Olen persoonallisuushäiriöinen ja eristäydyin siksi vapaaehtoisesti. Kysymyksiä?

Vastaus 207

Minulle ei siis kuulu mitään erityistä. Olen hengissä, mutta juuri muuta ei sitten olekaan meneillään. -ap-

En jaksa lukea koko ketjua, mutta ex-persoonallisuushäiriöisenä pari suositusta:

Hart, Onno Van Der   Nijenhuis, Ellert: Vainottu mieli: Rakenteellinen dissosiaatio ja kroonisen traumatisoitumisen hoitaminen

Erittäin hyvä kirja, typerästä nimestään huolimatta. Sitä lukiessa minusta tuntui että kerrankin joku tajuaa mitä mun päässä tapahtuu. Erityisen hyvä käsite esim. fobia normaalia arkea kohtaan, sitähän siitä tulee kun mikä tahansa tilanne voi laukaista mitä tahansa tuskallisia reaktioita ilman että itse pystyy ennakoimaan niitä mitenkään.

Toinen suosittelemisen arvoinen on mindfullness, se on oikeastaan se tärkein työkalu. Hitaasti opetellaan katsomaan itseä lempeästi ja tuomitsematta kärsimässä sen sijaan että oltaisiin keskellä sitä kärsimystä.

Ja vielä ap yksi suositus, Kotkansydämeksi itseään tituleeraavan kirjoitukset, niiden avulla oikeasti muutokseni lähti käyntiin. Teksit ovat pitkiä mutta ne ovat pohjimmiltaan täyttä asiaa ja niistä ihan oikeasti löytyy avain paranemiseen, itse olen siitä elävä esimerkki ja pohjattoman kiitollinen tekstien kirjoittajalle. En olisi tässä ilman niitä. Mutta, tekstit ovat hirveän monisanaisia ja vaativat lukijaltaan kärsivällisyyttä ja motivaatiota. Vaivannäkö todella kannattaa, ja alkutaipaleella tarvitsee ehkä myös ulkopuolista tukea.

[quote author="Vierailija" time="08.07.2013 klo 19:38"]

[quote author="Vierailija" time="08.07.2013 klo 18:33"]

Vaikka persoonallisuushäiriöstä ei voikaan parantua, masennusta voidaan aina hoitaa. 

Tsemppiä!

 [/quote]

Kyllä siitä voi parantua, mutta vaatii parantujalta PALJON motivaatiota, usein pitää käydä tavalla tai toisella pohjalla niin että on valmis tekemään mitä tahansa että pääsee eroon tuskastaan.

[/quote]

Kiitos oikaisusta. En tunne ketään parantunutta epävakaata, mutta yhden tunnen, jolla on kova paranemishalu kaikista vaikeuksista huolimatta. Tiedän myös joitakin, joilla ei ilmeisesti ole minkäänlaista halua hakea itselleen apua, ja me muut saamme kärsiä siitä. 

Oli tosi kiva kuulla, että olet kunnossa, ap. Viimeisimmät ketjun sivut vaikuttivat kovin lohduttomilta, ja se jäi vaivaamaan minua. 

Vastaus 208

Kiitos vinkeistä. Kieltämättä olen pitkälti luovuttanut enkä ole etsinyt esimerkiksi kirjallisuutta avukseni. -ap-

Vastaus 209

Ei minulla tosiaankaan ole varsinaisesti mitään hätää. Toivottomuus on tällä hetkellä ennemminkin turtumusta, sillä kaikkeen tottuu. Viime kuukausien aikana olen saanut yhden raivokohtauksen, mutta sitäkin tavallaan katsoin sivusta tajuten sen järjettömyyden ja turhuuden. -ap-

Hyvä ap. Ala kirjoittamaan kirjaa. Tekstisi on kaunista. Oman tekstisi kautta voit olla yhteydessä toisiin ihmisiin. Haluaisin lukea kirjan, jonka kirjoitat.

Luin ketjun yhdellä istumalla ja vaikutuin tekstistäsi. Sinulla on ehdottomasti annettavaa tälle maailmalle. Kirjoita se kirja! Novelleja tai pitempää proosaa? Runoja?

Vastaus 210

En osaa kuvitella itseäni keksimässä fiktiivisiä henkilöhahmoja tai juonia, mutta kiitos silti kannustuksesta. Olisi toki hyvä, jos saisi vielä jotain aikaiseksi tämän elämän aikana. -ap-

Väitöskirja?

Pershäiriö saattaa olla, mutta siitä ei ole diagnoosia. Mitä hyötyä olis diagnoosista?

Itse oon seurallinen mutta viihdyn erittäin hyvin itseni kanssa. En välttämättä halua tavata ketään viikonloppuna.

Vastaus 211

Väitöskirjaa varten pitäisi jaksaa viettää jonkin verran aikaa yliopistolla. Minusta ei ehkä olisi sellaiseen. Ja jos on keskinkertaisia romaanejakin jo liikaa, niin taitaa olla keskinkertaisia väitöskirjojakin. -ap-

Ok. Olen se kirjoittamisen ehdottaja. Itsekritiikki on sopivassa määrin hyvä, liiallisena se lamauttaa.

Toivon Sinulle hyvää. Nyt menen itse nukkumaan, mutta haluaisin vielä ehdottaa mindfullness-kurssia. Onkohan ajattelussasi jotain mindfullness-tyylistä?

Hyv'yötä!

Hei ap, täällä 446!

Hyvä että olit vielä palannut kirjoittelemaan. Minäkin olisin ehdottanut sinulle projektiksi kirjan kirjoittamista, mutta ei fiktiivistä vaan omaelämäkerrallista teosta. Minusta olisi hyvin tärkeää, jos joku tämän kaltaisia vaikeuksia kokenut näkisi sen vaivan, että kuvailisi kokemuksiaan ja ajatuksiaan muille ihmisille luettavassa ja ymmärrettävässä muodossa. Kirjoittaisin sen kirjan itse, mutta minulla on ainakin toistaiseksi liikaa muuta tekemistä, koska yritän vielä pärjätä maailmassa omin avuin.

Mutta jos sinä et halua oikeastaan mitään tuottavaa yrittää tehdä etkä edes poistua kotoa, ja kun tunnut jo valmiiksi pohtineen omaa asemaasi yhteiskunnassa ja ihmisten suhtautumista mielenkiintoisella tavalla, voisit ottaa tämän itsellesi projektiksi. Ei deadlinea, ei ulkoisia vaatimuksia, ei tarvetta tavata ihmisiä - voisit kirjoittaa ihan omassa rauhassasi ja omaan tahtiisi. Jos haluaisit, voisit tehdä jonkin verran pohjatyötä ja selvittää muiden kaltaistesi elämän käänteitä ja haasteita. Mutta jos et halua tai jaksa, voit kirjoittaa puhtaasti omasta elämästäsi.

Luulen, että tuollaisen kirjan kirjoittaminen voi johtaa joko siihen, että toteat tehneesi voitavasi tässä maailmassa ja voit poistua tyytyväisenä, tai sitten heräät uudelleen eloon saadessasi prosessin myötä uusia ajatuksia ja ideoita siitä, mitä vielä haluaisit tehdä. Kumpi vain olisi varmaankin nykytilaasi parempi vaihtoehto?

Tsemppiä sinulle, vaikka tiedänkin kuinka tyhjiltä tällaiset toivotukset voivat tuntua.

446

Kannatan myös kirjaprojektia. Sinulla on ilmeisesti itsesi johtamisen kykyä, kun olet pystynyt päättämään ja toteuttamaan tuon eristäytymisen. Pystyisitkö päättämään, että suuntaat nyt huomion omaan lahjakkuuteesi ja valjastat sen esim. kirjaprojektiin tai johonkin muuhun harkitsemaasi toimintaan?

Vastaus 222

Olet siinäkin mielessä hyvässä tilanteessa, että tiedät ongelman. Omassa tapauksessani meni liian pitkään, että luulin vain olevani paha ja ikävä ihminen. Toivottavasti saat terapialähetteen. -ap-

Kiitos ja tsemppiä sulle ap.!

Vastaus 223

Kiitos. -ap-

Vastaus 227

Taas on lusittu juhlapäivä aattoineen, joissa ei ollut mitään juhlaa, mutta jotka silti tuntuivat erilaisilta kuin arki. Kai se johtuu siitä, että eristäytyneenäkin tietää, että jossain on kovasti pidetty tai ainakin yritetty pitää hauskaa. Ihmiset ovat kokoontuneet yhteen ja nähneet toisiaan. Muutaman kesäkuukauden jälkeen elämä ympärillä taas rauhoittuu. Jotenkin vain pitäisi jaksaa elää ne. -ap-

Moi

Täällä yksi kohtalotoveri. Tuosta voi ja pystyy paranemaan tai ainakin sopeutumaan ns. normaaliin elämään. Itse osaan nykyään sopeutua vaikka elämäni on varmasti monintavoin raskaampaa kuin monien muiden on se silti suunnattoman rikasta ja antavaa.

T. Sopeutuja

Ps. Nykyään olen muutes kolmen lapsen onnellinen yh-äiti