Pelkäättekö lapsen hevosharrastuksessa putoamista ja halvaantumista?

Minäkin tiedän aika paljon hevosista ja lapsista, siis niiden yhdistelmästä. Lapset pyörivät pienestä pitäen hevosten jaloissa. Vaaratilanteitakin on tullut, mutta onneksi on selvitty pienillä vammoilla. 

Mutta sellaista elämä on, vaarallista. En nyt käsitä Anonyymkk:n vauhkoamista. Samat ihmiset voivat kuitenkin kuljettaa pientä lasta sylissä autossa tai olla muuten vaarallisissa tilanteissa, jotka eivät päästä ratsastamaan.

Hänen kommenttinsa ovat niin mustavalkoisia että oksat pois. Kannattaa muistaa se, että ratsastus ja muutenkin eläinten kanssa harrastaminen tuottaa niin paljon iloa, että jonkun verran riskejäkin kannattaa ottaa.

Vierailija kirjoitti:

Monessa urheilulajissa on riskejä. Mun tyttö harrastaa muodostelmaluistelua ja kyllä pelkään että lyö päänsä tai kaveri potkaisee terällä huonosti silmään/muualle kohtalokkaasti tai että lapsi jää rivien alle kaatuessaan/tippuu nostoissa/osuu laitaan ja halvaantuu. Aika pienellä todennäköisyydellä mitään kuitenkaan harrastuksissa tapahtuu.

Sanoisin että melkein todennäköisemmin jää auton alle koulumatkalla. Eli anna mennä ratsastamaan. Kyllä siellä talleilla varmasti opetetaan varomaan asian mukaisesti.

Mä pelkään sitä kohtaloa luistelussa jossa Espoossa koululuistelussa toisen terä veti kaulan auki ja se poika kuoli. Pelkään tätä siis ihan koululuistelussa, en tiedä onko harrastavilla vielä terävämmät terät sitten :(

Vierailija kirjoitti:

Minäkin tiedän aika paljon hevosista ja lapsista, siis niiden yhdistelmästä. Lapset pyörivät pienestä pitäen hevosten jaloissa. Vaaratilanteitakin on tullut, mutta onneksi on selvitty pienillä vammoilla. 

Mutta sellaista elämä on, vaarallista. En nyt käsitä Anonyymkk:n vauhkoamista. Samat ihmiset voivat kuitenkin kuljettaa pientä lasta sylissä autossa tai olla muuten vaarallisissa tilanteissa, jotka eivät päästä ratsastamaan.

Hänen kommenttinsa ovat niin mustavalkoisia että oksat pois. Kannattaa muistaa se, että ratsastus ja muutenkin eläinten kanssa harrastaminen tuottaa niin paljon iloa, että jonkun verran riskejäkin kannattaa ottaa.

Olen kanssasi samaa mieltä, että hevosten kanssa voi mennä koko elämä ilman suurempia loukkaantumisia, ja kyllä, hevoset tuottavat iloa monen elämään - mutta niin monet muutkin harrastukset. Itsekin olen satunnaisesti ratsastanut aikuisiällä ja osaan vieläkin ratsastaa hyvin ja mennä melkein millä hevosella tahansa. Mutta en vain enää halua ja työni on siihen myötävaikuttanut ja kokemukset lähipiirissä. Olin kauan hevoselämässä mukana oman harrastuksen ja lasten kautta. En antanut mustavalkoista tietoa vaan nimenomaan faktoja ja tilastoja. Siksi tein niin, koska kukaan muu täällä ei ole antanut mitään faktoja ja tutkimustietoa ihmisille, jotka miettivät antavatko lapsensa harrastaa. Ihmiset perustavat mustavalkoisesti mielipiteensä aina yleensä omiin kokemuksiinsa kuten sinäkin: "vaaratilanteita on ollut ja niistäkin on selvitty...". Valitettavasti se on yksittäinen mielipide eikä kerro mitään yleisesti koko lajista. Tiedän, että esittämäni tiedot aiheuttavat närää monissa ihmisissä ja niin sen kuuluukin. Mutta faktat ovat faktoja ja kokemukset ja mielipiteet tunteisiin liittyviä kiinnikkeitä, jotka aina jokaisella omakohtaisia. Tiedän paljon omia hevosia omistavia perheitä, joilla kaikki mennyt hyvin aina ilman suuria vaaroja, mutta sitten tiedän myös henkilökohtaisesti vammautuneen, kehon osia menettäneen, työeläkkeellä oleva loukkaantuneen ja kukaan heistä ei ollut onnettomuutta ennnen ajatellut, että itselle kävisi jotain. Varsinkin ne nuoret ja lapset eivät ymmärrä, että ratsastus on sellainen laji, että siinä tapahtuu. Tuo luistelutapaturma oli hyvin valitettava onnettomuus. Itse en kuitenkaan pelkää koululuistelua ja lapset kulkevat itsenäisesti kaikkialla. Pahin onnettomuus on itselle tapahtunut kotona ja yleisesti kotona tapahtuu suurin osa onnettomuukista. Työni takia olen joutunut tutkimaan harrastusonnettomuuksia ja olen yllättynyt, miten vähän vanhemmat osaavat arvioida riskejä, joita esim juuri ratsastuksen liittyy. Tästä ei julkisuudessa kovinkaan puhuta, mutta hyvä että puhuttaisiin. Siksi toin tämän esille. Ja täältä ehkä joku löytää tietoa. Olen itse lakialalla, joten ymmärrän asioita, tutkimuksia ja faktoja yhtään vähättelemättä ihmisten kokemuksia ja iloa, mitä ratsastus voi tuottaa.

Ja autossa ei saa kuljettaa lasta sylissä, jos joku tekee niin on siinä hyvä olla yhteydessä lastensuojeluun. Se on jo rikos,joka kohdistuu täysin vanhemman hoivasta riippuvaiseen pieneen ihmiseen.

Elämää täytyy elää ja nauttia elämästä ja joskus niistä hevosistakin. Ymmärrän kyllä, että joku haluaa harrastaa hevosten kanssa. Se on UPEA ja jalontuntuinen harrastus, mutta myös lasten tulisi tietää enemmän sen turvallisuudesta ja vaikka opetella enemmän turvallisuuden näkökulmasta hevostelua. Monilla lapsiratsastajilla on kiire hyppimään esteitä ja mahdollisimman suuria sellaisia. Monet onnettomuudet olisi esimerkiksi estetty sillä, että kokemus ja esteiden korkeus ja kullekin ratsastajalle soveltuva hevonen arvioitaisiin oikeasti taitojen ja objektiivisen arvion mukaan. Monet onnettomuudet tapahtuvat, kun hypätään uuden hevosen selkään ja aletaan sen kanssa siihen, mihin jäätiin sen tutun hevosen selässä. Pitäisi kuitenkin edetä käynti-ravi-laukka-ym harjoituksia kunnes tuntuma uuteen hevoseen löytyy. Tsemppiä toivotan hevoateleville, se on antoisaa, kyllä, mutta muihin harrastuksiin verrattuna riskiltista.

Ja pysytään aiheessa. Esimerkki lapsen kuljettaminen autossa ilman turvavöitä on toinen asia. Ja se on sitten jo rikos.

Tunsin sen Eveliinan joka kuoli siel estekisoissa 😭 vieläkin mietin häntä välillä... Itse lopetin sen jälkeen vuoden aikan heppailun.. Se tuli liian lähelle ja hevostelu hiipui hiljallee pois.. En vain pystynyt enää... :( ite olin aiemmin murtanut käen pudotessa joka on vieläkin välillä kipee melk 10v jälkeen murtumisesta. Mutta itelläki on uusia juttuja tilalla enkä enää yhtään mieti että jäisin jostain paitsi... :) :) :) kaikkialla on vaaroja mut heppailusss oikeest vakavia.. :( tykkään kyllä joskus käyä kävelyllä tallin ohi et nään heppoja mut en niitä enää kaipaa ollenkaan..

Meillä kans ratsastus vaihtu teinivuosien aikana, jo aikuisilla, toiseen lajiin kahdella tytöllämme. Onneksi. Ja olin siitä helpottunut kieltämättä turvallisuuden ja kans taloudellisen puolesta. Ja rahaa tosiaan säästyy ja ollut varaa maksaa tyttöjen autokoulut ym auttaa opinnoissa. Muuten ei olis ollu niihin varaa säästää millään ja mistä tytöt ois saaneet niihin rahaa jos kaikki päivät lorvittu vaan tallilla. Tallilla ei juuri palkkaa saanut, jotain pikku alennusta tunnista jos loi lantaa ym. Kaikki raha meni ratsastus vuosina meillä asuntovelkaan, ruokaan ja ratsastuksen (pk-seutu) jossa tunnit älyttömän hintaisia. Kun kaks lasta ratsastaa menee äkkiä kaikki keskituloisen parin tulot siihen. Joka vuosi uudet varusteet kun kasvetaan ja kypärät uusittiin vuosittain. Jotkin sai käytettyyy toisella uudestaa mut usein sit tartti uusia tarvikkeita. Tytöt alkoi myös kilpailla ja sitten se vasta tulikin kalliiksi. Oli pakko himmailla harrastusta, muuten oltais jouduttu ottaa velkaa : hevosten kuljrtykset kisapaikoille kisakmappeet ymymy. Se oli pennien laskemista sitten ruokakaupassa.. Toinen tyttö sai kerran Kaviosta päähän srl:n tallilla ja ambulanssilla sairaalaan. Jos oisin ollut paikalla oisin varmaan saanut sydärin. Onneksi hän heräsi sairaalassa ja parin viikon sairaalajakson jälkeen alkoi taas fysiikka toimia ja aivoissa verenvuotoa ei onneksi tarvinnut leikata. Kypärä oli päässä.Sen jälkeen harrastus jatkui mutta kamala pelko koko ajan molempien puolesta. Mut siinä on kyllä harrastus johon menee varat ja jossa saa pelätä..

Samasta koulusta kuoli tyttö ratsastusonnettomuudessa kun olin yläkoulussa. En tuntenut häntä kovin hyvin, mutta kyllähän tapaus kosketti koko koulua. Mutta voi sitä vaikka jääpuikko tippua räystäältä päähän ja kuolla, harva asia maailmassa on täysin vaaraton. 

Vierailija kirjoitti:

Samasta koulusta kuoli tyttö ratsastusonnettomuudessa kun olin yläkoulussa. En tuntenut häntä kovin hyvin, mutta kyllähän tapaus kosketti koko koulua. Mutta voi sitä vaikka jääpuikko tippua räystäältä päähän ja kuolla, harva asia maailmassa on täysin vaaraton. 

No tuo ajattelu itsessään on totta, mutta ei taas liity yhtään tähän. Vähän sama kuin joku voi saada surmansa meyeoriitin syöksyessä päähän tai salama iskeä päähän. Puhutaan nyt otsikon aiheesta eikä siitä mitä Kaikkea vaaroja maailmalla on meille tarjolla. Nyt on kyse yksittäisen harrastuksen aiheuttamista tapaturmasta ja kuolemista. Mitä veikkaatte. Milloin kuolee seuraava heppatyttö tai joku muu hevostelija? :(

Röntgenhoitajana tullut huomattua, että hevostelu ja jalkapallo on aika tapaturmarikkaita harrastuksia. :)

Vain muutama prosentti loukkaantuu vakavasti hevostellessa. Meidän tallilla viimeisimmästä halvantumisesta on jo yli viisi vuotta. Ihan turhaa panikointia.

Vierailija kirjoitti:

Vain muutama p6rosentti loukkaantuu vakavasti hevostellessa. Meidän tallilla viimeisimmästä halvantumisesta on jo yli viisi vuotta. Ihan turhaa panikointia.

No huhhuh. Ai että halvaantumisesta JO yli 5 vuotta? Sehän on tosi vähän. Eilä niitä saisi sattua edes noin usein. Kuuleeko jonkun savovan et meidän seurassa viimeksi halvaantunut salibandyä pelaava 5 vuotta sitten? Tai luistelija 5v sitten? Tai koriksen pelaaja 5v sitten? Aika raju harrastus ratsastus on jos voit noin sanoa ja surullista :( kamalaa elää koko ajan pelossa, että milloin joku harrastaja voi katkoa lonkkansa tai halvaantua. Itse en pystyisi siihen. Siksi monet tallinpitäjät varmaan ovat pitkän linjan hevodtelijoita, joita ei hetkauta halvaantumiset jne. Inhottavaa ja kuvottavaa. Lasten puolesta.

Niin jalkapallo on myös riskialtis laji, mutta siinä vammat pienempiä ko ridaamisessa eikä tarvitse pelätä treenien aikana, että milloin tulee se soitto. Soittoja on kyllä tullut ja futiksessa murtunut jalkaa ja kättä molemmilla pojilla, mut ne on pieniä verrattuna siihen, et tarttis lapsen puolesta pelätä sitä pahinta eli futiksessa kuolemista tai halvaantumista. Se nyt on yhtä todennäköistä kuin sen meteorin tippuminen päähän.. Kyl futiksessaki voi halvanatuu mut ennemmin futiksessa tulee just niit nilkkamurtumia, käsi voi men poikki tms. Mut ne on pieniä ja niistä selviää aina ja elämä ja harrastukset jatkuu. Onneksi :) en kyl natais omien poikien mennä tallille jos ne viak sen yhtäkkinensä joku aamusti keksis. Aika raju tuo tallinpitäjän kommentti, että viimeksi 5v sitten joku halvaantunut. Tulee oikein kylmät väreet. Onkohan hän joku ex-kilparatsastaja, vähän uhkarohkea ja kilpauran jälkeen pitää tallia... Monet talli pitäjät on.. Näin oon ymmärtänyt. Sellaiset ihmiset ymmärtävät sen, et välisä hevostelusa kuolee joku ja välisä halvanatuu. Heille se on varmaan sellainen lajiin kuuluva sisäistetty juttu. Täytyykin ens kerralla mielenkiintoista kysyä lasten futisvalmentajalta miten usein futiksessa joku halvanatuu tai joutuu pyörätuolii tai site kuolee.. Hui että pistiki ajattelemaan elämää ja harrastuksii tää viestiketju.

Vanha ketju,  mutta nostan, koska muutama kuukausi sitten eräs tuttuni putosi hevosen selästä ja oli sillä hilkulla, ettei neliraajahalvautunut. Nyt liikkuu rollaattorilla.

On 26-vuotias ja on pudonnut aiemmin kaksi kertaa niin, että on tarvinnut sairaalahoitoa.

Kaiken hatuksi haaveilee taas hevosen selkään pääsystä.

Vierailija kirjoitti:

Vanha ketju,  mutta nostan, koska muutama kuukausi sitten eräs tuttuni putosi hevosen selästä ja oli sillä hilkulla, ettei neliraajahalvautunut. Nyt liikkuu rollaattorilla.

On 26-vuotias ja on pudonnut aiemmin kaksi kertaa niin, että on tarvinnut sairaalahoitoa.

Kaiken hatuksi haaveilee taas hevosen selkään pääsystä.

 

Ei särje päätä, ei rasitu polla...

Minun serkku kuoli kun putosi hevosen selästä. Oli kokenut harrastaja ja sillä oli kolme omaa hevosta.