Olen persoonallisuushäiriöinen ja eristäydyin siksi vapaaehtoisesti. Kysymyksiä?

Valvoin koko viime yön. Kävin välillä täällä palstallakin, kun ei nukuttanut, mutta oli kovin hiljaista. Toivottavasti uni tulee tänä yönä. -ap-

Kiitos kysymästä, elämäni on saanut aika yllättävän käänteen. Olen tavannut miehen, joka on kiinnostunut minusta. Ensikohtaaminen tapahtui suunnittelemattomasti mutta luontevasti. Omat tunteeni ovat vielä selkiintymättömät, mutta ehkä niitä voisi luonnehtia lähinnä ihastukseksi, hämmennykseksi ja kiitollisuudeksi. -ap-

Romahdusta ei ole tullut, mutta suhde rakoilee muista syistä. Kenties olisi järkevintä unohtaa miehet ja palata aikaisempaan eristäytyneisyyteeni. -ap-

kysyä mistä syystä rakoilee?



samaa olen kyllä pohtinut viimeaikoina,että olisi ollut kaikkein parhainta,että olisin pysynyt kaikista miehistä kaukana! kaikki kun ne ovat jättäneet kuka mistäkin syystä. :( ja nyt rakas aviomiehenikin ilmoitti ettei enää rakasta..ainut hyvä puoli miehistä on ollut lapset. että ei noi ihmissuhteet mitään helppoja ole,vaikka ei ole mitään mielenterveydellisiä ongelmia. tms. toisille vaan rakkaus ei näköjään kuulu. :(

Onko ap sinulla lapsia? (Ja anteeksi jos olet jo kertonut; ketju on niin massiivinen....)

Olisit ja olet varmasti ihana ystävä. Millaista on olla äiti?



Tapaamani mies ei ole niin epätasapainoinen kuin minä, mutta hänestäkin on löytynyt yllättävän sairaita piirteitä. Kenties hän juuri niiden tähden kestää minua. Yhdistelmänä saatamme kuitenkin käydä liian vaikeaksi eikä hänkään varmasti kestä, jos alan oireilla entiseen malliin. -ap-

Joulu meni, kuten juhlapyhät yleensäkin ovat menneet, eli hiljaisesti. Miestuttavuuteni poikkesi luonani parina päivänä, mutta hän oireilee omia sairauksiaan ja ongelmiaan niin pahasti, että loppujen lopuksi seurauksena oli vain pettymys. Koska elämässäni ei ole muita ihmissuhteita, otan tilanteen raskaasti enkä voi edes puhua kenenkään kanssa. Toisaalta pitkä harjoitus yksin olemisesta auttaa jonkin verran. Rehellisyyden nimissä olisi kenties jo alussa pitänyt ymmärtää, ettei kukaan terve ja tasapainoinen ihminen edes hakeutuisi seuraani. -ap-

Minulla on diagnosoitu epävakaa persoonallisuus, rajatilahäiriö sekä maanisdepressiivisyys. Elän normaalisti parisuhteessa eikä minulla esiinny sen kummempia oireita ulkona liikkuessani.

Sinä olet kehittänyt itse itsestäsi ongelman. Ulos maailmaan ja elämään ainoata elämää kun on sinulle suotu!

En halua todellakaan kysyä sinulta mitään, koska en halua ruokkia itsesääliäsi!

Ryhdistäydy ja ala mennä ulos elämään!!

alkuksi kuvittelin, että mun kohtaloni on mädäntyä kotiin ja eristäytyä kaikista. Varsinkin tuo bipo pelästytti minut niin, että ajattelin elämän olevan ohi. Luin lääkärin ohjeen mukaan netistä mitä minulla olisi odotettavissa tulevaisuudessa mm. rikkimenneitä ihmissuhteita, vaikeuksia töissä jne.

Nyt kuitenkin olen ymmärtänyt ettei mikään manuaali voi ohjata elämääni ja herranenaika eiväthän psykiatrit mitään ennustajia ole.

Varmasti on paljon tuhoavampia ihmisiä kuin minä, mutta se ei oikeastaan lohduta minua tilanteessa, jossa niin moni on sanoutunut irti seurastani. Joko he ovat ilmaisseet sen sanallisesti tai sitten muulla tavoin, mutta käytännössä olen siis menettänyt monta ystävääni vuosien varrella. Itsetutkiskelu on ollut keinoni selviytyä menetyksistä. Se on ollut ikään kuin sisäistä romaanin tai vastaavan kirjoittamista. Kun joku avaa "kirjani" sopivasta kohdasta, kaikki voi näyttää hyvältä ja kiinnostavalta, mutta itse kirjoittaja on sairas ja hullu. En tosin ehkä ole enää niin sairas ja hullu kuin joskus aikaisemmin, mutta toisaalta oireet pysyvät paremmin poissa, kun olen eristäytyneenä.



Samalla täytyy tietysti todeta, että tämä eristäytyminenkin on persoonallisuushäiriöni oire. Terve ja tasapainoinen ihminen ei eristäydy tällä tavalla. -ap-

Kohtaukset alkavat jostain ulkoisesta ärsykkeestä. Saatan esimerkiksi kokea epäoikeudenmukaisuutta tai vähättelyä itseäni tai jotain muuta tahoa kohtaan. Alan raivota kuin millään ei olisi enää mitään väliä. Huudan kovaa ja syydän solvauksia, saatan heitellä tavaroita, huitoa käsilläni tai riisua vaatteeni, olen hirvittävän ahdistunut ja pelkään hylätyksi tulemista. Usein odotan, että joku tulisi ja rauhoittaisi tilanteen, mutta tietysti käy päinvastoin ja läsnä oleva henkilö lähtee pois. Lopullisesti. -ap-

Elän pitkälti samalla tavoin kuin ap. Olen nyt ollut ilman parisuhdetta 4 vuotta ja tietoisesti jättäytynyt muista ihmisistä kauas. En halua loukata käytökselläni ketään ja saada kamalia syyllisyyden ja ahdistuksen puuskia, kun olen suutuspäissäni purkanut verbaalisti ahdistustani. Minulle on suoraan sanottu, ettei sitä haluta kuulla ja ymmärrän sen hyvin. Joten yksin jatkan, vaikka tiedän, että tuolla jossakin ehkä voisi olla myös minulle ihminen. Valitsin kuitenkin erakoitumisen. Taidan olla vain väsynyt ainaiseen varuillaanoloon ja selittelyihin, joita kukaan ns. terve ei ymmärrä. Toinen syy on se, etten oikein jaksa tyhjänpäiväistä lässytystä, jota ihmiset harrastavat joka puolella. Olen kuitenkin erittäin kiinnostunut maailmasta ja elämästä kaikkine eri tasoineen ja variaatioineen, onneksi on internet!



Voimia ap ja muut kaltaiset. Elämä ei ole helppoa ja varsinkin silloin kun sielu on vereslihalla joka hetki ja tunteet hurahtaa potenssiin tuhat niin nopeasti, ettet ehdi sitä estää. Siinä ei paljoa kymmeneen laskemiset tai lenkit auta... En nyt tiedä mitä tällä sepustuksellani hain, ehkä halusin vain kertoa ap:lle, että ei ole yksin.

Vastaus 197

En pysty lähtemään minnekään käytännönkään syistä, mutta lisäksi voin liian huonosti. Luulin muutaman hetken, että voisin elää toisen ihmisen kanssa, mutta erehdyin. En jaksa enää yksinkään enkä pysty täyttämään ajatuksiani jollain muulla. Muuten tietysti tekisin niin. En pysty syömään, en pysty kävelemään ulkona. Olen sairas, hullu, finaalissa. -ap-

Vastaus 195

Ehkä persoonallisuushäiriö todellakin laimenee iän myötä, mutta samalla minä vanhenen eikä masennus tunnu katoavan minnekään. Pariutumisiässä olevat miehet ovat minua kaksikymmentä vuotta nuorempia. En usko, että tapaan enää ketään, koska en yleensäkään tapaa ketään. Olin jo ennen viimeistä ihmissuhdettani äärimmäisen varovainen ja epäluottavainen. En jaksa enää yhtään pettymystä.

Kiitos kuitenkin, että kommentoit. Kiitos muillekin. -ap-

Niin siis kumpi jätti?

Vastaus 196

Mies jätti. Mutta se oli siis vain yksi pisara, joskin toivoakseni viimeinen. -ap-

Hei, ap. Luin ketjun alusta loppuun ja olen vaikuttunut siitä, miten analyyttisesti kerrot elämästäsi. Sinusta saa empaattisen kuvan kaikkinensa. Olet kuitenkin ollut vaikeasti masentunut viime aikoina.

Toivon, että et ole tehnyt itsellesi mitään pahaa.

Toivon, että olet hakenut itsellesi apua masennukseen. Vaikka persoonallisuushäiriöstä ei voikaan parantua, masennusta voidaan aina hoitaa. 

Tsemppiä!

Olet Kunnollinen Kokoomuslainen :) Ole  ylpeä itsestäsi :)

Me Kokoomuksessa emme välitä tällaisista pikku-asioista, pääasia että pääsemme ytimeen!

[quote author="Vierailija" time="08.07.2013 klo 18:50"]

Olet Kunnollinen Kokoomuslainen :) Ole  ylpeä itsestäsi :)

Me Kokoomuksessa emme välitä tällaisista pikku-asioista, pääasia että pääsemme ytimeen!

[/quote]

"Ja ihan ensimmäiseksi haluan kiittää..." Pääasia että spede-puolue pääsee ytimeen.

Vastaus 206

Jostain syystä tulin tänne palstalle tänään pitkästä aikaa ja yllätyin, että tämä ketju oli ensimmäisellä sivulla.

DKT ei ole minulle tuttu. -ap-

[quote author="Vierailija" time="08.07.2013 klo 18:33"]

Vaikka persoonallisuushäiriöstä ei voikaan parantua, masennusta voidaan aina hoitaa. 

Tsemppiä!

 [/quote]

Kyllä siitä voi parantua, mutta vaatii parantujalta PALJON motivaatiota, usein pitää käydä tavalla tai toisella pohjalla niin että on valmis tekemään mitä tahansa että pääsee eroon tuskastaan.