Millainen narsisti on "ystävänä"?

Mun "narsisti"-ystävä oli mustasukkainen kun tapasimme muita ihmisiä/pariskuntia. Piti aina tilittää, mitä oltiin syöty ja juotu ja mistä puhuttu. Kesti tosi pitkään ennen kuin tajusin, missä mennään. Puhui asioitani "vahingossa" selkäni takana. Tuli vielä itse sanomaan, että oli vahingossa sanonut ja eikai se vaan ollut mikään "salaisuus". Jos varasimme matkan esim. etelään, niin tämän ystävän perhe oli heti samassa paikassa, MUTTA 2 viikkoa. Mies meni lasten kanssa uimaan, niin tämän ystävän mies oli uimassa&hamppiksella. Ihan kamalaa...onneksi taakse jäänyttä elämää!!!

Oikein mukava ja ystävällinen - aluksi. Pikku hiljaa alat ihmetellä hänen käytöstään ja kuulet miten hän on muita kohdellut. Alat ottamaan vähän etäisyyttä... VÄÄRIN TEHTY! Sitten tulee kostoa, kaikkea uskomatonta kiusantekoa. Välillä hän taas on mielin kielin kun haluaa sinulta jotain mutta älä mene lankaan, kosto odottaa taas kun vähiten osaat sitä odottaa ja saattaa tulla ihan omituisestakin syystä, olet hänen mielestään tehnyt jotain väärin vaikket oikeasti olisikaan.

Ystävää vituttaa jos saan muilta huomiota. Alkaa aina pätemään niissä tilanteissa jtn itsestään. On myös vallanhaluinen, saa tyydytystä kun ihmiset tulevat HÄNEN luokseen ja tekevät HÄNEN neuvojensa mukaan, eli tarve vaikuttaa/hallita ihmisten elämää.

Narsistin kanssa ollessa ei uskalla sanoa että on onnistunut jossain. Ei uskalla olla liian fiksu, kaunis tai osaava. Narskua alkaa heti ärsyttää.

[quote author="Vierailija" time="23.02.2012 klo 10:04"]

Ei osaa iloita muiden onnistumisista kun taas kaikkien pitäisi ylistää hänen menestystään ja paremmuuttaan.

Surukseni tunnistan joitakin piirteitä myös itsessäni.

[/quote]

Ei pahalla, en halua vähätellä mutta toi ei kuullosta yhtään narsistilta vaan itsesäälissä elävältä ihmiseltä. Narsisti on julma ja kylmä oikea nartisti olisi tuhonnut onnesi tai puhunut sinu takaisin "maan pinnalle" eikä astunut syrjään todellakaan. Se kutoo verkkoaan ja on hyvin laskelmoiva ja älykäs sen verkosta on vaikeaa päästä pois!

[quote author="Vierailija" time="23.02.2012 klo 11:28"]

Ja ihan niin kuin muutkin sanoivat, mitään suoraa puhetta ja avointa ja rehellistä välienselvittelyä ei kannata ruveta pitämään.

Minäkin vaan feidasin, pitkän ajan kuluessa ja oikein hienon näyttelijäsuorituksen säestyksellä. Oli sinänsä helpompaa, kun ei oltu samalla paikkakunnalla. Kaverilta tuli sitten aina välillä niitä sellaisia jumalattoman pitkiä minäminäminä-meilejä, sivutolkulla se pui omia asioitaan melodramaattisin sanakääntein - se tuntui ihan hullulta joskus miten se ilmiselvästi vaan automaattisesti oletti minun olevan niistä kiihkeän kiinnostunut, vaikkei välissä oltu yhteydessä pitkiin aikoihin. (Eikä se ikinä tietenkään edes puolella sanalla kysynyt minun kuulumisia. :D)

Otin periaatteksi vastata pienellä ja myöhemmin yhä pidemmällä viiveellä, aina vaan lyhyesti kiireitä valitellen, mutta samalla aina ihan korostetun nätisti käyttäen sellaista tunteiden peilaamismetodia. "Voi miten X ja Y kuulostaa raskaalta, toivottavasti nyt jaksat ja pärjäät. Kirjoittelehan taas joskus." Ikinä en kysynyt mitään, enkä koskaan kertonut yhtään mitään itsestäni (ei sitä olisi kiinnostanutkaan, mutta tärkein syy oli se etten halunnut antaa sille mitään otetta elämääni). Sitten rupesin jättämään vastaamatta, ja vasta kun se alkoi tivata miksen meilaa, lähetin taas sellaisen standardipeilausviestin. Aina vaan harvemmin, aina vaan tylsemmän.

"Minun" narsistini ei tosin ollut sellainen raivoava draamanhakuinen psykopaatti, vaan ihan pelkkä klassinen, sokeasti vain omaan napaan tuijotteleva narsisti, jolle ihan liian monen vuoden ajan esitin kannustajayleisöä. Irrottautumisprosessissa oli ensisijaisen tärkeä sen sisäistäminen, että mikään ei sitä ihmistä muuta. Se on vaikea tajuta, ettei toinen vaan toimi samalla tavalla kuin muut ihmiset, että siitä vaan ikään kuin puuttuu joku palanen. Että se on vain sokea, eikä siinä mitkään keskustelut ikinä auta. Rehellisesti sanottuna tietyllä tavalla en ajattele sitä ihan kokonaisena ihmisenä enää, vaan enemmänkin jonkinlaisena olentona, joka (aikansa) osaa esittää ihmistä hirveän hyvin, mutta se tosi luonne on jokin ihan vieras (ja loppujen lopuksi tylsä). Oma koukku oli jotenkin siinä "auttamisessa", ja siitä illuusiosta piti ensin luopua. No nyt menee jo aiheen vierestä.

[/quote]

Tämä oli ihan loistava kirjoitus, kiitos!

Minulla oli nuorena "ystävä", jonka elämä oli täynnä ongelmia. Minulla oli tunne, että häntä piti aina pönkittää ja auttaa eteenpäin. Hän oli vahingoniloinen, jos minulle tapahtui jotain ikävää ja murjotti, jos onnistuin jossain. Nautti siitä, jos minulla meni huonosti. Hän paljastui epäluotettavaksi, muun muassa varasti minulta rahaa. Katkaisin häneen välit, viimeinen pisara olivat yölliset kännipuhelut eli vaihdoin puhelinnumeron ja siihen se hyväksikäyttösuhde sitten loppuikin, kun hän ei saanut minuun enää yhteyttä. Ei uskaltanut tulla oven taakse kolkuttelemaan, pelkäsi aviomiestäni.

Kunnes, yli 10 vuoden jälkeen, tämä ihminen yhtäkkiä lähestyi minua FB:ssa. Tietenkään hän ei kysy, mitä minulle kuuluu, vaikka luulisi, että yli 10 vuoden tauon jälkeen kiinnostaa kuulla, mitä toiselle kuuluu. Ei tietenkään. Hän selosti imelän runonpätkän jälkeen, että hän tarvitsee ystävän ja hän haluaa jutella. Hän tarvitsee nyt sellaisen ystävän, joka tuntee hänet. (MINÄ tarvitsen, MINÄ haluan jne)

Olin aika tyrmistynyt ja ajattelin, että en ole tuolle ihmiselle yhtikäs mitään velkaa ja jos ei osaa edes alkeellisia käyttäytymissääntöjä. Lisäksi hän vihjaili olevansa humalassa, kun oli viestin naputellut eli päätin unohtaa sen kännisekoiluna.

Kunnes sitten kuukausi viestin jälkeen paukahti uusi, kiukkuinen ja vaativa viesti: miksi en ollut vastannut ja olinko lukenut viestin? Tämä on minulle tärkeää, minä tarvitsen ystävää - luki viestissä.

No ohhoh, vai SINULLE tärkeää, ajattelin huvittuneena ja kirjoitin sitten jonkin ympäripyöreän liirumilaarumin kiireistäni ja toivotin ironisesti HÄNELLEKIN hyvää jatkoa, minullehan tämä itsekäs minäminä ei tietenkään ollut toivottanut yhtään mitään. Vai ystävää hän tarvitsee, ei tuollainen minäminä ystäviltään varastelija edes tajua, mitä sana "ystävä" merkitsee.

Onneksi puhelinnumeroni on salainen eikä tämän minäminän tiedossa, ei ole puhelin alkanut taas öisin soimaan ja piippaamaan.

Isäni on narsisti, ja hän tosiaan kerää tuollaista hovia ympärilleen. Erityisesti häntä nuoremmat ja hiukan yksinkertaiset ihmiset kelpaavat hoviin. Hän itse on 50-vuotias, joten on naurettavaa, kun hän hengailee ja rymyää 30-vuotiaiden poikamiesten kanssa.

Fiksut miehet välttelevät häntä jotenkin vaistomaisesti, mutta naiset ja juuri yksinkertaiset miehet lankeavat. Kaikki luulevat, että hän on miellyttävä, lempeä ja kiva, jonkinlainen "isähahmo", joka välittää ihmisistä sydämellisesti. Pitävät häntä kuitenkin coolina "koviksenakin", joten pienet suuttumukset sopivat ihmisten mielestä hänen persoonaansa. Me lapset (ja muutama muu, jolle hän on suuttunut) tiedämme kuitenkin totuuden. Hän laittaa aina äitini hoitamaan vaikeat asiat, joten äitimme on saanut hankalan ihmisen maineen. Ihmiset ihmettelevät, jos kerron, että äitimme on se kiva ja isämme hirviö.

Olen päässyt hänen vaikutuspiiristään mahdollisimman kauas, ja alku oli ihan hirveää. Laitoin välit kokonaan poikki, mutta äitini ja pikkusiskojeni vuoksi pidän nyt jonkinlaista yhteyttä. Aluksi hän raivostui silmittömästi, kun osoitin itsenäisyyden merkkejä, ja alkoi hirveä vainoaminen. Hän varasti minulta rahaa, levitteli hirveitä juttuja minusta ja miehestäni, vaani asuntomme ulkopuolella, soitteli minusta kaikenlaisiin virastoihin, soitteli minulle keskellä yötä ja lähetteli uhkaavia vietejä, haukkui aivan törkeästi ja toisaalta naurettavan lapsellisesti miestäni, uhkasi mm. Räjäyttää kotimme ja hakata mieheni. Hän yritti pilata työpaikkani, koulupaikkani ja mitä muuta. Muutimme toiselle paikkakunnalle ja muutimme tietomme salaisiksi. 

Nyt on minulle mielin kielin, koska olen päässyt tarpeeksi kauas. Joskus saa jostakin kimmokkeen alkaa taas riehua, ja silloin koko perheen pitää katkaista minuun välit. Nykyään rauhoittuu kuitenkin pian ja kutsuu minua taas rakkaaksi tyttärekseen ja kertoo, miten ikävä hänellä on. En lankea tähän, kolme vuotta terapiaa on opettanut minua, että isäni ei tule koskaan muuttumaan ja on loppuelämänsä tunne-elämältään 4-vuotias. Minulla ei tule koskaan olemaan isää, olen tämän hyväksynyt. 

Ystäviään hän nuoleskelee, on avoinkätinen ja lainaa/lahjoittaa tavaroitaan ja palveluksiaan. Jos joku tekee jotakin hänen neuvojensa vastaisesti, suuttuu ja nolaa tämän ihmisen. Haukkuu ihmisiä selän takana, meille lapsille haukkui aivan kaikkia ja todella törkeästi, mutta muille ihmisille "ovelasti", ilman, että paljastuu hänen pahansuopuutensa. Kaikissa lahjoissa on koukku. 

Mä olin narsistin ystävä/uhri vuosia. En ymmärtänyt että kaikki negatiivinen elämässäni tapahtui hänen takiaan. Häitteni aattona panikoin,polttarit kärjistyivät kriisiin..Luulin että häiden jälkeinen aviokriisini johtui miehestäni,että sisareni vihasivat minua (laitoin välit poikki) ja tein elämässäni rajuja muutoksia. Sairastuin masennukseen,jouduin työkyvyttömäksi,ja koko ajan "ystävä" oli "tukenani",mutta omilla ehdoillaan(tätä en heti ymmärtänyt). Sitten pääsin työterv.huollon kautta terapiaan. Siellä palaset alkoivat loksahdella kohdalleen ja asiat alkoivat selkiytyä. Terapeuttini löysi yhden yhdistävän tekijän kaikkiin elämäni kriiseihin,ystäväni oli läsnä kaikissa. Sitten alettiin pohtia että oliko ystävä mukana onnellisissa tilanteissa,mutta eipä ollut.

Hääpäiväni hän oli ainoa "pahan ilman lintu",lietsoi epävarmuuttani,kritisoi sulhasta minulle ja muille. Ystäväni tuntui olleen aina läsnä kun minulle tuli kriisi ja onnen hetkkå hän oli se joka palautti maan pinnalle (ts.pinnan alle). Selittämätön paha olo tapaamistemme jälkeen selittyi sillä että kaikki tuntui väärältä koska se oli väärin. Minut pidettiin erillään muista "ystävistä" eikä kutsuttu mihinkään ja jos kutsuttiin sain tuntea itseni ulkopuoliseksi. Polttareissani hän jyräsi kaiken hienon ja pramean ja piti huolen siitä että minua nolattiin ja että hän saa kiitosta kaikesta vaikka ei itse suostunut ottamaan muita suunnitteluun. Yksi ystäväni kertoi myöhemmin että tämä "ystäväni" oli syy miksi ei tullut polttareihin,hänen mielestään polttarit palvelivat tätä järjestäjää eikä minua.

Kuulin myös että minule sopi mieheksi amis,eikä älykkö. Hän piikitti parisuhteeseeni myrkkyä asettumallani miestäni vastaan mitä ihmeellisin tekosyin ja suhtautui ylimielsesti perheeseeni. Hän kehui minua : olet sä ainakin kauniimpi kun sun siskos! Kaikki hyvä sisälsi paljon pahaa ja terapia vapautti minut.

Oikean narsistin voima on myrkkyä,ja aloimme terapiassa pohtia ystäväni läheisiä. Todenteolla he kaikki olivat kasaan kuivuneita,katkeria ja sinkkuja. Miessuhde ystävälläni seurasi toistaan,ne päättyivät melko pian "miehen huonouteen". Hän nautti pinnallisesti positiivista ja iloista mainetta ja oli järjestöissä puheenjohtajana ja erittäin tehokas organisoija,hengen luoja. Suhtautui hyvin piikikkäästi toisin ajatteleviin ja puhui kaikista pahaa,väritti tarinoita ja kertoi arkoja salaisuuksiani eteenpäin ja minulle taas muiden juttuja. Kun kerroin hänelle samoin,hän asettui yhtäkkiä pyhään valoon ja julisti kuinka ei aio osallistua moiseen panetteluun! Selittämätön paha olo selittyi ystäväni narsismilla jonka vuoksi minä olin arvoton ruma ja en tuntenut pärjääväni ilman häntä. Kun luotin ja nojasin häneen vaivuin tosiasiassa syvemmälle suohon.:(

Katkaisin kaikki välini häneen ja sen jälkeen vaihdoin alaa,avioliittoni kukoistaa ja olen saanut uusia ystäviä,sillä kukaan ei ohjaile tai paina alas ja uuvuta. Narsistin voima on uskomaton,sitä ei saa vähätellä ja minä olin helppo uhri,sillä olen rakkaudettomasta alkoholistiperheestä ja narsisti rakastaa sellaisia,heitä voi käyttää hyödyksi sillä arvoton ihminen hyväksyy kaiken. Aviomieheni on sanonut että hän koki että liu'un pois aina kun vietin aikaa ystäväni kanssa ja kriisimme alkoi kun ystäväni vakuutteli että hän tietää ja tuntee minut,että en ansaitse snobia akatemikkoa vaan tavan duunarin joka juo olutta ja katsoo lätkää (ts.miehet keiden kanssa ystäväni oli).

Nyt olen vapaa mutta en olisi selvinnyt ilman terapiaa.kuulin että "ystäväni" panettelee minua voimakkaasti ja kampanjoi läheisilleni mielenterveysongelmistani ja ilmaisee "huoltaan" ja sitä kuinka kiittämätön olen. Ei mulla ole mitään halua selventää tai korjata näitä juttuja mä olen nyt onnellinen ja elämäni on 100% parempaa.

Ystävyys on sitä kun toisen seurassa tulee hyvä olo ja mulla tilanne meni niin että mulla ei ollut enää muita läheisiä kuin narsisti joka julmasti käytti minua hyväkseen. Aviokriisini aikana hän kyllä vauhditti sitä ja kannusti eroon ja maalaili kuinka me sitten vietämme aikaa ja kuinka hän lupaa etsiä mulle sopivan miehen,mutta kun suhteeni oli lopuillaan ystäväni katosi,ei pitänyt yhteyttä ja jäätyi. Olin yksin. Aviomieheni kesti kaiken ja odotti,tiesi taustani ja sanoi että näki kuinka ystävyyteni tuhoaa mutta en kuunnellut sillä ajatuksissani koin että aviomieheni on liian erilainen minulle,ystävänikin sanoi niin!

Tästä voisin kirjoittaa vaikka kirjan,mutta teille narsistin ystäville:

Jos teille tulee selittämätön paha olo tapaamisen ja elämä tuntuu valuvan alamäkeen, ottakaa etäisyyttä. Pari kk erossa auttaa näkemään totuuden.

[quote author="Vierailija" time="10.11.2013 klo 12:38"]

Ystäväni tuntui olleen aina läsnä kun minulle tuli kriisi ja onnen hetkkå hän oli se joka palautti maan pinnalle (ts.pinnan alle). Selittämätön paha olo tapaamistemme jälkeen selittyi sillä että kaikki tuntui väärältä koska se oli väärin. Minut pidettiin erillään muista "ystävistä" eikä kutsuttu mihinkään ja jos kutsuttiin sain tuntea itseni ulkopuoliseksi. Polttareissani hän jyräsi kaiken hienon ja pramean ja piti huolen siitä että minua nolattiin ja että hän saa kiitosta kaikesta

[/quote]

Minullakin oli kuvitelma siitä, että minulla on hyvä ystävä, jos hän on tukenani vaikeuksissani. Oikeasti tämä ihminen ei kestänyt sitä, jos olin tyytyväinen elämääni. Hän pyrki juuri kaikin tavoin mitätöimään onneani, yritti haastaa riitaa ja käyttäytyi oudosti saaden dramaattisia ja liioiteltuja raivokkaita huutokohtauksia ja nolasi seurassa. Hän on jopa töninyt minua tämän raivonsa vallassa, hän saattaa raivostua ihan mistä vain. Esimerkiksi kerran sai ravintolassa huutokohtauksen, kun en tuonut hänelle ajatustenlukijana (!) vesilasillista kantaessani oman ruoka-annokseni pöytään. Sanomattakin selvää, että rouva sai ihan itse hakea lasillisensa, koska en ole hänen palvelijansa ja yleensä ihmisiltä pyydetään asioita ja mielellään kohteliaasti. Mutta siis tällaisista asioista tämä ihminen saa voimakkaita, aggressiivisia huutokohtauksia, niin että sylki lentää.

Nyt ymmärrän, että oikeasti hyvän ystävän erottaa juuri siitä, että hän pystyy myös iloitsemaan, jos toisella menee hyvin. Eikä ala murjottamaan ja tiuskimaan ja vähättelemään. Kuinka monet kerrat kuuntelinkaan tämän ihmisen karjumista siitä, miten mitättömiä minun ystäväni ja asiani olivatkaan. Tämä ihminen aivan vapisi kalpeana raivotessaan. Tai jos kerroin erääseen onnistumiseen liittyvästä onnettomuudesta, hän alkoi hihittelemään tyytyväisenä.

Kilpailija kilpailee kaikessa, myös ihmissuhteissa. Jos menestyt, hän haluaa nujertaa sinut ja osoittaa paikkasi ja pistää samalla itse paremmaksi.

Kaikenlaiset hiekkalaatikkoleikit ovat myös tämän ihmisen juttu. Seurassani ollessaan hän puuhailee koko ajan kännykkänsä kanssa, soittelee ja tekstailee. Paitsi, jos hän on itse äänessä, silloin hän kyllä keskittyy omaan yksinpuheluunsa. Mutta, kun pitäisi välillä kuunnella toisiakin (tylsää!), niin sitten kaivetaan kännykkä esiin tai tuijotetaan haukotellen maisemia.  Joskus hän myös raahaa tapaamisiin kysymättä muita ihmisiä.

Nöyryytys ja mielistely ovat ne keinot, joita tämä ihminen käyttää. Nöyryytysvaiheessa hän jättää minut kutsumatta juhliin, mutta toitottaa juhlista ympäri sosiaalista mediaa, julkaisee kuvia ja tekee selväksi, että oli tosi hauskat bileet ja sinua en kutsunut! Jos hän armollisesti kutsuu, juuri sillä tavalla "no tule nyt sinäkin" eikä "olisi tosi kivaa, jos tulisit", niin tekee olon niin ulkopuoliseksi kuin mahdollista, esim. jakaa lahjoja tms. ja kovaan ääneen toitottaa, että "tämä on Y:lle, ei sinulle!" Tai sitten kovaäänisesti tiuskimalla ja raivoamalla yrittää nolata minut koko vierasjoukon edessä.

Viimeinen pisara oli kuitenkin se, kun tämä ihminen kohteli huonosti myös lapsiani. Mikä on tavallaan ihan ennalta arvattava kuvio, ei tällainen ihminen osaa oikeasti kohdella ketään hyvin. Hän mielistelee yleensä vieraita ihmisiä, lirkuttelee ja kehuu ja on epänormaalin ystävällinen, mutta muita kohtaan hän on tyly ja viileä. Paitsi, jos kehuu itseään, silloin äänensävy on hunajainen.

Hän nöyryyttää jopa seurustelukumppaneitaan seurassa, esim. puoliso istuu vieressä ja hän haukkuu tätä! Hän siis järjestää erittäin noloja ja piinallisia tilanteita.

Ja jos oikein mietin, niin tämänkin henkilön parhaat ystävät ovat jollain tapaa yksinäisiä ja onnettomia. Hän tarvitsee lähelleen sellaisia ihmisiä, joita voi painaa alaspäin. Onnelliset ihmiset hän pitää kaukana itsestään, paitsi, jos voi jotenkin hyötyä heistä.

Nyt kun tarkasti mietin, niin tuntuu, kuin tämä ihminen vihaisi onnellisuutta, iloa, riemua ja pirteytt. Yleensä hän ei kommentoi mitään esim. FB:ssä viesteihini, mutta muistan joitain todella kummallisia, myrkyllisiä kommentteja onnellisiin status-päivityksiini. Kertoo tietysti enemmän tämän ihmisen omasta mielentilasta (myrkyllinen, synkkä, masentunut ja alemmuudentuntoinen) kuin mistään muusta.

Tällainen ihminen on vihainen ja kiukkuinen, jos joku on onnellinen tai iloinen. Toiset eivät saa olla onnellisia tai iloisia ilman hänen lupaansa, kaikki pyörii hänen ympärillään! Sinä olet onnellinen vain, jos minä annan sinulle luvan ja käsken sinua.

38 jatkaa:

Narsisti ei ole pelkästään pahansuopa muistakaa se? Hänellä on laaja verkosto ja nauttii usein hyvää mainetta organisoijana yms. On ihan perusmulkkuja ihmisiäkin ei pidä sotkea heihin! Narsisti soluttautuu ja syö sisältäpäin eikä tosiaan näytä ulospäin siltä. Narsistilla on paljon tuttuja ja seuralaisia hän on hurmaava,valloittava ja häneen ihastutaan. Parisuhteet eivät hänellä kestä ja syy on aina tietenkin siinä toisessa. Siksi narsisti on tyyppinä vaarallinen sillä hänellä on verkosto johon vedota. Minäkin olin hyvin yksin lokerossani ja siksi kestikin kauan ymmärtää että niin suosittu ihminen oli todellisuudessa persoonallisuushäiriöinen. Tilanne lähti purkaantumaan kun vertasin häntä sisareensa joka oli kuin varjo,eristäytynyt ja narsistin varjossa kasvanut. Alistettu ja nöyryytetty. Sisaren huonoudesta kuulin minäkin usein,mutta mitenkään narsisti ei tätä auttanut vaan käytti sisartaankin edukseen. Tarkkailkaa narsistin perhettä ja sisaruussuhteita,ne eivät usein ole riitaisia vaan sisarukset ovat uupumeita tai asuvat kauempana(= välimatka).

Kuulin ja näin, miten kylmäävästi tämä ihminen pystyy kohtelemaan myös läheisimpiään. Läheinen itki ja kertoi, että oli surullinen, koska tämä ihminen hylkäsi hänet. Mitä tämä hylkääjä teki? Istui paikallaan jäykästi, eivät edes silmät kostuneet, vaikka hänen läheisin ihmisensä itkee hänen edessään eikä sano myöskään yhtään lohduttavaa sanaa. Selittelee vain jonkin hyvän selityksen, miksi olikin ihan järkevää, että hän oli tämän läheisensä hylännyt. "Kun mä luulin, että sä haluatkin olla yksin tms" ja jotenkin onnistui vierittämään syyn tämän itkevän ihmisen niskoille.

Kun tulen paikalle, hän tuijottaa minua, häveten itkevän läheisensä käytöstä. Häpeä on tunne, mikä tällä ihmisellä usein on, usein hän sihisee muille, miten häpeää näiden käytöstä. Sukulaislapsetkin kuulemma häpäisevät hänet.

Toki hän osaa olla miellyttävä, mutta eniten mielistelee ventovieraita. Ystäväthän hyväksyvät hänet joka tapauksessa, ei niihin kannata tuhlata liikoja tekoja tai positiivisia lauseita. Välillä toki antaa ylitsevuotavia ja kummallisen liioittelevia lahjoja, mutta sitten viikon kuluttua lahjomisesta voikin taas jo rähistä jostain asiasta sylki roiskuen.

Nyky yhteiskunnassa meissä kaikissa on aavistus narsistista piirettä..

Jos hyvä ystävä on sellainen, että ilot tuplaantuvat ja surut puolittuvat, niin energiasyöpön kanssa se on päinvastoin.

http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/faq58.html

Lukekaa.

up.

Silti mielistelee ja "parantaa tapansa" jos kaveri meinaa kadota kuvioista.

Silti mielistelee ja "parantaa tapansa" jos kaveri meinaa kadota kuvioista.

Levittelee "salaisuuksia" vähän kaikista johon kuulija on jotenkin yhteydessä. Asioita joita ei viitsi varmistaa ovatko totta. jne.

Saa raivareita oudoista asioista ja raivarin yhteydessä puhuu suunsa puhtaaksi todella törkeesti.