Olen persoonallisuushäiriöinen ja eristäydyin siksi vapaaehtoisesti. Kysymyksiä?
Minulla on diagnosoitu epävakaa persoonallisuushäiriö. Kuulun siis siihen ihmisryhmään, jota joidenkin mukaan kannattaa välttää kuin ruttoa. Eli minun kanssani ei kannata seurustella tai avioitua ja ystävänäkin olen mahdoton. Luettuani kaikenlaisia kuvauksia siitä, millaista tuhoa voisin saada aikaan, päätin, että olen ihmisten kanssa tekemisissä niin vähän kuin mahdollista. Nyt en ole yli vuoteen tavannut juuri ketään.
Haluatteko kysyä jotain?
Kommentit (500)
sinut. Mutta ei se niin mene, sun täytyy tehdä se ihan itse. Miehet harvemmin jaksaa ketään hoitaa, sellaista tyyppiä sä et tuu löytämään, ellet löydä jotain sekoa, joka yrittää käännyttää sut uskoon tai jotain tyyppiä, joka tahtoo muokata susta pikkuorjattarensa.
Ehkä minä sitten odotan, vaikka toisaalta olen tässä ottanut etäisyyttä ihmisiin melko voimakkaasti. Olen luullut, että nyt kaipaan vain juttuseuraa, mutta todennäköisesti tarvitsen jotain aivan muuta. Juttuseuraa saa sitten, jos on joskus riittävän normaali. -ap-
laita verkot vesille, vähintäänkin jollekin nettitreffipalstalla jos miehen ihan välttämättä haluat.
En halua välttämättä ketä tahansa. Miehen täytyy olla aika vahva kestääkseen minua. En edelleenkään halua pilata kenenkään elämää. -ap-
Jos ei ole ulkonäöllisesti täydellinen tai sänkykamaritaidoiltasi loistava tai edes rikas, niin etsimäsi "vahva" mies ei jaksa katsella pullanaamaista itkupotkuraivareita saavaa tavista.
Ei ne vahvat miehetkään tahdo ketä tahansa, niillä on varaa valita.
Sun täytyy nyt vaan hyväksyä se ajatus, ettei sua kukaan toinen paranna ja elää niillä nallekarkeilla, jotka elämä on sulle antanut.
Et sä voi olettaa, että muuttumatta itse mitenkään saisit ikinä sitä etsimääsi laadukasta miestä.
Jotain sun tarttee varmaan itsekin tehdä sen eteen, että sua kestettäisiin?? Eikö?
Jos et halua muuttua, tyydy siihen mitä saat.
Jos ei ole ulkonäöllisesti täydellinen tai sänkykamaritaidoiltasi loistava tai edes rikas, niin etsimäsi "vahva" mies ei jaksa katsella pullanaamaista itkupotkuraivareita saavaa tavista.
Ei ne vahvat miehetkään tahdo ketä tahansa, niillä on varaa valita.
Sun täytyy nyt vaan hyväksyä se ajatus, ettei sua kukaan toinen paranna ja elää niillä nallekarkeilla, jotka elämä on sulle antanut.
Et sä voi olettaa, että muuttumatta itse mitenkään saisit ikinä sitä etsimääsi laadukasta miestä.
Jotain sun tarttee varmaan itsekin tehdä sen eteen, että sua kestettäisiin?? Eikö?
Jos et halua muuttua, tyydy siihen mitä saat.
Ulkonäön puolesta saisin kyllä seuraa milloin tahansa, joten se ei ole ongelma. Ongelma on tämä rikkinäisyyteni ja sairauteni. Olen varmasti paljon terveempi nykyään kuin aikoinaan avioliitossa ollessani, mutta se ei ehkä riitä. Ainakaan en pysty muuttumaan enää nuoremmaksi.
Mutta onneksi olen oppinut elämään yksinkin. Luulen, että moni olisi tullut hulluksi, jos ei olisi viikkoihin tai kuukausiin puhunut kenenkään kanssa. -ap-
kovin tasokasta, mutta sama kai se mitä juttelee jos on tarve.
Ja jos et ole viikkohín kenenkään kanssa puhunut, et ole tullut hulluksi, olet sitä.
Eikä siinä maallikkoapu auta jos asia on tosiaan noin pahasti, tarttet lääkäriä, et miestä.
Sulla on rima ehkä liian korkealla, ehkä sun pitää olla yksin tai hyväksyä se, ettet ns. normaalia miestä saa vaan sun pitää etsiä kaltaisesi.
Voin olla väärässä, mutta tosi kaunis saat olla että terve mies jaksaa hullua akkaa katsella, varsinkaan jos ei ole lapsia.
kovin tasokasta, mutta sama kai se mitä juttelee jos on tarve.
Ja jos et ole viikkohín kenenkään kanssa puhunut, et ole tullut hulluksi, olet sitä.
Eikä siinä maallikkoapu auta jos asia on tosiaan noin pahasti, tarttet lääkäriä, et miestä.
Sulla on rima ehkä liian korkealla, ehkä sun pitää olla yksin tai hyväksyä se, ettet ns. normaalia miestä saa vaan sun pitää etsiä kaltaisesi.
Voin olla väärässä, mutta tosi kaunis saat olla että terve mies jaksaa hullua akkaa katsella, varsinkaan jos ei ole lapsia.
Koko ajanhan tässä juttelen jonkun kanssa ja minusta on yllättävää, että sanot minua hulluksi. En nimittäin omasta mielestäni ole lainkaan psykoottinen, mutta ehkä en vain huomaa sitä. Psykiatrikaan ei vuosien mittaan havainnut minussa sellaista.
Rimani saattaa tosiaan olla liian korkealla. Mutta en silti haluaisi esimerkiksi sellaista miestä, joka ottaisi naisen pelkästään tämän ulkonäön takia. Olen mieluummin yksin. -ap-
Että enpä ihmettele miksi olet yksin. Luulet itsestäsi liikoja, hullu ja mielisairas olet ja vielä kuvittelet saavasi tasokkaan miehen.
Ota lääkkeesi, sulla on pahat harhat tai ainakin kieroutunut minäkuva.
Ja oot tylsäkin vielä, kuka jaksaa. Matti vanhanen vois olla sulle sopivan kuivaa seuraa.
Että enpä ihmettele miksi olet yksin. Luulet itsestäsi liikoja, hullu ja mielisairas olet ja vielä kuvittelet saavasi tasokkaan miehen.
Ota lääkkeesi, sulla on pahat harhat tai ainakin kieroutunut minäkuva.
Ja oot tylsäkin vielä, kuka jaksaa. Matti vanhanen vois olla sulle sopivan kuivaa seuraa.
Olen yksin omasta valinnastani. Jos luit vain pari viimeistä viestiäni, sait ehkä sellaisen käsityksen, että olisin tässä etsinyt kovastikin seuraa. Tilanne on ollut ihan päinvastainen. Seuraa saisi milloin tahansa, jos ei olisi mitään kriteerejä.
Kiitos joka tapauksessa palautteesta. Mietin sanojasi. -ap-
Ei ole siitä miehestä nyt kuulunut, mutta eräs vanha tuttu otti yhteyttä ja kysyi, haluaisinko tavata. Hän on tulossa käymään paikkakunnalla. Taas on mietittävää. -ap-
Eilinen hyvä mieli haihtui jonnekin ja tänään on ahdistanut. Johtuukohan pitkistä pyhistä? En ole ainoa, joka viettää nämäkin pyhät yksin, mutta yksinolo jatkuu sitten arkenakin. Saatan tosin tavata sen miehen. -ap-
epävakaa. Jos sen kanssa sopii elokuviin menosta vaikka 1,5 viikon päästä klo 15, niin se vatvoo ja vetvoo sitä asiaa ja soittaa siitä elokuviin menosta joka ikinen päivä ennen sitä sovittua päivää.
Mulle meni hermot ja peruin koko elokuvareissun, kun alkoi epävakaalla olla jos jonkinlaista selostusta ja mun olis pitänyt vakuutella sille, että on ihan ok mennä elokuviin just sinä päivänä.
Peruin elokuvatreffit tekosyyllä epävakaan kaverini kanssa, kun en jaksanut sitä jokapäiväistä vetvomista yksinkertaisessa asiassa.
Olen itsekin epävakaa ja menen elokuviin yksin, niin ei olen niin helvetin hankalaa sopia mitään kenenkään kanssa.
Ja yksinäni nautin elokuvasta eniten, ei ole kuoliaaksi selittäjää vieressä.
epävakaa. Jos sen kanssa sopii elokuviin menosta vaikka 1,5 viikon päästä klo 15, niin se vatvoo ja vetvoo sitä asiaa ja soittaa siitä elokuviin menosta joka ikinen päivä ennen sitä sovittua päivää.
Mulle meni hermot ja peruin koko elokuvareissun, kun alkoi epävakaalla olla jos jonkinlaista selostusta ja mun olis pitänyt vakuutella sille, että on ihan ok mennä elokuviin just sinä päivänä.
Peruin elokuvatreffit tekosyyllä epävakaan kaverini kanssa, kun en jaksanut sitä jokapäiväistä vetvomista yksinkertaisessa asiassa.
Olen itsekin epävakaa ja menen elokuviin yksin, niin ei olen niin helvetin hankalaa sopia mitään kenenkään kanssa.
Ja yksinäni nautin elokuvasta eniten, ei ole kuoliaaksi selittäjää vieressä.
Tarkoititko, että ylipäätään olen kuin se kaverisi, vai jossain tietyssä asiassa?
Minäkin olen yleensä käynyt yksin elokuvissa. Viime aikoina en tosin ole käynyt ollenkaan. -ap-
kaverini soittaa hädissään, että mikä tuli. Noo, olisko alkanut vituttamaan se jatkuva soittelu ihan normi elokuvissa käymisestä ja joka päivä.
Tekosyynä heitin sille jotain, enää en sovi sen kanssa yhtään mitään, kun en jaksa viikkojen soittelurumbaa.
kaveri. Vähänkö alkais kyllästyttämään jos sun kanssa pitäis mennä vaikka kenkäostoksille, me oltais luultavasti siellä kaupassa ainakin kaks tuntia, kun mä olisin valinnut omat kenkäni alle 10 minuutin niin sä vetvoisit siellä pari tuntia etkä osais päättää ollenkaan mitä haluat.
No, en oo sun kanssa onneksi treffeille menossa, ehtis ravintola varmaan mennä kiinni kun sä miettisit että mitä sä tilaisit.
kaveri. Vähänkö alkais kyllästyttämään jos sun kanssa pitäis mennä vaikka kenkäostoksille, me oltais luultavasti siellä kaupassa ainakin kaks tuntia, kun mä olisin valinnut omat kenkäni alle 10 minuutin niin sä vetvoisit siellä pari tuntia etkä osais päättää ollenkaan mitä haluat.
No, en oo sun kanssa onneksi treffeille menossa, ehtis ravintola varmaan mennä kiinni kun sä miettisit että mitä sä tilaisit.
Sait ainakin minut nauramaan. Jos viittasit sen miehen tapaamiseen, niin tarkoitin, että tapaan hänet, jos hän haluaa tavata minua. Edellisestä (ja siitä ainoasta) tapaamisesta on jo kauan eikä hän ole pitänyt kiirettä. Vähän epäilen, haluaako hän edes tavata vai ehdottiko hän pääsiäisen jälkeistä ajankohtaa vain siksi, ettei kehdannut sanoa, ettei halua nähdä ollenkaan.
Osaan olla ripeäkin ja tarvittaessa olen valmis lyhyellä varoitusajalla. Tiedän hitaampiakin päättäjiä. Se kaverisi saattaa olla sellainen. -ap-
oottelemaan että ottaako joku mies yhteyttä? Ootaksää aina että joku tulee ja patistaa sut pois kotoa?
Siihen mieheen voisit saada vähän vauhtia, kun olisit vaikeemmin tavoitettavissa. Se pitää sua itsestään selvyytenä jos sä oot aina tavoitettavissa.
Älä vastaa seuraavalla kerralla viestiin ainakaan pariin tuntiin tai ehkä päivään mitään, vastaa vasta seuraavana päivänä.
oottelemaan että ottaako joku mies yhteyttä? Ootaksää aina että joku tulee ja patistaa sut pois kotoa?
Siihen mieheen voisit saada vähän vauhtia, kun olisit vaikeemmin tavoitettavissa. Se pitää sua itsestään selvyytenä jos sä oot aina tavoitettavissa.
Älä vastaa seuraavalla kerralla viestiin ainakaan pariin tuntiin tai ehkä päivään mitään, vastaa vasta seuraavana päivänä.
En ole odottanut pitkään aikaan kenenkään yhteydenottoa, koska päätin eristäytyä ja elää yksin. Mitä tahansa olen tehnytkin, niin on pitänyt itse järjestää kaikki. Kieltämättä joskus olisi helpompaa, jos olisi joku patistelemassa.
Tämän miehen kanssa ei ole mitään vakiintunutta käytäntöä, sillä mehän olemme tavanneet vain kerran. Olen vastannut hänen viesteihinsä vaihtelevasti: joskus samana päivänä, joskus parin päivän kuluttua. Saa nähdä, kuuluuko hänestä mitään "pääsiäisen jälkeen". Tietysti koko loppuelämä on "pääsiäisen jälkeen", joten se voi tarkoittaa melkein mitä tahansa. -ap-
Jos ei tunne vetoa toiseen niin sitä ei pakottamalla tule.
Ei, enkä tiedä, olisiko minusta sen kummemmin ihmissuhteeseen kuin ennenkään. -ap-
sinulla oli lapsena isääsi?
Oliko isäsi persoonallisuushäiriöinen?
Oliko lapsuudenkodissasi liiallista alkoholin käyttöä? Elääkö vanhempasi vielä ja jos, niin vaihdatko koskaan kuulumisia heidän kanssaan?
Tuollaisia tuli nyt mieleeni kysyä kun luin tämän koko ketjun läpi.
laita verkot vesille, vähintäänkin jollekin nettitreffipalstalla jos miehen ihan välttämättä haluat.