Lue keskustelun säännöt.
Että v*tuttaa kommentit "Me ollaan reissattu/harrastettu/juhlittu ennen lasta, enää ei tarvi"
26.02.2012 |
Siis miten te reissaatte varastoon? Tai vietätte iloisia kesäviikonloppuja purjehduksen ja rapujuhlien parissa niin, että voitte ammentaa niistä vielä kymmenenkin vuoden päästä? Kuinka viisi vuotta sitten juostu maratoni voi vieläkin lämmittää mieltä?
Sanokaa, miten te jotka "olette ehtineet jo tehdä kaikkea" ennen lasta jaksatte tyytyä elämään ilman näitä ihania harrastuksia ja vapautta? Musta tuntuu, että vaikka olis kuinka kiertänyt maailmaa nuorena tai seikkaillut extremeharrastusten parissa, niin se ei riitä loppuelämäksi.
Kommentit (122)
nyt en enää lue.
Ehdotus ap:lle. Mitäs jos varaatte sen Lontoon tai Nykin matkan vaikka kahdeksi viikoksi. Teette päivällä pitkälti lasten ehdoilla vaikka niitä aikuisten nähtävyyksiä jos niikseen tulee ja sitten illat vuorottelette puolisonne kanssa (toivottavasti et ole yh sitten menee hankalaksi). Pääset klubille vaikka kuinka ja jos ei yksin huvita niin kavereita vaan mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen varmaan sitten outo mutta minulle tuo pieni ihminen on myös yksi suuri matka. Siis ihan oikeasti tykkään touhuta muksun kanssa kaikkea ja nähdä kuinka tyttö oppii joka päivä jotain uutta. Se on ihan parasta. Voittaa rapujuhlat mennen tullen.
Juhlimista en tosiaan kaipaa enää ollenkaan. Matkustamisesta pidän mutta ei haittaa vaikka se muutamaksi vuodeksi jää vähemmälle. Harrastuksiin ei ole enää niin paljon aikaa kuin ennen mutta monet vanhoista harrastuksista tuntuvat nyt ns. ajantappamiselta.