Pelkäättekö lapsen hevosharrastuksessa putoamista ja halvaantumista?

Itse sloitin 7v ratsastuksen enkä ole koskaa ollut taluttajan kanssa (jos sitä 3v ravurin selässä satunnaisesti ei lasketa) en ole ikinä käynyt SRLn talleilla ja hyvin olen oppinut pienessä 6hepan tallissa kaiken. Nykyään ratsastan samalla pikkutallilla 2krt viikossa ja noin 4kertaa viikossa hoidan ravihevosia, käyn raviradalla ja olen myös ratsastanut paljon kaverini kanssa issikoilla kahdestaan. Monta kertaa on alas tultu mutta kerran jouduin lääkäriin kun hyppäsin sellaisella 6v suokilla rataa (koulutus kesken) ja tuli sen verran isot pukit ja äkkipysähys niin puiselle puomille tipahdin ja t-paita oli niin kyljessä nahkaa lähti reilusti enkä noin viikkoon kävellyt. Vanhemmat on aina kannustanu hevosiin ja äiti ollut nuorena paljon raviradoilla. Tulee oltua paljon nuorten hevosten kanssa ja on 1vuotias varsakin tullut tutuksi. En voisi kuvitella mitänolisin tehnyt ylä-ja alaasteen ilman hevosia, suosittelen vahvasti ratsastusta, siinä tulee tasapainoa, vastuuta ja töitäki tulee tehtyä jos tallitöihin ryhtyy :) oikeat turvavarusteet vaan eli kanta kenkiin (vaikka nokian kumpparit) kypärä ja jos haluaa niin liivi, itellä kyllä liivi pölyttynyt vaan nurkassa kun tuntui epämukavalta😂

Hevonen on PAKOeläin, ja tosiaan saattaa pelästyä.

Tyttöni aloitti 7v ratsastuksen, aluksi oli tallilla joka ei ollu SRL talli ja tippui monta kertaa, tosin tuossa vaiheessa istunta ja tasapaino on huonoa, vaihtoi tallia ja opettajaksi tuli istuntaan perehtynyt ope, ei ole tippunut kertaakaan sen jälkeen ja on nyt 12v.

Itse olen tippunut kerran, ja toistaiseksi olen pysynyt selässä, vaikka heppa tekis mitä, aika paljon kehonhallinnista kiinni ja toki, hevovosesta, ei kukaan hullun hepan selkään nousisi.

Riskejä on, mutta järki käteen asioissa.

up

Vierailija kirjoitti:

Sivistysvaltiossa ei pitäisi eläimiä nöyryyttä ratsastamalla niillä!

Ei niin vaan suihin pitäisi niiltä ottaa?

Ratsastus on hyvä harrastus. Ilman aikuista en antaisi touhuta, mutta jos lapsella on palo tallille, niin ehdottomasti kannattaa järjestää puitteet niin, että pääsee oppimaan.

Tapaturmatkin ovat tuurista kiinni, niitä tulee jos on tullakseen. Suojatielläkin voi kuolla. Olen ratsastanut koko lapsuuteni ja nuoruuteni ja aikuisenakin vähän, ensimmäistä kertaa olen ollut hevosen selässä samoihin aikoihin kun opin kävelemään. Kerran muistan pudonneeni pahasti että teki kipeää, sekin tallin pihalla paikallaan olevan hevosen selästä.

Ratsastus ja hevosten kanssa työskentely antaa todella paljon, pitää vaan muistaa pitää järki kädessä. Onneksi nykyisin myös kypärät ja liivit ovat aivan eriluokkaa kuin omassa lapsuudessa.

En antanut lasteni jatkaa ratsastusta usean vuoden harrastamisen jälkeen vaan ohjain heidät muihin harrastuksiin. Ihminen ei usko omaan kuolemiseen tahi sairastumiseen taikka halvaantumiseen useinkaan alle 25-vyotiaana, moni varmaan muistaakin sen hetken kun ymmärtää oikeasti että Hei mulle voi sattua jotian ja elämä on rajallinen.

Varsinkin vanhempien pitäisi enemmän miettiä, kannattaako antaa lapsen aloittaa ratsastusta tai ratsastaa. Onnettomuuksia tapahtuu harrastuksissa eniten ratsastuksessa, se on käytännössä vaarallisin laji. Tunneittain laskettuna eniten salibandyssä, mutta kun mietitään vakavia aivovammoja, luiden murtumia ja kuolemia, tippuu salibandykin pois listalta.

Heppaelämää myös romantisoidaan ja varsinkin tytöille myydään glitterikypäriä ja blingbling-hanskoja ja kimalteisia otsaremmejä ja penny-laatikoita, jolloin harrastuksesta luodaan helposti prinsessatytön unelma, joka tytön unelma. Ratsastus on myös sen eläimen ihailua ja kieltämättä hevonen on upea eläin.

Jo melkein kymmenen vuotta sitten kuollut Eveliina-niminen tyttö kuoli srl:n hyväksymän koulun esteratsastuskisoissa. Vanhemmat, heitä syyttämättä, kirjoittavat blogissaan että tytär lähti saappaat jalassa tehden sitä, mitä eniten rakasti.

Ensinnäkin vanhemmat muistakaa, että kukaan teini-ikäinen ei lähdä saappaat jalassa tästä maailmasta edes hevosten takia. Voi miettiä ennemmin niin, että maailma on täynnä upeita ja turvallisia harrastuksia. Ja elämää. Vuosia. Kokemuksia. Ystäviä. Tulevaisuutta. Opintoja. Opiskelijabileitä. Tyttö-tai poika ystävät. Kaikki elämän ihanat kokemukset. Perheen saaminen. Itselle isovanhemmuus ehkä joskus. Vanhuuskin on ihanaa aikaa kun on katsonut omia vanhempiaan. Edes hevosten takia en luopuisi tästä enkä antaisi lapsenikaan. Tiedän että prosentuaalisesti riski kuolemalle/galvqantumiselle on pieni, mutta kuten aiemmin sanoin, todella yliedustettuna kaikkien harrawastusten joukossa.

Vanhempien olisi hyvä huomioida, että joka vuosi yhden tai kahden ratsastajan kuoleman takia myös vammautuu lukemattomia ratsastajia ja myös se oma lapsi voi loukkaantua pahasti hevosen kanssa. Olisiko nuori lapsiratsastaja halunnut ratsastaa, jos olisi tiennyt että estekisoissa voi kuolla? Tuskin.

Hevonen on pakoeläin, eikä kuolemissa ole ikinä kiinni siitä miten kokenut ratsastaja on ollut - välillä kuolee valmentajia, välillä monia vuosia ratsastaneita ja Kilparatsastajia. Tätä hevostelun vaarallisuutta on turha verrata pyöräilyyn kuten joku tekee tai mihinkään muuhun lajiin. Pyöräilyn turvallisuus on aivan eri luokkaa, varsinkin jos pyöräilee järki päässä eikä kännissä. Ratsastusta ei tehdä kännissä. Ratsasramisessa asettaa itsensä kuoleman vaaraan periaatteessa aina, kun on hevosten kanssa tekemisissä.

Hilda, Kemppainen, Eveliina. Ym. Lapset eivät ymmärrä oikeasti konkreettista kuoleman tai loukkaantumisen vaaraa. Myös nuoret ja lapset ottavat isompia riskejä, koska heidän etuaivolohkonsa ei ole kehittynyt aikuisen tasolle. Riskien ymmärtäminen konkretisoituu ihmisellä noin 25-vuotiaana, jolloin ihmisestä tulee yleensä varovaisempi monien asioiden suhteen ja ihmiselle vasta kehittyy riskinottokyky. Periaatteessa noin alle 25-vuotiaat ratsastusta harrastavat eivät välttämättä ymmärrä, mikä loukkaantumisen, vammautumisen ja jopa kuoleman riski harrastuksessa on. Sitä on vaikea nähdä itselleen tapahtuvan.

Jatkuu seuraavassa viestissä :

Meidän perheen kanssa tehdään ja harrastetaan paljon, mutta vakuutusyhtiössä työskenneltyä ja käsiteltyä vakavia ratsastustapaturmia, halusin ohjata molemmat tyttäremme toisen harrastuksen pariin. Ratsastus onnettomuudet ovat vak. Yhtiöillä täysin yliedustettuina muiden harrastusten havereihin, koska ollaan ja tehdään töitä satoja kiloja painavan pakoeläimen kanssa. En halua, että meidän lapsemme ovat jompi kumpi yksi niistä, jotka vammautuvat tai kuolevat harrastuksissaan lapsuudessaan tai myöhemmin joku vuosi. Edes hevoset eivät ole niin tärkeitä. Itkut ollaan käyty harrastuksen lopettamisen (noin 15 ja 11 v) kanssa ja sitä itkettiin, mutta lapset ymmärsivät lopulta ja kävivät pienen suru aiheen ratsastuksesta ja hevosista luopumisen takia joitain vuosia sitten. Heillä on tai oli jo silloin tulevaisuuden toiveena hakea lääkikseen ja toinen haluaisi opettajaksi kuten isänsä, perustaa perheen ja kyllä vanhempana olen ylpeä että rohkenin tämän muutoksen tehdä. Keskustelimme pitkään tästä ja kerroin silloin ratsastaville tytöille, että elämä on valintoja. Nyt molemmat lapset soittavat yhtä soitinta ja molemmilla on liikuntaharrastus, joissa myös kilpailevat s-tasolla ja paljon harrastuskavereita. He ovat nyt vajaan kahden kymmenen ja molemmat ovat kiitollisia minulle että olin rohkea kun tein aiemmin päätöksen heidän puolestaan. Molemmilla on myös koirat ja meillä on pari muutakin eläintä, joiden kanssa on kivaa tekemistä. Molemmilla lapsilla on potentiaalia yliopistoon ja kuka tietää, olisiko juuri meidän lapsi ollut se Eveliina tai Hilda tai Keski-iällä joku valmentaja, jonka lapset olisivat hevosen potkusta menettäneet äitinsä.

Hevoset ovat hienoja eläimiä, mutta valitettavasti ratsastuskouluissa käytetään monesti liian säikkyjä hevosia ja lisäksi liian nuorten annetaan osallistua liian vaativiin kisoihin ja hevosilla, jotka ovat kömpelöitä (kaatuu esteellä tms) tai mitä vain voi heppojen kanssa tapahtua. Itse olen ratsastanut lapsena 10v ajan eikä päähäni koskaan tullut että minulle voisi käydä mitään. Ratsuni oli ystäväperheen ja ko rtasu oli myös säyseä todella hyvin koulutettu kilpahevonen, rauhallinen ja tipuin sen selästä 0 kertaa! Se oli hevonen joka ei säikkynyt mitään. Ystävän kanssa ratsastettiin missä vain kentällä ja maastossa, heillä oli kaksi hevosta. Mutta ymmärrän että se onnistui vain kun ko hevonen oli todella tasainen. Lopetin sitten jossain vaiheessa ratsastuksen, kun muut asiat alkoivat kiinnostaa enemmän kuin talli ja hevoset, mutta aikuisiällä ohjasin omat lapset ratsastuksen pariin. Vasta työ vakuutusyhtiössä ja tallilla tapahtuneiden murtumien ym pienempien onnettomuuksien näkeminen auttoi näkemään, mitä teen ja mihin ohjaan lapsiani. Onneksi harrastuksen vaihto suijui, ei ihan ongelmitta mutta ymmärryksen ja selittämisen ja keskustelun kautta. Lasten kaveri määrät ovat molemmilla tuplaantuneet a he ovat innoissaan joukkueistaan enlä ole nähnyt heitä ikinä niin onnellisina. Joku ajattelee tietysti että kotona voi sattua ja liikenteessä ja niin sattuukin joka vuosi. Mutta kaikesta huolimatta nyt puhutaan vapaa-ajan harrastuksista eikä pyöräilemisestä tai kävelystäkouluun tai harrastuksiin. Yleisesti elämässä en pelkää mitään mutta niin paljon lapsiani rakastan etten anna heidän ratsastaa. Kivaa syksyä kaikille. Myös ratsastajille, pysykää turvassa :)

Ratsastus on tilastollisesti vaarallisin urheilulaji.

Jokainen päättää itse mitä riskejä ottaa.

Ratsastus on myös ihanaa, ja siitä saattaa myös selvitä hengissä.

Vierailija kirjoitti:

Lapseni haluaisi harrastaa ratsastusta kaverinsa kanssa, jolla on oma hevonen. Siis ovat tilanteessa lähinnä kahdestaan. Nelosluokalla ovat. Kysyin lapseltani turvaliivistä. Juu, on hän kai semmoisen nähnyt tallin seinällä roikkumassa. Siis olen jo päästänyt lapseni sinne muutaman kerran, mutten kyllä yhtään tykkää. ap

Lapsesi ei siis osaa ratsastaa?

EI MISSÄÄN NIMESSÄ!

t. se hevosenomistaja

Ystäväni on tällainen itseoppinut ratsastaja. Sai vanhemmiltaan oman ponin ja vain alkoi ratsastamaan talutettuna. Kummallakaan vanhemmalla ei ollut kokemusta hevosista. Minä olen meistä "koulutetumpi" mutta ehkä teknisesti taitavampi, hän kuitenkin on meistä se paljon rohkeampi, pysyy minkä hevosen tahansa selässä ja missä tilanteessa hyvänsä. Ehkä juuri siksi ettei ole kentällä juurikaan ratsastanut, vaan pääosin maastossa.

Kuka viitsii kirjoittaa noin pitkiä stooreja tänne? Selvähän se, että joukkuelajeissa tulee enemmän "kavereita" kuin yksilölajissa, mutta toisaalta riski joutua kiusatuksi ja syrjityksi on myös olemassa.

No, onhan täällä tilaa. Oikeasti hevosten kanssa suurimmat vaaratilanteet tulevat liikenteessä. Elämä on vaarallista alusta loppuun. Onko se sitten elämisen arvoista, jos ainoa elämän sisältö on varoa ja pelätä ja etsiä aina kaikkein pienimmät riskit?

Ettehän päästä lastanne liikkeelle mopolla, ja polkupyörälläkin vain kevyen liikenteen väylille.

Vierailija kirjoitti:

Kuka viitsii kirjoittaa noin pitkiä stooreja tänne? Selvähän se, että joukkuelajeissa tulee enemmän "kavereita" kuin yksilölajissa, mutta toisaalta riski joutua kiusatuksi ja syrjityksi on myös olemassa.

No, onhan täällä tilaa. Oikeasti hevosten kanssa suurimmat vaaratilanteet tulevat liikenteessä. Elämä on vaarallista alusta loppuun. Onko se sitten elämisen arvoista, jos ainoa elämän sisältö on varoa ja pelätä ja etsiä aina kaikkein pienimmät riskit?

Ettehän päästä lastanne liikkeelle mopolla, ja polkupyörälläkin vain kevyen liikenteen väylille.

Kirjoitin siksi, että tiedän asiasta enemmän kuin monet ratsastajat ja tallinomistajat, ja olen tutustunut työni kautta aiheeseen liittyvään tutkimukseen, jonka tulokset kertovat karua kieltään. Itse nuoruudessa ratsastaessa en pelännyt mitään ja lapset harvoin pelkäävät mitään hevosiin liittyvää, koska ihmisen riskinottokyky kehittyy etuaivolohkojen osalta vasta noin 25 v.

Hevosten kanssa ei ylipäätään kannata mennä liikenteeseen ellei ole aivan pakko, varsinkaan jos hevosta ei ole koulutettu täöttäämiseen ym nopeisiin ohituksiin. Sen kertoo jo selvä järki. Ja ei, emme elä pumpulissa, pyöräilemme paljon työmatkoja ja koulu-ja harrastematoja. Ajamme koirien kanssa aamuyöstä monesti näyttelypaikoille ja elämme todella aktiivista elämää. Käsitit asian todellakin väärin. Se, että ratsastaa, ei tarkoita että elää. Se, että ei ratsasta, ei tarkoita että ei eläisi täyttä elämää. Monet vanhemmat vaan ohjaavat lapsensa tämän lajin pariin, joka on upea laji, mutta niin vaativa ja vaarallinen. P. S meidän nuorimmalla pojalla on mopo ja nyt myös toinen tytär saa pian mopokortin lukiomatkoilleen. Mopoa ajetaan aivoilla, ja onnettomuudet on pitkälti kiinni ajotavoista ja riskinotosta. Lapselle voi niitä opettaa mutta hevonen alla ei ole sama kuin mopo pyllyn alla eikä mopo voi potkia tajuttomaksi. Toki mopolla voi joutua kolarin ja ne ovat usein pahoja, mutta niissäkin tilastoissa ajotavasta enimmäkseen kysymys. Vapaus tuo vastuuta, ainakin meidän perheessä. Mies on pedagogi ja itsekin pedagogia lukenut, joten tällaiset asiat on aika hyvin ymmärryksessä. Ei kannata lukea ja ymmärtää toisen tekstiä mustavalkoisesti.

Tiedän mistä puhun, kun puhun hevosiin liittyvistä tapaturmista, halcaanrumisista, aivovammoista ja valitettavasti myös kuolemista.

Mä olen tippunut kymmeniä kertova, tippunut esteiden päällä, jäänyt alle kun hevonen liukastunut jäällä (puremiset ja potkut en jaksa edes listata). Silloin ei ollut liivejä, kypärät mitä sattui hepposia. Koskaan ei ole edes luut mennyt rikki. Pahimmalta tuntui se keuhkojen tyhjeneminen kun tarpeeksi paiskautui maahan ja se muutama sekunti kun ei pystynyt vetämään henkeä. 

Mutta sitten kaverin pikkusisko kuoli tiputtuaan, ihan pienenä. 

Putoamista en pelkäisi jos käy ohjatuilla tunneilla, omat lapset on myös ratsastanut. 

Vierailija kirjoitti:

Kuka viitsii kirjoittaa noin pitkiä stooreja tänne? Selvähän se, että joukkuelajeissa tulee enemmän "kavereita" kuin yksilölajissa, mutta toisaalta riski joutua kiusatuksi ja syrjityksi on myös olemassa.

No, onhan täällä tilaa. Oikeasti hevosten kanssa suurimmat vaaratilanteet tulevat liikenteessä. Elämä on vaarallista alusta loppuun. Onko se sitten elämisen arvoista, jos ainoa elämän sisältö on varoa ja pelätä ja etsiä aina kaikkein pienimmät riskit?

Ettehän päästä lastanne liikkeelle mopolla, ja polkupyörälläkin vain kevyen liikenteen väylille.

Pyydän, että perehdyt tutkimuksiin, ennen kuin huutelet täällä ja jaat disinformaatiota lapsille. Ratsastus on vaarallisin laji tai harrastus, johon lapsensa voi ohjata. Harva vanhempi ymmärtää sitä täysin. Siinä ei ole mikään pieni riski loukkaantua vaan se riski on ihan todellinen ja olemassa. On hyvä, että aiheesta vihdoin puhutaan avoimesti julkisuudessa, että vanhemmat ja ylipäätään ihmiset osaavat tehdä päätöksiä lastensa suhteen. Enkä itse asiassa ole edes kovin varma, miten eettistä on pitää hevosia pienissä tarhoissa ja ainoa liikunta on ratsastustunnit. Se on suurimmalle hevospopulalle se ainut tapa elää. Ainakin meillä tytön tallissa ponit olivat kaikki pienissä tarhoissaan päivät pitkät ja pääsivät vain tunnille tuulettumaan ja ravaamaan ym. Ihan Srl;n talli. Jollain ei välttämättä tapahdu hevosten kanssa koskaan mitään, mutta usealle tapahtuu ja vakavastikin. Haluan vähän herätellä ihmisiä ymmärtämään tutkimuksia ja tilastoja. Wism ratsastus kisoissa, joissa kuolemia on sattunut, annetaan lasten ottaa aivan liian isoja riskejä liian isojen esteiden kanssa aivan liian varhain.

Nykyään lasten harrastukset ovat liikuntapinotteisia. Nyrjähdyksiä on tullut ja lääkärikäyntejäkin, mutta ainakaan enää ei tarvitse pelätä että tuleeko se tyttö harrastuksesta kotiin elävänä vai joutuuko menemään sairaalaan vastaan. Ehkä pelkään ratsastusta, koska olen niitä korvaushakemuksia lukenut ja käsitellyt eikä missään muussa lajissa tule eteen vastaavaa. Tieto lisää tuskaa monissa asioissa, on vanha sanonta joka pitänee ehkä vieläkin paikkansa.

Paljon on muitakin vaarallisia asioita kuten pihatrampoliinitkin, joka löytyy joka pihalta ja minusta sekin on kiva kapistus ja siinäkin oleellista vanhemman neuvonta ja oma järki. Järki kädessä ratsastaessa ei aina riitä ja näitä tapauksia vuosittain käsittelen. Liikenneonnettomuudet ovat asia erikseen. Kaikki joutuvat käyttämään liikennettä mennäkseen kouluun ja harrastuksiin, mutta niissä kuoleminen ja vakava loukkaantuminen on suhteellisesti plajon pienempi riksi kuin hevosten kanssa. Valitan.

Sinä pitkiä kauhukertomuksia kirjoittava joka et anna 11- 15-vuotiaiden lastesi ratsastaa, muista ettet anna heidän ajaa ajokorttia.

Anonyymkk kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka viitsii kirjoittaa noin pitkiä stooreja tänne? Selvähän se, että joukkuelajeissa tulee enemmän "kavereita" kuin yksilölajissa, mutta toisaalta riski joutua kiusatuksi ja syrjityksi on myös olemassa.

No, onhan täällä tilaa. Oikeasti hevosten kanssa suurimmat vaaratilanteet tulevat liikenteessä. Elämä on vaarallista alusta loppuun. Onko se sitten elämisen arvoista, jos ainoa elämän sisältö on varoa ja pelätä ja etsiä aina kaikkein pienimmät riskit?

Ettehän päästä lastanne liikkeelle mopolla, ja polkupyörälläkin vain kevyen liikenteen väylille.

Pyydän, että perehdyt tutkimuksiin, ennen kuin huutelet täällä ja jaat disinformaatiota lapsille. Ratsastus on vaarallisin laji tai harrastus, johon lapsensa voi ohjata. Harva vanhempi ymmärtää sitä täysin. Siinä ei ole mikään pieni riski loukkaantua vaan se riski on ihan todellinen ja olemassa. On hyvä, että aiheesta vihdoin puhutaan avoimesti julkisuudessa, että vanhemmat ja ylipäätään ihmiset osaavat tehdä päätöksiä lastensa suhteen. Enkä itse asiassa ole edes kovin varma, miten eettistä on pitää hevosia pienissä tarhoissa ja ainoa liikunta on ratsastustunnit. Se on suurimmalle hevospopulalle se ainut tapa elää. Ainakin meillä tytön tallissa ponit olivat kaikki pienissä tarhoissaan päivät pitkät ja pääsivät vain tunnille tuulettumaan ja ravaamaan ym. Ihan Srl;n talli. Jollain ei välttämättä tapahdu hevosten kanssa koskaan mitään, mutta usealle tapahtuu ja vakavastikin. Haluan vähän herätellä ihmisiä ymmärtämään tutkimuksia ja tilastoja. Wism ratsastus kisoissa, joissa kuolemia on sattunut, annetaan lasten ottaa aivan liian isoja riskejä liian isojen esteiden kanssa aivan liian varhain.

Nykyään lasten harrastukset ovat liikuntapinotteisia. Nyrjähdyksiä on tullut ja lääkärikäyntejäkin, mutta ainakaan enää ei tarvitse pelätä että tuleeko se tyttö harrastuksesta kotiin elävänä vai joutuuko menemään sairaalaan vastaan. Ehkä pelkään ratsastusta, koska olen niitä korvaushakemuksia lukenut ja käsitellyt eikä missään muussa lajissa tule eteen vastaavaa. Tieto lisää tuskaa monissa asioissa, on vanha sanonta joka pitänee ehkä vieläkin paikkansa.

Paljon on muitakin vaarallisia asioita kuten pihatrampoliinitkin, joka löytyy joka pihalta ja minusta sekin on kiva kapistus ja siinäkin oleellista vanhemman neuvonta ja oma järki. Järki kädessä ratsastaessa ei aina riitä ja näitä tapauksia vuosittain käsittelen. Liikenneonnettomuudet ovat asia erikseen. Kaikki joutuvat käyttämään liikennettä mennäkseen kouluun ja harrastuksiin, mutta niissä kuoleminen ja vakava loukkaantuminen on suhteellisesti plajon pienempi riksi kuin hevosten kanssa. Valitan.

Ja ikävintä on lukea uudelleen ja uudelleen tapauksista, joissa lapsi tai nuori on halvaantunut, saanut aivovamman, taistelee vakuutusyhtiön kanssa korvauksista, kärsii kivuista vuosia tai loppuelämänsä. Se voima, jolla ponin kin selästä tullaan, on suoraan se ponin siirtämään liike-energia, 300-500 kiloa massan energiaa siirtyy siihen ihmiseen mahaan tömähtäessä tai hevosen porkaistessa. Lisäksi jos putoaa vauhdista, on tömähdys moninkertainen ja puhutaan ihan vakavien autokolarien aiheuttamista liike-energioista, joka silloin ihmiseen kohdistuu.

Vierailija kirjoitti:

Sinä pitkiä kauhukertomuksia kirjoittava joka et anna 11- 15-vuotiaiden lastesi ratsastaa, muista ettet anna heidän ajaa ajokorttia.

Enempää kirjoittamatta yksityistietojani, vanhimmalla on jo ajokortti ja oma auto, jolla ajelee turvallisesti ja vastuullisesti.

Hassua kun täällä ihmiset vetävät niin omia mustavalkoisia johtopäätöksiä asiallisista kommenteista.

Vierailija kirjoitti:

Sinä pitkiä kauhukertomuksia kirjoittava joka et anna 11- 15-vuotiaiden lastesi ratsastaa, muista ettet anna heidän ajaa ajokorttia.

Lisään vielä sinulle, että tästä lastemme ratsastuksen lopettamisesta on jo vuosia aikaa, ja toinen jo tosiaan autoilee. Harvempi ihminen ei ajokorttia aja ja autolla ajaessa järki on se, mikä pitää turvassa. Toki niitä toisenlaisia kuskejakin löytyy, jotka eivät piittaa muiden turvallisuudesta, ja niiden aiheuttamat onnettomuudet ovat harmillisia mutta elämä on vaararoja täynnä. Autolla voi tosiaan ajaa kolarin. Mutta oli loppupäätelmä mikä tahansa, on ratsastus tilastojen valossa vaarallisin laji niin aloittelijoille kuin kokeneille. Sain asiani sanottua ja toivottavasti tämä laittaa edes jonkun kuten sinut miettimään ratsastusta lajina. Kaunis ja jalo laji se on, upea seurata raysukkoja, mutta vaarallinen vielä itseäni toistaen.

Monessa urheilulajissa on riskejä. Mun tyttö harrastaa muodostelmaluistelua ja kyllä pelkään että lyö päänsä tai kaveri potkaisee terällä huonosti silmään/muualle kohtalokkaasti tai että lapsi jää rivien alle kaatuessaan/tippuu nostoissa/osuu laitaan ja halvaantuu. Aika pienellä todennäköisyydellä mitään kuitenkaan harrastuksissa tapahtuu.

Sanoisin että melkein todennäköisemmin jää auton alle koulumatkalla. Eli anna mennä ratsastamaan. Kyllä siellä talleilla varmasti opetetaan varomaan asian mukaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Monessa urheilulajissa on riskejä. Mun tyttö harrastaa muodostelmaluistelua ja kyllä pelkään että lyö päänsä tai kaveri potkaisee terällä huonosti silmään/muualle kohtalokkaasti tai että lapsi jää rivien alle kaatuessaan/tippuu nostoissa/osuu laitaan ja halvaantuu. Aika pienellä todennäköisyydellä mitään kuitenkaan harrastuksissa tapahtuu.

Sanoisin että melkein todennäköisemmin jää auton alle koulumatkalla. Eli anna mennä ratsastamaan. Kyllä siellä talleilla varmasti opetetaan varomaan asian mukaisesti.

Siitä on jo aikaa eivätkä meidän tytöt haluaisi mennä enää edes talleille! Heillä on muut liikuntaharrastukset, jotka nekin riakialttiiden listalla kärjessä määrällisesti harrastettua tunteja kohden mutta ei niinkään vakavuultaan; silloin tippuvat listalla alaspäin. Muodostelmaluistelussa ei kuole eikä halvaannu tai muuten loukkaannu yhtä vakavasti määrällisesti ihmisiä kuin ratsastuksessa. Oletko joskus kuullut muodostelmaluistelijan kuolleen? Toki joitakin loukkaantumisia heilläkin tulee kun mennään jäällä kovaa ja luistimet heiluvat, mutta aivan eri kategoriassa kuin ratsastus.

tunnen pari ratsastajaa toiselta murtui jalka kun putosi selästä,toinen joutui lopettaan kun loukkasi polvensa ja ranteensa pudotessaan. eli riskit on kovat ja voi loukkaantua pysyvästi. ravi urheilu ja kärryillä tapahtuva urheilu yksi vaihtoehto,siltikin voi tapahtua jotain. vanhempien hyvä miettiä turvallisuutta.