti. Kyseinen mies ei koskaan käyttäisi omaa rehellisyyttään tuollaisena vipuna, jonka avulla voi kiristää muilta itselleen enemmän kuin ansaitsee.

Minusta on pelkästään hyvä, että lähdit tuosta suhteesta.

t. 50/64

Tarinasi oli todella koskettava, kiitos että jaoit sen täällä.



Itsestäni vain tuntuu ettei 40+ iässä enää tapailla sopivia kumppaneita, tuosta noin vaan. Sekin on yksi fakta. Mutta onhan se faktaa sekin, että jos mies kokee että se toinen on sopivampi, niin en voi kuin hyväksyä hänen ratkaisunsa.



Minkähänlainen ilta tästäkin on tulossa...

en ymmärrä, miksi ap pitää tilannetta niin erikoisena.



Minut on kerran jätetty toisen naisen takia ja olen itse pettänyt kerran sen hetkistä avokkia ja erosin toisen miehen takia.



olettehan ap jo kumpikin eronneet kerran, ainakin päätellen siitä, että lapsia on kummallakin. joten eipä tämä tilanne nyt niin ainutlaatuinen pitäisi olla.



tilanteen tekee erikoiseksi vain se, että mies haluaa erota ennen kuin on varmistanut uuden suhteen valmiiksí.



minä en jaksaisi kovin suurta draamaa tuollaisesta pitää yllä. minkäs teet jos mies rakastuu toiseen ja haluaa erota. minkäs teet jos itse rakastut toiseen ja haluat erota.



se kyllä aika useasti vaihtamalla paranee. ja ei, se ei mene aina niin, että nuoremmasta ei voi vaihtaa vanhempaan. jos on sielunkumppani niin sitä on sitten. minäkin olen naimisissa miehen kanssa, joka on minua nuorempi ja seurusteli meidän tavatessa minua 13 vuotta nuoremman naisen kanssa.

Itselläni on ollut paljon pidempi avioliitto ja avioliitto saman miehen kanssa yhteensä. Tietenkin yhteiselämään kuuluu ylämäet ja alamäet, mutta jos oma mieheni tekisi minulle jotain noin törkeää niin potkisin kyllä saman tien pysyvästi pihalle. Sinne saisi jäädä.

Miehesi pitää sinua täytenä ääliönä ja ajattelee korkeintaan omalla alapäällään. Vaikka ohimenevät ihastumiset ja rakastumiset kuuluvat elämään niin tuollainen käytös ei ole millään tasolla hyväksyttävää hyvässä parisuhteessa. Ei se sinua rakasta jos tuollaista päästää suustaan.

Kaikkeen te naiset kanssa alistutte ja rupeatte miesten typeriksi kynnysmatoiksi. Ei ole ihmekään jos tuollaista ihmistä ei voi kunnioittaa kun ei ole itsekunnioituksella ilmeisesti siunattu. Mies puhuu tuollaista paskaa ja on lähtemässä. Teikäläinen vielä repii sen sänkyyn illan päätteeksi...huoh...

Eipä nuo teidän miehenne näytä olevan valmiita tekemään mitään parisuhteensa eteen ja olevan lujana vastamäessä.

Äidilläni ja mummoillani on ollut ylämäkiä ja alamäkiä pitkissä avioliitoissa. Heillä on kuitenkin sen verran enemmän itsekunnioitusta etteivät todellakaan katsoisi tuollaista käytöstä sekuntiakaan.

Mielestäsi ihastumiset kuuluu pitkiin parisuhteisiin ja kuitenkin jos oma miehesi tekisi sinulle "jotain noin törkeää" niin potkisit heti pihalle. Ihanko tosiaan tuosta vaan lopettaisit oman pitkän avioliittosi jos miehesi joku päivä sanoisi että pelkää olevansa ihastunut johonkin toiseen? Mun mielestä tuo jos mikä vaikuttaa siltä että sulta itseltäsihän tuossa ei sitä sitoutumista ja ylämäessä lujana pysymistä löydy!

Ja kiitos vaan mutta minun ei tosiaankaan tarvitse miestäni repiä sänkyyn ja itsekunnioitustakin löytyy ihan normaalin verran, en ole mikään kynnysmatto. Eikä hän minulle. Ja kysypäs niiltä äidiltäsi ja mummoltasi että olisiko heillä pitkät liitot jos omista periaatteista ei olisi joskus joustanut, tai joitakin asioita katsonut vähän läpi sormienkin, tai sietänyt vaikka hammasta purren niitä vähän huonompiakin aikoja.

Rakkauteen kuuluu se anteeksiantokin ja jotkut jutut elämässä ON taistelemisen arvoisia. Eikä elämä muutenkaan niin mustavalkoista ole, että aina joko-tai. Mä todellakin toivon että me selvitään tästä kriisistä ja se lujittaa meidät entistä paremmin yhteen. Enkä aio heti luovuttaa. Mieskin sanoi että hän haluaa nyt seuraavat viikot olla mun kanssa niin paljon kuin mahdollista, ja lujittaa ja lähentää tätä mitä meillä on. Varmaan hän sillä tavalla ajattelee pääsevänsä eroon niistä muista haaveista, en tiedä, mutta varmaan kokeilla kannattaa.

Muutenkin suuresta osasta tähänkin ketjuun kirjoitetuista viesteistä saa sen kuvan että ellei mies ole vähintään täydellinen ja koko ajan toimi juuri niin kuin rouvia miellyttää, niin pihalle vaan surutta. Oikeassa elämässä kuitenkin näitä parisuhteeseensa tyytymättömiä akkoja tuolla ostareissa tuulipuvuissaan kahisee naamat näkkärillä vaikka millä mitalla, niin että tosiaankaan ei todellisuutta ole että joka pienestä vastoinkäymisestä heitetään kamat pihalle, vaan aika paljonkin siedetään ja siihen jäädään. Ja miehet ihan samalla lailla saa sietää akoiltaan vaikka mitä. Ei me naiset olla paljoa sen parempia.

Ap

Miten voit muka luottaa enää? Ei sen kuuluisi edes miettiä tollasia. Ajatuskin sun menettämisestä pitäisi olla miehelle kuin kuolema! On hyvin lapsellista ja itsekästä miettiä ääneen tollasia että kumman ottais, etten tentten...

Siten voin luottaa, että tunnen häntä. On luottamuksen arvoinen. Toisen ajatuksia en kuitenkaan voi hallita, omistaa enkä rajoittaa - ei kukaan voi, ei minkäänlaisessa parisuhteessa. Se kun on "vaan" kahden yksilön tahto kulkea samaa matkaa rinnakkain, ei siinä aivot yhteen sula.

Jos sulla ei ole luottamusta omaan mieheesi niin varmaan se on siksi että tiedät miehesi sen tilaisuuden tullen rikkovan.

Ja ehkä se ajatus mun menettämisestä onkin hänelle kuin kuolema. Koska hän ei pysty edes ajattelemaan sitä vaihtoehtoa.

Oikeastaan mua jonkun verran jopa häiritsee tuo, että mies yltiörehellisenä haluaa lopettaa suhteen minun kanssan ENNEN kuin edes koittaa katsoa tuleeko siitä jotain sen toisen kanssa. Toki tuo on ihanteellista ja varmaan parempi noin.



Mutta jos siitä ei tule mitään, niin sitten mekin ollaan erottu turhaan. Kaksi ihmistä joiden on hyvä olla yhdessä.



Mutta en tietenkään toivoisi että mun selän takana vehkeiltäisiin. Joten parempi tottakai näin, avoimesti.



Ihan parasta vaan olisi jos mies suvaitsisi tulla järkiinsä.

Minäkin sanoisin, että mies sepittää. Minulle ex-mies sepitti, ettei halua olla suhteessa ja oikeastaan haluaa olla yksin. Eipä aikaakaan kun päsäytti kihloihin naisen kanssa, jonka kanssa oli seurustellut jo vuoden päivät meidän avioliiton aikaan.

Miehet usein petaavat pedin valmiiksi ennen kuin lähtevät.

eli mies tunnusti avoimesti, että toinen on ja hänen "on pakko elää tämä uusi suhde loppuun, se on niin suuri ja ihana". Mutta samalla hän halusi minulta seksiä, koska suhde uuden kanssa oli vielä niin nupuillaan ja etäisyyttä oli paljon, että seksi ei ollut heillä ihan jokapäiväistä.



Ei se mies minua nainut vaan kuvitteli tilalleni toisen. Minä taas luulin, että mies palaa luokseni, koska seksi sujui.



Mies lähti, eli sen suhteensa yhdessä kesässä, mutta en halunnut häntä takaisin. KUn hän soitteli ja pyyteli niin ilmoitin, että minun pitää nyt elää loppuun tämä yksinäisyys.

Onko vain suomalaiset miehet possuja vai röhkiikö ne muunkinmaalaiset yhtä rumasti kuin nämä Suomen possupojat? Olen niin kurkkuani myöten täynnä miesten sikamaisuutta. Olen töissä miesvaltaisella alalla ja voi sitä paskaa mitä nuorten miesten suusta valuu...pahaa aavistamattomat vaimot ja lapset oottaa kotona. Ja eivät varmasti tiedä miten saastaisia heidän kultsinsa ovat sielultaan. Mikä nykymiehet on pilannut? Vai tänä vapauden aikakautena mies viimein toteuttaa todellista luontoaan?

häiriintynyt tapaus. Ei voi muuta sanoa.

Onko vain suomalaiset miehet possuja vai röhkiikö ne muunkinmaalaiset yhtä rumasti kuin nämä Suomen possupojat? Olen niin kurkkuani myöten täynnä miesten sikamaisuutta. Olen töissä miesvaltaisella alalla ja voi sitä paskaa mitä nuorten miesten suusta valuu...pahaa aavistamattomat vaimot ja lapset oottaa kotona. Ja eivät varmasti tiedä miten saastaisia heidän kultsinsa ovat sielultaan. Mikä nykymiehet on pilannut? Vai tänä vapauden aikakautena mies viimein toteuttaa todellista luontoaan?

ikäisistä miehistä on kyse ja mitä ne sitten puhuvat?

Jotta avioliitto olisi Jumalan silmissä avioliitto, siihen tulee kuulua seuraavat tekijät:



Yhteiskunnallisuus

Julkisuus

Tapahtuu seurakunnan keskuudessa

Tapahtuu Jumalan toimesta



Parin astuessa avioon...



Avioliitto solmitaan julkisesti, jolloin osapuolet antavat julkisen uskollisuuslupauksen

Osapuolet irrottautuvat lapsuuden perheistään, jolloin syntyy uusi sosiaalinen yksikkö

Osapuolet aloittavat seksuaalisen yhteiselämän



Avoliitto ei täytä näitä Jumalan sanan periaatteita, joten sitä ei voida missään tapauksessa rinnastaa avioliittoon. Pelkkä keskinäinen sopimus, pariuskollisuus ja yhteen muuttaminen eivät tee parisuhteesta avioliittoa, sillä avioliitto on yhteisöllinen asia. Ihmiset, jotka ajattelevat, että heidän parisuhteensa ei kuulu muille, nousevat selvään kapinaan Raamatun painottamaa avioliiton julkisuus- ja yhteiskunnallisuusperiaatetta vastaan. Niinpä heidän parisuhteensa on jo lähtökohdiltaan mahdollisimman kaukana avioliitosta eikä sitä voida siten avioliittona pitää. Se, mitä pari keskenään tekee seksuaali- ja avioelämän alueella, tulee olla julkista ja kaikkien tiedossa. Raamatun mukaan kyseessä ei ole yksityisasia. Uskosta osattomat ihmiset eivät tätä useinkaan ymmärrä, mutta eivätpä he muutenkaan elä Jumalan mielen mukaan.



Jeesuksen käymä keskustelu Samarialaisen naisen kanssa valottaa lisää tätä asiaa:



“Jeesus sanoi hänelle: 'Mene hakemaan miehesikin tänne.' 'Ei minulla ole miestä', nainen vastasi. Jeesus sanoi: 'Totta puhuit: ei sinulla ole miestä. Viisi miestä sinulla on ollut, ja se, jonka kanssa nyt elät, ei ole sinun miehesi. Siinä puhuit totta.'” (Joh. 4:16-18)



Jeesus tekee tässä selvän rajauksen siihen, että yhdessä asuminen miesystävän kanssa ei ole sama asia kuin avioliitto. Jeesus sanoo, että naisen elämänkumppani ei ole tämän todellinen aviomies. Näin Jeesus osoittaa, että avioliittoa ei synny siitä, että harrastetaan seksiä jonkun kanssa, eikä edes siitä, että muutetaan miesystävän kanssa kimppaan. Sen tekee vain julkinen avioliiton solmiminen. Niinpä kaikki avoliitot ja muut esiaviolliset suhteet ovat yksiselitteisesti haureutta ja syntiä.



http://www.vapaasatama.net/seksi.html



************************************************



Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.



Joh. 3:16

etkä uskalla katsoa totuutta silmiin. Lue uudestaan eka viestisi. Sanot siinä miten mies voi tehdä tämän sulle! Niinpä. Nyt sun pitää suojella itseäsi.

jättäsin sut jo ihan ton hirveän tsiisus sanan käytöstä!

Jeesuksen käymä keskustelu Samarialaisen naisen kanssa valottaa lisää tätä asiaa: “Jeesus sanoi hänelle: 'Mene hakemaan miehesikin tänne.' 'Ei minulla ole miestä', nainen vastasi. Jeesus sanoi: 'Totta puhuit: ei sinulla ole miestä. Viisi miestä sinulla on ollut, ja se, jonka kanssa nyt elät, ei ole sinun miehesi. Siinä puhuit totta.'” (Joh. 4:16-18) Jeesus tekee tässä selvän rajauksen siihen, että yhdessä asuminen miesystävän kanssa ei ole sama asia kuin avioliitto. Jeesus sanoo, että naisen elämänkumppani ei ole tämän todellinen aviomies.

Eihan tuo nainen vaittanytkaan etta mies oli hanen aviomiehensa, vaan oli samaa mielta kuin Jeesus kun sanoi: "Ei minulla ole miesta." Eli Jeesus ei osoittanut yhtaan mitaan, joku avoliittoa vastustava selittaja on vaan tasta keksinyt sopivan tarinan siita mita Jeesus tarkoitti. Missaan tassa ei myoskaan nay etta Jeesus olisi avoliittoa paheksunut.