Rehellisesti: tunnetko kivan muslimin?

Höh, no ei heissä tietenkään sitten pahuutta olekaan.

jumalaan uskominen tekee ihmisestä pahan. Hassua kyllä, kun tekstejäsi lukee, mulle tulee mieleen se ajatus että sinä olet paha, kun haluat luokitella ihmisiä tuolla lailla ulkopuolisen silmin hyvin älyvapailla ja todellisuuteen perustumattomilla kriteereillä.

Rationaalisuuden kieltäminen, mielikuvitusolentoihin uskominen. Miten nämä kriteerit voivat olla älyvapaita ja todellisuuteen perustumattomia, kun älyllä on ajateltu, että rationaalisuuden kieltäminen on pahasta? "Sitä asiaa ei saa tutkia, kun jumala(t) kieltää!", mikä muuten oli syynä (ihmisille ei saanut tehdä ruumiinavauksia) siihen, että Roomassa lääketiede ei kehittynyt, seurauksena mittaamattomia kärsimyksiä ihmiskunnalle. Miten rationaalinen ihminen voi olla pitämättä uskontoa pahuutena?

Ihan niinkuin kaikki uskovaiset 2000-luvulla ajattelisivat että asioita ei voi jumalan takia tutkia? On täysin absurdia ja EPÄRATIONAALISTA niputtaa kaikki uskovaiset samaan nippuun ja lyödä jokin hölmö omakeksimä leima heihin.

Uskovaisten niputtaminen samaan nippuun, koska he uskovat, mikä on epärationaalista ja mielikuvitusolentoihin uskomista, on absurdia ja EPÄRATIONAALISTA? Höpöhöpö! Se on uskovaisuuden määritelmä. Tässä on kyse ihan perusasioista. Ja mikä leima? Leima = uskovainen? Joku on nyt hakoteillä, ja se en ole minä. Ja tuo oli vain yksi esimerkki, sitäkin radikaalimpi, koska asia piti tehdä selväksi. Jos haluat toisen esimerkin, niin otetaan sitten se, että jotkut uskikset ihan täällä Suomessa eivät halua sallia aborttia. Äidin mahdollisuus kuolla raskauteen/synnytykseen ei tietenkään ole mitään verrattuna jumalan tahtoon... Näitä esimerkkejä ei ole vaikea keksiä. Huomaa, että taas otin radikaalimman esimerkin, jotta asia olisi selvä.

Että tervetuloa vaan pahojen joukkoon :).

Kiitos! Mutta voisitko ystävällisesti kertoa syyn, että miksi olen paha. Voin ollakin, mutta tämä epätietoisuus kalvaa...

Jos tavoite on sokea usko ja selvät säännöt, silloin uskovaisuus on hyvä asia.



Jos tavoite on kehitys ja tiedon lisääntyminen, sekä tasa-arvo ja hyvinvoinnin paraneminen, silloin uskovaisuus puhtaassa muodossaan on paha asia.



On silti muistettava, että nykyaikana ei varmasti löydy Suomestakaan kovin monta puhdasuskoista, ja jos abortti todella kiellettäisiin, hekin muuttaisivat mielensä viimeistään siinä vaiheessa kun tytär olisi raiskattu ja tämän pitäisi pitää lapsi.

kuin mielikuvitusolentoon tukeutuminen. Koko sun äärimustavalkoisen ajattelun lähtökohta on hyvin ohuella pohjalla ja käytännön elämän sovellettuna totaalisen naurettava.

Hyvyyden ja pahuuden määrittely riippuu täysin tavoitteista

Jos tavoite on sokea usko ja selvät säännöt, silloin uskovaisuus on hyvä asia.

Jos tavoite on kehitys ja tiedon lisääntyminen, sekä tasa-arvo ja hyvinvoinnin paraneminen, silloin uskovaisuus puhtaassa muodossaan on paha asia.

Kyllä, mutta myös ei niin puhtaassa muodossaan, koska se irrationaalisuus on siellä ihan lähtökohtaisesti.

On silti muistettava, että nykyaikana ei varmasti löydy Suomestakaan kovin monta puhdasuskoista, ja jos abortti todella kiellettäisiin, hekin muuttaisivat mielensä viimeistään siinä vaiheessa kun tytär olisi raiskattu ja tämän pitäisi pitää lapsi.

Voi äh! Siis kuten sanoin, se on vaan esimerkki. Jos olisin ottanut esimerkkinä sen, että ateistien lapsen pitää kuunnella uskonnollista aamunavausta, niin sitä varmaan pidettäisiin ihan olemattomana juttuna (eikä se minunkaan mielestä niin kauhea asia ole, olenhan istunut yo-kirjoituksiin saakka ussan tunneilla saamatta traumoja). Joka tapauksessa uskonnon perusta on irrationaalisuus, ja se on paha asia.

kuin mielikuvitusolentoon tukeutuminen. Koko sun äärimustavalkoisen ajattelun lähtökohta on hyvin ohuella pohjalla ja käytännön elämän sovellettuna totaalisen naurettava.

En ole tämä kirjoittaja, joka ylempänä piti uskovaisuutta pahana, mutta en ymmärrä miksi rationalismia ei voisi soveltaa käytännön elämään. Suurin osa ihmisistä tekee niin, ja useimmat huomattavan menestyksekkäästi verrattuna siihen, että uskottaisiin nyt vaikkapa Raamatun opetuksiin luonnonhistoriasta.

Mitä Koraani muuten sanoo tiedon hakemisesta?

Pelkkään rationaalisuuteen tukeutuminen voi johtaa aivan yhtä suureen pahaan kuin mielikuvitusolentoon tukeutuminen.

Siis _voi_ johtaa. Irrationaalisuus ja mielikuvitusolentoihin uskominen on lähtökohtaisesti jo pahasta.

Koko sun äärimustavalkoisen ajattelun lähtökohta on hyvin ohuella pohjalla ja

Kerro nyt, mikä tässä nyt sitä ääriä on. Ja mustavalkoinen ajattelu on tieteen yksi perusta (voidaan sanoa kyllä tai ei, tietysti "en tiedä" on se vaihtoehto, joka tuntuu unohtuvan). Uskonnollisuuden perustan (= irrationaalisuus) kritisoiminen on olemista hyvin ohuella pohjalla? Jonkun tieteellinen kasvatus on kyllä nyt mennyt metsään, eikä se ole minun.

käytännön elämän sovellettuna totaalisen naurettava.

Mutta kun sitä sovelletaan aktiivisesti käytännön elämään! Erityisesti muslimimaissa. Nämä niiden papit, jotka tulkitsevat totuutta, eivät kuitenkaan ole hoitamassa ydinvoimaloita. Saattais tulla ongelmia muutoin... Vaan uskon kautta voittoon! Eikös juu!

Opiskelukaverini. Älyttömän sympaattinen ja ystävällinen pohjoisafrikkalainen nainen. Hyvin älykäs, sopuisa, hyvä äiti, terveydenhuoltoalalla ja erityisesti motivoitunut auttamaan muita.



Muistakaan muslimituttavista ei mulla ole yhdestäkään pahaa sanaa sanottavana, ei lasten koulukavereista eikä heidän vanhemmistaan, ei liioin lähikauppojen kassoista tai naapuruston ihmisistä. (Asun ulkomailla, ja täällä väestöstä n. 5% on muslimeja. Ei vaikuta mitenkään negatiivisesti mihinkään.)

uskonnollinen elämänkatsomus voi johtaa faktuaalisesti pienempään pahaan, joissain toisissa tilanteissa rationaalinen ajattelu. Sen päättäminen mikä on missakin tilanteessa "rationaalista" on hyvin häilyvää ja jo muutama vuosikymmen voi tuoda asiaan hyvin suuren eron, puhumattakaan nyt vuosisadoista. Sama koskee toki myös uskonnollisuutta. Toki elämässä toimii rationaalisuuten pyrkiminen miljoona kertaa paremmin kuin puhtaasti uskonnolliselta pohjalta toimiminen, mutta toisaalta taas käytännön elämä on täynnä harmaan sävyjä. Näiltä pohjilta on käsittämttömän lapsellista jakaa ihmisiä hyviin ja pahoihin sen mukaan uskooko jumalaan vai ei.

Pieni ihmisryhmä on kuolemassa nälkään. Pelastus on todennäköisesti nurkan takana, mutta sitä ei ehkä tule koskaan, kukaan ei voi tietää. Yksi ryhmän lapsista on kuolemaisillaan. Linkola sanoo, että rationaalisinta on syödä tuo yksilö, jotta muut pysyvät hengissä pelastuksen tuloon saakka. Äiti Teresa sanoo, että elämä on pyhää, eikä ketään saa tappaa. Linkola voittaa, lapsi syödään. Pelastus saapuu tunnin päästä.



Kumpi toimintatapa johti faktuaalisesti suurempaan pahaan? Kuka tässä on hyvä ja kuka paha? Onko kyseisten leimojen lyöminen tässä edes järkevin suhtautuminen asiaan?

on ainuttakaan kivaa muslimia. Tämänkö ap halusit sinne tynnyriisi kuulla?

Miksi olet ilkeä? Olisin voinut julistaa siinä tapauksessa, että yksikään muslimi ei ole kiva. En tunne yhtään muslimia eikä mediassa ole esillä yhtäkään järkevää muslimia koskaan (vrt. brittien raiskaajat jne). On siis minusta ihan perusteltua kysyä, että tunteeko ihmiset kivoja islaminuskoisia olleenkaan.

Mitäs medioita sinä luet?

että mitä mediumeja kulutan? Luen, katson ja kuuntelen mediaa aika paljon laidasta laitaan. On tutkittu asia, että maahanmuuttajat esitetään suomalaisessa mediassa ongelmakeskeisesti.

Eli kun näen ulkomaalaisia ajattelen ensimmäiseksi ongelmia, joita he aiheuttavat ja joista kärsivät. Luulen, etten ole ainoa, joka tulee joskus miettineeksi että onko heissä mitään positiivista? En ole edelleenkään rasisti.

ap

kyllä suurin osa on erittäin mukavia, myös muslimit.

(Asun ulkomailla, ja täällä väestöstä n. 5% on muslimeja. Ei vaikuta mitenkään negatiivisesti mihinkään.)

oli?

Pieni ihmisryhmä on kuolemassa nälkään. Pelastus on todennäköisesti nurkan takana, mutta sitä ei ehkä tule koskaan, kukaan ei voi tietää. Yksi ryhmän lapsista on kuolemaisillaan. Linkola sanoo, että rationaalisinta on syödä tuo yksilö, jotta muut pysyvät hengissä pelastuksen tuloon saakka. Äiti Teresa sanoo, että elämä on pyhää, eikä ketään saa tappaa. Linkola voittaa, lapsi syödään. Pelastus saapuu tunnin päästä.

Kumpi toimintatapa johti faktuaalisesti suurempaan pahaan? Kuka tässä on hyvä ja kuka paha? Onko kyseisten leimojen lyöminen tässä edes järkevin suhtautuminen asiaan?

että lapsia ei syödä ihan pikkunälkään eivätkä useimmat söisi lapsia äärimmäisessä hädässäkään, olivat sitten ateisteja tai uskovaisia. Itse olen ateisti, mutten uskoisi pystyväni syömään lasta vaikka nälkä olisi miten kova. Toisekseen mitä väliä kuolleen lapsen syömisellä sinänsä on? Onko se pahuutta? Itselleni ainakin on ihan sama syödäänkö minut kuoltuani vai ei.

Yksi heistä on työkaverini. Insinööri ja perheenäiti. Sydämellinen ja herttainen ihminen ja kaiken päälle meillä menee huumorintaju yksiin loistavasti.



Emme paljoa puhu uskonasioista, joskus kyselen jotain hänen uskoonsa liittyvistä tavoista tms. Itse olen agnostikko. Töissä hänen uskonsa näkyy lähinnä siinä, että hän paastoaa ramadanin aikaan (eli ei syö meidän muiden kanssa). Huivia hän ei käytä, sillä sitä ei pidetä täällä suotavana (asun Ranskassa). Käyttäisi kuulemma muuten, mutta hänen mielestään on ihan ok sopeutua tämän maan kulttuuriin. On Algeriasta kotoisin.



Toinen lähipiirissä on marokkolaistaustainen ranskalainen, naimisissa katolilaisen miehen kanssa. On äiti, työskentelee tutkijana ja tekee väitöskirjaa. Sarkastinen huumorintaju, mutta lempeä luonne hänelläkin. Ei myöskään käytä huntua. Usko näkyy lähinnä siinä, ettei juo alkoholia illallisilla.

Jossain tilanteissa uskonnollinen elämänkatsomus voi johtaa faktuaalisesti pienempään pahaan, joissain toisissa tilanteissa rationaalinen ajattelu. Sen päättäminen mikä on missakin tilanteessa "rationaalista" on hyvin häilyvää ja jo muutama vuosikymmen voi tuoda asiaan hyvin suuren eron, puhumattakaan nyt vuosisadoista. Sama koskee toki myös uskonnollisuutta. Toki elämässä toimii rationaalisuuten pyrkiminen miljoona kertaa paremmin kuin puhtaasti uskonnolliselta pohjalta toimiminen, mutta toisaalta taas käytännön elämä on täynnä harmaan sävyjä. Näiltä pohjilta on käsittämttömän lapsellista jakaa ihmisiä hyviin ja pahoihin sen mukaan uskooko jumalaan vai ei.

Täälläpä on tänään paljon uskontoapologeetikkoja liikkeellä. Yritetään kovasti häivyttää se tosiasia, että uskonto perustuu irrationaalisuudelle. Ja irrationaalisuus on vaan pahasta, ihan lähtökohtaisesti. Sori, se asia ei nyt vaan muutu mihinkään. Se on _aina_ se ylimääräinen ongelmallinen osuus (= pahuus).

Jos otetaan noin periaatteessa kaksi ihmistä, niin ne on periaatteessa aika samanlaisia. Noin niinkuin ison populan tasolla. Kaikki ihmiset ovat jonkin verran irrationaalisia. Uskonnollisilla ihmisillä vaan on lisänä tuo uskonnollinen irrationaalisuus. Periaatteessa isojen heterogeenisten populaatioiden irrationaalisuus on aika lailla sama. MUTTA MUTTA jos nämä populat eivät olekaan täysin heterogeenisiä. Jaetaan populat kahtia, uskonnottomiin ja uskovaisiin.

Joten:

Uskonnottomat:

IRRATIONAALISUUS1

Uskovaiset:

IRRATIONAALISUUS2 + USKONNOLLINEN IRRATIONAALISUUS

IRRATIONAALISUUS1 = IRRATIONAALISUUS2 (seuraa edellisestä päättelyketjusta)

Joten:

Uskonnottomat:

IRRATIONAALISUUS1

Uskovaiset:

IRRATIONAALISUUS1 + USKONNOLLINEN IRRATIONAALISUUS

Joten uskovaiset ovat periaatteessa pahoja (pahempia kuin ihminen olisi default-tapauksessa, jolle meistä kukaan ei voi mitään, joten tätä voi pitää 0-pahuutena). Se on useinkin hyvin pientä pahuutta, mutta pahuutta silti.

MOT