Lue keskustelun säännöt.
Olenko ahdasmielinen, kun en hyväksy 22-vuotiaan tyttäreni suhdetta 36-vuotiaan miehen kanssa
14.02.2012 |
Mies on eronnut kahden alle kouluikäisen lapsen isä ja mielestäni ei yhtään lailla samalla kehitystasolla tyttäreni kanssa. Tyttäreni vielä opiskelee ja on mielestäni todella lapsellinen ja tuo mies taas näyttää vielä ikäistään vanhemmalta ja pukeutuu ja käyttäytyy eritavoin kun tyttäreni. He näyttävät yhdessä ihan isältä ja tyttäreltä.
Kommentit (69)
Itse olen 43 eli en kauheasti tuota tyttäreni miestä vanhempi, mutta en valehtele jos sanon, että näytän nuoremmalta kuin tuo mies! -- t. ap
Käy köyräisemässä sitä tyttäresi äijää. Loppuu se hassuttelu, kun mainitset asiasta tyttärelle vaikkapa iltapäiväteen yhteydessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
suhde kariutuu kun mies on pamputtanut nuorta pillua tarpeeksi ja tyttäresi tajuaa, että mies ei halua muuta kuin kiinteää tavaraa.
Niin se elämä menee. Viimeistään muutaman vuoden päästä mies haluaa vaihtaa nuorempaan, kun tyttäresi tavarasta menee "parasta ennen"-päiväys.
22v ja 36v on niiiin eri tasolla joka suhteessa, etät mitä 36v näkee juuri aikuistumassa olevassa TYTÖSSÄ? Tyttöjähän tuon ikäiset vielä ovat.
Minä ja mieheni tapasimme kun olin 18 ja mies 44. Ja nimenomaan ihastuimme toisiimme henkisistä syistä, ei kummankaan puolelta "kiimoissamme". Tapasimme harrastuskuvioissa ja tutustuimme alkuun ystävinä, sitten tajusimme olevamme sielunkumppaneita ja vähitellen tuli mukaan myös seksuaalinen vetovoima.
On todella älytöntä yleistää ihminen iän takia vain "tytöksi". Ihminen hän on, samoin kuin se mieskin, omine ominaisuuksineen ja luonteenpiirteineen. Ajattelemaan kykenevä, aikuinen ihminen. Omine puutteineen toki myös kuten kaikki, joista puutteista osa voi liittyä ikään ja osa olla liittymättä. En minä ainakaan vieläkään, nyt jo 35-vuotiaana, osaa ajatella että miten muka niin merkittävästi olisin ollut 18-vuotiaana lapsellisempi kuin nyt. Samanlaisia syvällisten pohtimisia harrastava vakavamielinen ihminen olin jo silloin kuin nytkin. Vähemmän kokemusta toki monista asioista ja elämästä, mutta mitenkään kauhean epäkypsänä en osaa silloista itseäni pitää. Ehkäpä juuri siksi vanhempi mies viehättikin, että vasta senikäiset yleensä pohtivat asioita joita itse jo alle kaksikymppisenä paljon pohdin.
Niin kuin ennen sanottiin: Kahden kauppa ja kolmannen korvapuusti, älä, ole onnen tiellä.... usein ikäero vahvistaa vaan liittoa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla on syy ja oikeus mielipiteeseen, mutta onko sen suora ilmaiseminen paras tapa olla äiti aikuiselle tyttärelle? Mitä tiukemmin tuomitset, sitä vaikeampi tyttären on hakea sinulta tukea, kun hän sitä tarvitsee. Koeta hyväksyä. Jos epäilykset on pakko kertoa, kerro ne lyhyesti, harkitusti ja tuomitsematta. Muista, että tytär voi vielä tarvita sinua, eikä hän silloin halua kuulla "mitäs minä sanoin" -virsiä, vaan hän tarvitsee hyväksyvän ja ymmärtävän äidin.
Kouraisu olisi vaan muistutus transaktiosta :)
Seuraavan kerran, kun minä (ns. kiimainen vanha äijä) tarjoan jollekin nuorelle tytölle drinksun, niin samalla kouraisen salamannopeasti tyttöä jalkovälistä pikkuhousujen alta. Palvelus palveluksesta.
Minä aina kysyn, että annatko pillua jos tarjoan drinkin tai kaksi?
Yleensä ei tarvi tarjota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
suhde kariutuu kun mies on pamputtanut nuorta pillua tarpeeksi ja tyttäresi tajuaa, että mies ei halua muuta kuin kiinteää tavaraa -- Niin se elämä menee. Viimeistään muutaman vuoden päästä mies haluaa vaihtaa nuorempaan, kun tyttäresi tavarasta menee "parasta ennen"-päiväys.
Näin miehen näkökulmasta tavara ei ratkaise, vaan se, että koko naisihminen muuttuu ja alkaa vinkua lapsia eikä jaksa ravata perässä kylillä enää. Ulkonäkö ja tavaran väljyys on loppujen lopuksi vähemmän ratkaiseva tekijä.
mitä ei ole synnytykset venyttäneet. NUoret tytöt haluavat vielä mielellään miellyttää miehiä ja ajelevat posliinin ja pitävät itsestään muutenkin huolta. Eivät ole vielä itsenäistyneet.
Kivat ja nuoret pikku tisut, namskis. Sellaisia on kiva päästä kourimaan kahden lapsen synnyttäneet vanhan akan jälkeen.
Tuollaisia piukkapillua näyttää kavereilleenkin mielellään kun tietää niillä käyvän kateeksi kun omat lehmät seisoo vieressä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiinteät tisut ja piukka pillu ja kaverin kadehtiminen panee miehen kuin miehen olemaan henkevä.
22v ja 36v on niiiin eri tasolla joka suhteessa, etät mitä 36v näkee juuri aikuistumassa olevassa TYTÖSSÄ? Tyttöjähän tuon ikäiset vielä ovat.
Minä ja mieheni tapasimme kun olin 18 ja mies 44. Ja nimenomaan ihastuimme toisiimme henkisistä syistä, ei kummankaan puolelta "kiimoissamme". Tapasimme harrastuskuvioissa ja tutustuimme alkuun ystävinä, sitten tajusimme olevamme sielunkumppaneita ja vähitellen tuli mukaan myös seksuaalinen vetovoima.
On todella älytöntä yleistää ihminen iän takia vain "tytöksi". Ihminen hän on, samoin kuin se mieskin, omine ominaisuuksineen ja luonteenpiirteineen. Ajattelemaan kykenevä, aikuinen ihminen. Omine puutteineen toki myös kuten kaikki, joista puutteista osa voi liittyä ikään ja osa olla liittymättä. En minä ainakaan vieläkään, nyt jo 35-vuotiaana, osaa ajatella että miten muka niin merkittävästi olisin ollut 18-vuotiaana lapsellisempi kuin nyt. Samanlaisia syvällisten pohtimisia harrastava vakavamielinen ihminen olin jo silloin kuin nytkin. Vähemmän kokemusta toki monista asioista ja elämästä, mutta mitenkään kauhean epäkypsänä en osaa silloista itseäni pitää. Ehkäpä juuri siksi vanhempi mies viehättikin, että vasta senikäiset yleensä pohtivat asioita joita itse jo alle kaksikymppisenä paljon pohdin.
tietysti aina riippuu henkilöistä, mutta itse olen 22-vuotias, toki erilaisessa elämäntilanteessa kun tyttäresi, kun vanhin lapsi on jo 4-vuotias, ja ei tuo minusta niin mahdottomalta ikäerolta kuulosta, itseasiassa tulen erittäin hyvin juttuun erään 33-vuotiaan perheenisän kanssa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyse on ihmisistä, rakkaudesta, parisuhteesta, äidin huolesta. Ja te väänsitte sen kiimaksi, tiukiksi pilluiksi...
AP, sun tyttäresi on onnellinen, ja se on pääasia. Sun tehtäväsi on iloita siitä. Jos homma menee ketuiksi, silloin sun tehtävä on on olla tukena.
Äidin tehtävä ei ole kertoa lapselleen, miten elämää pitää elää tai mitä valintoja tehdä.
Rakkaus on hieno asia, eikä se vaadi ulkopuolisten hyväksyntää. Ei edes äitien.
Siis 14 vuoden ikäero. Mies ei missään nimessä voisi olla tyttäresi isä! Harva kun tekee lapsensa 14 vuotiaana... 14 vuotiailla pojilla ei ole edes karvoitusta vielä :P Jos pariskunta olisi nainen 30 ja mies 44, niin ei kukaan ryhtyisi puhumaan mitään isäjuttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi 22 vuotiaan nuoren naisen rakastumista ei voi ottaa vakavasti? Jos nainen on aidosti rakastunut, niin ei hän silloin "hassuttele".
22 vuotias on NUORI NAINEN ei tyttö.
Ei todellakaan kuulu mammalle 22-vuotiaan seurustelut!! Mun määräilevälle äidille ei ikinä kelvannut mun poikaystävät, ihan sama millaisia ne olivat. Päädyin siitä syystä menemään naimisiin salaa, ei kiinnostanut kuunnella arvostelua.
tai siis olet, mutta saat ollakin. Äitinä sinulla on oikeus olla eri mieltä tyttäresi valinnoista, vaikka hän onkin jo aikuinen. Älä silti sorra tyttäresi suhdetta, vaikket sitä hyväksy.
Itse yritän aina suhtautua avoimesti erilaisiin suhteisiin ja yleensä pystyn hyväksymään mitä erilaisimpia suhdekuvoita, joita aikuiset ihmiset omasta vapaasta tahdostaan ovat muodostaneet.
Tiedän erään pariskunnan, josta nainen on reilu parikymppinen ja mies ulkonäöltään jotain 40+. Näyttävät juurikin isältä ja tyttäreltä (nainen vielä pukeutuu todella hyvin ja sirosti, mies hieman rentumaisesti ja näyttää hieman alkoholisoituneelta) ja ällöttää aina kun näen heidät. Ovat mukavia ihmisiä, jonkin verran olemme tekemisissä olleet, mutten silti ymmärrä mitä nuori kaunis nainen näkee semmoisessa miehessä.
Et ole. Kyseessä on luuseri joka ei saa omankaan ikäisiä naisia tai sitten hänessä on lievää pedofiilin vikaa. Mieti nyt, jos vaikka vanha mies himoaa 20v naisia, vaikka "täysikasvuisia" jo ovatkin, on siinä mielesäni jotain oksettavaa ja pervoa, jopa pedofiilimaista. nimim. 24v, ukkojen kuolaamiseen kyllästynyt
vaikka ahdasmielistä se on silti. Vaikeinta vanhemmuudessa taitaa ollakin hyväksyä omien lasten valinnat ja tukea tilanteessa kuin tilanteessa. Voisi ap:n tytär olla paljon huonommassakin tilanteessa monella tavalla. 14 vuotta vanhempi seurustelukumppani, jolla on jo lapsia edellisestä suhteesta, ei mielestäni ole ollenkaan pahimmasta päästä.
Minä aina kysyn, että annatko pillua jos tarjoan drinkin tai kaksi?
Yleensä ei tarvi tarjota.