Millainen oli elämäntilanteesi 20 vuotta sitten? Eli helmikuu 1992?

Miten sä muistitkaan tuon numeron?!



Voi niitä aikoja, aikaa ennen nettiä.....

suht hyvä koulussa, kävin hoitamassa hevosia tallilla ja olin vielä ns. kiltti tyttö.

elin ahdistavaa teinielämää henkisesti raskaassa ilmapiirissä.

½v sen jälk tutustuin nykyiseen mieheeni...

Minä tutustuin mieheeni kys nrossa :DD



-14-

Kamalin vuosi koulussa: kaveriporukassa oli kiusaaja, joka sai jotenkin koko porukan mukaansa. Oksensin joka aamu ennen kouluun menoa, kun ei tiennyt oliko mun vuoro tänään. Numerot laski, koska oli "noloa" saada hyvä numero.

asuntoni, kihlatun kanssa oli mennyt poikki ja olin tosi rikki pitkän aikaa. Noihin aikoihin aloin toipua, bailasin ystävieni kanssa, kävin töissä ja niin edelleen. Mukavaa aikaa oli, ja opetti paljon minulle itsestäni.

Olin muuttanut vuoden vaihteessa lapsuudenkodistani opiskelijasoluun jossa asuin. Olin muuttanut maalta kaupunkiin ja kaikki oli uutta. Niin kaupunki, opiskelijaelämä insinööriksi kuin opiskelukaveritkin. Kivaa aikaa. Kevään kuluessa tutustuin poikaan josta tuli ensirakkauteni. Oi niitä aikoja...

juoksi koulun ja tarhan väliä vinhaan, viemään ja hakemaan 2 vuotiasta lastaan. Siihen aikaan oltiin tosi tarkkoja ajoista ja siitä että lapset eivät yhtään ylimääräistä aikaa tarhassa viettäneet.

28 vee, äitiyslomalla esikoisesta. Suunniteltiin töihinpaluuta ja mietittiin hoitopaikkoja. Kauniit ja Rohkeat olivat alkaneet, ja niitä vauvelin kanssa katottiin joka päivä :)

ekalla luokalla ja olimme juuri muuttaneet. Muuta en muista =D

haukaa, huoletonta ja hulvatonta aikaa :D

Olin 11kk vanha :)

saattoivat olla näillä päivämäärillä menossa. Asuin vielä lapsuuskodissa pikkupaikkakunalla. Eka vakavampi seurustelusuhteeni oli loppunut muutamaa kuukautta aikaisemmin, ja nautin vapaudesta bilettämällä lähes joka viikonloppu joko omalla kylällä tai lähimmässä kaupungissa.



Jännää, että hajumuistot voivat olla niin vahvoja: olin juuri abivuonna mieltynyt tiettyyn deodoranttiin, ja vaikka en enää muista edes sen nimeä, tunnistan sen tuoksun vieläkin, ja se tuo haikeansuloisen olon viimeisestä lukiovuodesta...

ja aloittanut harjoittelijana arkkitehtitoimistossa.

Asuin kaverin vanhempien luona ja kävin ahkerasti tallilla ja laskettelemassa. Viikonloppuisin kaverini tuli kotiin ja kävimme pelaamassa biljardia.

kun en muista. Olin 1992 helmikuussa 2-vuotias tytön tyllerö. Mutta ilmeisesti ihan hyvin on mennyt, kun elossa ja terveenä edelleen ollaan :D

matkustelin ja nautin opiskelijaelämästä. Treenasin ahkeraan ja ratsastin useamman kerran viikossa.

Aika huoletonta oli nuoren humanistin elämä :)

luokan (juntti)poikaan. Minulla oli kaksi hyvää ystävää, joista toinen edelleen paras ystäväni ja toisenkin kanssa joskus fb:ssä jutellaan.

13-v. Muistan sen yleisesti ahdistavana aikana. Vanhemmillani oli yritys ja lama tuntui epävarmuutena ja ahdistuksena. Meillä kerättiin vaate- ja tavara-apua Viroon. Ja joku tutun tuttu Moskovasta tuli kylään. Hän ihmetteli CD-soittimia, luottokortteja, kauppojen runsautta...ihan kaikkea. Jotenkin silloin tajusin, että vaikka Suomessa oli laman takia iso hätä, niin kaiken kaikkiaan meillä oli asiat tosi hyvin.



Koulusta en muista mitään. Olin kiltti ja rauhallinen.

Opiskelin ensimmäistä vuottani yliopistolla. Olin juuri aloittanut seurustelemaan ihanan pojan kanssa, josta tuli sittemmin nykyinen ihana, rakas aviomieheni sekä lasteni suuresti rakastama ja ihailema isä.



Lama alkoi kouraisemaan hyvin pian tämän jälkeen yhteiskuntaa, lapsuusperhettäni sekä naapurustoa. Kaikesta selvittiin ja vanhempieni avioliitto ja rakkaus sekä kunnioitus toisiinsa säilyi.



Mieheni kanssa saatiin kunnon työpaikat ja asumme nyt keskenämme samassa kaupungissa, josta emme edes uskaltaneet unelmoida.

helmikuussa olin n.20 vuotias, enkä aivan varmuudella tiennyt mitä alkaisin elämässäni tehdä. Olin rakastunut, tuore ihmissuhde ja siinä menetin neitsyyteni juuri niihin oikoihin :)