Millainen oli elämäntilanteesi 20 vuotta sitten? Eli helmikuu 1992?

työllistettynä kouluavustajana ala-asteella. Työkaverina oli hauska poika, johon ihastuin, mutta hän puolestaan ihastui kaveriini, kiva pieni kolmiodraama, paitsi että minähän tietty nielin tappioni hiljaa enkä näyttänyt tunteitani.



Kivaa aikaa muuten kuitenkin.

ihan rentoo elämää...

asuin miehen kanssa jonka kanssa erottiin sitten loppuvuodesta. ihan kivaa rauhallista opiskeluaikaa oli. vuosi 93 olikin sitten ihan erilainen ja hurja sinkkuna ollessani.

Kirjoitin gradua ja sainkin sen valmiiksi. Olin ottanut töistä palkatonta lomaa, joten se siivitti etenemistä.



En ollut kuitenkaan mikään ylikypsä aikuinen, vaan elämä oli vielä kivalla tavalla huoletonta. Tosin kämpät oli lyhytaikaisia, mistä vähän stressasin.

ensimmäiseen ammattiini. Lama päällä ja työpaikka meni mutta sain kyllä heti uuden. Kiva ketju!

Olin 5. luokalla helmikuussa 1992 ja minulta oli juuri leikattu eräs kosmeettinen "vika" jonka vuoksi minua oli kiusattu koulussa siihen asti. Mulla oli permanentatut ja punaiseksi värjätyt hiukset ja 501 Levikset :D Oikeasti, en todellakaan antaisi omien lasteni värjätä/permanentata tukkaansa noin nuorena, mutta tuohon maailman aikaan asiat olivat toisin.

jossa asun edelleeen. Ruotsissa mielestäni lama ei paljonkaan näkynyt. Oli vakituinen työpaikka, ja vailla huolen häivää sen suhteen.

Seurustelin nykyisen mieheni kanssa "paremman puutteessa".

Nyt olemme naimisissa "paremman puutteesa" ja onnellisia mielestäni. Suurta rakkautta en saanut kokea, eikä hänkään, luulisin.

Näinkin voi mennä, en vaihtaisi osaa heidän kanssaan joita se ihana se ihanan vaarallinen renttu hakkaa joka päivä.

Jotkut saa kaiken, mä en saanut.

kova laihdutusprojekti oli menossa. Häät oli 1.8. ja ero tuli 12 vuotta myöhemmin. Olin töissä sairaalassa osastonsihteerinä.

22v ja elin elämäni hauskinta vaihetta, huolettomana keikkabussissa pitkin suomea ;)

Hyvät taisi olla oltavat!

kävin neljättä luokkaa :)

miesystäväni kanssa Pohjois-Karjalassa, ja surin jo hiukan tulevaa eroamme ( miehen työt Suomessa loppui)

lääkiksessä toista vuotta. Aviomies puolestaan monen sadan kilometrin päässä töissä. Tuolloin emme uskoneeet koskaan saavamme samalta paikkakunnalta töitä.

Ja kävin hulluna jumpissa. Ihanat sring-jumppapuvut ja lyhyet trikoot päällä;)

mieheni kanssa ja olimme kiinteä pari :D kuten ollaan edelleen. Olin lukiossa ja viis veisasin opiskelusta...

Ainejärjestöön jo kyllästynyt, opinnot hyvässä vauhdissa, kotipaikkakunnalle jäänyttä poikaystävää hirveä ikävä. Jälkimmäisestä syystä aika pahat ocd-oireet. Kävin niiden takia psykologillakin. Tuo kevät oli henkisesti tosi vaikea, vaikka opintotuloksissa se ei näkynyt mitenkään. Myöhemmin asiat asettuivat, menin töihin ja siinä oli tarpeeksi miettimistä ja aikanaan se poikaystävä muutti mun perässä.

Vielä pari vuotta lisää niin tapasin nyk. aviomieheni :)

Viihdyin koulussa, sain hyviä arvosanoja ja olin toivottoman yksipuoleisesti ihastunut rinnakkaisluokkalaiseen poikaan. Haaveilin yhteisestä tulevaisuudesta, mutta loppujen lopuksi emme ikinä ruvenneet edes seurustelemaan (en ollut hehkeimmilläni murrosiässä, joten poika piti ihastustani varmaan tosi kiusallisena). Tapasin pojan (miehen) aikuisena baarissa ja juteltiin pitkät tovit, mutta enää ei sykähdyttänyt yhtään, vaikka vihdoin ehkä olisi ollut mahdollisuuksia.

ja onnellinen sellainen :)

itseäni 8-vuotta vanhempaan just eronneeseen yh-isään. Harrastettiin villiä seksiä ja meillä oli on-off suhde pari vuotta. Eihän siitä tietenkään mitään tullut ja olin kai aika masis tuolloin. Nyttemmin asumme samassa kaupunginosassa ja törmäillään lähikaupassa:)