Millaista on elää ruuhka-Suomen ulkopuolella? Millainen on viikkosi?

on samaistua tuohon elämäsi "sisältöön". Kuullostaa lähinnä Martina Aitolehden elämältä, paitsi tietenkin vähän fiinimmältä.



Minusta sinä elät jotakin teiniaikuiselämää - ainoana erona, että sinulla on enemmän rahaa käytössä kuin keskiverto pissiksellä, vai oliko sekin sitä "pappa betalar" -aikaa?



Mutta asiaan: jos oikeasti aiot lasta yrittää, niin putoat kyllä varsin korkealta, jos kuvittelet, että samaan tahtiin voisit jatkaa.



Jos nyt aloitetaan noista oopperailloista. Oopperat alkavat iltaisin seitsemän pintaan ja loppuvat kymmenen-yhdentoista maissa. Kuinka moni 5-vuotias pystyisi olemaan tuollaisessa mukana? Ja seuraavana aamuna hoitoon? - Just.



Toiseksi, alle kouluikäistä ei voi jättää "hetkeksikään" yksin. Jomman kumman vanhemman pitää aina olla paikalla. Otapa nyt se viikko-ohjelmasi ja jaa siinä olevien toimintojen vaatima aika kahdella (tasapuolisuuden nimissä puolet vapaa-ajasta on suotava puolison käyttöön). Siinä on teoriassa se aika, jonka voit käyttää omiin rientoihisi, mutta koko perheen yhteistä aikaa siinä ei ole minuuttiakaan. Toinen vanhemmista voi toki luopua omasta osuudestaan omaan aikaan ja jotkut kyläilyt voi tietenkin hoitaa koko porukalla, jolloin sitä yhteistäkin aikaa on.



Sitten kolmas pointti. Kun lapsi syntyy perheen tulot tippuvat ainakin hetkellisesti. Tämä riippuu tietenkin myös hoitovapaista ja muista valinnoista. Lapsi maksaa. Ei ehkä ihan vauvana niin paljoa, mutta hoitomaksut 254 €/kk, vaatteet kaikkiin vuodenaikoihin, harrastukset, ruoka jne. Rahaa ei olekaan enää tuhlattavaksi kaikkeen mahdolliseen tai sitten ei ole aikaa tai mahdollisuutta tuhlata - ihan miten vaan. Ehkä teidän kohdalla raha ei ole se päällimmäisin muutos, en tiedä.



Minusta sinun suurin syntisi on se, ettet pysty ajattelemaan muuta kuin minä-minä-minä. Vaikutat kypsymättömältä ja et kyllä tunnu tuntevan Suomea pätkääkään. Tunnen sinunlaisiasi sekä tuppukyliin että kaupunkeihin jumiutuneita, kumpikaan ei tunne toistensa elämää. EI se mitään. Siinä olet mielestäni oikeassa, ettei sellaista kuvaamasi ökytaloa sinne korpeen kannata rakentaa. Mutta sitä en ymmärrä, jos sinulla ei nykyisellään ole mitään menetettävää, ei vakityötä kiikarissa. Voisit siis palata jokusen vuoden päästä jatkamaan tuosta nykyisestä asemasta - Miksi et lähtisi koettamaan?

paitsi mä asun Helsingissä, keskustassa käyn noin joka toinen kuukausi.

Asun Espoossa. Mun viikko, päivisin töissä ja joskus käynti lähikaupassa Ma - työväenopiston kurssi Ti - kotona Ke - kotona To - kotona Pe - kotona La - ruoka- ym. ostokset Sellossa Su - kotona Helsingissä käyn 3 krt / vuosi

ja Helsingissä asutaan.

Näitä vaimo lukee täältä, ottaa tosissaan että muilla on noin auvoista, ja sitten ahdistaa ja ollaan naama irvessä.

kuin herkkupuodeista eli niitä kampasimpukoita ja tuoretta kaviaaria.

Ette kai kuvittele, että alkaisin syödä jotain makaroonilaatikkoa ja kävisin kotikampaajalla ja katsomassa nuorisoseuran näytelmiä.

Olen tottunut hiukan parempaan eli laadukkaaseen ruokaan ja muotikampaajaan ja oopperaan ja operetteihin.

Kukaan ei nähtävästi voi kertoa minulle, miksi todella ihmiset asuvat jossain maalla pienillä paikkakunnille muuten kuin uhrautumisen takia.

ap

Olisi kiva, kun tekisitte omat ketjunne, jossa voitte olla ap. Mitä saat siitä, että tulet toisten ketjuihin sekoilemaan? Oli vissiin jo perjantaipullo korkattu?

Itse olin tuohon aikaan miehen kanssa kahvilla odottamassa konsertin alkua.

Enkä ole ksokaan syönyt kaviaaria. Ja ne kampasimpukat nyt oli esimerkki, mitä ei ainakaan esim meidän mökkikaupasta saa.

Todettakon vielä, etten ole koskaan valmistanut kampasimpukoita. Mutta jos haluaisin niitä tehdä, niin haluaisin, että se olisi mahdollista, ihan spontaanistikin.

Takerrutte pikkuseikkoihin...

Oike ap

Viikkosi Mikkelissä

Jos työpaikkasi ja kotisi on taajama-alueella (koti vaikkapa 3km keskustasta, tonttimaa 15€/neliö, 15km päässä 4€), työmatkaasi kuluu max tunti päivässä. Meidän perheessä tuo tunti kuluu molemmilta yhteensä (toinen kulkee kävellen). Museoita ei hirmu paljoa löydy, mutta kylpylöitä sitäkin enemmän. Itse voin lillua poreammeessa vartti sen jälkeen, kun olen saanut idean kylpylästä. Manikyyrejä ja muita hoitoja täältä saa varmaankin samalla tavoin kuin muualtakin. Niin, ja tv:tä ehtii katsoa, ja tallentavia bokseja ym. on täälläkin myynnissä.

Palvelut löytyvät kaikki, myös kampasimpukoita saa Citymarketin pakastealtaasta. Tuoretta lampaanlihaa tulee suoraan toimittajalta halliin ja torilla on useita lähiruokakojuja.

Hiihtoladut alkavat meillä pihasta, kesällä samoja polkuja voi toki lenkkeillä. Konserttitalo Mikaelissa on ihan perus konsertteja, esim. ClubForFiven mainoksen näin tänään lehdessä. Venäläinen baletti on täällä vähintään kerran vuodessa. Teatteri on pieni, mutta jotain katsottavaa löytyy sieltäkin. Työväenopistolta löytyy tavallisimmat kielet, ja toki muutakin toimintaa. Ruokapaikoista mainitsisin puoti&bistro Vileen, josta saa lähi-luomuruokaa. Arkisin kolmen ruokalajin menu maksaa 20 euroa, ja olisin itse valmis maksamaan siitä mukisematta kympin enemmän. Ravintola/juhlapaikka Tertin Kartano taas on niittänyt mainetta maailmallakin.

Matkaa Helsinkiin on täältä talvikelillä 2,5 tuntia, kesällä pääsee tasan kahdessa tunnissa. Jos viikonlopuksi tahtoo lähteä, niin saa ajaa mukavasti vastavirtaan. Tukholman-reissun korvaisin ehkä päivällä tai parilla Pietarissa. Sieltä voi napata vaikka sen kaviaarin tuliaisiksi kotiin. Sinne matkustaa täältä nopeammin kuin laivalla Turusta Tukholmaan.

Se, mikä täällä tietysti olisi sinusta ikävää, on Turun etäisyys. Piirit on varmasti pienemmät, mutta eiköhän kulttuuriväki sinun perheesi ottaisi avosylin vastaan. Pienemmässä porukassa tutustutaan helpommin ja ollaan aktiivisempia. Mutta sukulaiset tietysti olisivat kaukana.

Ja ap kuuluu sisäpiiriin. Joten älä muuta sieltä pois, tai sä et ole sisäpiirissä ja tunnet olosi aivan eksyneeksi.

Naurettavia pellejä. Parempi, ettei muuta ap muiden riesaksi. Mää en jaksais yhtään turkulaista lähistölläni.

Miten muka joku opettaja ehtisi kaksi päivää vuodattaa täällä empiretyylisistä huonekaluistaan?

Aina täällä ryhdytään haukkumaan provoiksi kirjoituksia, joissa sivutaan jotain asiaa tai elämäntyyliä, joka menee provoilijaksi haukkujan hilseen yli.

Ja kuten jo aiemmin totesin, minulla on pe opetukseton päivä. To-illalla tämän ketjun aloitin.

Turkkusessa se asuu, mutta tyyli on niin tuttu. Kirjoittaa kampasimpukoineen myös eräälle toiselle palstalle näitä juttujaan:)

Kaviaaria lappaan kaksin käsin aamusta iltaan, shampanjaa vähän röyhtäilen siinä sivussa. Jeeves raastaa kultahippuja sekaan että elämä olisi muutakin kuin ulkokultaista.



Ja sinä tulet tänne tarinoimaan ettei meillä syödä kaviaaria. Beluga tai ossetra on kuitenkin paras aamiainen mitä tällainen elämän oikeista asioista nauttiva lady voi paahtoleivälleen laittaa. Mutta hopeisilla aterimilla sitä ei saa tehdä. Siinä voi sitten ajatella niitä syntymättömiä kalanpoikasia jotka menee kurkusta samalla alas.



Aivan oikea alkuperäinen AP

Kiitos kirjoituksestasi! Juuri tämän oloista hain!



Olen jokusen kerran ajanut Mikkelin ohi ja kerran ollut siellä yötä. Silloin tuli olo, että täällähän ei ole mitään. Mutta nyt, kun kerroit paikallisen näkemyksen, niin eihän tuo pahalta kuulosta lainkaan.



Valitettavasti vain olisimme muuttamassa Kajaanin korkeudelle. Mutta ei siis Kajaaniin vaan pienemmälle paikkakunnalle. Just katselin karttaa, en tiennytkään, että Kaustinen on siellä päin Suomea. Ei lähellä, mutta siellä päin nyt kuitenkin.



Ehkä tuo voisi pari vuotta olla jännä kokeilu. Mutta kun mies on niin innoissaan siitä ok-talosta, pelkään, että se alkaa väkisin pykäämään sitä.



Mietin myös, mitä parisuhteesta tulee, jos joka ikisellä lomalla haluan heti etelään. Ja mies haluaa käyttää ajan talon tekemiseen. Ehkä me halutaan niin eri asioita, ettei tästä tule mitään.

Eikä haluta asuakaan. Veljeni asuu, monet sukulaiseni samoin. Sillä kokemuskella, ei kiitos.

Toki lapsi tarvitsee kotona nyhjäämistä. Olisihan minusta kivaa leipoa, leikkiä, askarrella lapsen kanssa.

Mutta mielestäni lapsen voi ottaa mukaan melkein minne vain. Lapsena olin jo ihan pienestä vanhempieni mukana työpaikalla, kursseilla, iltaisin esim. työneuvotteluissa, antiikkikaupoissa, museoissa, taidenäyttelyissä, jne.

Ei ollut mikään ongelma, kunhan minulla oli tekemistä mukana: värityskirjoja, piirrustuspaperia, tms. Konttoritarvikkeita rakastin, niillä oli ihana leikkiä!

Muistan, miten noilla kursseilla ja kokouksissa olin ihmisten maskotti. Joku täti tai setä otti aina minua varten karkkia tai muuta herkkua mukaan. Isot toimistorakennukset oli jänniä seikkailupaikkoja. Ja monissa oli automaatti, joista sai vaikka kaakaota tai limpparia!

Minulle vaan sanottiin, että nyt ei saa häiritä, kun on aikuisten juttuja. Touhusin sitten omiani. Sen ansiosta minulle kehittyi hyvä mielikuvitus ja rikas sisäinen maailma.

Ja jos käytiin museoissa tai näyttelyissä, äiti ja isä aina selittivät nähtyä minulle lapsen ymmärrettävällä tasolla.

Muistan esim. kun olimme katsomassa arkeologista näyttelyä Turun linnassa. Siellä oli esillä lapsen kenkä 1400-luvulta. Isä kertoili, että mieti, miten se on ollut jonkun minun kokoiseni pikkutytön kenkä. Ja miten se kenkä on irronnut leikeissä tytön jalasta eikä löytynyt enää. Ja mitähän tytön äiti sanoi? Ja etsikö tyttö kenkää pitkään?

Se oli kiehtovaa!

Jos minut on 3-vuotiaana voinut viedä museoon, miksen voisi omalle lapselle tehdä samoin?

Kolmen lapsen äitinä täytyy todeta, että se mikä käy jonkun lapsen kanssa, ei käy kaikkien. Oma nuorimmaiseni on esimerkiksi vilkkaansorttinen pojan vesseli, joka kulkee kaikkialla mukana pakon sanelemana. Meillä vanhemmat lapset harrastavat viikon jokaisena päivänä ja lisäksi on viikonloppuja, jotka kuluvat täysin lapsen urheilukilpailujen merkeissä, niin on selvää, että myös nuorin on vauvasta asti ollut näissä karkeloissa mukana. Tämä vielä onnistuu hyvin, mutta en koskaan voisi viedä häntä mihinkään työneuvotteluun. Rauhallinen, värityskirjaansa kuuliaisesti värittävä lapsi varmaan menisikin mukana, mutta ei pikkukaveri, jolla on asiaa koko ajan ja liikkuu mielellään istuskelun asemasta.

Myös rauhallisille vanhemmille voi syntyä vilkaita lapsia eikä lapsen vilkkaus ole huonoa kasvatusta vaan luonteenpiirre. Tällä yritän sanoa sitä, että ennen kuin lapset ovat syntyneet, ei pysty edes kuvittelemaan minkälaiseksi elämä heidän myötään menee. Elämä ei huonone, mutta se muuttuu ja kompromissejäkin täytyy osata tehdä.

Itse asun pohjoisen kaupungissa, jossa varmasti löytyy sinfonioita, teattereita ym. kultivoituneita harrastuksia, mutta oma elämäni ei kerrassaan nyt niihin repeä. Kuten sanottu, lastemme harrastuksia harrastamme joka päivä, töissä käydään ja lisäksi opiskelen. Päivät ovat täynnä sisältöä enkä kaipaa muualle hektiseen elämään.

Turkkusessa se asuu, mutta tyyli on niin tuttu. Kirjoittaa kampasimpukoineen myös eräälle toiselle palstalle näitä juttujaan:)

Keneksiköhän minua luulet? Kerro minullekin, missä muualla kirjoittelen! Ehkä teen sitä unissani tai jotain? Olisi hyvä tietää.

niin älkää ihmeessä muuttako pois tukiverkoston luota! Siellä sitten kökötät lapsen kanssa ja itket kun kaikki sukulaiset ovat satojen kilometrien päässä ja kukaan ei auta!

Kolmen lapsen äitinä täytyy todeta, että se mikä käy jonkun lapsen kanssa, ei käy kaikkien. Oma nuorimmaiseni on esimerkiksi vilkkaansorttinen pojan vesseli, joka kulkee kaikkialla mukana pakon sanelemana. Meillä vanhemmat lapset harrastavat viikon jokaisena päivänä ja lisäksi on viikonloppuja, jotka kuluvat täysin lapsen urheilukilpailujen merkeissä, niin on selvää, että myös nuorin on vauvasta asti ollut näissä karkeloissa mukana. Tämä vielä onnistuu hyvin, mutta en koskaan voisi viedä häntä mihinkään työneuvotteluun. Rauhallinen, värityskirjaansa kuuliaisesti värittävä lapsi varmaan menisikin mukana, mutta ei pikkukaveri, jolla on asiaa koko ajan ja liikkuu mielellään istuskelun asemasta.

Myös rauhallisille vanhemmille voi syntyä vilkaita lapsia eikä lapsen vilkkaus ole huonoa kasvatusta vaan luonteenpiirre. Tällä yritän sanoa sitä, että ennen kuin lapset ovat syntyneet, ei pysty edes kuvittelemaan minkälaiseksi elämä heidän myötään menee. Elämä ei huonone, mutta se muuttuu ja kompromissejäkin täytyy osata tehdä.

Itse asun pohjoisen kaupungissa, jossa varmasti löytyy sinfonioita, teattereita ym. kultivoituneita harrastuksia, mutta oma elämäni ei kerrassaan nyt niihin repeä. Kuten sanottu, lastemme harrastuksia harrastamme joka päivä, töissä käydään ja lisäksi opiskelen. Päivät ovat täynnä sisältöä enkä kaipaa muualle hektiseen elämään.

En voisi kuvitella, että lapsi alkaisi harrastaa jotain, mihin häntä pitäisi kuskata monta kertaa viikossa. Eikä todellakaan kiinnosta seistä jossain urheilukentän laidalla myymässä makkaraa, kun kakaralauma ottaa toisistaan mittaa.

Nykyisessä asuinpaikassa on kaikki jäähallit, musiikkikoulut, tennispaikat ja muut niin lähellä, että 9-vuotias voisi hyvin jo liikkua niihin yksin. Tuon nuorempi ei mielestäni kaipaa säännöllisiä harrastuksia.

Mutta lähtisin siitä, että mun lapsi ei harrasta mitään, mihin säännöllisesti menee äidin viikonloput.

niin älkää ihmeessä muuttako pois tukiverkoston luota! Siellä sitten kökötät lapsen kanssa ja itket kun kaikki sukulaiset ovat satojen kilometrien päässä ja kukaan ei auta!

Miehellä aika menee töissä ja minglaamisessa sen jälkeen. Minä yritän epätoivoisesti etsiä duunia, jos ei olekaan niitä maalailtuja openpaikkoja (puhe niistähän voi olla pelkkää miehen maanittelua) ja jos tulee se lapsi, istun yksin jossain miehen unelmakartanossa sen lapsen kanssa ja päädyn itsemurhaan.

Aika pinnallista elämää elelet siellä "Turun lähellä olevassa pikkukaupungissa" eli mitä ilmeisemmin Naantalissa? Kyllä avoin ihminen saa ystäviä muualtakin ja joka paikassa on kahvilaa, kuntosalia ja kosmetologia. Eikö elämän keskipiste pitäisi olla ensisijaisesti oma perhe eikä kaverit?? Otaksun kuitenkin, että olet ihan aikuinen ihminen?

minä itse. Kun nyt oikeasti ajattelen. Se, että minulla on suht mukavaa. Ainakin nyt tällä hetkellä.

Miehellä aika menee töissä ja minglaamisessa sen jälkeen. Minä yritän epätoivoisesti etsiä duunia, jos ei olekaan niitä maalailtuja openpaikkoja (puhe niistähän voi olla pelkkää miehen maanittelua) ja jos tulee se lapsi, istun yksin jossain miehen unelmakartanossa sen lapsen kanssa ja päädyn itsemurhaan.

Kannattaa toteuttaa takaperin, niin säästyy mies ja se lapsi monelta riesalta.

Sen verran epätodellisia on kivikautiset käsitykset muusta Suomesta. Toki käsitykset myös joiltain osin on ihan oikeita, mutta aikamoisia ylilyöntejäkin niissä on liuta. Ja sitten oletetaan, että muutkin ihmiset asuvat syntymästä kuolemaan yhdessä ja samassa paikassa. Vaan kun täällä maalla ei ole kummoisia opiskelumahdollisuuksia, niin vähintään opintojen ajaksi ihmiset joutuu muualle asumaan. Sellainen laajentaa mukavasti käsityksiä.

Minä asun maalla, ja hyvää ja viihtyisää tässä on paljon.

Työt on täällä. Koko elämäntapa on täällä. Tutut ja kaverit on samanhenkisiä ja tuttuja on paljon. Naapurusto ottaa uudenkin asukkaan hyvin vastaan, olo on jo muutaman vuoden asumisen jälkeen se, että kotona ollaan.

Täällä on tilaa ja rauhaa. Lähin näköyhteyden päässä oleva naapuri on kilometrin päässä pellon toisella laidalla. Metsän takana on lähempänäkin naapureita. Täällä oli tilaa isolle talolle, eikä sen rakentaminen maksanut kohtuuttomasti. Mökille on yhtä lyhyt matka kuin töihin, kumpikin on samassa pihassa.

Lasten koululuokat on melko pysyviä, kun muuttoliikettä ei juuri ole. Eli lasten kaverit on pysyviä. Ja vaikka maalla ollaan, niin kouluun on matkaa alle 2 km. Lapsilla on turvallista elää, eikä heille ole täällä niin paljon kiusauksia kuin isommilla paikkakunnilla.

Työtkin ovat pysyviä. Ei kaikilla mutta meillä on. Eli ei tarvi miettiä, että milloin työ vie minne, vaan elämää voi rakentaa luottavaisesti tänne. Työrytmiä päästään pitkälle määräämään itse.

Elämänrytminkin itsemäärääminen on helppoa, kun ei ole näköyhteyttä naapureihin. Sen toki luulisi olevan itsestäänselvää, että jokainen päättää itse kuinka hektistä elämää viettää. Mutta minua helpottaa rauhoittumisessa se, ettei naapuruston liikehdintää näe ja kuule tai ettei näköetäisyydellä ole mitään vilkasta tietä. Jos minä haluan lauantaina saunarauhaa klo 17, niin sitä ei häiritse ohikulkeva liikenne, kun muut vasta tulevat siihen aikaan harrastuksistaan kotiin.

Luonnonläheisyys ja tila ovat sellainen itsestäänselvyys, ettei sitä oikein tahdo osata listatakaan.

Ja pienet piirit ovat rikkaus. On helppoa alkaa johonkin uuteen toimeen tai harrastukseen, kun siihen ryhtyessä vastaan tulee todennäköisesti joku tuttu.

Kaikki palvelut ovat lähellä. Kuntauudistus voi sen muuksi muuttaa. Mutta vielä on. Ei täällä toki ole kymmentä optikkoliikettä, joista valita. Mutta se lähin on tuossa ihan lähitaajamassa.

Tietenkään ihan kaikkea maan ja taivaan väliltä ei täältä löydy. Mutta eipä löydy Turustakaan. Ja niitä erikoisempia tarpeita varten matkustetaan kauemmas hakemaan. Tai tilataan. Aivan valtaosa liikkeistä lähettää tuotteita postiennakolla tai laskun kanssa, jos vain niin sovitaan. Lisäksi paikallisten liikkeiden kanssa voi keskustella mitä haet ja he pyrkivät etsimään sitä sinulle. Minä esimerkiksi en löytänyt mieleistä valaisinta tässä talvella, jolloin kauppias lupasi tutkailla Tukholman valaisinmessuilla nyt helmikuussa josko siellä olisi joten sellaista mitä etsin.

Itse en tykkäisi siitä, että lähin ihminen on jossain kilometrin pääss, noin niin kuin talvella. Jos kaipaan sellaista, menen mökille.

En kyllä ymmärrä, miten luulette, ettei Turun lähistöllä olisi luontoa? En ole sellainen luontoihminen, etteikö tämä luonto minulle riittäisi. Ihmettelen vaan, mitä mies kuvittelee siellä pikkupaikassa tekevänsä sitten vapaalla. Se kun ei metsään lähde millään ilveellä. Minä sentään käyn joskus marjassa tai metsässä kävelemässä.

Tuo, että jotain liiketta olisi vaan se yksi - vaikka optikkoliike, kun itsellä tosi vaikea löytää omaan pallopäähän sopivia rillejä - olisi aika kypsää. Viimeksikin juoksin varmaan 10 liikettä läpi, ennenkuin löytyi likimain sopivat.

En usko, että tuolla pikkupaikassa se talo voisi olla mökin korvike. Kert se ei olisi saaressa eikä lähistöllä olisi merta.

Näitä vaimo lukee täältä, ottaa tosissaan että muilla on noin auvoista, ja sitten ahdistaa ja ollaan naama irvessä.

Tähän mennessähän olette haukkuneet, että se on sisällötöntä, tylsää, pinnallista ja itsekeskeistä.

jokainen tekee omat valintansa.