Olen persoonallisuushäiriöinen ja eristäydyin siksi vapaaehtoisesti. Kysymyksiä?

PM puhut asiaa. Sosiaalisuus ei ole enää samanlaista kuin se oli vuonna 1990-luvulla tai sitä aikaisemmin. Moni psykologikaan ei sitä tajua.

Moni niin sanotusti sosiaalinen on vain itseään täynnä ja puhuvat kaikkea ikävää toisesta selän takana. Ja eivät juttele koskaan asianomaisen kanssa ja etsivät yleensä vikoja toisesta. Monikohan täällä oleva pystyy juttelemaan kaikkien henkilöiden kanssa kuten esim. kehitysvammaisten, ulkomaalaisten tai joilla erilaisia sairauksia. Vain koulutettu psykologi voi vain jutella ja neuvoa sen alaa potevaa henkilöä.

Narsistit aloittavat riidan toista osapuolta kohtaan etsimällä virheitä. Ne myös pahenevat. Narsisti on aina joltain osin sairas ja masentunut, joka voi vain pahoin omaa itseäänsä kohtaa. Hän vain säälii, koska ei ole kaunis kuin toinen tai on parempi jossain. Narsistit elävät omassa pienessä säälissään joka päivä ja ovat sosiaalisesti lahjakkaita. Tällaisia narsisteja on helppo löytää asiakaspalvelusta, kuten puhelinneuvonta. Heillä on selkeä ääni, mutta ei välttämättä mitenkään kaunis. Myös narsistejä on johtotehtävissä.

AP kuinka kauan olet käyttänyt masennuslääkkeitä ja mitä? Rauhoittavia bentsodiatsepiineja ei pitäisi käyttää pitkään sosiaalisten tilanteiden pelon hoitoon. Masennuslääkkeellä ilmeisesti hoidetaan joltain osin epävakaata persoonallisuutta. PK-seudulla pitäisi olla laajaa ja hyvää kognitiivista terapiaa. Pitää vain löytää oikea henkilö joka jaksaa sinun kanssa keskustella asioistasi. Asiat eivät ole ylivoimaisia.

Psykologit ovat luultavasti sinua kehottamaan miettimään asioita eri tavalla. Vastustamaan omia ajatuksia, joita on totellut koko elämän.

Narsistikin voivat olla epävakaita persoonaltaan, koska he takertuvat vanhoihin asioihin, tiuskivat turhista asioista aina kotona, toisen unohtamis pelosta häntä itseään kohtaan, jolloin on myös mustasukkaisuutta ja vähäisista asioista tehdään liian iso asia.

Olen käyttänyt yhtä ja samaa masennuslääkettä jo vuosia. Joskus olen pitänyt tauon. Lääke on toiminut hyvin ja pitänyt pahimmat masennusjaksot loitolla. Rauhoittavia olen tarvinnut hyvin harvoin enkä koskaan sosiaalisiin tilanteisiin. En ole jännittänyt ihmisten seuraa erityisemmin.

Luulen, että persoonallisuushäiriödiagnoosit saattavat olla hyvinkin epätarkkoja. Minä kävin vuosia psykiatrilla masennuksen takia. Persoonallisuushäiriön sain diagnoosiksi vasta hoitosuhteen loppuvaiheessa ikään kuin kaupan päälle. -ap-

naisen kanssa. Saattoi se tietenkin olla mieskin, joka valehteli olevansa nainen, mutta taitava ja ihana se ainakin oli..

Voisitkohan, PM, perustaa erillisen ketjun noille jutuille, jotka eivät suoranaisesti enää liity tähän ketjuun? Muuten on kyllä ihan mukavaa, että kommentoit tässäkin ketjussa. -ap-

kai se oli oikeessa kun kerran sen perusteella eläkkeellekin pääsin. Ei valittamista, ihan sama mikä diagnoosi, kunhan pääsee eläkkeelle.

Ap ilmoitit että



"päätin, että olen ihmisten kanssa tekemisissä niin vähän kuin mahdollista. Nyt en ole yli vuoteen tavannut juuri ketään."



Nämähän ovat sosiaalisia pelon tilanteita. Lääke auttaa jonkin verran, mutta ei kokonaan tähän. Sosiaalisten tilanteiden pelko on osa epävakaata persoonallishäiriötä. Et kertonut masennuslääkettäsi. Terapia on oikea keino hoitaa "pelot" kuntoon.

Ap ilmoitit että

"päätin, että olen ihmisten kanssa tekemisissä niin vähän kuin mahdollista. Nyt en ole yli vuoteen tavannut juuri ketään."

Nämähän ovat sosiaalisia pelon tilanteita. Lääke auttaa jonkin verran, mutta ei kokonaan tähän. Sosiaalisten tilanteiden pelko on osa epävakaata persoonallishäiriötä. Et kertonut masennuslääkettäsi. Terapia on oikea keino hoitaa "pelot" kuntoon.

Olen ymmärtänyt, että sosiaaliset pelot ilmenevät siten, että jännittää ihmisten kohtaamista ja pelkää heitä. Minun kohdallani ei mielestäni ole niin. Sain ihmissuhteissa niin monta kertaa sellaista palautetta, että olen mahdoton, vaikea, ja kamala, että päätin eristäytyä vapaaehtoisesti. Olen siis itse se pelottava osapuoli. -ap-

Yliarvostettua, mieluummin yksi tai pari hyvää ihmissuhdetta kuin 100 turhaa fb-kaveria.

Tosin etukäteen ei pysty sanomaan moniko niistä sadasta turhasta kaverista muodostuu valioyksilöiksi, joihin kannattaa aikaansa tuhlata.

Ja yksinään kun on, ei tarvitse huomioida muita.

ja valitsin miehekseni persoonallisuushäiriöisen jota ei pysty kestämään kukaan tervepäinen, mutta mä jaksan juuri näiden persoonallisuushäiriöiden takia. En ole mielestäni eristäytynyt, vaikka itsekseni viihdynkin. Kaikki jotka minut tuntee tietää, että olen persoonallisuushäiriöinen ja että minulla on sivupersoonahäiriö, mutta ei se tunnu haittaavan ketään.Rohkeasti vaan ulos ja ihmisten seuraan

Olen tapaillut joskus pariakin persoonallisuushäiriöistä. Toisen kanssa kuvittelin voivani elää, mutta hän ei sitten halunnut sitoutua minuun. Säästyin varmaan paljolta, koska hänellä oli melkoinen määrä ex-vaimoja ja lapsia heidän kanssaan sekä lisäksi jatkuvasti lukuisia sivusuhteita. Toinen taas oli niin narsistinen, että aika hänen kanssaan oli pelkästään itkua tai naurua tilanteesta riippuen. Hetkeäkään ei ollut normaalia. Sittemmin kuulin hänen sählänneen asiansa täysin sotkuun.

Joka tapauksessa voisin edelleenkin ajatella eläväni persoonallisuushäiriöisen kanssa, mutta yleensähän miehet ovat lempanneet minut. Mistä siis löytäisin sellaisen, joka ei häivy? Mies jonka kanssa äskettäin kävin treffeillä, ei ollut ihan tavanomainen, ja siksi kai jäin häntä kaipaamaan. Hän jopa kertoi, että hänellä on epäilty olevan jonkinlaista ongelmaa (en jaksa nyt kuvailla tarkemmin). Mutta koska olen elänyt lapsuuteni erittäin vaikeasti häiriintyneen ihmisen varjossa, niin sitä samaa kuviota en kyllä halua enää.

Omista tuttavistani ja ystävistäni voin sanoa, että heitä persoonallisuushäiriöni on haitannut paljonkin. Tuskin heistä muuten niin moni olisi ilmaissut tavalla tai toisella, ettei halua enää olla tekemisissä kanssani. -ap-

Mulla on juuri se vika etten aidosti ole kiinnostunut kenestäkään ihmisestä, mutta normaalit ihmissuhteet tarvitsee vastavuoroisuutta. Niinpä olen opetellut kysymään "mitä sinulle kuuluu, miten lapsesi voivat jne" vaikka tippaakaan ei kiinnostaisi ja lopulta saan itsekin siinä jotain kun hetken maltan olla pyörimättä elämässä vain itseni ympärillä.Se ympyrä kun on nähty jo moneen kertaan.

Mulla on juuri se vika etten aidosti ole kiinnostunut kenestäkään ihmisestä, mutta normaalit ihmissuhteet tarvitsee vastavuoroisuutta. Niinpä olen opetellut kysymään "mitä sinulle kuuluu, miten lapsesi voivat jne" vaikka tippaakaan ei kiinnostaisi ja lopulta saan itsekin siinä jotain kun hetken maltan olla pyörimättä elämässä vain itseni ympärillä.Se ympyrä kun on nähty jo moneen kertaan.

Minä taas olen saattanut olla liiankin varovainen kertomaan omista asioistani. Monet asiani ovat tuntuneet liian rankoilta, että niistä voisi puhua arkisesti jutustellen. Toisaalta olen kyllä sitten jaksanut kuunnella toisten ihmisten rankkoja juttuja hätkähtämättä. -ap-

ja valitsin miehekseni persoonallisuushäiriöisen jota ei pysty kestämään kukaan tervepäinen, mutta mä jaksan juuri näiden persoonallisuushäiriöiden takia. En ole mielestäni eristäytynyt, vaikka itsekseni viihdynkin. Kaikki jotka minut tuntee tietää, että olen persoonallisuushäiriöinen ja että minulla on sivupersoonahäiriö, mutta ei se tunnu haittaavan ketään.Rohkeasti vaan ulos ja ihmisten seuraan

Olen tapaillut joskus pariakin persoonallisuushäiriöistä. Toisen kanssa kuvittelin voivani elää, mutta hän ei sitten halunnut sitoutua minuun. Säästyin varmaan paljolta, koska hänellä oli melkoinen määrä ex-vaimoja ja lapsia heidän kanssaan sekä lisäksi jatkuvasti lukuisia sivusuhteita. Toinen taas oli niin narsistinen, että aika hänen kanssaan oli pelkästään itkua tai naurua tilanteesta riippuen. Hetkeäkään ei ollut normaalia. Sittemmin kuulin hänen sählänneen asiansa täysin sotkuun. Joka tapauksessa voisin edelleenkin ajatella eläväni persoonallisuushäiriöisen kanssa, mutta yleensähän miehet ovat lempanneet minut. Mistä siis löytäisin sellaisen, joka ei häivy? Mies jonka kanssa äskettäin kävin treffeillä, ei ollut ihan tavanomainen, ja siksi kai jäin häntä kaipaamaan. Hän jopa kertoi, että hänellä on epäilty olevan jonkinlaista ongelmaa (en jaksa nyt kuvailla tarkemmin). Mutta koska olen elänyt lapsuuteni erittäin vaikeasti häiriintyneen ihmisen varjossa, niin sitä samaa kuviota en kyllä halua enää. Omista tuttavistani ja ystävistäni voin sanoa, että heitä persoonallisuushäiriöni on haitannut paljonkin. Tuskin heistä muuten niin moni olisi ilmaissut tavalla tai toisella, ettei halua enää olla tekemisissä kanssani. -ap-

Mulla on juuri se vika etten aidosti ole kiinnostunut kenestäkään ihmisestä, mutta normaalit ihmissuhteet tarvitsee vastavuoroisuutta. Niinpä olen opetellut kysymään "mitä sinulle kuuluu, miten lapsesi voivat jne" vaikka tippaakaan ei kiinnostaisi ja lopulta saan itsekin siinä jotain kun hetken maltan olla pyörimättä elämässä vain itseni ympärillä.Se ympyrä kun on nähty jo moneen kertaan.

Jos vuorovaikustusta ei synny luontevasti, niin mua ei vittuakaan kiinnosta vaihtaa naapurin tai muun turhan ihmisen kanssa kuulumisia.

Vastaan jos kysytään, mutten itse aloita keskustelua, koska diipadaapa on ajanhukkaa.

En ymmärrä tuollaista pakkososiaalistumista. Jos jonkun kanssa tulee juttuun se alkaa itsestään, ei pakottamalla.

En todellakaan harrasta jenkkimeinikiä ja kysele jokaisen vastaantulevan kuulumisia, koska ei kiinnosta vittuakaan.

PM

kuuntelijaa haluavat. Tai mä voin pistää maksullisen puhelinlinjan, niin siihen saa soittaa kaikki runkkarit ja muut seurankipeet luuserit, mutta rahaa tulee mulle.

Ilmaiseksi ala kenenkään juttuja kuuntelemaan.

Ap olet ymmärtänyt väärin. Sinä pelkäät ihmisiä, koska eristäydyt muista ihmisistä. Pelottelulla pakenet oikeaa tilannettasi, ja se ei yleensä heti sinun eristäytyminen tule ilmi. Sinä puolustaudut sillä ja silti sinulla on sosiaalisen tilanteiden pelko ja vahvana diagnoosina epävakaa persoonallisuushäiriö. Jutteletko yksinäsi ja raivoat "varjoille" kotonasi?

Ap olet ymmärtänyt väärin. Sinä pelkäät ihmisiä, koska eristäydyt muista ihmisistä. Pelottelulla pakenet oikeaa tilannettasi, ja se ei yleensä heti sinun eristäytyminen tule ilmi. Sinä puolustaudut sillä ja silti sinulla on sosiaalisen tilanteiden pelko ja vahvana diagnoosina epävakaa persoonallisuushäiriö. Jutteletko yksinäsi ja raivoat "varjoille" kotonasi?

Kyökkipsykolookeja tällä palstalla riittää.

napsahtaakin päässä eikä enää tiedä mitä on tekemässä?

Ap olet ymmärtänyt väärin. Sinä pelkäät ihmisiä, koska eristäydyt muista ihmisistä. Pelottelulla pakenet oikeaa tilannettasi, ja se ei yleensä heti sinun eristäytyminen tule ilmi. Sinä puolustaudut sillä ja silti sinulla on sosiaalisen tilanteiden pelko ja vahvana diagnoosina epävakaa persoonallisuushäiriö. Jutteletko yksinäsi ja raivoat "varjoille" kotonasi?

En juttele yksinäni enkä yleensä ole edes pahalla tuulella yksinäni. En saa raivokohtauksia, jollaisilla olen pilannut ihmissuhteeni.

Muuten en täysin ymmärtänyt, mitä tarkoitit. Voisitko selventää? En nimittäin tunnista itsessäni pelkoa, vaan ennemminkin harmistusta tai vastaavaa. -ap-

diagnoosiksi (ihan väärä) epävakaa persoonallisuus ja kyl se aikamoisen leiman lyö otsaan, seksiäkään ei saa muuta kuin netistä kun on epävakaa eikä voi millään onnistua livemaailman ihmissuhteissa.

PM

tuo kehä mitä pyörität ei lopu koskaan. Se on VALINTA. Jotta voit parantua tarvitset rohkeutta ryhtyä toimeen- kukaan muu ei voi sua auttaa. Yksilöterapiassa voit myös länkyttää oman napasi ympärillä ikuisesti- jos oikeasti haluat elämän- hakeudu hyvään ryhmäterapiaan. Itse et tuosta suosta pääse, joten rohkeutta mennä mukaan ryhmään tarvitset välttämättä. Turha syyttää muita jos et itse ala ratkoa ongelmaasi.

saamattomuutensa, ilkeytensä, raivokohtauksensa, vittuilunsa ja muut voi aina selittää sillä että on diagnoosi.

Sitähän häviää paljon jos erehtyy paranemaan.

hyvä? Jos et muutenkaan ole tekemisissä ryhmäläisten kaltaisten kanssa, miksi pitäisi tehdä yhteistyötä jos ainoa ryhmäläisiin yhdistävä tekijä on sama diagnoosi?

jos ketju on avattu tietyllä otsikolla, kaikki joita se koskee voi kirjoittaa. ap voi sitten perustaa oman blogin tai jotain jos haluaa valita seuransa.



Olen kyllä huomannut, että hän ei vastaa kaikkien viesteihin. Omani jäivät kommentoimatta, ilmeisesti niissä ei kohdistettu tarpeeksi huomiota ap:lle vaan ne koettiin kilpaileviksi viesteiksi, koska niissäkin puhuttiin oireista. AP ei oikein osaa jakaa sympatiaa, hän kommunikoi vain huomiontarve- ja itsetilitysfunktiossa.



tässä saattaa olla yksi ap:n ongelmista. Narsistiseksi hän jossain kohtaa itseään itse mainitsi, joten ei loukanne, vaikka totean itse samaa. Merkityksessä itsekäs ja itseensäkäpertynyt. Ei ne vakavia tauteja ole. Kun niistä vähän hellittää, maailma on aika erilainen.