Lue keskustelun säännöt.
Olen persoonallisuushäiriöinen ja eristäydyin siksi vapaaehtoisesti. Kysymyksiä?
06.02.2012 |
Minulla on diagnosoitu epävakaa persoonallisuushäiriö. Kuulun siis siihen ihmisryhmään, jota joidenkin mukaan kannattaa välttää kuin ruttoa. Eli minun kanssani ei kannata seurustella tai avioitua ja ystävänäkin olen mahdoton. Luettuani kaikenlaisia kuvauksia siitä, millaista tuhoa voisin saada aikaan, päätin, että olen ihmisten kanssa tekemisissä niin vähän kuin mahdollista. Nyt en ole yli vuoteen tavannut juuri ketään.
Haluatteko kysyä jotain?
Kommentit (500)
Itse asiassa toimin aikoinaan useinkin niin, että poistuin paikalta, kun raivo alkoi nousta. Sain sitten kuulla kiertotietä, miten juuri häipymisiäni arvosteltiin ystäväporukoissamme. Heidän mielestään se oli vain esittämistä, huomionhakua ja kiukuttelua sinänsä. Minulle se taas oli ainoa tapa selvitä niistä tilanteista, koska muuten olisin voinut tehdä jotain vielä pahempaa. Sittemminhän ystävät lakkasivat pyytämästä minua enää minnekään eivätkä muutenkaan ottaneet yhteyttä.
Vaikka en eristäytyisikään, niin tosiasia on, etten ole tervetullut heidän joukkoonsa.
Elän oikeastaan niin kuin muutkin. Minulla ei vain ole ihmissuhteita eikä työtä. -ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te varmaan ainakin ymmärtäisitte toisianne?
Te varmaan ainakin ymmärtäisitte toisianne?
En usko, että seurani sen toivotummaksi muuttuisi. Tapailinkin taannoin persoonallisuushäiriöistä miestä. Olisin halunnut jatkaa seurustelua, mutta hän lopetti suhteen. Hän jäi viimeiseksi miesystäväkseni. -ap-
... miten jaksat ilman seksiä tai ylipäätään ihmiskosketusta, hellyyttä ja läheisyyttä?
... miten jaksat ilman seksiä tai ylipäätään ihmiskosketusta, hellyyttä ja läheisyyttä?
On pakko jaksaa, kun ihmissuhteet eivät onnistu. En myöskään halua ihmissuhteista irrallista fyysistä läheisyyttä, koska se vasta kauheaa olisi. -ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että se varmaan pahentaa masennustasi.
Sanoit olleesi vuoden ilman ihmissuhteita. Tulitko tuon vuodean aikana kertaakaan katumapäälle tai horjuitko päätöksessäsi?
että se varmaan pahentaa masennustasi.
Sanoit olleesi vuoden ilman ihmissuhteita. Tulitko tuon vuodean aikana kertaakaan katumapäälle tai horjuitko päätöksessäsi?
Olen ollut reilusti yli vuoden yksin ja aika on kulunut nopeasti. Tietysti välillä on tuntunut, että olisi kiva jutella jonkun kanssa ja kertoa kuulumisia. Mutta todellisuudessa sellaista ihmistä, jolle voisin vaikka soittaa puhuakseni niitä näitä, ei edes ole olemassa.
Vaikka yhtäkkiä päättäisin alkaa sosiaaliseksi, niin ei siis olisi ketään, kenen kanssa olla sosiaalinen. Kaikki ihmissuhteet ovat vuosien varrella hiipuneet. Viimeisimmät yritelmäni noudattivat tuttua kaavaa. Lopuksi kaikki aina päättyi. Tiedän tilanteita, joissa ihmisillä on varmasti mukavampaa, kun minä en ole paikalla (muutenhan he varmaan olisivat pyytäneet minua mukaan). Olemalla poissa saan siis edes jotain hyvää aikaiseksi. -ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja erilaisista nettiyhteisöistä. Olet varmaan monessa paikassa sellainen paljon kirjoittava ja suosittu jäsen, koska sinulla on paljon aikaa ja ilmaiset itseäsi selkeästi. Nettikanssakäymisessä ei varmaan persoonallisuushäiriö pääse yllättämään.
Arvaanko oikein?
ja erilaisista nettiyhteisöistä. Olet varmaan monessa paikassa sellainen paljon kirjoittava ja suosittu jäsen, koska sinulla on paljon aikaa ja ilmaiset itseäsi selkeästi. Nettikanssakäymisessä ei varmaan persoonallisuushäiriö pääse yllättämään.
Arvaanko oikein?
Netissä voi ottaa rooleja, joten siinä mielessä se (tämä) sopii minulle hyvin. Omana itsenäni en pahemmin osallistu, mutta kirjoittelen mielipiteitäni erilaisille palstoille ja monet aloitukseni ovat kai olleet suht suosittuja, jotkut taas eivät.
Parilla palstalla joille täytyy rekisteröityä, olen kuitenkin ollut aktiivinen pidempään ja niillä persoonallisuushäiriökin on pulpahdellut pintaan. Olen loukkaantunut joskus tosi syvästi ja ilmoittanut, että lähden kokonaan pois. Olen itkenyt tuntikausia ja ollut melkein valmis kuolemaan. Joku moderaattori on sitten joutunut lohduttelemaan minua ja vakuuttelemaan, että olen edelleen tervetullut keskustelemaan. Jälkikäteen minua on nolottanut kauheasti, kun tunteeni ovat tasaantuneet ja olen saanut vähän etäisyyttä asioihin. Mutta onneksi minua ei kyseisillä palstoilla kuitenkaan varsinaisesti tunneta. -ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan perusinhimillisyyttä minusta. Leimaamalla itseäsi näin annat vain lisää vettä myllyyn sellaisille ihmisille, jotka pelkäävät tunteita, ovat hukassa oman tunne-elämänsä kanssa ja syyttelevät vähänkin tunneherkempiä ihmisiä hulluiksi.
Ihan perusinhimillisyyttä minusta. Leimaamalla itseäsi näin annat vain lisää vettä myllyyn sellaisille ihmisille, jotka pelkäävät tunteita, ovat hukassa oman tunne-elämänsä kanssa ja syyttelevät vähänkin tunneherkempiä ihmisiä hulluiksi.
Olen loukkaantunut ihan turhista asioista. Niin on käynyt usein elävässäkin elämässä. Jokin pikkujuttu on voinut avata padot. Joskus myös ihmisten välinpitämättömyys on suututtanut. Minulla on ollut suuria odotuksia, joihin kukaan ei ole vastannut. Mutta eihän se kenenkään velvollisuus olekaan.
Ylipäätään täytyy vain oppia sietämään sitä, ettei ole erityisen tärkeä kenellekään. -ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kokonaan muiden puolelle. Kenessäkään muussa ei ole vikaa, vain sinussa, eikä kenelläkään ole mitään velvollisuuksia sinua kohtaan. Ei se nyt noinkaan voi oikeasti olla.
EHkäpä tämä on elämänvaihe, ja päädyt myöhemmin taas ihmistenkin ilmoille.
Käy toki täällä kertomassa kuulumisiasi.
Tunnistan edelleen epävakaita ajatusmalleja, mutta osaan suojata itseäni ja lähimmäisiäni niiltä.
Voisitko antaa esimerkkejä epävakaista ajatusmalleista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
t. Se joka esitti edellisen kysymyksen.
PS. Olet varmaan huomannut netissä sellaisen epävakaille laaditun itsehoito-oppaan, jossa on jotain harjoituksiakin?
Minulla oli vuosia sitten ystävä, tapasimme yhdistystoiminnan parissa. Aluksi ystävyys sujui hyvin, keskustelimme kaikesta yms. Sitten tällä ystävälläni alkoi ilmetä outoa käytöstä, oikuttelua, mielialan vaihtelua, "kohtauksia". Ensin ajattelin vain, että hänellä sattui olemaan huono päivä, sattuuhan sitä joskus kaikille. Mutta sitten käytös paheni ja muuttui lähes jatkuvaksi. Lisäksi hän alkoi puhua perättömiä asioita ystäväpiirissämme, mikä johti lopulta usean henkilön välien rikkoutumiseen, esim. minun välini kahteen muuhun ystävään hän sekoitti täysin. Samaan aikaan tämä ystävä edestakaisin souti ja huopasi ilmoittaen välillä, ettei halua olla kanssani tekemisissä ja välillä, että haluaa olla ystäväni. Lopullinen niitti ystävyytemme loppumiseen tuli, kun hän eräässä välien selvittelyyn tarkoitetussa keskustelussa haukkui minut pystyyn, eikä kuunnellut lainkaan mitä sanoin hänelle ja samaan aikaan paljastui, että hän oli tarkoituksellisesti valehdellut minusta ja minulle asioita päämääränään se, että ystäväpiirissämme välit sotkeutuisivat ja kaikki keskittyisivät olemaan vain hänen ystäviään. Ystävyytemme loppui siihen. En halunnut, enkä jaksanut olla hänen ystävänsä enää, niin pahasti hän minua loukkasi. Kuulin myöhemmin, että kyseisellä ihmisellä on epävakaa persoonallisuushäiriö.
Toivon että ap löytää jotain apua, esim. sopivan terapian tai lääkityksen.
t. Se joka esitti edellisen kysymyksen.
PS. Olet varmaan huomannut netissä sellaisen epävakaille laaditun itsehoito-oppaan, jossa on jotain harjoituksiakin?
En ole nähnyt tuollaista opasta. Olen jonkin verran lukenut narsistien ja persoonallisuushäiriöisten "uhreista" ja heidän kokemuksistaan. Heitähän yleensä kehotetaan välttämään kaltaisiani ihmisiä. Siitä olen päätellyt, että muuta vaihtoehtoa ei oikeastaan ole kuin eristäytyä, ellei sitten parane. -ap-
<a href="http://www.theatlantic.com/magazine/archive/2012/03/how-your-cat-is-mak…" alt="http://www.theatlantic.com/magazine/archive/2012/03/how-your-cat-is-mak…">http://www.theatlantic.com/magazine/archive/2012/03/how-your-cat-is-mak…;
Ei ole kissoja eikä muita eläimiä. -ap-
En ole nähnyt tuollaista opasta.
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_teos=epi
Itse asiassa toimin aikoinaan useinkin niin, että poistuin paikalta, kun raivo alkoi nousta. Sain sitten kuulla kiertotietä, miten juuri häipymisiäni arvosteltiin ystäväporukoissamme. Heidän mielestään se oli vain esittämistä, huomionhakua ja kiukuttelua sinänsä. Minulle se taas oli ainoa tapa selvitä niistä tilanteista, koska muuten olisin voinut tehdä jotain vielä pahempaa. Sittemminhän ystävät lakkasivat pyytämästä minua enää minnekään eivätkä muutenkaan ottaneet yhteyttä.
Vaikka en eristäytyisikään, niin tosiasia on, etten ole tervetullut heidän joukkoonsa.
Elän oikeastaan niin kuin muutkin. Minulla ei vain ole ihmissuhteita eikä työtä.