Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Olen persoonallisuushäiriöinen ja eristäydyin siksi vapaaehtoisesti. Kysymyksiä?

Vierailija
06.02.2012 |

Minulla on diagnosoitu epävakaa persoonallisuushäiriö. Kuulun siis siihen ihmisryhmään, jota joidenkin mukaan kannattaa välttää kuin ruttoa. Eli minun kanssani ei kannata seurustella tai avioitua ja ystävänäkin olen mahdoton. Luettuani kaikenlaisia kuvauksia siitä, millaista tuhoa voisin saada aikaan, päätin, että olen ihmisten kanssa tekemisissä niin vähän kuin mahdollista. Nyt en ole yli vuoteen tavannut juuri ketään.



Haluatteko kysyä jotain?

Kommentit (500)

Vierailija
281/500 |
07.02.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulla vakava masennus. Tuntuu, välillä että ihmiset haluaisivat olla kanssani mahdollisimman vähän tekemisissä. Yritän kuitenkin suoriutua työstä ja vapaa-ajasta lastenkin takia. Olin nuorena se kiukutteleva ja hankala lapsi vanhemmilleni. He olivat minusta aina eri mieltä myös. Toinen antoi periksi ja toinen taas ei olisi antanut. Olen tehnyt hirveitä asioista rakastamilleni ihmisille. Mm. pettänyt miestäni, haukkunut selän takana äitiäni. En tiedä onko mieheni narsisti jollain tapaa. Osaan kyllä loukata häntä todella paljon mutta niin hänkin osaa minua ja syyllistää ja kääntää kaiken syykseni. Mutta tässä on minun sanani häntä vastaan. Itse olen kaiken kertonut nuoruudestani hänelle ja vaikeuksista mutta hän ei juuri mitään minulle omastaan.

Olin aiemmin se joka halusi sosiaalisia kontakteja jne. mutta olin ujo ja hiljainen ja jäin syrjään. Nykyään tuntuu ettei jaksa enään välittää/inostua mistään.

Pätevän diagnoosin voi antaa vain psykiatri. Ei varmaan ainakaan haittaa, jos tuollaisista asioista käy keskustelemassa. En usko, että monellakaan on sellaisia läheisiä, joiden kanssa voisi ruotia positiivisessa hengessä kaikkea elämän varrella tapahtunutta. Syyttely taas ei auta ketään. -ap-

Psykiatri ei antanut mitään diagnoosia minulle muuta kuin masennus. Kävin juttelemassa hoitajalla ja psykiatri määräsi lääkkeitä. Mitään en hyötynyt siitä juurikaan. Hyötyisinkö muka disnoosistakaan? Eihän hoitohenkilökunta sano että joku ihminen läheisitäsi on sairas tai narsistinen. He hoitavat vain sinua ja ongelmiasi.

Vierailija
282/500 |
07.02.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hyväksyntää? Mitä sä sillä hyväksynnällä teet? Sulla on oikeus olla sellainen kuin olet ja jos joku ei sitä hyväksy, se ei ole sun ongelmasi, ole kiitollinen että pääset sellaisesta ihmisestä vaivattomasti eroon.

Mut ihan miten vaan jos sä jotain tyydytystä siitä saat että tunnustat olevasti paska ihminen. Masokisti ja itsesäälissä rypevä inisijä sä ainakin olet, mutta siitähän sä nautit vai?

Ajattele aloitukseksi: Olen PALOMIES HALUATKO KYSYÄ MINULTA JOTAIN. OLEN PALOMIES JOKA AIKOO SAMMUTELLA PALOJA.

Siinä palomies vastailee lakooniseen sävyyn siitä, kuinka on päättänyt sammutella paloja. Vastaisitko palomiehelle samoin.

Persoonallisuushäiriö on ap:n ammatti ja toteuttaa tehtäväänsä parhaan mukaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
283/500 |
07.02.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Harmittaa ap sinun puolesta, että olet joutunut luopumaan ihmissuhteista. Kyllä meille epävakaillekin on tilaa maailmassa.

Minä oirehdin pahiten n. 20-25-vuotiaana, muutettuani lapsuudenkodistani (jossa myös turvattomuutta, välinpitämättömyyttä, alkoholia, väkivaltaa). Noiden vuosien aikana mulla oli paljon lyhyitä ihmissuhteita, jotka kariutuivat epävakauteeni.

Tavattuani nykyisen mieheni koettelin häntä noin vuoden ajan kohtauksillani. Mutta sitten kävi niin, että epävarmuuteni kaikkosi ja kohtaukset vähenivät. Nyt viimeisestä on varmaan 10 vuotta. Elän edelleen saman miehen kanssa, eikä epävakaus ole haitannut elämää vaikeampinakaan kausina. Jossain vaiheessa suunniteltiin eroakin ja itse pelkäsin, että palaan vanhoihin käyttäytymismalleihin hylkäämisen pelon edessä, mutta ei niin kuitenkaan käynyt. Nyt elämme tasapainoista lapsiperheen elämää, kaikki hyvin.

Hienoa kuulla, että noinkin voi mennä. Minäkin aikoinaan haaveilin ihmisestä, joka kestäisi minua ja jonka kanssa lapsetkin olisivat saattaneet olla mahdollisia. Sellaista ei kuitenkaan osunut kohdalleni. -ap-

Vierailija
284/500 |
07.02.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Nössö märisijä, mut kai sillekin joku paikka tässä maailmassa on ku näitä "parantajia" riittää ni pitäähän niillä olla autettavia.

Ap:n elämäntarkoitus on se, että joku yli-innokas "rakastan kaikkia huono-osaisia ja syrjäytyneitä"-tyyppi saa oman nimikkopelastettavansa.

Joo, oot tylsä tyyppi, ei ihme ettei ketään kiinnosta olla seurassasi ap, susta on psyykelääkkeet vieneet kaiken särmän ja kiinnostavuuden. Eduskunnan kyselytuntikin on mielenkiintoisempi mitä sinä ap.

Heitä ne turruttavat lääkkeet helvettiin, niin susta tulee taas kiinnostava ihmisen.

Vierailija
285/500 |
07.02.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulla vakava masennus. Tuntuu, välillä että ihmiset haluaisivat olla kanssani mahdollisimman vähän tekemisissä. Yritän kuitenkin suoriutua työstä ja vapaa-ajasta lastenkin takia. Olin nuorena se kiukutteleva ja hankala lapsi vanhemmilleni. He olivat minusta aina eri mieltä myös. Toinen antoi periksi ja toinen taas ei olisi antanut. Olen tehnyt hirveitä asioista rakastamilleni ihmisille. Mm. pettänyt miestäni, haukkunut selän takana äitiäni. En tiedä onko mieheni narsisti jollain tapaa. Osaan kyllä loukata häntä todella paljon mutta niin hänkin osaa minua ja syyllistää ja kääntää kaiken syykseni. Mutta tässä on minun sanani häntä vastaan. Itse olen kaiken kertonut nuoruudestani hänelle ja vaikeuksista mutta hän ei juuri mitään minulle omastaan.

Olin aiemmin se joka halusi sosiaalisia kontakteja jne. mutta olin ujo ja hiljainen ja jäin syrjään. Nykyään tuntuu ettei jaksa enään välittää/inostua mistään.

Pätevän diagnoosin voi antaa vain psykiatri. Ei varmaan ainakaan haittaa, jos tuollaisista asioista käy keskustelemassa. En usko, että monellakaan on sellaisia läheisiä, joiden kanssa voisi ruotia positiivisessa hengessä kaikkea elämän varrella tapahtunutta. Syyttely taas ei auta ketään. -ap-

Psykiatri ei antanut mitään diagnoosia minulle muuta kuin masennus. Kävin juttelemassa hoitajalla ja psykiatri määräsi lääkkeitä. Mitään en hyötynyt siitä juurikaan. Hyötyisinkö muka disnoosistakaan? Eihän hoitohenkilökunta sano että joku ihminen läheisitäsi on sairas tai narsistinen. He hoitavat vain sinua ja ongelmiasi.

Diagnoosit eivät kai sinällään autakaan ja mielestäni on oikein, ettei kukaan ammattilainen diagnosoi ketään, jota ei ole edes tavannut. Ehkä voisit päästä terapiaan. -ap-

Vierailija
286/500 |
07.02.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hyväksyntää? Mitä sä sillä hyväksynnällä teet? Sulla on oikeus olla sellainen kuin olet ja jos joku ei sitä hyväksy, se ei ole sun ongelmasi, ole kiitollinen että pääset sellaisesta ihmisestä vaivattomasti eroon.

Mut ihan miten vaan jos sä jotain tyydytystä siitä saat että tunnustat olevasti paska ihminen. Masokisti ja itsesäälissä rypevä inisijä sä ainakin olet, mutta siitähän sä nautit vai?

Ajattele aloitukseksi: Olen PALOMIES HALUATKO KYSYÄ MINULTA JOTAIN. OLEN PALOMIES JOKA AIKOO SAMMUTELLA PALOJA.

Siinä palomies vastailee lakooniseen sävyyn siitä, kuinka on päättänyt sammutella paloja. Vastaisitko palomiehelle samoin.

Persoonallisuushäiriö on ap:n ammatti ja toteuttaa tehtäväänsä parhaan mukaan.

Ei tämä nyt sentään mikään ammatti ole. Tiedän persoonallisuushäiriöistä melko vähän, masennuksesta enemmän. Mutta kaipa täällä palomieskin saisi kysymyksiä. -ap-

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
287/500 |
07.02.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

sorry mä en jaksa sua, lähden lukemaan pääsykokeisiin, tuhat kertaa mielenkiintoisempaa kuin seurasi.

Vierailija
288/500 |
07.02.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Moni koditon oikeasti tarvitsisi apua ja avun saa ap:n kaltainen lusmu paska, jota pitäisi potkia perseelle.



Hän on vain laiska eikä halua töihin. Pakkotöihin tuollaiset luuserit!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
289/500 |
07.02.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulla vakava masennus. Tuntuu, välillä että ihmiset haluaisivat olla kanssani mahdollisimman vähän tekemisissä. Yritän kuitenkin suoriutua työstä ja vapaa-ajasta lastenkin takia. Olin nuorena se kiukutteleva ja hankala lapsi vanhemmilleni. He olivat minusta aina eri mieltä myös. Toinen antoi periksi ja toinen taas ei olisi antanut. Olen tehnyt hirveitä asioista rakastamilleni ihmisille. Mm. pettänyt miestäni, haukkunut selän takana äitiäni. En tiedä onko mieheni narsisti jollain tapaa. Osaan kyllä loukata häntä todella paljon mutta niin hänkin osaa minua ja syyllistää ja kääntää kaiken syykseni. Mutta tässä on minun sanani häntä vastaan. Itse olen kaiken kertonut nuoruudestani hänelle ja vaikeuksista mutta hän ei juuri mitään minulle omastaan.

Olin aiemmin se joka halusi sosiaalisia kontakteja jne. mutta olin ujo ja hiljainen ja jäin syrjään. Nykyään tuntuu ettei jaksa enään välittää/inostua mistään.

Pätevän diagnoosin voi antaa vain psykiatri. Ei varmaan ainakaan haittaa, jos tuollaisista asioista käy keskustelemassa. En usko, että monellakaan on sellaisia läheisiä, joiden kanssa voisi ruotia positiivisessa hengessä kaikkea elämän varrella tapahtunutta. Syyttely taas ei auta ketään. -ap-

Psykiatri ei antanut mitään diagnoosia minulle muuta kuin masennus. Kävin juttelemassa hoitajalla ja psykiatri määräsi lääkkeitä. Mitään en hyötynyt siitä juurikaan. Hyötyisinkö muka disnoosistakaan? Eihän hoitohenkilökunta sano että joku ihminen läheisitäsi on sairas tai narsistinen. He hoitavat vain sinua ja ongelmiasi.

Diagnoosit eivät kai sinällään autakaan ja mielestäni on oikein, ettei kukaan ammattilainen diagnosoi ketään, jota ei ole edes tavannut. Ehkä voisit päästä terapiaan. -ap-

Mitä se terapia mun elämään toisi hyötyä? Ei ne sano miten mun pitää elää siellä terapiassa. Ei ne tee puolestani päätöksiä. Vaan itse minun pitää oma polkuni kulkea ja siihen ei auta kukaan muu. Ja tapasin henkilökohtaisesti psykiatrin kyllä monesti. Eli ei määrännyt lääkkeitä näkemättä minua. Nyt psykiatrini kaikenlisäksi vaihtui.

Vierailija
290/500 |
07.02.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

mitenkä sä annat sen kuvan itsestäsi ikäänkuin olisit hirviö. ja minä taas olen sellaisen kuvan että olet hyvinkin ystävällinen ja ajattelevainen ihminen. että en minä nyt ymmärrä miksi sun kanssa ei voisi olla ystävä.

miten tämä pimeä puoli sitten näkyy sinussa?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
291/500 |
07.02.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Moni koditon oikeasti tarvitsisi apua ja avun saa ap:n kaltainen lusmu paska, jota pitäisi potkia perseelle. Hän on vain laiska eikä halua töihin. Pakkotöihin tuollaiset luuserit!


Teeskentelijät töihin.

Eläke pois ja kaikki persoonallisuushäiriöiset pakkotöihin lasten, vanhusten ja vammaisten pariin.

Kerrankin joku puhuu järkeä tällä palstalla.

Lusmuilu loppuu nyt, työkkäriin mars.

Äkkiä häviää persoonallisuushäiriö jos töissä vittuilee ja tulee potkut ja työkkäri läpsäyttää karenssin ja sossu alentaa toimeentulotukea 40%. Sit voi valita paraneeko persoonallisuushäiriöstä vai käykö räjäyttämässä työkkärin ja sossun. Oma valinta.

Tyhjä lässytys pois, kovat keinot käyttöön ja tekosairaat paranee.

Vierailija
292/500 |
07.02.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

persoonallisuusden häiriö=tylsä ihminen



Näinkö tämä ketju on kääntymässä?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
293/500 |
07.02.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulla vakava masennus. Tuntuu, välillä että ihmiset haluaisivat olla kanssani mahdollisimman vähän tekemisissä. Yritän kuitenkin suoriutua työstä ja vapaa-ajasta lastenkin takia. Olin nuorena se kiukutteleva ja hankala lapsi vanhemmilleni. He olivat minusta aina eri mieltä myös. Toinen antoi periksi ja toinen taas ei olisi antanut. Olen tehnyt hirveitä asioista rakastamilleni ihmisille. Mm. pettänyt miestäni, haukkunut selän takana äitiäni. En tiedä onko mieheni narsisti jollain tapaa. Osaan kyllä loukata häntä todella paljon mutta niin hänkin osaa minua ja syyllistää ja kääntää kaiken syykseni. Mutta tässä on minun sanani häntä vastaan. Itse olen kaiken kertonut nuoruudestani hänelle ja vaikeuksista mutta hän ei juuri mitään minulle omastaan.

Olin aiemmin se joka halusi sosiaalisia kontakteja jne. mutta olin ujo ja hiljainen ja jäin syrjään. Nykyään tuntuu ettei jaksa enään välittää/inostua mistään.

Pätevän diagnoosin voi antaa vain psykiatri. Ei varmaan ainakaan haittaa, jos tuollaisista asioista käy keskustelemassa. En usko, että monellakaan on sellaisia läheisiä, joiden kanssa voisi ruotia positiivisessa hengessä kaikkea elämän varrella tapahtunutta. Syyttely taas ei auta ketään. -ap-

Psykiatri ei antanut mitään diagnoosia minulle muuta kuin masennus. Kävin juttelemassa hoitajalla ja psykiatri määräsi lääkkeitä. Mitään en hyötynyt siitä juurikaan. Hyötyisinkö muka disnoosistakaan? Eihän hoitohenkilökunta sano että joku ihminen läheisitäsi on sairas tai narsistinen. He hoitavat vain sinua ja ongelmiasi.

Diagnoosit eivät kai sinällään autakaan ja mielestäni on oikein, ettei kukaan ammattilainen diagnosoi ketään, jota ei ole edes tavannut. Ehkä voisit päästä terapiaan. -ap-

Mitä se terapia mun elämään toisi hyötyä? Ei ne sano miten mun pitää elää siellä terapiassa. Ei ne tee puolestani päätöksiä. Vaan itse minun pitää oma polkuni kulkea ja siihen ei auta kukaan muu. Ja tapasin henkilökohtaisesti psykiatrin kyllä monesti. Eli ei määrännyt lääkkeitä näkemättä minua. Nyt psykiatrini kaikenlisäksi vaihtui.

Ainahan ne päätökset on lopulta itse tehtävä. -ap-

Vierailija
294/500 |
07.02.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

ap on feikki. Ei kukaan todella sairas kykene hankkimaan itselleen eläkkeitä. Ne todella sairaat on kodittomina aivonsa ryypänneinä pakkasen armoilla.



Paska systeemi tarjoaa apua laiskoille sossupummeille, mutta ne jotka oikeasti apua kaipaa jää avun ulottumattomiin. Moni oikeasti apua kaipaava ei selviä byrokratiasta, kuten tämä lusmu.



Ap pitäisi narauttaa!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
295/500 |
07.02.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

mitenkä sä annat sen kuvan itsestäsi ikäänkuin olisit hirviö. ja minä taas olen sellaisen kuvan että olet hyvinkin ystävällinen ja ajattelevainen ihminen. että en minä nyt ymmärrä miksi sun kanssa ei voisi olla ystävä.

miten tämä pimeä puoli sitten näkyy sinussa?

Olen jossain tuolla edellä kuvannut sitä: negatiivisuutta, huonoa pettymysten sietokykyä, särmikkyyttä, räjähtelyä jne. Olen hyvä esittämään kivaa ihmistä, mutta en osaa olla aito, oma itseni. En luota ihmisiin. Ennemmin tai myöhemmin kaikki saavat tarpeekseen.

Yksi sysäys vapaaehtoisen eristäytymisen valitsemiselle oli se, kun huomasin, etten enää tullut kutsutuksi muiden joukkoon. Kun muut saivat kutsun synttäreille, ristiäisiin tai häihin, minuun ei otettu yhteyttä. Kun kysyin ihmisten kuulumisia, he välttelivät vastaamasta minulle. Joskus myös kuulin, mitä minusta oli puhuttu, kun en ollut paikalla. Minusta oli tullut se, jota kannatti välttää, jotta kaikilla oli mukavampaa. -ap-

Vierailija
296/500 |
07.02.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

mitenkä sä annat sen kuvan itsestäsi ikäänkuin olisit hirviö. ja minä taas olen sellaisen kuvan että olet hyvinkin ystävällinen ja ajattelevainen ihminen. että en minä nyt ymmärrä miksi sun kanssa ei voisi olla ystävä.

miten tämä pimeä puoli sitten näkyy sinussa?

Olen jossain tuolla edellä kuvannut sitä: negatiivisuutta, huonoa pettymysten sietokykyä, särmikkyyttä, räjähtelyä jne. Olen hyvä esittämään kivaa ihmistä, mutta en osaa olla aito, oma itseni. En luota ihmisiin. Ennemmin tai myöhemmin kaikki saavat tarpeekseen.

Yksi sysäys vapaaehtoisen eristäytymisen valitsemiselle oli se, kun huomasin, etten enää tullut kutsutuksi muiden joukkoon. Kun muut saivat kutsun synttäreille, ristiäisiin tai häihin, minuun ei otettu yhteyttä. Kun kysyin ihmisten kuulumisia, he välttelivät vastaamasta minulle. Joskus myös kuulin, mitä minusta oli puhuttu, kun en ollut paikalla. Minusta oli tullut se, jota kannatti välttää, jotta kaikilla oli mukavampaa. -ap-

No tuohan kuulostaa jo kiusaamiselta. Entä vanhempasi ovatko hekin vältelleet sinua? Mistä negatiivisuutesi tulee?

t: se joka epäili myös persoonallisuuden häiriötä

Vierailija
297/500 |
07.02.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

vauvana, lapsuudessa tai myöhemmin.



Monella vangilla on samalaisia oireita. Niihin liittyy voimakkaita vainoharhoja ja kuvitelmia.

Epäilen että tämä paskapuhe sukulaisista ja muista liittyy näihin vainoharhoihin, joita tämä sekopää on omassa päässään väritellyt.

Vierailija
298/500 |
07.02.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

sulle on se, ettei sun tartte osallistua paskasukulaisten tylsiin velvollisuusjuhliin. Olisit onnellinen. Säästyy pitkä penni eläkkeestäsikin omaan käyttöösi, kun ei tartte kusipäisille sukulaispenikoillekaan lahjoja ostella tai joistain paskahäistä maksaa korvaus lahjana, jota et edes halua antaa.

ap sä oot joko tyhmä tai feikki, oikee persoonallisuushäiriöinen olisi onnellinen kun pääsee sukurasitteistaan ja pakkojuhlista eroon.

En usko ap, että olet oikeasti se mitä yrität esittää. Tai sitten sä oot yksinkertaisesti vaan tyhmä.

Vierailija
299/500 |
07.02.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

mitenkä sä annat sen kuvan itsestäsi ikäänkuin olisit hirviö. ja minä taas olen sellaisen kuvan että olet hyvinkin ystävällinen ja ajattelevainen ihminen. että en minä nyt ymmärrä miksi sun kanssa ei voisi olla ystävä.

miten tämä pimeä puoli sitten näkyy sinussa?

Olen jossain tuolla edellä kuvannut sitä: negatiivisuutta, huonoa pettymysten sietokykyä, särmikkyyttä, räjähtelyä jne. Olen hyvä esittämään kivaa ihmistä, mutta en osaa olla aito, oma itseni. En luota ihmisiin. Ennemmin tai myöhemmin kaikki saavat tarpeekseen.

Yksi sysäys vapaaehtoisen eristäytymisen valitsemiselle oli se, kun huomasin, etten enää tullut kutsutuksi muiden joukkoon. Kun muut saivat kutsun synttäreille, ristiäisiin tai häihin, minuun ei otettu yhteyttä. Kun kysyin ihmisten kuulumisia, he välttelivät vastaamasta minulle. Joskus myös kuulin, mitä minusta oli puhuttu, kun en ollut paikalla. Minusta oli tullut se, jota kannatti välttää, jotta kaikilla oli mukavampaa. -ap-


edelleen voisin olla ystäväsi jos tahtoisit.

eikä mua ainakaan pelottaisi mitkään räjähtelyt tms. kuhan nyt et sentäs kurkkuun kävisi tai olisi väkivaltainen. mitäs tuosta jos ja kun syyn tietää ja anteeksi osaisit pyytää.

itse olen tosi yksinäinen ja tiedän miten ahistaa kun ei ole moniin vuosiin ollu ketään ystävää. mies multa onneksi löytyy ja lapset,etten täysin erakko kuitenkaan ole.

mikä sulle tuon epävakauden aiheuttanut? onko mitään hajua?

kyllä mä jaksan vaan uskoa,että olet hyvä ihminen kuitenkin.

Vierailija
300/500 |
07.02.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

mitenkä sä annat sen kuvan itsestäsi ikäänkuin olisit hirviö. ja minä taas olen sellaisen kuvan että olet hyvinkin ystävällinen ja ajattelevainen ihminen. että en minä nyt ymmärrä miksi sun kanssa ei voisi olla ystävä.

miten tämä pimeä puoli sitten näkyy sinussa?

Olen jossain tuolla edellä kuvannut sitä: negatiivisuutta, huonoa pettymysten sietokykyä, särmikkyyttä, räjähtelyä jne. Olen hyvä esittämään kivaa ihmistä, mutta en osaa olla aito, oma itseni. En luota ihmisiin. Ennemmin tai myöhemmin kaikki saavat tarpeekseen.

Yksi sysäys vapaaehtoisen eristäytymisen valitsemiselle oli se, kun huomasin, etten enää tullut kutsutuksi muiden joukkoon. Kun muut saivat kutsun synttäreille, ristiäisiin tai häihin, minuun ei otettu yhteyttä. Kun kysyin ihmisten kuulumisia, he välttelivät vastaamasta minulle. Joskus myös kuulin, mitä minusta oli puhuttu, kun en ollut paikalla. Minusta oli tullut se, jota kannatti välttää, jotta kaikilla oli mukavampaa. -ap-

No tuohan kuulostaa jo kiusaamiselta. Entä vanhempasi ovatko hekin vältelleet sinua? Mistä negatiivisuutesi tulee?

t: se joka epäili myös persoonallisuuden häiriötä

Tarkoitin ystäviäni, joiden kanssa olin ollut samoissa porukoissa. He lakkasivat kutsumasta minua. Toinen vanhemmistani ei pidä minuun mitään yhteyttä. Hän on ehkä liian sairas. Toinen taas ei oikein kestä minua, mutta kyllä hän pari kertaa vuodessa haluaisi tavata.

Negatiivisuuteni on varmaankin monen asian summa. On ollut paljon pettymyksiä ja masennus vaikuttaa siihen, miten niihin suhtautuu. -ap-

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: viisi viisi seitsemän