Millainen narsisti on "ystävänä"?
Toteuttaako samaa koukutussysteemiä kuin parisuhteessa? Missä vaiheesssa aloittaa piiloivailun tai muun vehkeilyn? Kertokaapa, kiitos.
Kommentit (375)
Toteuttaako samaa koukutussysteemiä kuin parisuhteessa? Missä vaiheesssa aloittaa piiloivailun tai muun vehkeilyn? Kertokaapa, kiitos.
Vaikka vuosikymmeniä, kunhan et ole eri mieltä mistään asiasta hänen kanssaan ja annat Hänelle huomiota. Se ei ole mahdotonta, jos tapaatte aina tai enimmäkseen vain kaksin.
Ei osaa iloita muiden onnistumisista kun taas kaikkien pitäisi ylistää hänen menestystään ja paremmuuttaan.
Surukseni tunnistan joitakin piirteitä myös itsessäni.
eli hän on ystävilleen avulias ja oikein mukavaa seuraa, ainakin siihen asti, kun asiat menee kuten hän haluaa. Mutta särön voi aiheuttaa niinkin pieni juttu kuin parin kaverin yhteiset jutut, johon häntä ei ole pyydetty mukaan, vaikka hän juuri viikko sitten auttoi toista muutossa ja toiselle hommasi halvemmalla talvirenkaat tms.
Sitten joko katkeaa välit tai alkaa veemäinen ilottelu asian tiimoilta.
ja jaksaa ihailla, kehua ja uskoa kaiken, mitä narsisti sanoo, on kaikki hyvin. Jos uskaltaa joskus tuoda esiin jotain epäkohtia, esim. tuoda esiin jonkun ristiriidan narsistin puheissa tms, joutuu karkoitetuksi hovista. Se, miten ikäväläl tavalla se tapahtuu, on tapauskohtaista; toiset onnistuu irtautumaan hovista ilman isoja ristiriitoja, toiset karkoitetaan julmasti häntä koipien välissä.
Tunnen yhden tod.näk. narsistin, ja hänellä on muutamia pitkäaikaisiakin hyviä ystäviä. Nämä ystävät katsovat läpi sormien narsistin puutteita, ohittavat ne ajatuksella, että "se nyt vaan on sellainen, vähän erikoinen, mutta siinä on paljon hyvääkin ja se on niiiin hyvä ystävä jne" (narsisti tosiaan saattaa olla hyvä ystävä siinä mielessä, että jos häntä palvotaan, hän tekee myös vastapalveuksia jne).
ystäviäni ja teen palveluksia. Jos joksus itse tarvitsen apua, oletan että ystäväni auttavat minua.
Jos kuulen että joku haukkuu minua niin otan nokkiini. Olenko narsisti??
ystäviäni ja teen palveluksia. Jos joksus itse tarvitsen apua, oletan että ystäväni auttavat minua. Jos kuulen että joku haukkuu minua niin otan nokkiini. Olenko narsisti??
ja jos oletkin, et sitä itse ainakaan koskaan huomaa.
On maailman ihanin ja ymmärtäväisin ystävä - silloin kun hänelle sopii. Myös silloin kun vetää ihmisiä lähelleen. Kun saa luottamuksen ja kaveri kuvittelee olevansa hänelle jotain velkaa kun "X tuki minua kun minulla oli vaikeaa" voi X alkaa vittuilun, vertailun, ilkeilyn, pahan puhumisen selän takana yms. yms.
Eli kuten narskut aina, on vuoroin ihan unelmaystävä ja sitten se paskoin paskiainen. Epäreilu, kiero, ei välitä yhtään toisten tunteista. Mollaa, lyttää, vähättelee nostaakseen omaa arvoaa. KATEELLINEN.
Lainailee tavaroita, jopa röyhkeyteen asti. Tuo sitten välillä vastalahjaksi jotain ihan yliampuvaa. Tunnen tällaisen. Ihan klassinen narsisti on minun tuntemani henkilö ja uskokaa pois todella pelottava vaikkei ulkoisesti uskoisi heti. Häntä seuratessa tulee väistämättä mieleen, et miten jonkun mieli voi olla niin outo, musta ja kiero? Se on hirveää. Hän osaa käyttää aseenaan ihan mitä vaan ja salakavalasti.
joka puhuu lähinnä itsestään ja syyttää _kaikesta_ aina vain muita, jopa omia lapsiaan.
Epäilyni taitaa osua oikeaan. Miten riuhtaista itsensä irti kyseisestä kaverista? Levittää niin törkeitä juoruja vihamiehistään, että ihan kauhistuttaa miten mun käy. Kuitenkin taitaa olla paras vain katkaista välit juoruista huolimatta. Ja todennäköisesti minusta on jo mielenkiintoisia asioita liikkeellä...tiedä häntä.
Epäilyni taitaa osua oikeaan. Miten riuhtaista itsensä irti kyseisestä kaverista? Levittää niin törkeitä juoruja vihamiehistään, että ihan kauhistuttaa miten mun käy. Kuitenkin taitaa olla paras vain katkaista välit juoruista huolimatta. Ja todennäköisesti minusta on jo mielenkiintoisia asioita liikkeellä...tiedä häntä.
Et ehdi kahville, vastaamaan puhelimeen, tavata ikinä. Narskuun pitää laittaa välit poikki kokonaan. Jos teet sen suorasanaisesti kertoen hänelle siitä, hän kyllä kostaa sen ja sinä kärsit.
Tsemppiä, narskut pitävät toisinaan voimakkaasti kiinni kavereistaan...
Pitäen sua yksinkertaisesti tylsänä ja mauttomana ja arvolleen ei-sopivana.
Tarkoittaa, että on paskamainen - on iiihuna - on paskamainen - on mielettömän mahtavan ihkudaa, ja kertoo, että hän rakastaa sinua ikuisesti ja onneksi sinäkin pidät häntä niin hyvänä ystävänä jne.
Kaiken aikaa nakertaa "ystävältä" pohjaa pois muualla, eli koittaa katkoa tämän ystävyyssuhteita noilla "salaisuuksilla".
Mielestäni hyviä termejä tällaiselle tuntemalleni naiselle ovat riidankylväjä ja toisaalta suloinen myrkynkeittäjä.
Vaihtoehtoja molemmat. Minua harmittaa etten huomannut ajoissa, vaikka olikin olemassa tietyt merkit. Jotenkin tämä henkilö ujuttautui elämääni ja nyt ymmärrän hänen tapaansa udella. Siis tuttavuutemme heti aluksi uteli hirveästi asioita ja kertoi mielipiteitään ja neuvoja ihan pyytelemättä:) Ihan selkeästi halusi tietää minusta kaikilta elämän osa-alueilta jotain ja erityisesti onko ollut jotain ongelmaa?? ihmettelin, mutten älynnyt ns. Hänen kaikkitietävä puhetapansa kavahdutti alkuunsa jo, mutta annoin hänen päteä.
Pelottava on se vihanmäärä minkä tuollainen ihminen suoltaa ulos olleessaan pettynyt. Olen päässyt kuulemaan pettymyksiä sivusta. Jopa lainvastaisia kostosuunnitelmia sylkenyt vihassaan. Ei auta kuin pyristellä eroon.
-ap
Tarkoittaa, että on paskamainen - on iiihuna - on paskamainen - on mielettömän mahtavan ihkudaa, ja kertoo, että hän rakastaa sinua ikuisesti ja onneksi sinäkin pidät häntä niin hyvänä ystävänä jne. Kaiken aikaa nakertaa "ystävältä" pohjaa pois muualla, eli koittaa katkoa tämän ystävyyssuhteita noilla "salaisuuksilla". Mielestäni hyviä termejä tällaiselle tuntemalleni naiselle ovat riidankylväjä ja toisaalta suloinen myrkynkeittäjä.
Minulla oli narsistiystävä joka on nykyään lähinnä tuttava. Olin elämän risteyskohdassa, ja silloin tutustuin tähän hurmaavaan manipulaattoriin.
Hänen taktiikkansa on hurmata ihmiset omalla karismallaan ja saada ystävä tuntemaan itsensä aivan erityiseksi hahmoksi ja ystävyyden hyvin erikoislaatuiseksi. Jouduin täysin koukkuun, aloin pukeutua kuten ystävä, kuuntelin samanlaista musiikkia. Ystävä oli ihana niin kauan kun kuljin hänen peesissään, mutta kun aloin itsenäistyä, ystävä loukkaantui. Hän pisti välit poikki mennessäni naimisiin, hän haukkui minut ja mieheni pataluhaksi.
Myöhemmin on selvinnyt, että nainen pitää hovia josta karkoittaa muita herkästi. Hänen ystävänsä vaihtuvat koko ajan ja suosiossa säilyy niin kauan kuin häntä suostuu ihailemaan varauksetta, erityisesti häntä itseään nuoremmat ihmiset ovat alttiita hänen karismalle. Ystävä inhoaa syvästi lapsia ja hovista karkoitukseen joutuu välittömästi jos alkaa odottaa lasta. Ystävä kokee etteivät äidit ja isät enää pysy hänen karismalleen uskollisina ja karkottaa heidät.
Pahinta on ettei nainen tietenkään näe omaa toimintaansa. Onneksi muut näkevät, häntä aletaan inhota hyvin laajasti.
Aluksi se voi vaikuttaa vain lapselliselta minä haluan saada kaiken periksi -meiningiltä, mutta totuus on toinen. Se on hallinnan ja vallan halua ja himoa. Suuttuu verisesti jos joku ei suostu tekemään kuin hän haluaa. Haalii selustaa menetelmilleen, eli kysyy mielipiteitä muilta ja alkaa valistaa sitä surkimusta joka ei ymmärrä toimia niin fiksusti kuin hän.
Ja ihan niin kuin muutkin sanoivat, mitään suoraa puhetta ja avointa ja rehellistä välienselvittelyä ei kannata ruveta pitämään.
Minäkin vaan feidasin, pitkän ajan kuluessa ja oikein hienon näyttelijäsuorituksen säestyksellä. Oli sinänsä helpompaa, kun ei oltu samalla paikkakunnalla. Kaverilta tuli sitten aina välillä niitä sellaisia jumalattoman pitkiä minäminäminä-meilejä, sivutolkulla se pui omia asioitaan melodramaattisin sanakääntein - se tuntui ihan hullulta joskus miten se ilmiselvästi vaan automaattisesti oletti minun olevan niistä kiihkeän kiinnostunut, vaikkei välissä oltu yhteydessä pitkiin aikoihin. (Eikä se ikinä tietenkään edes puolella sanalla kysynyt minun kuulumisia. :D)
Otin periaatteksi vastata pienellä ja myöhemmin yhä pidemmällä viiveellä, aina vaan lyhyesti kiireitä valitellen, mutta samalla aina ihan korostetun nätisti käyttäen sellaista tunteiden peilaamismetodia. "Voi miten X ja Y kuulostaa raskaalta, toivottavasti nyt jaksat ja pärjäät. Kirjoittelehan taas joskus." Ikinä en kysynyt mitään, enkä koskaan kertonut yhtään mitään itsestäni (ei sitä olisi kiinnostanutkaan, mutta tärkein syy oli se etten halunnut antaa sille mitään otetta elämääni). Sitten rupesin jättämään vastaamatta, ja vasta kun se alkoi tivata miksen meilaa, lähetin taas sellaisen standardipeilausviestin. Aina vaan harvemmin, aina vaan tylsemmän.
"Minun" narsistini ei tosin ollut sellainen raivoava draamanhakuinen psykopaatti, vaan ihan pelkkä klassinen, sokeasti vain omaan napaan tuijotteleva narsisti, jolle ihan liian monen vuoden ajan esitin kannustajayleisöä. Irrottautumisprosessissa oli ensisijaisen tärkeä sen sisäistäminen, että mikään ei sitä ihmistä muuta. Se on vaikea tajuta, ettei toinen vaan toimi samalla tavalla kuin muut ihmiset, että siitä vaan ikään kuin puuttuu joku palanen. Että se on vain sokea, eikä siinä mitkään keskustelut ikinä auta. Rehellisesti sanottuna tietyllä tavalla en ajattele sitä ihan kokonaisena ihmisenä enää, vaan enemmänkin jonkinlaisena olentona, joka (aikansa) osaa esittää ihmistä hirveän hyvin, mutta se tosi luonne on jokin ihan vieras (ja loppujen lopuksi tylsä). Oma koukku oli jotenkin siinä "auttamisessa", ja siitä illuusiosta piti ensin luopua. No nyt menee jo aiheen vierestä.
jos yrität tehdä hienovaraisesti pesäeroa, niin narsisti huomaa ja alkaa mielistellä.
Vannoo kostoa niille, jotka ovat erimieltä tai eivät pidä hänestä.
Kateus on kuitenkin huonoin piirre, se saa aikaan vähättelyä, joka on narsistin lempipuuhaa.
Kun olet jossakin asiassa hyvä, niin narsisti löytää sinusta piirteen, joka tekee vahvuudestasi jotenkin naurettavan. "oletkos liian tarkka", "sulla on outo maku", "miksi olet aina niin ystävällinen" "minä en tykkää sun tyylistä, liian tylsä"