Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Olen persoonallisuushäiriöinen ja eristäydyin siksi vapaaehtoisesti. Kysymyksiä?

Vierailija
06.02.2012 |

Minulla on diagnosoitu epävakaa persoonallisuushäiriö. Kuulun siis siihen ihmisryhmään, jota joidenkin mukaan kannattaa välttää kuin ruttoa. Eli minun kanssani ei kannata seurustella tai avioitua ja ystävänäkin olen mahdoton. Luettuani kaikenlaisia kuvauksia siitä, millaista tuhoa voisin saada aikaan, päätin, että olen ihmisten kanssa tekemisissä niin vähän kuin mahdollista. Nyt en ole yli vuoteen tavannut juuri ketään.



Haluatteko kysyä jotain?

Kommentit (500)

Vierailija
301/500 |
07.02.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

uudestaan tyhjästä vailla ihmissuhteita. Uusi alku, parasta mitä mulle voisi tapahtua. Haastetta, jännitystä kun elämä ei ole enää niin ennalta-arvattavaa. Mä haluisin myydä kaiken omistamani pois ja aloittaa tyhjästä ja tarkkaan harkita mitä ja ketä hyväksyn uuteen elämääni.

PM

Vierailija
302/500 |
07.02.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

mitenkä sä annat sen kuvan itsestäsi ikäänkuin olisit hirviö. ja minä taas olen sellaisen kuvan että olet hyvinkin ystävällinen ja ajattelevainen ihminen. että en minä nyt ymmärrä miksi sun kanssa ei voisi olla ystävä.

miten tämä pimeä puoli sitten näkyy sinussa?

Olen jossain tuolla edellä kuvannut sitä: negatiivisuutta, huonoa pettymysten sietokykyä, särmikkyyttä, räjähtelyä jne. Olen hyvä esittämään kivaa ihmistä, mutta en osaa olla aito, oma itseni. En luota ihmisiin. Ennemmin tai myöhemmin kaikki saavat tarpeekseen.

Yksi sysäys vapaaehtoisen eristäytymisen valitsemiselle oli se, kun huomasin, etten enää tullut kutsutuksi muiden joukkoon. Kun muut saivat kutsun synttäreille, ristiäisiin tai häihin, minuun ei otettu yhteyttä. Kun kysyin ihmisten kuulumisia, he välttelivät vastaamasta minulle. Joskus myös kuulin, mitä minusta oli puhuttu, kun en ollut paikalla. Minusta oli tullut se, jota kannatti välttää, jotta kaikilla oli mukavampaa. -ap-


edelleen voisin olla ystäväsi jos tahtoisit.

eikä mua ainakaan pelottaisi mitkään räjähtelyt tms. kuhan nyt et sentäs kurkkuun kävisi tai olisi väkivaltainen. mitäs tuosta jos ja kun syyn tietää ja anteeksi osaisit pyytää.

itse olen tosi yksinäinen ja tiedän miten ahistaa kun ei ole moniin vuosiin ollu ketään ystävää. mies multa onneksi löytyy ja lapset,etten täysin erakko kuitenkaan ole.

mikä sulle tuon epävakauden aiheuttanut? onko mitään hajua?

kyllä mä jaksan vaan uskoa,että olet hyvä ihminen kuitenkin.

Ihan mukava kuulla, mutta luulen tuntevani itseni enkä voi suositella itseäni kenenkään ystäväksi. Minun kanssani pitäisi olla niin kärsivällinen. Sitä paitsi olen jo tottunut yksinäisyyteen. Silloin harvoin kun puhelin soi, melkein säikähdän ja yleensä jätänkin vastaamatta. Hoidan kaiken mahdollisen tekstareilla tai sähköpostilla.

Epävakaus on varmaan lähtöisin jo varhaislapsuudesta. Vaikka aina oireilin sitä, niin selvitin koulut ja opiskelut hienosti. Vasta sitten avioeron jälkeen tuli täydellinen romahdus. -ap-

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
303/500 |
07.02.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olet yksinkertaisesti liian tylsä että sua kukaan jaksais.

En mä ainakaan jaksais tuollaista märehtijää, jossa ei ole mitään haastetta.

Sulle vois sopia joku siniseen pukeutuva virkamies, se ei ainakaan yllätä sua millään tavalla, aina tasaisen tappavan tylsä ja ennustettava.

Vierailija
304/500 |
07.02.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

mitenkä sä annat sen kuvan itsestäsi ikäänkuin olisit hirviö. ja minä taas olen sellaisen kuvan että olet hyvinkin ystävällinen ja ajattelevainen ihminen. että en minä nyt ymmärrä miksi sun kanssa ei voisi olla ystävä.

miten tämä pimeä puoli sitten näkyy sinussa?

Olen jossain tuolla edellä kuvannut sitä: negatiivisuutta, huonoa pettymysten sietokykyä, särmikkyyttä, räjähtelyä jne. Olen hyvä esittämään kivaa ihmistä, mutta en osaa olla aito, oma itseni. En luota ihmisiin. Ennemmin tai myöhemmin kaikki saavat tarpeekseen.

Yksi sysäys vapaaehtoisen eristäytymisen valitsemiselle oli se, kun huomasin, etten enää tullut kutsutuksi muiden joukkoon. Kun muut saivat kutsun synttäreille, ristiäisiin tai häihin, minuun ei otettu yhteyttä. Kun kysyin ihmisten kuulumisia, he välttelivät vastaamasta minulle. Joskus myös kuulin, mitä minusta oli puhuttu, kun en ollut paikalla. Minusta oli tullut se, jota kannatti välttää, jotta kaikilla oli mukavampaa. -ap-


edelleen voisin olla ystäväsi jos tahtoisit.

eikä mua ainakaan pelottaisi mitkään räjähtelyt tms. kuhan nyt et sentäs kurkkuun kävisi tai olisi väkivaltainen. mitäs tuosta jos ja kun syyn tietää ja anteeksi osaisit pyytää.

itse olen tosi yksinäinen ja tiedän miten ahistaa kun ei ole moniin vuosiin ollu ketään ystävää. mies multa onneksi löytyy ja lapset,etten täysin erakko kuitenkaan ole.

mikä sulle tuon epävakauden aiheuttanut? onko mitään hajua?

kyllä mä jaksan vaan uskoa,että olet hyvä ihminen kuitenkin.

Ihan mukava kuulla, mutta luulen tuntevani itseni enkä voi suositella itseäni kenenkään ystäväksi. Minun kanssani pitäisi olla niin kärsivällinen. Sitä paitsi olen jo tottunut yksinäisyyteen. Silloin harvoin kun puhelin soi, melkein säikähdän ja yleensä jätänkin vastaamatta. Hoidan kaiken mahdollisen tekstareilla tai sähköpostilla.

Epävakaus on varmaan lähtöisin jo varhaislapsuudesta. Vaikka aina oireilin sitä, niin selvitin koulut ja opiskelut hienosti. Vasta sitten avioeron jälkeen tuli täydellinen romahdus. -ap-


eihän tuo erakoituminen sinällään mitään haittaa niin kauan kun et siitä kärsi..

mä toivon sulle lämpimästi kaikkea hyvää,ja että näkisit myös ne hyvät puolesi!

Vierailija
305/500 |
07.02.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

mitenkä sä annat sen kuvan itsestäsi ikäänkuin olisit hirviö. ja minä taas olen sellaisen kuvan että olet hyvinkin ystävällinen ja ajattelevainen ihminen. että en minä nyt ymmärrä miksi sun kanssa ei voisi olla ystävä.

miten tämä pimeä puoli sitten näkyy sinussa?

Olen jossain tuolla edellä kuvannut sitä: negatiivisuutta, huonoa pettymysten sietokykyä, särmikkyyttä, räjähtelyä jne. Olen hyvä esittämään kivaa ihmistä, mutta en osaa olla aito, oma itseni. En luota ihmisiin. Ennemmin tai myöhemmin kaikki saavat tarpeekseen.

Yksi sysäys vapaaehtoisen eristäytymisen valitsemiselle oli se, kun huomasin, etten enää tullut kutsutuksi muiden joukkoon. Kun muut saivat kutsun synttäreille, ristiäisiin tai häihin, minuun ei otettu yhteyttä. Kun kysyin ihmisten kuulumisia, he välttelivät vastaamasta minulle. Joskus myös kuulin, mitä minusta oli puhuttu, kun en ollut paikalla. Minusta oli tullut se, jota kannatti välttää, jotta kaikilla oli mukavampaa. -ap-


edelleen voisin olla ystäväsi jos tahtoisit.

eikä mua ainakaan pelottaisi mitkään räjähtelyt tms. kuhan nyt et sentäs kurkkuun kävisi tai olisi väkivaltainen. mitäs tuosta jos ja kun syyn tietää ja anteeksi osaisit pyytää.

itse olen tosi yksinäinen ja tiedän miten ahistaa kun ei ole moniin vuosiin ollu ketään ystävää. mies multa onneksi löytyy ja lapset,etten täysin erakko kuitenkaan ole.

mikä sulle tuon epävakauden aiheuttanut? onko mitään hajua?

kyllä mä jaksan vaan uskoa,että olet hyvä ihminen kuitenkin.

Ihan mukava kuulla, mutta luulen tuntevani itseni enkä voi suositella itseäni kenenkään ystäväksi. Minun kanssani pitäisi olla niin kärsivällinen. Sitä paitsi olen jo tottunut yksinäisyyteen. Silloin harvoin kun puhelin soi, melkein säikähdän ja yleensä jätänkin vastaamatta. Hoidan kaiken mahdollisen tekstareilla tai sähköpostilla.

Epävakaus on varmaan lähtöisin jo varhaislapsuudesta. Vaikka aina oireilin sitä, niin selvitin koulut ja opiskelut hienosti. Vasta sitten avioeron jälkeen tuli täydellinen romahdus. -ap-


eihän tuo erakoituminen sinällään mitään haittaa niin kauan kun et siitä kärsi..

mä toivon sulle lämpimästi kaikkea hyvää,ja että näkisit myös ne hyvät puolesi!

En voi sanoa, että kärsin, mutta ei tämä tietenkään aina helppoa ole. Toisaalta ei ole liiemmin vaihtoehtoja.

Jään miettimään, miten sinä voisit saada ystävän tai ystäviä. -ap-

Vierailija
306/500 |
07.02.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen tehnyt ennen valmistumistani monenlaisia töitä laidasta laitaan. Valmistumisen jälkeen olen ollut yliopistokoulutustani vastaavissa hommissa. Tämän tarkemmin en kerro, koska tämä on julkinen palsta. -ap-

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
307/500 |
07.02.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

mitenkä sä annat sen kuvan itsestäsi ikäänkuin olisit hirviö. ja minä taas olen sellaisen kuvan että olet hyvinkin ystävällinen ja ajattelevainen ihminen. että en minä nyt ymmärrä miksi sun kanssa ei voisi olla ystävä.

miten tämä pimeä puoli sitten näkyy sinussa?

Olen jossain tuolla edellä kuvannut sitä: negatiivisuutta, huonoa pettymysten sietokykyä, särmikkyyttä, räjähtelyä jne. Olen hyvä esittämään kivaa ihmistä, mutta en osaa olla aito, oma itseni. En luota ihmisiin. Ennemmin tai myöhemmin kaikki saavat tarpeekseen.

Yksi sysäys vapaaehtoisen eristäytymisen valitsemiselle oli se, kun huomasin, etten enää tullut kutsutuksi muiden joukkoon. Kun muut saivat kutsun synttäreille, ristiäisiin tai häihin, minuun ei otettu yhteyttä. Kun kysyin ihmisten kuulumisia, he välttelivät vastaamasta minulle. Joskus myös kuulin, mitä minusta oli puhuttu, kun en ollut paikalla. Minusta oli tullut se, jota kannatti välttää, jotta kaikilla oli mukavampaa. -ap-


edelleen voisin olla ystäväsi jos tahtoisit.

eikä mua ainakaan pelottaisi mitkään räjähtelyt tms. kuhan nyt et sentäs kurkkuun kävisi tai olisi väkivaltainen. mitäs tuosta jos ja kun syyn tietää ja anteeksi osaisit pyytää.

itse olen tosi yksinäinen ja tiedän miten ahistaa kun ei ole moniin vuosiin ollu ketään ystävää. mies multa onneksi löytyy ja lapset,etten täysin erakko kuitenkaan ole.

mikä sulle tuon epävakauden aiheuttanut? onko mitään hajua?

kyllä mä jaksan vaan uskoa,että olet hyvä ihminen kuitenkin.

Ihan mukava kuulla, mutta luulen tuntevani itseni enkä voi suositella itseäni kenenkään ystäväksi. Minun kanssani pitäisi olla niin kärsivällinen. Sitä paitsi olen jo tottunut yksinäisyyteen. Silloin harvoin kun puhelin soi, melkein säikähdän ja yleensä jätänkin vastaamatta. Hoidan kaiken mahdollisen tekstareilla tai sähköpostilla.

Epävakaus on varmaan lähtöisin jo varhaislapsuudesta. Vaikka aina oireilin sitä, niin selvitin koulut ja opiskelut hienosti. Vasta sitten avioeron jälkeen tuli täydellinen romahdus. -ap-


eihän tuo erakoituminen sinällään mitään haittaa niin kauan kun et siitä kärsi..

mä toivon sulle lämpimästi kaikkea hyvää,ja että näkisit myös ne hyvät puolesi!

En voi sanoa, että kärsin, mutta ei tämä tietenkään aina helppoa ole. Toisaalta ei ole liiemmin vaihtoehtoja.

Jään miettimään, miten sinä voisit saada ystävän tai ystäviä. -ap-


tuli vaan mieleen että onko sulla lemmikkiä?

meinaan vaan joku kissa esmes antas sulle sitä hellyyttä ja rakkautta takas ja jolle voisit antaa rakkautta..

Vierailija
308/500 |
07.02.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

tuli vaan mieleen että onko sulla lemmikkiä?

meinaan vaan joku kissa esmes antas sulle sitä hellyyttä ja rakkautta takas ja jolle voisit antaa rakkautta..

Ei ole lemmikkiä enkä ainakaan toistaiseksi ole ajatellut ottaa. -ap-

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
309/500 |
12.02.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tunnistan edelleen epävakaita ajatusmalleja, mutta osaan suojata itseäni ja lähimmäisiäni niiltä.


Voisitko antaa esimerkkejä epävakaista ajatusmalleista?

Tuon kirjoittanut ei nähtävästi ole päässyt vastaamaan. Oma kokemukseni on, että yksin ollessani tunnistan epävakaat ajatusmallini helpommin. Toisten ihmisten kanssa ne ehtivät muuttuvat käytökseksi ennen kuin saan ne hallintaan. Joskus olen mielessäni harmitellut, etten voi peruuttaa edes pientä hetkeä taaksepäin ja pelastaa tilannetta. -ap-

Vierailija
310/500 |
07.02.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

asiat sut tekee tyytyväiseksi / onnelliseksi?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
311/500 |
26.02.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tämä ei oikeastaan ole vastaus. Ajattelin vain kertoa kuulumisia.



Jokin aika sitten huomasin tuntevani keskellä yötä, että olen äärettömän yksinäinen. Aamulla olo oli ohi. Päätin sitten kuitenkin kokeilla ihmisten tapaamista ja koska en ole ollut aikoihin yhteyksissä vanhoihin tuttuihin, laitoin ilmoituksen nettiin yhdelle deittipalstalle. Pian olinkin jo treffeillä. Muutaman tunnin puhuin kuukausien edestä ja mieskin oli erittäin puhelias. Mutta toista kertaa en jaksaisi häntä tavata - enkä varmaan ketään muutakaan. On niin epätodennäköistä, että tapaisin ketään sopivaa enkä edelleenkään halua pilata kenenkään elämää. -ap-

Vierailija
312/500 |
28.02.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Yllätyin, kun tapaamani mies lähetti viestin ja kysyi, haluaisinko tavata uudestaan. Ehkä tässä toistui persoonallisuushäiriöiselle tuttu kuvio: aluksi ihmiset voivat pitää minusta kovastikin, kun todellinen minäni ei vielä näy. -ap-

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
313/500 |
09.03.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tunnen itseni teiniksi, kun olen miettinyt sitä miestä ja mahdollista toista tapaamista. Tiedän, ettei suhde onnistuisi, mutta silti en osaa olla haaveilematta. Kai se vain on niin, että ihminen on tarkoitettu elämään toista ihmistä lähellä. -ap-

Vierailija
314/500 |
09.03.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mikä sinusta tekee mielestäsi niin kauhean.

Katsopa vaikka näitä kirjoituksia tälläkin palstalla, eipä täälläkään kovinkaan kauniita ihmisiä usein näe!

Älä pistä itseäsi siis syyttä alas!

Olen ollut kerran naimisissa. Sen jälkeen olen seurustellut pari kertaa. Hylätyksi tulemiset ovat olleet rankkoja kokemuksia. Pystyn aina jonkin aikaa olemaan ihana ja miellyttävä, mutta sitten tapahtuu jokin romahdus ja jään yksin. Haluan välttää sellaista. Toisaalta ajattelen, että pysymällä kaukana ihmisistä teen heille tavallaan palveluksen. -ap-


Mulla on aivan sama kuvio ihmissuhteissa ja mä kans oon jättäytynyt vapaaehtoiseen yksinäisyyteen. Onpa lohdullista nähä, että on muitakin... samalla tietty kauheeta huomata, kuinka omituiselta tällanen eristäytyminen kuulostaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
315/500 |
09.03.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mikä sinusta tekee mielestäsi niin kauhean.

Katsopa vaikka näitä kirjoituksia tälläkin palstalla, eipä täälläkään kovinkaan kauniita ihmisiä usein näe!

Älä pistä itseäsi siis syyttä alas!

Olen ollut kerran naimisissa. Sen jälkeen olen seurustellut pari kertaa. Hylätyksi tulemiset ovat olleet rankkoja kokemuksia. Pystyn aina jonkin aikaa olemaan ihana ja miellyttävä, mutta sitten tapahtuu jokin romahdus ja jään yksin. Haluan välttää sellaista. Toisaalta ajattelen, että pysymällä kaukana ihmisistä teen heille tavallaan palveluksen. -ap-


Mulla on aivan sama kuvio ihmissuhteissa ja mä kans oon jättäytynyt vapaaehtoiseen yksinäisyyteen. Onpa lohdullista nähä, että on muitakin... samalla tietty kauheeta huomata, kuinka omituiselta tällanen eristäytyminen kuulostaa.

Haluaisitko kertoa enemmän?

Minä olen varmaan kierähtänyt jo "toiselle puolelle", koska itse ihmettelen, miten sosiaalisia ihmiset voivat olla. Jotkut ilmeisesti vain oleilevatkin toistensa seurassa! Aikoinaan kun vielä jonkin verran tapasin ihmisiä, odotin tapaamisilta aina hirveän paljon. Kaikenlainen turhanpäiväinen höpinä ja toisaalta myös kiire ahdistivat. Toivoin, että olisin saanut keskustella intensiivisesti tärkeistä asioista. Ehkä niissä viimeisissä treffeissäni oli jotain sellaista. -ap-

Vierailija
316/500 |
10.03.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

je ehkä voisin joskus jutella enemmänkin myös omasta tilanteesta.



Olen työelmässä, mutta kaikki muut ihmissuhteet olen jättänyt pois. En tapaa äitiäni, sisarustani, sukulaisiani. Ystäviä minulla ei ole lainkaan. KUten joku sanoi, itselläkin se tilanne, että joudun aina kuuntelijaksi ja se rooli herättää vihaa. Lopulta alan vittuilemaan ja olen yhtäkkiä suhteen pahis, vaikka yleensä siihen johtaa se, että olen hyväksikäytettynä kuunteluoppilaana ja apulaisena vaikka kuinka pitkään ja vasta lopulta raivostun.



Viimeinen parisuhde päättyi pari vuotta sitten.



Koitan olla ajattelamatta tilannettani, koska silloin pakokauhu tulvahtaa pintaan.



Onneksi on työ, että minimi-ihmissuhdemäärä täyttyy. Töissä suutun ihmisille usein. Välillä näen ihmisten kasvoilla pelkoa, ja se on musertavaa. Joka päivä koitan muuttua paremmaksi ihmiseksi ja sitten räjähdän taas.



Raskainta on tuntea joka päivä häpeää ja syyllisyyttä. Siksi olen eristäytynyt, en kestä ottaa vastuuta siitä, että pilaan ihmisten elämän.



Hyi, onpa omituista puhua tällaista.



Ap, et kuulosta niin paskalta ihmiseltä kuin itsestäsi kuvittelet. Samalla ymmärrän täysin, miksi olet jämähtänyt tilanteeseesi, olenhan itsekin omaani.



KÄvin 8 vuotta terapiaa aikanani, ainoa mitä se teki, oli, että ahdistukseni paheni. Lopulta opin vihaamaan terapautteja. Terapia ei ole apu, todellakaan. Koita jaksaa.



Hengaa sen tapaamasi miehen kanssa. Et menetä siinä mitään, jos vielä yksi homma kariutuu. Toisaalta voittaa paljon, onni voi viimeinkin potkaista.

Vierailija
317/500 |
10.03.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

je ehkä voisin joskus jutella enemmänkin myös omasta tilanteesta.

Olen työelmässä, mutta kaikki muut ihmissuhteet olen jättänyt pois. En tapaa äitiäni, sisarustani, sukulaisiani. Ystäviä minulla ei ole lainkaan. KUten joku sanoi, itselläkin se tilanne, että joudun aina kuuntelijaksi ja se rooli herättää vihaa. Lopulta alan vittuilemaan ja olen yhtäkkiä suhteen pahis, vaikka yleensä siihen johtaa se, että olen hyväksikäytettynä kuunteluoppilaana ja apulaisena vaikka kuinka pitkään ja vasta lopulta raivostun.

Viimeinen parisuhde päättyi pari vuotta sitten.

Koitan olla ajattelamatta tilannettani, koska silloin pakokauhu tulvahtaa pintaan.

Onneksi on työ, että minimi-ihmissuhdemäärä täyttyy. Töissä suutun ihmisille usein. Välillä näen ihmisten kasvoilla pelkoa, ja se on musertavaa. Joka päivä koitan muuttua paremmaksi ihmiseksi ja sitten räjähdän taas.

Raskainta on tuntea joka päivä häpeää ja syyllisyyttä. Siksi olen eristäytynyt, en kestä ottaa vastuuta siitä, että pilaan ihmisten elämän.

Hyi, onpa omituista puhua tällaista.

Ap, et kuulosta niin paskalta ihmiseltä kuin itsestäsi kuvittelet. Samalla ymmärrän täysin, miksi olet jämähtänyt tilanteeseesi, olenhan itsekin omaani.

KÄvin 8 vuotta terapiaa aikanani, ainoa mitä se teki, oli, että ahdistukseni paheni. Lopulta opin vihaamaan terapautteja. Terapia ei ole apu, todellakaan. Koita jaksaa.

Hengaa sen tapaamasi miehen kanssa. Et menetä siinä mitään, jos vielä yksi homma kariutuu. Toisaalta voittaa paljon, onni voi viimeinkin potkaista.

Häpeästähän tämä minunkin eristäytymiseni pitkälti johtuu. Oli niin monia tilanteita, joissa tunsin menettäneeni kasvoni lopullisesti. Silloin kun todella olisin tarvinnut ystävää lohduttamaan, sain kuulla olevani täysin mahdoton ihminen. En ihmettele sitä yhtään, mutta tietysti olisi auttanut, jos joku olisi nähnyt, että kyse on (myös) sairaudesta eikä halustani olla ilkeä tai vaikea. Kun sitten tajusin, ettei minua enää pyydetä minnekään ja että pilaisin kaiken kerta toisensa jälkeen, oli oman tasapainoni tähden eristäydyttävä.

Kiva kun muotoilit noin tuon, miten voisin suhtautua siihen mieheen. En todellakaan tiedä, tapaammeko edes toista kertaa, jatkosta puhumattakaan. Mutta ehkä hänen ajattelemisensa tuo jonkinlaista liikkumatilaa. Ehkä voisin jopa osata vähän hengatakin ilman, että odotan vain, milloin se romahdus taas tulee. -ap-

Vierailija
318/500 |
10.03.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itselläni on sellainen ystävä, nyt kaukaisempi sillä oma itsesuojeluvaistoni suojelee psyykettäni. Pidän ihan hirveästi ystävästäni, poden ikävää välillä, mutta en aio lähentää enää suhdettamme. Hän on todella fiksu ja taiteellinen. Taiteellisuus yhdistää meitä ja fiksuus antaa hänelle mahdollisuuden toimia suht pitkään, suht normaalisti sillä vaikka hän ei tunne miten tulisi aina toimia toisten ihmisten kanssa, niin hän oppii helposti mallista ja muistaa oppimansa.

Valitettavasti hänellä on mennyt työpaikat, avioliitto, lukuisat seurustelusuhteet, ystävyyssuhteet, sukulaissuhteet pilalle. En jätä häntä, mutta pidän vähän väliä...

Vierailija
319/500 |
10.03.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mullavielä vähemmän ystäviä.

Vierailija
320/500 |
14.03.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja valitsin miehekseni persoonallisuushäiriöisen jota ei pysty kestämään kukaan tervepäinen, mutta mä jaksan juuri näiden persoonallisuushäiriöiden takia. En ole mielestäni eristäytynyt, vaikka itsekseni viihdynkin. Kaikki jotka minut tuntee tietää, että olen persoonallisuushäiriöinen ja että minulla on sivupersoonahäiriö, mutta ei se tunnu haittaavan ketään.Rohkeasti vaan ulos ja ihmisten seuraan


Kiva lukea täältä joskus tällaista aidosti positiivista viestiä! Aurinkoista kevättä sulle ja ukollesi!

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: seitsemän kaksi kuusi