Millaista on elää ruuhka-Suomen ulkopuolella? Millainen on viikkosi?

oikeastaan ainoa negatiivinen puoli tuossa noinkin pitkälle muutossa on se että isovanhemmat asuvat sitten kaukana. Enkä tarkoita nyt pelkkää isovanhempien apua lastenhoidossa, vaan kyllä ne kyläilyt muutenkin sitten aika minimiin jää.

Eikä haluta asuakaan. Veljeni asuu, monet sukulaiseni samoin. Sillä kokemuskella, ei kiitos.



Toki lapsi tarvitsee kotona nyhjäämistä. Olisihan minusta kivaa leipoa, leikkiä, askarrella lapsen kanssa.



Mutta mielestäni lapsen voi ottaa mukaan melkein minne vain. Lapsena olin jo ihan pienestä vanhempieni mukana työpaikalla, kursseilla, iltaisin esim. työneuvotteluissa, antiikkikaupoissa, museoissa, taidenäyttelyissä, jne.



Ei ollut mikään ongelma, kunhan minulla oli tekemistä mukana: värityskirjoja, piirrustuspaperia, tms. Konttoritarvikkeita rakastin, niillä oli ihana leikkiä!



Muistan, miten noilla kursseilla ja kokouksissa olin ihmisten maskotti. Joku täti tai setä otti aina minua varten karkkia tai muuta herkkua mukaan. Isot toimistorakennukset oli jänniä seikkailupaikkoja. Ja monissa oli automaatti, joista sai vaikka kaakaota tai limpparia!



Minulle vaan sanottiin, että nyt ei saa häiritä, kun on aikuisten juttuja. Touhusin sitten omiani. Sen ansiosta minulle kehittyi hyvä mielikuvitus ja rikas sisäinen maailma.



Ja jos käytiin museoissa tai näyttelyissä, äiti ja isä aina selittivät nähtyä minulle lapsen ymmärrettävällä tasolla.



Muistan esim. kun olimme katsomassa arkeologista näyttelyä Turun linnassa. Siellä oli esillä lapsen kenkä 1400-luvulta. Isä kertoili, että mieti, miten se on ollut jonkun minun kokoiseni pikkutytön kenkä. Ja miten se kenkä on irronnut leikeissä tytön jalasta eikä löytynyt enää. Ja mitähän tytön äiti sanoi? Ja etsikö tyttö kenkää pitkään?



Se oli kiehtovaa!



Jos minut on 3-vuotiaana voinut viedä museoon, miksen voisi omalle lapselle tehdä samoin?

ap:n kysymystä. Sinähän asut jo nyt ns. tuppukylässä. Ei kai elämäsi tuosta juurikaan muuttuisi?

Mutta tuppukylässä, josta on hyvät yhteydet ulkomaailmaan. Juuri näin tykkään sen olevankin.

Mietin vaan, millaista on asua paikkakunnalla, josta on 300 km edes Turun kokoiseen kaupunkiin. Ja Turkukin on aika pieni.

Turku on tosi ankea paikka. Ei ihme jos näkee vain kaksi mahdollisuutta: ravaaminen näyttelyissä tai Putouksen katsominen.

Jos ap oikeasti harrastaisi antiikkia, hän lähtisi innoissaan maaseudulle huutokauppoja kiertelemään. Kotona olisi levyvalikoimaa ja taidekokoelmat. Viikonloppuisin käytäisiin Barcelonassa eikä jossain Helsingissä.

ap:n kysymystä. Sinähän asut jo nyt ns. tuppukylässä. Ei kai elämäsi tuosta juurikaan muuttuisi?

jos ei halua (siis ei tuossakaan elämässä ole mitään vikaa). Minulle lapsiperheelliselle ap:n elämä ei kuulosta mitenkään utopistiselta, vaikka ei minulla toki noin paljon menoja ole. Mutta en halua nysvöttää kotona ainoana menona lasten synttärijuhlat ja Prismassa käynti. Enkä elä niin. Ja tärkein asia, millä olen välttänyt tämän, on se, että en ole muuttanut omakotitaloon kehyskuntaan (saati "maalle") vaan keskikokoiseen kerrostaloasuntoon keskustaan.

todellakin vaan "nysvöttää kotona" töiden lisäksi, ihan riippumatta siitä missä asuu. Ehkä lapsia vie iltaisin harrastuksiinsa, käy lenkillä tai jumpassa pari kertaa viikossa. Tapahtumia on viikonloppuna Prismassa käyminen tai lasten synttärijuhlat. Siksi ehkä monen vastanneen on vaikea edes tajuta mitä oikein edes kysyt. Suurimmalla osalla tuskin myöskään olisi edes käynyt mielessä, että yksi ongelma voisi olla se että joudut ostamaan huonekalut netistä. Eli monelle keskustelijalle tuo sinun elämäsi kuulostaa suorastaan utopistiselta, ja voi olla vaikea suhtautua ongelmaasi.

Miksi kannattaisi harkita elämänmuutosta, no vaikka siksi että asia näyttää olevan miehellesi tärkeä? Miten teille käy, jos päätät ettet lähde minnekään? Tai vaikka siksi että on vähän kyseenalaista ympäristöystävällisyyden puolesta tuollainen ympäriinsä suhailu :D. Tai siksi että voisi olla hyvä välillä kunnolla hidastaa, ja miettiä mitkä asiat oikeasti on tärkeitä, ja miksi koet tarvitsevasi noin paljon ohjelmaa joka päivään.

Tai vaikka siksi, että jos olette harkinneet lapsia, joudut joka tapauksessa leikkaamaan tuosta aikataulustasi raskaalla kädellä ohjelmaa pois riippumatta siitä missä asutte. Vauva-aikana voi olla eri juttu, riippuu vauvasta, mutta sitten kun alkaa se päivähoito- ja työssäkäymisarki, sinulla on harrastusaikaa pari tuntia iltakahdeksan jälkeen, jos et sitten viikkaa pyykkiä tai nuku sitä aikaa.

Ei kukaan voi sinulle sanoa, että maalla asuminen on ihanaa, vaikka itse olisikin sitä mieltä. Jos muutatte, sinun elämäsi menee täysin uusiksi, ja ihan omasta asenteestasi on kiinni miten sitten käy. Uskoisin että tuo etäisyys sukulaisiin voi olla vaikea asia, mutta jos olette asuneet Saksassa, tiedät ehkä miten pärjäilet sen asian kanssa.

miettimisen arvoinen paikka, ap.



Tuossa olisi hyvä, että sinäkin saisit töitä. Moni nainen joutuu muuttamaan miehen työn perässä jonnekin, jossa kaiken lisäksi ei ole itselle työtä.



Itse asun tosi syrjässä miehen työn takia ja olen ihmetellyt monesti, miksi opet eivät muuta syrjempään ja nauti rauhallisemmista oppilaista ja halvoista elinkustannuksista.



Mutta on se tosi, harrastuksiasi ajatellen, että ei pikkukylässä ole sitä samaa kuin isossa kaupungissa, ja pahinta on perheen ja ystävien jääminen kauas. Vaikka uusia tuttuja saakin sosiaalinen ihminen pian. Itse asun nyt noin 150 km päässä lähimmästä teatterista ja elokuvateatterista ja noita jäin kyllä kaipaamaan, kun tänne Lappiin muutin. Minullakin vanhemmat ja parhaat ystävät asuvat 600km päässä ja tapaamme pari kertaa vuodessa.



Kenelläkään ei ole oikeutta sanoa toisen harrastuksista, että onpa nousukasmaista ja tylsää ja vaihda toki mielenkiinnon kohteesi.



Tsemppiä valintaan.

Ap, ei voi sanoa, millaista elämä on maalla, maaseutupaikkoja on niin monenlaisia! Tutustu siihen paikkaan, minne olisitte muuttamassa, mitä siellä on.



Asuin ennen Kuhmossa, jossa on Kamarimusiikkijuhlat ja sen myötä upea konserttisali ja paljon konsertteja ympäri vuoden, ja lisäksi Kuhmossa oli kehitysmaakauppa ja elokuvateatteri ja monenlaista muuta aktiviteettia. Jollain muulla vastaavalla paikkakunnalla ei ole juuri mitään kulttuuria. Kivoja kahviloita ja kylpylöitä on kyllä muuallakin kuin Turussa :-). Suurin asia on tuo, että suku jää kauas. Miettikää sitä. Ja millaiset kulkuyhteydet on? Junalla tai lentämällä 600km on täysin eri asia kuin jos pitää esim.pikkulasten kanssa kulkea aina autolla.

enpä lukenut tarkkaan.. Niin siis jos et saa sieltä töitä, älä lähde. Lähtisikö miehesi sinun perääsi, jos hän joutuisi työttömäksi jonnekin korpeen? Ei, mies ei lähde, nainen on se, joka aina joustaa. Onhan näistä tutkimuksia ja jokaisella tuttuja lähipiiristä, että nainen se on, joka jättää entisen elämänsä miehen takia ja pärjää sitten miten kuten taitaa. Outoa lisäksi miehesi hinku rakentaa talo heti. Joko kokeilemaan vuodeksi tai ei ollenkaan. Jotain arvoa sinullakin on.

jos ei halua (siis ei tuossakaan elämässä ole mitään vikaa). Minulle lapsiperheelliselle ap:n elämä ei kuulosta mitenkään utopistiselta, vaikka ei minulla toki noin paljon menoja ole. Mutta en halua nysvöttää kotona ainoana menona lasten synttärijuhlat ja Prismassa käynti. Enkä elä niin. Ja tärkein asia, millä olen välttänyt tämän, on se, että en ole muuttanut omakotitaloon kehyskuntaan (saati "maalle") vaan keskikokoiseen kerrostaloasuntoon keskustaan.

todellakin vaan "nysvöttää kotona" töiden lisäksi, ihan riippumatta siitä missä asuu. Ehkä lapsia vie iltaisin harrastuksiinsa, käy lenkillä tai jumpassa pari kertaa viikossa. Tapahtumia on viikonloppuna Prismassa käyminen tai lasten synttärijuhlat. Siksi ehkä monen vastanneen on vaikea edes tajuta mitä oikein edes kysyt. Suurimmalla osalla tuskin myöskään olisi edes käynyt mielessä, että yksi ongelma voisi olla se että joudut ostamaan huonekalut netistä. Eli monelle keskustelijalle tuo sinun elämäsi kuulostaa suorastaan utopistiselta, ja voi olla vaikea suhtautua ongelmaasi. Miksi kannattaisi harkita elämänmuutosta, no vaikka siksi että asia näyttää olevan miehellesi tärkeä? Miten teille käy, jos päätät ettet lähde minnekään? Tai vaikka siksi että on vähän kyseenalaista ympäristöystävällisyyden puolesta tuollainen ympäriinsä suhailu :D. Tai siksi että voisi olla hyvä välillä kunnolla hidastaa, ja miettiä mitkä asiat oikeasti on tärkeitä, ja miksi koet tarvitsevasi noin paljon ohjelmaa joka päivään. Tai vaikka siksi, että jos olette harkinneet lapsia, joudut joka tapauksessa leikkaamaan tuosta aikataulustasi raskaalla kädellä ohjelmaa pois riippumatta siitä missä asutte. Vauva-aikana voi olla eri juttu, riippuu vauvasta, mutta sitten kun alkaa se päivähoito- ja työssäkäymisarki, sinulla on harrastusaikaa pari tuntia iltakahdeksan jälkeen, jos et sitten viikkaa pyykkiä tai nuku sitä aikaa. Ei kukaan voi sinulle sanoa, että maalla asuminen on ihanaa, vaikka itse olisikin sitä mieltä. Jos muutatte, sinun elämäsi menee täysin uusiksi, ja ihan omasta asenteestasi on kiinni miten sitten käy. Uskoisin että tuo etäisyys sukulaisiin voi olla vaikea asia, mutta jos olette asuneet Saksassa, tiedät ehkä miten pärjäilet sen asian kanssa.

Sali, lasten harrastukset, kahvilat ja systeemit on parin kilsan säteellä, teatteriin ja oopperaan pääsee halutessaan, en ole kyllä huomannut elämänlaatuni jotenkin huono olevan.

että vain naiselta vaaditaan sitä aitoa rakkautta. Että rakkaus se kärsii ja kestää ja uhrautuu ja on toisen rinnalla. rakkaus on myös sitä, että ajattelee toista eikä vaadi toista kärsimään puolestaan esim.työttömyydestä.



Jos mies yhtään rakastaa vaimoaan, hänkään ei vaadi vaimolta, että tämä kärsii ja uhraa, vaan tasavertaisina tehdään sellainen ratkaisu, joka ei ole kohtuuton kummallekaan. Jos kummallakin on ok työtilanne ja elämä, ei sitä tarvitse vaihtaa siihen, että toisella menee lujaa ylennyksineen ja toinen putoaa työttömäksi paikkakunnalle, jossa ei viihdy.

sä nyt ap vaan kerro mihin te olisitte muuttamassa, varmasti saisit vähän tehokkaampia vastauksia siellä oikeasti asuvilta. Ja älä vastaa että sä pelkäät että joku arvaa kenestä on kyse, jos te sinne muutatte niin sehän selviää joka tapauksessa.

oikeastaan ainoa negatiivinen puoli tuossa noinkin pitkälle muutossa on se että isovanhemmat asuvat sitten kaukana. Enkä tarkoita nyt pelkkää isovanhempien apua lastenhoidossa, vaan kyllä ne kyläilyt muutenkin sitten aika minimiin jää.

Itse olen asunut suuren osan lapsuudestani Helsinkiä suuremmissa kaupungeissa, ennen opiskelua asuin Helsingissä. Opiskellessanikin olin opiskelijavaihdossa. Valmistuttuani Oulusta muutimme pieneen 5000 asukkaan kuntaan, josta isompaan parinkymmenentuhannen asukkaan kaupunkiin on päälle 70 km.

Allekirjoittaisin aika alkupäässä viikko-ohjelmansa kirjoittaneen maalle muuttaneen kommentin, että ohjelmaa on ja helpommin saatavilla. Helsingissä asuessa käytin paljon sikäläisiä palveluita ja viihdettä luullen sitä suureksi ja hienoksi. Täällä itseasiassa tutustuu teatterin väkeen paremmin, jos sitä harrastaa. Konsertit kiertää ja naapurikunnassa on loistava sali, kun vain seuraa ohjelmaa. Maailman kulttuuria on tullut seurattua paljon aikaisempaa aktiivisemmin ja olemme käyneet säännöllisesti mm. Lontoossa. Kesäisin kun nykyään käy Helsingissä, ei siellä innosta ollenkaan käydä oopperassa, teattereissa tai muualla. Lontoossa, Pariisissa ja Pietarissa on kuitenkin tullut nähtyä talvella vieläkin hienompien ohjelmien hienommat näytökset. Helsingissä käymme ratikka-ajelulla, menemme Tähtitorninmäelle ja Ursaan. Käymme Kaivopuistossa, jonne ostamme jostain kahvilasta eväät tai otamme lautan Korkeasaareen. Lentokentällekin on tunnin ajomatka, eikä pääse kuin jatkoyhteydellä eteenpäin, mutta kyllä siinäkin saa paljon, kun perjantaina lähtee ja sunnuntaina myöhään palaa, jos ei ylimääräistä vapaata ota. Helsingistä ei vaan tullut lähdettyä kauemmas, täällä tulee paikallista tarjontaa käytettyä siihen rajaan, johon se riittää ja kun matka Helsinkiin on iso, sukulaisten takia se tulee tehtyä, niin viikonloppuina mieluummin miettii jotain vielä hienompaa.

Tuolla palkalla ei maailman laajentaminen ole ongelma. Elokuvat saat kotiisikin. Meilläkin on 50 tuuman plasma sitä varten, hyvillä viidellä kaiuttimella kokemus vastaa vähintään elokuvateatteria ja tuon investoinnin kustantaa moninkertaisesti sillä asuntojen hinta-erotuksella. Lapsia tulee kyllä käytettyä ihan kokemuksesta lähi elokuvateattereissa (joka naapurikunnassa on sellainen ja meidänkin kunnassa).

Jos ei kerran rahasta ole pulaa, niin ajat vain lähimmälle lentokentälle ja lennätät itsesi oopperaan. Niin muutkin tekee, jopa täältä Helsingistä käydään ulkomailla oopperassa. Tuskin nykyäänkään arki-iltoina Kansallisoopperassa ramppaat?

Turku on tosi ankea paikka. Ei ihme jos näkee vain kaksi mahdollisuutta: ravaaminen näyttelyissä tai Putouksen katsominen.

Jos ap oikeasti harrastaisi antiikkia, hän lähtisi innoissaan maaseudulle huutokauppoja kiertelemään. Kotona olisi levyvalikoimaa ja taidekokoelmat. Viikonloppuisin käytäisiin Barcelonassa eikä jossain Helsingissä.

ap:n kysymystä. Sinähän asut jo nyt ns. tuppukylässä. Ei kai elämäsi tuosta juurikaan muuttuisi?

Minä harrastan enemmän empireä ja jugendia.

Levykokoelma ei korvaa livekonserttia koskaan. Ja vaikka olisi millainen taidekokoelma kotona, ei se korvaa uuden nuoren taiteilijan innovatiivista näyttelyä. Tai jonkun vanhan mestarin kokoomanäyttelyä.

Barcelonasta ei löydy mieleisiäni antiikkihuonekaluja juurikaan. Enkä jaksanut tässä nyt koko elämääni sepustaa. Barcelonassa olen käynyt kerran, mutta useamman kerran vuodessa käymme Berliinissä, Lontoossa tai Pariisissa viikonloppuina.

sä nyt ap vaan kerro mihin te olisitte muuttamassa, varmasti saisit vähän tehokkaampia vastauksia siellä oikeasti asuvilta. Ja älä vastaa että sä pelkäät että joku arvaa kenestä on kyse, jos te sinne muutatte niin sehän selviää joka tapauksessa.

Mutta en viitsi tarkkaa paikkakuntaa kertoa, koska siellä on vaan kaksi keskikokoista yritystä. Kyseessä ei siis mikään iso firma.

että vain naiselta vaaditaan sitä aitoa rakkautta. Että rakkaus se kärsii ja kestää ja uhrautuu ja on toisen rinnalla. rakkaus on myös sitä, että ajattelee toista eikä vaadi toista kärsimään puolestaan esim.työttömyydestä.

Jos mies yhtään rakastaa vaimoaan, hänkään ei vaadi vaimolta, että tämä kärsii ja uhraa, vaan tasavertaisina tehdään sellainen ratkaisu, joka ei ole kohtuuton kummallekaan. Jos kummallakin on ok työtilanne ja elämä, ei sitä tarvitse vaihtaa siihen, että toisella menee lujaa ylennyksineen ja toinen putoaa työttömäksi paikkakunnalle, jossa ei viihdy.

Tienaako niissä töissä niin paljon, että sillä kustantaa tuon kuvatun elintason? Ap sanoi inhoavansa töitään, mies ilmeisesti pitää työstään, ura on tärkeä asia ja luultavasti tienaakin ihan kivasti. Työ ei ainakaan vaikuta hyvältä syyltä jäädä. Ja ei kai tässä mies mitenkään väkisin ole ap:ta sieppaamassa. Jos parisuhteessa kumpikaan ei ikinä ehdota mitään, koska se voisi olla vaatimista, ei varmaan tapahdukaan ikinä mitään. Ap lähtee maalle jos se tuntuu hyvältä ratkaisulta, ja tekee jonkin muun ratkaisun jos ei näe muuttamista vaihtoehtona.

Turku on tosi ankea paikka. Ei ihme jos näkee vain kaksi mahdollisuutta: ravaaminen näyttelyissä tai Putouksen katsominen. Jos ap oikeasti harrastaisi antiikkia, hän lähtisi innoissaan maaseudulle huutokauppoja kiertelemään. Kotona olisi levyvalikoimaa ja taidekokoelmat. Viikonloppuisin käytäisiin Barcelonassa eikä jossain Helsingissä.

ap:n kysymystä. Sinähän asut jo nyt ns. tuppukylässä. Ei kai elämäsi tuosta juurikaan muuttuisi?

Minä harrastan enemmän empireä ja jugendia. Levykokoelma ei korvaa livekonserttia koskaan. Ja vaikka olisi millainen taidekokoelma kotona, ei se korvaa uuden nuoren taiteilijan innovatiivista näyttelyä. Tai jonkun vanhan mestarin kokoomanäyttelyä. Barcelonasta ei löydy mieleisiäni antiikkihuonekaluja juurikaan. Enkä jaksanut tässä nyt koko elämääni sepustaa. Barcelonassa olen käynyt kerran, mutta useamman kerran vuodessa käymme Berliinissä, Lontoossa tai Pariisissa viikonloppuina.

mä en tarkoittanut pahalla. Mä jostain syystä tarvitsen mahdollisimman paljon toimintavaihtoehtoja ja ns. elämää ympärilleni ja mieluiten kävelyetäisyydelle :D en ole kehyskunnassa koskaan asunut mutta Espoon perukoilla tarpeeksi kauan ja mulle vaan sopii tämä ns. urbaanimpi elämä niin paljon paremmin (no nyt ne New Yorkissa asuneet mammat tulevat pilkkaamaan, että Hki ei ole urbaania nähnytkään, mutta siihen en nyt jaksa ryhtyä, olkoon näin :).

Mutta oli varmaan virhe puhua kehyskunnista ylipäätään, tarkoitus oli kommentoida tuota kotona perheen kesken nysväämistä minkä katkaisee vain lauantaireissu Prismaan (ei sillä, että siinäkään mitään vikaa on, edelleenkään).

jos ei halua (siis ei tuossakaan elämässä ole mitään vikaa). Minulle lapsiperheelliselle ap:n elämä ei kuulosta mitenkään utopistiselta, vaikka ei minulla toki noin paljon menoja ole. Mutta en halua nysvöttää kotona ainoana menona lasten synttärijuhlat ja Prismassa käynti. Enkä elä niin. Ja tärkein asia, millä olen välttänyt tämän, on se, että en ole muuttanut omakotitaloon kehyskuntaan (saati "maalle") vaan keskikokoiseen kerrostaloasuntoon keskustaan.

todellakin vaan "nysvöttää kotona" töiden lisäksi, ihan riippumatta siitä missä asuu. Ehkä lapsia vie iltaisin harrastuksiinsa, käy lenkillä tai jumpassa pari kertaa viikossa. Tapahtumia on viikonloppuna Prismassa käyminen tai lasten synttärijuhlat. Siksi ehkä monen vastanneen on vaikea edes tajuta mitä oikein edes kysyt. Suurimmalla osalla tuskin myöskään olisi edes käynyt mielessä, että yksi ongelma voisi olla se että joudut ostamaan huonekalut netistä. Eli monelle keskustelijalle tuo sinun elämäsi kuulostaa suorastaan utopistiselta, ja voi olla vaikea suhtautua ongelmaasi. Miksi kannattaisi harkita elämänmuutosta, no vaikka siksi että asia näyttää olevan miehellesi tärkeä? Miten teille käy, jos päätät ettet lähde minnekään? Tai vaikka siksi että on vähän kyseenalaista ympäristöystävällisyyden puolesta tuollainen ympäriinsä suhailu :D. Tai siksi että voisi olla hyvä välillä kunnolla hidastaa, ja miettiä mitkä asiat oikeasti on tärkeitä, ja miksi koet tarvitsevasi noin paljon ohjelmaa joka päivään. Tai vaikka siksi, että jos olette harkinneet lapsia, joudut joka tapauksessa leikkaamaan tuosta aikataulustasi raskaalla kädellä ohjelmaa pois riippumatta siitä missä asutte. Vauva-aikana voi olla eri juttu, riippuu vauvasta, mutta sitten kun alkaa se päivähoito- ja työssäkäymisarki, sinulla on harrastusaikaa pari tuntia iltakahdeksan jälkeen, jos et sitten viikkaa pyykkiä tai nuku sitä aikaa. Ei kukaan voi sinulle sanoa, että maalla asuminen on ihanaa, vaikka itse olisikin sitä mieltä. Jos muutatte, sinun elämäsi menee täysin uusiksi, ja ihan omasta asenteestasi on kiinni miten sitten käy. Uskoisin että tuo etäisyys sukulaisiin voi olla vaikea asia, mutta jos olette asuneet Saksassa, tiedät ehkä miten pärjäilet sen asian kanssa.

Sali, lasten harrastukset, kahvilat ja systeemit on parin kilsan säteellä, teatteriin ja oopperaan pääsee halutessaan, en ole kyllä huomannut elämänlaatuni jotenkin huono olevan.

Minä huokaisin syvään...



Työkaverillani on 4v lapsi,joka aina välillä pääsee mukaan töihin ja virkistyspäivään ja palavereihin. Kun se Ella on niin kiva!



Tosiasiassa Ellan läsnäolo häiritsee ja hidastaa, koska hänet täytyy ottaa kaikessa huomioon. Kahvitauolla jonkun täytyy ravata etsimässä mehua, piparkakkujakaan ei kahvihuoneen kaapista löydy, vaikka "Ella niin rakastaa niitä" jne.



Meillä on nyt periaatepäätös, että ei lapsia töihin kuin äärimmäisessä hädässä ja silloinkin vain sen hetken, kun käyvät vessassa!

Koska niissä kiinalaisissa teekupeissa, joita käytän, ei ole korvia.