Että v*tuttaa kommentit "Me ollaan reissattu/harrastettu/juhlittu ennen lasta, enää ei tarvi"

siis alle 3-vuotiaita. Siitä eteenpäin ollaankin sitten käyty ulkomailla lasten kanssa. Matkailu saa vähän eri merkityksen lasten kanssa, itse ainakin nautin enemmän kun näen kuinka innoissaan lapset ovat uusista elämyksistä ja asioista.



Juhlissa sain juosta tarpeeksi ja lopulta kyllästyin. Nyt sen jälkeen kun sain lapsia, olen käynyt ehkä kerran vuodessa jossain istumassa iltaa ja tullut kotiin reippaasti ennen valomerkkiä =D.

En oikein enää voi ymmärtää että mikä hinku ihmisillä on niissä yökerhoissa ja muissa ravata, samaa kakkaa se on joka paikassa: liian humalassa olevia ihmisiä, tahmeita lattioita ja ylihintaisia pääsymaksuja ja juomia. Seuraavana päivänä on varmasti huono olo, vaikka olisi ollutkin vain vesilinjalla.



Ap. Me kaikki eletään miten eletään. Se pari vuotta pikkulapsiaikaa on vain kärpäsen pieru koko elämästä. En usko että kenellekään on oikeasti haittaa siitä että hiljentää tahtia hetkeksi. Jos sitä ei osaa tehdä, niin sitten kannattaa tutkia jo itseään että mikä on vikana. Tasapainoinen ihminen voi olla bilettämättä ja matkustelematta tai korvata nuo asiat jollain muulla.

Itse esimerkiksi löysin itsestäni aikamoisen viherpeukalon pikkulapsiaikana ja olen löytänyt liikunnan tuoman riemun bilettämisen sijalle.

ole ymmärtänyt miksi se olisi pitänyt lopettaa vauvan vuoksi. Baarissa tulee käytyä pari kertaa vuodessa, mutta illanistujaisia tms ystäväperheiden kanssa järkätään useammin. Minä en ole joutunut luopumaan mistään muusta kuin hyvistä yöunista ja sekin vaan väliaikaisesti.

Nyt vasta tehdään edes jotain, ettei lapset joudu aivan tynnyrissä kasvamaan.

ennen lasten syntymää niin paljon että se alkoi jo kyllästyttämään.

Kuitenkin esikoisenkin kanssa matkusteltiin.

Matkustelut loppuivat kuitenkin moneksi vuodeksi seuraavan lapsen syntymän jälkeen. Hän oli kovin haasteellinen hoidettava ja pelkästään kaupassa käyminen oli hänen kanssaan usein työlästä, ja mummolareissutkin yhtä hel***tiä. Ei riittänyt paukkuja pidempiin matkoihin.

Silloin sitä oli kyllä tyytyväinen että oli aikaisemmin ehtinyt reissata. Sitä pärjäsi ihan hyvin kotonakin ne muutamat vuodet :)



Nykyään taas matkustellaan, ei se tarve siitä mihinkään ole kadonnut. Itse asiassa matkustaminen tuntuu entistä hauskemmalta pitkän tauon jälkeen :)



Omalla kohdallani siis kävi niin, että nuoruuden reissaamiset eivät riittäneet loppuelämäksi, mutta uuvuttavimman vauva- ja pikkulapsivaiheen ajaksi riittivät. Hassua jos siitä joku vetää herneet nenään.

yritä ymmärtää muitakin. Minulle on ainakin ollut täysin oikea ratkaisu, että kaikki extremet ym. on tullut koettua ennen lapsen saantia. En haluaisi olla äiti, jolla on vaarallinen harrastus, tai joka bilettää viikonloppuisin, tai harmittelee ettei enää voi muuttaa ulkomaille tuosta vaan. Me tällaiset, joita arvostelet, kun katsos ajattelemme ennen kaikkea lapsiamme.

Mutta siksi pikkulapsiajaksi :) Puhun nyt suuremmista matkusteluista ym. Bilettäminen ei tosiaan kiinnosta enää ollenkaan. Sitä sain silloin 'villinä vapaana' teininä ihan tarpeeksi harrastaa :)

En voisi koskaan elää varastoon, koska elämän aikana ihminen muuttuu koko ajan. Haluan jatkuvasti kokea uusia asioita ja nähdä maailmaa.

että tekee kaikkea ylenmäärin.



Nyt olen tyytyväinne sitten tähän elämänvaiheeseen - tosin eihän lapset reissaamista, purjehtimista, rapujuhlia mitenkään estä.

ei ole vielä lapsia, mutta esim. itse olen kyllästynyt baareissa ravaamiseen, mitä harrastin aika monta vuotta täytettyäni 18 v. Eli jos nyt saisin lapsen, tuskin harmittelisin, etten pääse baariin, kun se on jo nähty. Ei se tietysti sitä tarkoita, etten MITÄÄN muuta haluaisi enää koskaan tehdä, mutta tiedän ainakin, että tuollainen kännirellestys ei iloa tuota (ainakaan enää). Samoin olen asunut monissa maissa viime vuosina, joten jos saisin lapsen, niin en miettisi koko ajan, että voi kun voisi pakata laukun ja lähteä Amerikkaan tms. Ehkä sillä tarkoitetaan tuollaisia juttuja, mitä on lapsen kanssa vaikeampi toteuttaa, toisin kuin kesäviikonloppuja voi helposti viettää lapsenkin kanssa? Tai harjoitella maratonille? En tiedä.

Oli mulle juuri sopiva ikä, nyt 53 vuotiaana on kiva kun lapsi on vielä kotona, opiskelee lukiossa.



10 vuotta vielä töitä ja sitten saakin jälleen tehdä mitä huvittaa,

matkustella kuten nuorena jne. Oletan että lapsellani on siihen mennessä oma perhe.



Jokainen tyylillään ja ei ole oikeaa/väärää tässäkään asiassa.

yritä ymmärtää muitakin. Minulle on ainakin ollut täysin oikea ratkaisu, että kaikki extremet ym. on tullut koettua ennen lapsen saantia. En haluaisi olla äiti, jolla on vaarallinen harrastus, tai joka bilettää viikonloppuisin, tai harmittelee ettei enää voi muuttaa ulkomaille tuosta vaan. Me tällaiset, joita arvostelet, kun katsos ajattelemme ennen kaikkea lapsiamme.

on poissa siltä lapselta tai äidin baarissa käyminen pari kertaa vuodessa, jos lapsella on hoitaja? Mä en missään tapauksessa lopettanut mitään noista, vaikka olen lapsia saanutkin, en ymmärrä miksi edes pitäisi ja miten minun lapseni näistä ovat kärsineet?

ne vähenevät tilapäisesti.

hokee minua 10v vanhempi 43v äiti jonka lapset 9v, 6v ja 3v ja ei siis koskaan tee mitään ilman lapsia (paitsi käy kauppakeskuksessa kerran muutaman kk sisällä), mies kyllä menee ja tekee ja reissaa ihan työnsäkin puolesta/vuoksi.

Säälittää vaikka ei ehkä olekaan tarvetta mutta on se aika friikkiä ettei mitään ns omaa ole eikä edes töihin kaipaa.

osaa/ uskalla tehdä mitään lasten kanssa ja ne joilla ei ole lapsille hoitopaikkaa. Kaikkihan me varmaan tiedämme sellaisia äitejä, jotka eivät osaa käydä edes kaupassa lasten kanssa, matkustelusta puhumattakaan... Helppo hokea samaa mantraa siitä miten ei muka huvita, kun tosiasiallinen syy on ihan muualla.

Itse olen menevää sorttia ja onneksi lapsetkin viihtyvät reissussa erinomaisesti. Juuri olimme viikonlopun lähikaupungissa hotellissa nauttimassa.



Käyn myös kolme kertaa viikossa salilla ja kerran viikossa jossain iltariennossa. Kyläilemme paljon ja meillä käy porukkaa kylässä. Järjestämme illalliskutsuja.



Olen osa-aikaisesti opiskeleva kotiäiti, joten minulla on aikaa noihin irtiottoihin, koska lopun aikaa olenkin sitten lasten kanssa. Jos olisin kokopäivätöissä olisi noita omia juttuja varmaan vähemmän. olen tyytyväinen näin, minulla on omat kuvioni edelleen ja lapset saavat viettää paljon aikaa kanssani myös.

ole ymmärtänyt miksi se olisi pitänyt lopettaa vauvan vuoksi. Baarissa tulee käytyä pari kertaa vuodessa, mutta illanistujaisia tms ystäväperheiden kanssa järkätään useammin. Minä en ole joutunut luopumaan mistään muusta kuin hyvistä yöunista ja sekin vaan väliaikaisesti.

Omat lapset kun sattuivat olemaan vauvoina vaativia ja hieman ongelmaisia, niin en oikein pitänyt mukavana ajatuksena että lähdettäisiin istumaan lentokoneeseen koliikkiaan huutavan tai vatsavaivaisen kanssa. =D Siis meillä tuo matkustelu lykkääntyi noiden takia. En oikeasti olisi voinut rentoutua sekuntiakaan tai nauttia matkustelusta yhtään silloin kun lapset olivat vauvoja.

Taaperoina taas. No, edelleen oli omissa hermoissa vika. Yksikään lapsista ei ole suostunut hereillä ollessaan istumaan tuntia pidempää paikoillaan ja silloinkin he ovat olleet köytettynä turvaistuimeen.

ole ymmärtänyt miksi se olisi pitänyt lopettaa vauvan vuoksi. Baarissa tulee käytyä pari kertaa vuodessa, mutta illanistujaisia tms ystäväperheiden kanssa järkätään useammin. Minä en ole joutunut luopumaan mistään muusta kuin hyvistä yöunista ja sekin vaan väliaikaisesti.

Omat lapset kun sattuivat olemaan vauvoina vaativia ja hieman ongelmaisia, niin en oikein pitänyt mukavana ajatuksena että lähdettäisiin istumaan lentokoneeseen koliikkiaan huutavan tai vatsavaivaisen kanssa. =D Siis meillä tuo matkustelu lykkääntyi noiden takia. En oikeasti olisi voinut rentoutua sekuntiakaan tai nauttia matkustelusta yhtään silloin kun lapset olivat vauvoja. Taaperoina taas. No, edelleen oli omissa hermoissa vika. Yksikään lapsista ei ole suostunut hereillä ollessaan istumaan tuntia pidempää paikoillaan ja silloinkin he ovat olleet köytettynä turvaistuimeen.

kuin pari kuukautta. Toki on tapauskohtaista, olet siinä oikeassa.

Huh, enpä ole ajatellut, että se voisi ärsyttää jotakuta. Ekan lapseni sain tasan 30-vuotiaana. Siihen mennessä olin ollut viihteellä jo 14 vuotta todella paljon ja matkustellut ympäri maailmaa. Todellakin. Mä tein ton kaiken varastoon pikkulapsiajaksi. Nyt on kiva omistautua perhe-elämälle, kun koko nuoruus on menty, bailattu kavereiden kanssa ja nähty maailmaa. Mun mielestä noi asiat nyt vain täytyy kokea ikävälillä 18-30 v. Silloin on paras aika elämästä, silloin jaksaa, silloin on nuori ja innosta pinkeenä, silloin on kauneimmillaan myös ulkonäöllisesti. Päivääkään en vaihtaisi pois ja olen ollut niiiiiin tyytyväinen, kun ekan lapsen tein 30 vuotiaana ja tokan muutama vuosi sen jälkeen. Olen nyt 35 v enkä ole kertaakaan käynyt viihteellä. Ehkä muutaman vuoden kuluttua vois käydä. Elämään löytyy sisältöä siis ihan eri tavalla nyt.

Kyllä me ainakin vähän matskusteltiin "varastoon" ennen lasta. Aina ollaan siis reissattu paljon ensin tahoillamme ja sitten yhdessä monta vuotta. Monta kertaa vuodessa oltiin reissussa, otettiin äkkilähtöjä, suunniteltiin pitkään jotain omatoimireissua, milloin mitäkin. Sitten kun päätettiin yrittää tehdä lapsi, ymmärrettiin kyllä että ei me ihan samaan malliin voida enää reissata lapsen tulon jälkeen eikä ainakaan samalla lailla huolettomasti. Niinpä noin vuosi ennen kuin alettiin tositoimiin lapsensaannin yrityksessä, reissattiin joka loma (talviloma, pääsiäinen, kesällä pari reissua, syksyllä ja vieläpä juuri ehdimme joulun jälkeen reissuun ennen kuin tärppäsi). Noita reissuja on edelleen kiva muistella nyt kun lapsi on pian 3 v. Olemme olleet lapsenkin kanssa reissussa, myös ulkomailla pari kertaa, mutta onhan se tahti hidastunut. Ja viimeisen matkustusvuoden jälkeen tuli vähän jo matkaähky, että ei todellakaan pahintakaan reissuhullua ahdistanut kotinurkat pitkään aikaan.

Eri asia on, jos joku kymmenen vuotta vaeltaa lähimarketin ja kerhojen väliä ja hokee kuinka ei mitään muuta kaipaa. Mä ainakin kaipaan, mutta ei ne lapset sitä kyllä estäkään.

osaa/ uskalla tehdä mitään lasten kanssa ja ne joilla ei ole lapsille hoitopaikkaa. Kaikkihan me varmaan tiedämme sellaisia äitejä, jotka eivät osaa käydä edes kaupassa lasten kanssa, matkustelusta puhumattakaan... Helppo hokea samaa mantraa siitä miten ei muka huvita, kun tosiasiallinen syy on ihan muualla.

Minusta kysymys on siitä, että elämäntilanteen muuttumisen myötä myös arvot, halut ja toiveet muuttuvat. Ihminen vanhenee ja kyspyy, alkaa haluamaan elämältään erilaisia asioita.



Siinä missä 20-vuotias tietää "kaikesta kaiken" ja haluaa bailata, 40-vuotias on jo saavuttanut sen iän, että uskaltaa tunnustaa, ettei todellakaan tiedä "mistään mitään" ja nauttii aloilleen asettumisesta. Kärjistetyt esimerkit siis.



Mutta jos 40 haluaa elää kuin 20-vuotias, on kyllä silloin saatatnut jäädä pari elämänkaaren kehitystehtävää välistä.