Lue keskustelun säännöt.
syyt suurten ikäluokkien huonoon isovanhemmuuteen
10.02.2012 |
Heti alkuun: en yleistä enkä väitä että havaintoni koskevat kaikkia isovanhempia, mutta huomattavan suurta porukkaa kuitenkin. Älkää pliis vastatko ketjuun etä MEILLÄ ainakin on ihanat isovanhemmat. Kaipaan analyysiä, en kilpailu/vertailuketjua.
Olen huomannut sekä omalla kohdallani että useilla tutuilla että monilla on totaalisen piittaamattomat isovanhemmat. Meillä,on kahdet, eli kummatkaan e jaksa tulla kylään, ei viitsi kutsua sinne, ei jaksa käydä lasten synttäreillä, e ikinä soittele, eivät ole ikinä tarjoutuneet auttamaan eivätkä auttaneet edes pyydettäessä. Ja pyynnöillä ei ole kuormitettu, vain kaksi kertaa todellisessa hädässä,pyydetty ja kummatkaan eivät viitsineet auttaa. Vastaus oli jok "pitää miettiä" tai "katsotaan joskus toiste". Esikoinen on jo 6 ja ikinä eivät ole hetken vertaa hoitaneet, leikkineet tai sylissä pitäneet. Ainoa kerta on että ristiäisissä pii ottaa kulissikuva missä vauva sylissä, sitä sit esitellään ja leikitään isovanhempaa. Omat vanhempani ovat nähneet lapseni elämänsä aikana kaksi kertaa...
Kaikki isovanhemmat ovat terveitä, eläkeläisiä/kotona, alle 65. Eivät vaan viitsi ponnistella yhtään.
Itse olen ollut molempiin suuntiin aktiivinen ja ystävällinen. Anopin suhteen huomaan että vika on pojan ja hänen suhteissa, anoppi onkin sanonut että oma tytär om läheisempi ja tärkeämpi. Omat vanhemmat olivat tunnekylmiä ja etäisiä jo lapsuudessani.
Tämä teesi tuli mieleen eilisestä isovanhempiketjsta jossa joku vastasi että varhainn kiintymyssuhde jäi syntymättä. Ja mielestäni tämä on totta!
Minut vietiin jo 2vko iässä viikoksi mummolaan kun vanhemmat ei jaksaneet itkuista vauvaa. Hoitoon laaitettiin 2kk iässä. Mummo hoiti viikonloput ja kaikki lomat. Aina jos olin sairas niin mummo hoiti, koskaan ei äiti hoitanut.
Eli vanhempani eivät välittäneet vauvana, lapsena, aikuisena, eivätkä siis nytkään kun olisi ne ainoat lapsenlapset olemassa.
Anoppilassa sama meno, monilla tutuilla sama meno, ylipäätään yhteiskunnassa sama meno. Vaikka käsittelin tämän yksilön "ruikuustarinana" niin tässä on mielestäni laajempi yhteys. 70luvulla lapsen oäpiti olla hiljaa, totella ja olla muutenkin pois jaloista ja huomaamaton. Ja heti vaan hoitoon kun mahdollista.
Itseni lisäksi iedän kymmeniä muitakin joilla on etäiset välit lapsuudenkotiin ja tunne siitä että siellä ei välitetä, ei haluta osallistua, ei auttaa, ei keskustella.
Ja loppukaneetti: nyt ei ole kyse siitä että isovanhemmat ei hoida vaan että ne ei VÄLITÄ. älkää siis ekana työntäkö vakiovastausta "isovanhempien ei kuulu hoitaa" .
Onko suurten ikäluokkien sukupolvi traumatisoitunut sodan jälkeisinä vuosina vai mikä muu selittää tunnekylmyyden ja itsekkyyden?
Kommentit (90)
Siitä se rutina vasta syntyisi, jos joutuisitte vielä heitä elättämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sitähän tässä juuri rutistaan. Mistä uskot niiden eläkkeiden tulevan :D
Voi pyhä yksinkertaisuus taas.
Siitä se rutina vasta syntyisi, jos joutuisitte vielä heitä elättämään.
Esim. kuntoutukselliset syyt. Omani on puolipäiväinen tästä syystä ja minä todellakin shoppailen välillä sillä aikaa, käyn kosmetologilla jne. Mitä minun pitäisi tehdä, istua kotonako?
Jos saamme toisen lapsen, pidämme tämän esikoisen edelleenkin hoidossa. Se oli myös päiväkodin toive.
uskot myös, että kun maksat palkastasi eläkemaksuja, niin ne rahat odottavat sinua sitten jossain tilillä 63-vuotiaana.
Siitä se rutina vasta syntyisi, jos joutuisitte vielä heitä elättämään.
olen 33v ja ystäväpiiriini kuuluu luonnollisesti useampi lapsiperhe. Enkä keksi äkkiseltään ketään, kenellä olisi AP:n kuvailemat vanhemmat/apivanhemmat! Kaikista lapsista on isovanhemmat kiinnostuneita! Eli ei tuo nyt NIIN yleistä ole, kuten ap julistaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On hyvä ihmetellä, miten nykynuoret ei mitään jaksa, kun ei tajua, että nykyään ollaan työnantajan käytettävissä usein 24h/vrk, firmat ovat monikansallisia ja työkaveritkin ehkä eri aikavyöhykkeillä. Työkännykät ja - koneet pitävät ainakin henkisesti kiinni töissä vapaallakin. Enkä puhu nyt edes mistään pomon töistä. Itse olen ihan perusduunari mielestäni, palkkakaan ei päätä huimaa.
Ja sukupolvien laiskuudesta: Luulen, että mielikuva nykytyöikäisten laiskuudesta tulee downshiftaus-ilmiöstä ja juuri noista pitkistä perhevapaista. Ne saattavat olla kuitenkin vastailmiö yhä kovenevalle työelämälle. Vanhempani ovat olleet työelämässä 70-90-luvuilla aktiivisimmin ja ei silloin kyllä näin paljon vaadittu. Pomoja ovat molemmat ilman korkeakoulututkintoja ja opintolainoja. Ylityöt olivat poikkeus ei sääntö eikä sähköpostit todellakaan kilahdelleet kännykkään öisinkin.
Lapsillani ei käytännössä ole isovanhempia. Mieheni vanhemmat eivät välitä edes lasten syntymäpäivistä. Antamani koulukuvat heitetään roskiin. Tyttärensä kissankuva on kehystettynä lipaston päällä (tyttärellä ei ole lapsia).Ilmeisesti kissaa on helpompi rakastaa kuin ihmistä. Kun oma äitini kuoli äkillisesti, anoppi ei soittanut edes esittääkseen surunvalitteluja.Sehän oli tietysti äitini syy kun meni sairastumaan syöpään ja kuoli.
Tunneköyhää elämää. Edes toisiaan kohtaan appivanhemmilla ei ole tunteita. Ja säästäväisyys on kaiken a ja o.Todella surullista. Onneksi kaikki eivät kuitenkaan ole tälläisiä. Joten koko tuo sukupolvi ei ole piloilla. Vaikka runsaasti tätä porukkaa onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tunnistan kyllä ilmiön. Ja ideahan oli keskustella yleisesti, ei kenenkään tuttavapiiristä, jossa tällaista ei ole. Ehkä voit miettiä, miksi tuttavapiirissäsi ei ilmiötä ole. Mikä on erilailla?
olen 33v ja ystäväpiiriini kuuluu luonnollisesti useampi lapsiperhe. Enkä keksi äkkiseltään ketään, kenellä olisi AP:n kuvailemat vanhemmat/apivanhemmat! Kaikista lapsista on isovanhemmat kiinnostuneita! Eli ei tuo nyt NIIN yleistä ole, kuten ap julistaa...
myös 33-v ja tunnen paljon lapsiperheitä. Harvan isovanhemmista tiedän kuitenkaan niin tarkasti, että voisin analysoida heitä tämän ketjun keskustelun kannalta. Ehket sinäkään tiedä ihan kaikkea...
olen 33v ja ystäväpiiriini kuuluu luonnollisesti useampi lapsiperhe. Enkä keksi äkkiseltään ketään, kenellä olisi AP:n kuvailemat vanhemmat/apivanhemmat! Kaikista lapsista on isovanhemmat kiinnostuneita! Eli ei tuo nyt NIIN yleistä ole, kuten ap julistaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
valokuvajuttu erityisesti kolahti! lapseta halutaan paljon kuvia ja niitä esitellään kavereille, mutta itse lapsi ei olekaan niin kiinnostava.
Omat vanhempani ovat kyllä niin kiireisiä, ettei aikaa kyläilyille kamalasti ole. Ehkä ennen vanhaan vanhukset roikkui toimettomana jossain nurkassa ja ainoa ilo oli hoidella taapreoita. Nykyään eläkeläisillä on niin paljon ohjelmaa, matkoja ja biletystä, ettei aikaa jää muuhun. Tavallaan ihan kivakin. Rajansa silti kaikella.
että en viitsisi vastata yhtään mitään... Mihin se lapsesi tarvitsee kuntoutusta? Huonoon äitiin?
Epäilemättä päiväkoti haluaakin pitää teitä silmällä. Sieltähän se on nopein tie saada ls-asiakkuus alulle, varmaan ihan hyvästä syystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
myös 33-v ja tunnen paljon lapsiperheitä. Harvan isovanhemmista tiedän kuitenkaan niin tarkasti, että voisin analysoida heitä tämän ketjun keskustelun kannalta. Ehket sinäkään tiedä ihan kaikkea...
olen 33v ja ystäväpiiriini kuuluu luonnollisesti useampi lapsiperhe. Enkä keksi äkkiseltään ketään, kenellä olisi AP:n kuvailemat vanhemmat/apivanhemmat! Kaikista lapsista on isovanhemmat kiinnostuneita! Eli ei tuo nyt NIIN yleistä ole, kuten ap julistaa...
mutta kyllä sen tiedän miten lapset käyvät isovanhemmillaan yökylässä, mummot hoitavat täysipäiväisesti pikkuisia ettei niitä tarvitse viedä päiväkotiin äidin jouduttua töihin ja synttärillä käyvät ja muutoinkin ovat mukana heidän elämässään!
Itselle tuo ap:n kertoma asetelma on siis aivan vieras asia, vaikka siitä luonnollisesti olen kuullutkin puhuttavan!
mutta varmaan vaikuttaa myös se, että heistä kasvoi itsekäs sukupolvi. Hehän ovat junailleet itselleen kaiken, lähtien kolmen sukupolven varoista (vanhempansa, omansa ja lastensa). Heille on raha ja omistaminen tärkeää, ja toisaalta eläköitymisen jälkeen oma vapaa, harrastukset ja matkustelu. Lapsia heillä on toisaalta ollut ennätyksellisen vähän, eli suurin ikäluokkamme on tuottanut tosi pienen ikäluokan - kiitos e-pillerin. Tyypillisesti he, just niin kuin täälläkin on kerrottu, ovat hoidattaneet lapsensa omilla vanhemmillaan etenkin lomien aikaan.
Itsekkäiden ihmisten elämään ei mahdu muuta kuin omat mielenkiinnon kohteet eikä heille toisaalta ole tullut mieleen, että kun ne oman ikäpolven rakkaat ystävät alkavat poistua manan majoille, oma elämä muodostuu aika köyhäksi, kun lapsiin ja lapsenlapsiin ei ole luotu suhdetta. Mutta se iskee liian myöhään. Jos mummo ei ole ollut kiinnostunut lapsenlapsesta, ei lapsenlapsikaan välttämättä ole hänestä kiinnostunut enää silloin, kun mummolle alkaisi sopia hänen kanssaan oleminen. Suhde pitää luoda aikaisemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuleeko oikeasti?? Osalla varmasti, mutta mistä kukaan osaa ennustaa esim. asuntojen hintasoa 20-30 vuoden päästä, kun niitä perintöjä alkaa tulla? Tai miten esim. osakekurssit ovat kehittyneet.
Omassa lähipiirissäni lähinnä naureskeltiin jollekin EK:n pomolle, joka julisti Kauppalehdessä, että nykyiset 20-40 -vuotiaat eivät tarvitse mitään perintöjä, koska "perivät niin paljon".
Mitenkäs esim. nämä tapaukset:
- vanhemmilla omakotitalo muuttotappiokunnassa ja useampi lapsi. Hurja perintö tulossa kun talosta saadaan joskus aikoinaan ehkä 100 000 euroa korkeintaan. Sehän on 33 000 euroa per lapsi miinus verot. Tokihan tuollainen summa riittää eläkevuosien tuloksi, eihän siinä mitään eläkettä tarvita!!
- Isällä ja/tai äidillä todetaan rappeuttava Alzheimer tai dementia. Aikuiset lapset huomaavat tarjolla olevan julkisen hoidon heikon tason ja siirtävät vanhempansa yksityiseen hoitolaitokseen, joka voi maksaa n. 3000 euroa kuussa. Hommaavat valtakirjan ja myyvät vanhempansa asunnon, jotta saavat hoitomaksut maksettua. Jos äiti on hoitolaitoksessa esim. 10 vuotta, kuinka paljon luulette perintöä olevan jäljellä?
- Aikuiset lapset ovat isän ensimmäisestä liitosta. Kaikki omaisuus siirretään kakkosvaimon nimiin jotta lapset eivät peri mitään. Eli tapaus Kari Tapio
- kaikki ne isojen ikäluokkien edustajat, jotka ovat juoneet tai parhaillaan eläkkeellä juovat omaisuutensa. Perittävää 0, pahimmillaan löytyy pelivelkoja tms.
Omassa lähipiirissäni lähinnä naureskeltiin jollekin EK:n pomolle, joka julisti Kauppalehdessä, että nykyiset 20-40 -vuotiaat eivät tarvitse mitään perintöjä, koska "perivät niin paljon".
Olkaa hyvillänne, että suurilla ikäluokilla on kunnon eläkkeet. Siitä se rutina vasta syntyisi, jos joutuisitte vielä heitä elättämään.
Suomalainen eläkesysteemi on tehty suurten ikäluokkien tarpeisiin niin kuin melkein kaikki muukin täällä. Se on rahastoiva vain noin neljäsosan osalta. Loput kolme neljäsosaa tulee kulloinkin työssä olevan sukupolven maksamana. Niin että kyllä me nyt työssä käyvät nimen omaan maksamme suurten ikäluokkien eläkkeet.
Ai että mihin lapsi tarvitsee kuntoutusta? Kuule vaikka mihin, mm. autistiset lapset ovat lähes poikkeuksetta jonkinlaisten kuntoutustoimenpiteiden parissa. Samoin aistisäätelyn ongelmista kärsivät jne. Omallani on tarkkaavaisuushäiriö, asperger sekä yliherkkyyksiä aisteissa. Ensimmäinen asia, mitä minulle ehdotettiin diagnoosien jälkeen, oli että hakisimme erityisryhmästä puolipäiväistä hoitopaikkaa.
t. 25
Sehän tässä kummaa onkin, että nämä isojen ikäluokkien isovanhemmat älähtävät, että heistä halutaan vaan ilmaisia lapsenpiikoja. Tosiasiassa me vanhemmat olemme kummissamme, kun heitä ei kiinnosta tunnetasolla omat lapsenlapsensa. Meidän lapsillemme ei tule mummoloita joissa saa piipahtaa lapsen halutessa. Ei sellaista ihanaa isovanhemmussuhdetta mikä meillä on ollut. He eivät siis kykene ajattelemaan, että joku haluaa heiltä aineetonta hyvää ihan heidän itsensä vuoksi.
ja siksi mielenkiintoinen ketju. Omat vanhempani eivät olleet kovinkaan innostuneita aikoinaan vanhemmuudesta mutta ovat hyviä isovanhempia. Esimerkiksi isäni ainoa isällinen teko oli piiskaus tai rankaisu muuten kun olimme tehneet pahaa. Koskaan ei pitänyt sylissä saati muuta. Aikuisikään asti lähinnä pelkäsin isääni. Lapsenlapsille hän on täysin eri ihminen mikä ihana asia. Vähintään yksi lapsi viikottain yökylässä ja tenavat ihan taistelevat kuka pääsee. Vuoroista pitävät tiukasti kiinni.
Myös mieheni vanhemmilla on aikaa lapsenlapsille mutta heillä sairauksia kovasti niin rajoittaa mahdollisuuksia.
Sekä minun että mieheni vanhemmat ovat kotoisin maaseudulta ja äiti ja isommat sisarukset kasvattaneet. Mummoja ei ole ollut koska kuolleet aiemmmin.
Siitä se rutina vasta syntyisi, jos joutuisitte vielä heitä elättämään.