Lue keskustelun säännöt.
syyt suurten ikäluokkien huonoon isovanhemmuuteen
10.02.2012 |
Heti alkuun: en yleistä enkä väitä että havaintoni koskevat kaikkia isovanhempia, mutta huomattavan suurta porukkaa kuitenkin. Älkää pliis vastatko ketjuun etä MEILLÄ ainakin on ihanat isovanhemmat. Kaipaan analyysiä, en kilpailu/vertailuketjua.
Olen huomannut sekä omalla kohdallani että useilla tutuilla että monilla on totaalisen piittaamattomat isovanhemmat. Meillä,on kahdet, eli kummatkaan e jaksa tulla kylään, ei viitsi kutsua sinne, ei jaksa käydä lasten synttäreillä, e ikinä soittele, eivät ole ikinä tarjoutuneet auttamaan eivätkä auttaneet edes pyydettäessä. Ja pyynnöillä ei ole kuormitettu, vain kaksi kertaa todellisessa hädässä,pyydetty ja kummatkaan eivät viitsineet auttaa. Vastaus oli jok "pitää miettiä" tai "katsotaan joskus toiste". Esikoinen on jo 6 ja ikinä eivät ole hetken vertaa hoitaneet, leikkineet tai sylissä pitäneet. Ainoa kerta on että ristiäisissä pii ottaa kulissikuva missä vauva sylissä, sitä sit esitellään ja leikitään isovanhempaa. Omat vanhempani ovat nähneet lapseni elämänsä aikana kaksi kertaa...
Kaikki isovanhemmat ovat terveitä, eläkeläisiä/kotona, alle 65. Eivät vaan viitsi ponnistella yhtään.
Itse olen ollut molempiin suuntiin aktiivinen ja ystävällinen. Anopin suhteen huomaan että vika on pojan ja hänen suhteissa, anoppi onkin sanonut että oma tytär om läheisempi ja tärkeämpi. Omat vanhemmat olivat tunnekylmiä ja etäisiä jo lapsuudessani.
Tämä teesi tuli mieleen eilisestä isovanhempiketjsta jossa joku vastasi että varhainn kiintymyssuhde jäi syntymättä. Ja mielestäni tämä on totta!
Minut vietiin jo 2vko iässä viikoksi mummolaan kun vanhemmat ei jaksaneet itkuista vauvaa. Hoitoon laaitettiin 2kk iässä. Mummo hoiti viikonloput ja kaikki lomat. Aina jos olin sairas niin mummo hoiti, koskaan ei äiti hoitanut.
Eli vanhempani eivät välittäneet vauvana, lapsena, aikuisena, eivätkä siis nytkään kun olisi ne ainoat lapsenlapset olemassa.
Anoppilassa sama meno, monilla tutuilla sama meno, ylipäätään yhteiskunnassa sama meno. Vaikka käsittelin tämän yksilön "ruikuustarinana" niin tässä on mielestäni laajempi yhteys. 70luvulla lapsen oäpiti olla hiljaa, totella ja olla muutenkin pois jaloista ja huomaamaton. Ja heti vaan hoitoon kun mahdollista.
Itseni lisäksi iedän kymmeniä muitakin joilla on etäiset välit lapsuudenkotiin ja tunne siitä että siellä ei välitetä, ei haluta osallistua, ei auttaa, ei keskustella.
Ja loppukaneetti: nyt ei ole kyse siitä että isovanhemmat ei hoida vaan että ne ei VÄLITÄ. älkää siis ekana työntäkö vakiovastausta "isovanhempien ei kuulu hoitaa" .
Onko suurten ikäluokkien sukupolvi traumatisoitunut sodan jälkeisinä vuosina vai mikä muu selittää tunnekylmyyden ja itsekkyyden?
Kommentit (90)
minulle ainakaan jää mitään perintöä. Vanhempani tuhlaavat rahansa itseensä. Harrastavat eläkkeellä golfia ja matkustelua. Ja meitä jakajiakin on useampi. Että en kyllä uskaltaisi perinnön varaan heittäytyä eläkkeellä.
Itsekäs, kaiken saanut sukupolvi, noin yleisesti ottaen. Omat vanhempani ovat kyllä kiinnostuneita lapsistakin, mutta materia on muuten kaikki kaikessa. Ja omaa ikäluokkaani pitävät laiskoina, kun emme tienaa niin hyvin. Laiskuudestahan se tosiaan on kiinni, firman rahat menevät osinkoihin. Ja mikäs ikäluokka niitä osakkeita eniten omistaakaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yhteiskuntaluokkaan katsomatta menivät töihin. Se oli myös ikäluokka, joka joutui kokemaan maastamuuton Ruotsiin, maaseudun autioitumisen ja elämän kaupungistumisen.
Se oli ikäluokka, joka menetti juurensa eli lähti maalta kaupunkeihin kauas sukulaisista ja oppi pärjäämään yksin tai sitten niin, että lapset lähetettiin mummolaan maalle. Heille toitotettiin joka tuutsta, että naisen paikka ei ole kotona vaan töissä, luomassa uutta yhteiskuntaa. "Sinun lapsesi eivät ole sinun lapsiasi" kaikui monen korvissa ja yhteiskunta levitti verkkonsa avuksi.
Minusta suurilta ikäluokilta puuttuu hoivaamisen kulttuuri, koska he eivät saaneet hoitava omia lapsiaan näiden ollessa pieniä.
Tässä piilee pointti! Kalliita lahjoja piisaa, mutta aikaa ei.
He eivät siis kykene ajattelemaan, että joku haluaa heiltä aineetonta hyvää ihan heidän itsensä vuoksi.
kyllä hirveästi anna kommentillasi itse aiheelle. Mutta kiva, että tuttavapiirisi isovanhempiasiat ovat kunnossa :)
myös 33-v ja tunnen paljon lapsiperheitä. Harvan isovanhemmista tiedän kuitenkaan niin tarkasti, että voisin analysoida heitä tämän ketjun keskustelun kannalta. Ehket sinäkään tiedä ihan kaikkea...
olen 33v ja ystäväpiiriini kuuluu luonnollisesti useampi lapsiperhe. Enkä keksi äkkiseltään ketään, kenellä olisi AP:n kuvailemat vanhemmat/apivanhemmat! Kaikista lapsista on isovanhemmat kiinnostuneita! Eli ei tuo nyt NIIN yleistä ole, kuten ap julistaa...
mutta kyllä sen tiedän miten lapset käyvät isovanhemmillaan yökylässä, mummot hoitavat täysipäiväisesti pikkuisia ettei niitä tarvitse viedä päiväkotiin äidin jouduttua töihin ja synttärillä käyvät ja muutoinkin ovat mukana heidän elämässään!
Itselle tuo ap:n kertoma asetelma on siis aivan vieras asia, vaikka siitä luonnollisesti olen kuullutkin puhuttavan!
Ja ajatelkaa kuka ne perinnöksi jääneet kiinteistöt edes ostaa jos seuraavat ikäluokat ovat pienempiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joka ihan surutta survoo isommat lapset päiväkotiin, kun hoitelevat itse kotona vauvaa.
Tai käyvät shoppailemassa kun lapset on päiväkodissa jne.
Kaksin matkailu on ihan tuikitavallista ja parisuhde on kriisissä jos sitä ei ole erikseen hoidettu jo esikoisen ekan puolen vuoden aikana.
liittyisköhän nämä ilmiöt itse asiassa tässä keskusteltuun ilmiöön, kun ns. luonnollisia tukiverkkoja ei ole.
on pelkkää jeesustelua, sillä yritetään peittää sitä tosiasiaa, että 20-40 -vuotiaiden eläkkeet tulevat olemaan sitä tasoa, että niillä ei pysty elämään.
Usemman kerran eri poliitikot ovat vaatineet julkisuudessa, että elintason on laskettava, koska länsimaiden velalla elämisen on pakko tulla tiensä päähän jossain vaiheessa.
Etelä-Eurooppa on jo melkein konkurssissa, Suomi menee lujaa perässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei meilläkään mitään tukiverkkoja ole.
voi liittyäkin. Kun ei ole hoitajia, on pakko turvautua maksettuun apuun. Joskushan niitä juoksevia asioitakin pitää hoitaa.
Eikä pienten lasten kanssa kovin helposti kaupoissa juosta. Kyllä sitä itsekin esim. vaatetta joskus tarvitsee.
joka ihan surutta survoo isommat lapset päiväkotiin, kun hoitelevat itse kotona vauvaa.
Tai käyvät shoppailemassa kun lapset on päiväkodissa jne.
Kaksin matkailu on ihan tuikitavallista ja parisuhde on kriisissä jos sitä ei ole erikseen hoidettu jo esikoisen ekan puolen vuoden aikana.
liittyisköhän nämä ilmiöt itse asiassa tässä keskusteltuun ilmiöön, kun ns. luonnollisia tukiverkkoja ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja lapset hoidetaan 100% itse. Mutta ajattelinkin vähän laajemmalti kuin pelkästään omaa perhettä.
teillä?
Ei meilläkään mitään tukiverkkoja ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nimenomaan siksi, että sitä isovanhempien apua ei ole tarjolla. Ratkaisuja on erilaisia. Meillä elämä saadaan järjestettyä parhaiten näin, kun ei tarvitse miettiä miten järjestää alaluokkalaisten lomat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vanhaan monella oli kotiapulainen tai mummo auttamassa lasten kanssa. Ymmärrän hyvin, etteivät kaikki pysty hoitamaan koko katrasta itse, jos tuleekin vaikka haastavampi vauva.
En siis minäkään lähtisi tuomitsemaan näitä esikoinen hoitoon -perheitä tai sitä, että käydään kaupoilla, kun lapsi on tarhassa, vaikka itse lapseni hoidankin. Mielelläni ottaisin kyllä apua vastaan.
Ilmiöt liittyvät hyvinkin yhteen.
vain, että puhutko jostain ikäluokasta vai vain itsestäsi. Jälkimmäinen ei ole niin kiinnostavaa.
Kuka kysyy?
ole tässä nyt sitten feministi ja luo uraa, kun sitä ei haluaisi tehdä lasten kustannuksella.
nimenomaan siksi, että sitä isovanhempien apua ei ole tarjolla. Ratkaisuja on erilaisia. Meillä elämä saadaan järjestettyä parhaiten näin, kun ei tarvitse miettiä miten järjestää alaluokkalaisten lomat.
Olen itsekin miettinyt näitä asioita joskus.
Omassa perheessä ei ole tuota ongelmaa, ettei isovanhempia kiinnostaisi lapsenlapset. Ovat alusta asti olleet kiinnostuneita ja hoitaneet lapsia. Anoppi tulee toisinaan apuun myös lasten sairastellessa. Jos asuttaisiin samalla paikkakunnalla, uskon että auttaisivat arjessa vielä enemmän.
Uskon, että anopin haluun auttaa vaikuttaa paljon se, ettei hän itse ole saanut aikanaan lastenhoitoapua. Hänen äitinsä asui toisella puolen Suomea ja oli vielä työelämässä lasten ollessa pieniä. Anopista eli miehensä äidistä ei apua ollut, syitä en ala tässä eritellä. On usein kertonut, miten vaikeaa oli järjestää asioita lasten sairastellessa, koulujen loma-aikaan jne. Appiukko on vielä näitä vanhan kansan miehiä, joiden mielestä lastenhoito kuuluu pääasiassa naiselle, niin yksin anoppi on lapsensa hoitanut ja kasvattanut. Minusta on hienoa, että hän ei ole katkeroitunut tästä vaan vilpittömästi auttaa lähes aina, kun tarve on. Suhde lapsenlapsiin onkin todella läheinen, meidän koululainen soittaa joka päivä mummolle. Myös appiukko on ihana pappa lapsille, leikkii ja hömpöttää vaikkei tehnyt sitä omien lastensa kanssa.
Sen sijaan isomummo, joka ei aikanaan hoitanut yhtään omia lapsenlapsiaan, edes loma-aikoina, huomauttelee nyt kitkerästi anopin omien lastensa perheille antamasta avusta. Ollaan kuultu, miten meillä on ilmainen piika (??!), juoksutamme anoppia yhtenään (hän hoitaa lapsia n. kerran kuussa), miten helppoa se meillä on, kun koneet pesee pyykit ja tiskit ja päiväkoti ja koulu hoitaa lapset, anoppi siivoaa kodin (??! ei siivoa), toista se oli hänellä kun kantoi vedet kaivosta ja pilkkoi puut ja...
Anoppi on pahoillaan äitinsä puheista ja yrittää pehmitellä niitä. Minusta tämä on sääli. Olisi mukava kuulla juttuja vanhan ajan elämästä, vielä kun siihen on mahdollisuus, mutta ei näitä juttuja jaksa kuunnella koska se kääntyy tähän meidän haukkumiseen. Todella kunnioitan entisaikain naisia, jotka ovat tehneet kovaa työtä kotona, mutta...Anoppi onneksi ymmärtää, että nykyajassa on omat vaikeutensa, vaikkei vesiä enää kanneta ja pyykkejä pestä käsin. Hän on ollut työelämässä yli 40 vuotta nähdäkseen miten tahti on kiihtynyt tietokoneiden, sähköpostin tulon ym. myötä.
Sama minun perheessäni. Toisen isomummon luona olin joskus hoidossa, toinen ei hoitanut koskaan. Äitini haluaa olla läsnä lastensa elämässä niin paljon kuin mahdollista. Asuu myös eri paikkakunnalla, kauempana kuin anoppi.
Eli meidän tapausta katsoessa tuntuu siltä, että ne meidän isovanhemmat, 20-30-luvuilla syntyneet, ovat olleet niitä joita ei ole lapsenlapset kiinnostaneet ja heidän lapsensa toimivat toisin.
Anoppi aina jaksaa selittää miten sai synnytyksen jälkeen maata kaksi viikkoa sairaalassa palveltavana eikä vauvaakaan tarvinnut hoitaa. Minä olen kuulema laiska, kun en itse olisi halunnut ruveta heti kotiuduttuamme siivoamaan, kolme päivää synnytyksestä. Kyllä hänkin siivosi ihan normaalisti kotiuduttuaan. Ei tajua vaikka monta kertaa on asia selitetty. Tuohon aikaan tuntui riittävän se, että lapsen sai jotenkin pidettyä hengissä, muulla ei väliä. Anoppi kertoi raskaana ollessaan juoneen itsensä pieneen hiprakkaan ja ajellen mopolla ilman kypärää, tietenkin. Lapset sai työntää hoitoon milloin kenellekin. Tosi päiväkotiin ei lasta saisi laittaa, kun ne on niin kamalia paikkoja. Loppuhuipennuksena on joskus vielä sanonut kyllä hänkin itse lapsensa hoiti eikä mihinkään päiväkotiin työntänyt.
kanssa sellainen ongelma, että ovat puoliksi kuolleet. Ei siinä paljon lapsenlapset kiinnosta. Yhdeltä jäi vähän perintöä, ei tosin 100 tuhatta, mutta jotain kuitenkin. Toiselta ei mitään. Vielä on yksi tyhjätasku isovanhempi hengissä, ja yksi, jolta lapsenlapset saattavat itse asiassa periäkin vähän enemmänkin kuin 100 tuhatta. Mutta tämä isovanhempi, jolta jotain todennäköisesti jälkeen jää, on muutenkin hoitanut lapsia ja ollut heistä vähän kiinnostunut. On ilmeisesti itse saanut lapsena parempaa hoitoa kuin ikäluokkansa ihmiset yleensä, koska on vanhin lapsi ja ollut paljon oman tätinsä hoidossa (kuulemma hyvässä sellaisessa).
Kirjoittelet täällä tuosta "äitiydestäsi" tämän tästä.