Olen persoonallisuushäiriöinen ja eristäydyin siksi vapaaehtoisesti. Kysymyksiä?
Minulla on diagnosoitu epävakaa persoonallisuushäiriö. Kuulun siis siihen ihmisryhmään, jota joidenkin mukaan kannattaa välttää kuin ruttoa. Eli minun kanssani ei kannata seurustella tai avioitua ja ystävänäkin olen mahdoton. Luettuani kaikenlaisia kuvauksia siitä, millaista tuhoa voisin saada aikaan, päätin, että olen ihmisten kanssa tekemisissä niin vähän kuin mahdollista. Nyt en ole yli vuoteen tavannut juuri ketään.
Haluatteko kysyä jotain?
Kommentit (500)
Eli olet poikkeuksellisen vastuuntuntoinen. Oman exäni olisi mielestäni pitänyt ajoissa myöntää itselleen, ettei kenenkään pitäisi joutua elämään hänen lapsenaan (tai puolisonaan) kun tunne-elämä on mitä on.
En usko, että toiselle ihmiselle voi tai ainakaan kannattaa sanoa, että hänen pitäisi elää yksin. Ex-puolisoni sanoi minulle joitakin todella murskaavia asioita ennen kuin hän lähti. Vaikka ne varmasti olivat totta, niin ei hän minun parastani tarkoittanut. -ap-
sulla on lapsia? Niin elä eristä niitä.
Elämäni on vapaata eikä jatkuvaa toisten vaatimusten ja toiveiden toteuttamista.
Vitutti ne "tuu kahville", "sä et koskaan käy kylässä", "anna pillua", "siivoa" ja muut vaatimukset, itse eivät vaivaantuneet tulemaan luokseni, minun olisi pitänyt aina olla se, joka menee kylään. Mitä sellaisilla ystävillä tai kumppaneilla tekee, jotka vaan vaativat, eivät itse anna mitään?
Olen mieluummin yksin kuin toisten toiveiden toteuttaja.
Ja näin on hyvä. Annan itsestäni vain jos saan sille vastinetta.
Ja kahville voin mennä jos tavataan kahvilassa, kumpikin joutuu vaivaantumaan sinne. Ja kahvini maksan itse, kuten sinäkin. Siipeilijöitä inhoan ja niitä ketkä tekevät häläreitä, en koskaan soita takaisin.
Minusta kuulostat ihan kivalta ja empaattiselta tyypiltä, etkä mitenkään mahdottomalta :)
Olen ulkoisesti ihan normaali ja viehättävä ihminen. Tällaisessa tilanteessa pystyn hillitsemään ja hallitsemaan itseni aivan hyvin. Voisin myös käydä vaikka joka viikko treffeillä uuden miehen kanssa. Valitettavasti vain ihmissuhteeni aina kariutuvat. -ap-
ap:n suunnitelma on ihan hyvä.
Ainoaksi ongelmaksi tulee rahoitus. Ainoastaan miljonäärillä on varaa eristäytyä maailmalta.
Miten ap aikoo rahoittaa tämän. Työssäkäymällä hän joutuu jatkuvasti tekemisiin ihmisten kanssa ja asioidessaan sossussa tai kelassa hän jotuuu jatkuvasti tekemisiin ihmisten kanssa. Myös asioidessaan kaupassa hän törmää ihmisiin.Olisi hienoa jos yhteiskuntamme voisi tarjota jokaiselle eristäytymisen, jos niin haluaa.
Kuten aiemmin kerroin, olen työkyvyttömyyseläkkeellä ja olen ollut yksin jo aika pitkään. Ei siis tarvitse olla miljonääri. Ihmisiä näen, mutta en katso esimerkiksi kaupan kassaa tai hammaslääkäriä ihmissuhteiksi. Vaihdan heidän kanssaan muutaman sanan ja siinä kaikki. -ap-
ihan riittävästi sosiaalisia suhteita, en kaipaa enempää. Pidän ihmiset sopivan etäällä, ettei ne ala vaatimaan tai kuppaamaan multa palveluksia tai muuta. Mua vituttaa iilimadot ja muut loiset. PM
tulee mieleen, että suojaat myös itseäsi eristäytymällä, koska ihmissuhteet tuovat niin ikäviä tunteita?
Jos vain mitenkään tuntuu mahdolliselta niin kannustan sinua aloittamaan terapian uudelleen. Jos vaikka löytyisi sopivampi terapeutti tai jos olisit itse valmiimpi muutokseen? Tai myös vertaistuki joko livenä tai netin kautta voisi auttaa?
Ainakin uusilta pettymyksiltä suojelen itseäni. Onhan tämä ihmissuhteisen lopettaminen myös kaksisuuntaista, sillä monet ovat ilmaisseet, etteivät halua olla kanssani tekemisissä.
Terapia ei ole enää mahdollista, koska minulla ei ole sellaiseen rahaa (sen aiemman kustansi Kela lähes kokonaan). Joskus olen kirjoitellut jonkun vertaistukijan kanssa, mutta nekin suhteet ovat lopahtaneet. -ap-
pääsen eroon tyhjästä tyypistä, joka ei ole arvoiseni eikä siinä tyypissä ole edes mitään mielenkiintoista tai haasteellista.
Jos joku tyhjänpäiväinen inisijä rinnaltani katoaa, se on vain positiivista, voinpahan keskittyä täysillä johonkin parempaan tyyppiin, kun kukaan tyhjänpäiväisyys ei vie turhaan energiaani. PM
Ero on aina uuden aikakauden alku, entinen paskaelämä jää ja uudelle ehkä paremmalle on tilaa, aikaa ja energiaa.
Kirjoittelet umpikujamaisesta tilanteesta, muttet kuitenkaan ole esim. maininnut itsemurhaa.
sulla on lapsia? Niin elä eristä niitä.
Ei ole lapsia. -ap-
Alotin äskettäin dialektisen käyttäytymisterapian julkisella puolella. On kuulemma saanut paljon positiivista palautetta, ja meikäläisten on mahdollista normalisoitua kuuleppas. En saanut kiinni iästäsi, mutta käsittääkseni et mikään kovin nuori ole enää? Hae sitä terapiaa, muunlaista terapiaa kuin vaan hoitajan luona keskustelua, ei siitä mihinkään ole. Älä kuitenkaan vetkuttele, ettei sulle käy kuten eräälle tutulleni, jolle ei terapiaa enää myönnetä, koska eläkeikä on niin lähellä (ts. hänestä ei ole kauaa enää yhteiskunnalle hyötyä).
Voimia!
ja vapauden tehdä mitä haluan. Vittuun kaikki "mene töihin", "opiskele uusi ammatti"-inisijät.
Mua ei kiinnosta, olen ikäni elänyt minimirahalla en edes kaipaa enempää rahaa.
Työnteolla ei rikastu, miks siihen pitäis aikaansa tuhlata ja työnantajien perseitä nuolla??
Ei oo mun juttu ei.
Mä tykkään itsestäni tällaisena jos joku ei tykkää, ei se oo minulta pois. Yhteiskunnan pitää sopeutua minuun ei toisinpäin.
Kirjoittelet umpikujamaisesta tilanteesta, muttet kuitenkaan ole esim. maininnut itsemurhaa.
Kun masennukseni oli pahimmillaan, ajattelin itsemurhaa paljonkin. Lääkkeet ovat lievittäneet masennusta ja ahdistusta, mikä jo sinällään auttaa. Olen myös oppinut olemaan kiitollinen siitä, että olen saanut kokea paljon. Jopa se pieleen mennyt avioliitto oli arvokas elämänkokemus. Minua on rakastettu joskus, vaikka ei ehkä enää. Minulla on myös korkea koulutus, jonka avulla näkee asioita eri tavalla kuin jos ei olisi lukenut mitään.
Ja vaikka usein koen osattomuutta, niin tietysti verrattuna maailman väestön enemmistöön minulla on kaikki hyvin, kun on ruokaa, vaatetta ja lämmin asunto. -ap-
Mä en edes tykkään ns. normaaleista ihmisistä, viihdyn friikkiseurassa, mitä friikimpi tyyppi, sitä parempi. Normaalius on tylsää, kuka sellaseen haluaa elämänsä tuhlata?
ap:n suunnitelma on ihan hyvä.
Ainoaksi ongelmaksi tulee rahoitus. Ainoastaan miljonäärillä on varaa eristäytyä maailmalta.
Miten ap aikoo rahoittaa tämän. Työssäkäymällä hän joutuu jatkuvasti tekemisiin ihmisten kanssa ja asioidessaan sossussa tai kelassa hän jotuuu jatkuvasti tekemisiin ihmisten kanssa. Myös asioidessaan kaupassa hän törmää ihmisiin.Olisi hienoa jos yhteiskuntamme voisi tarjota jokaiselle eristäytymisen, jos niin haluaa.
Kuten aiemmin kerroin, olen työkyvyttömyyseläkkeellä ja olen ollut yksin jo aika pitkään. Ei siis tarvitse olla miljonääri. Ihmisiä näen, mutta en katso esimerkiksi kaupan kassaa tai hammaslääkäriä ihmissuhteiksi. Vaihdan heidän kanssaan muutaman sanan ja siinä kaikki. -ap-
Ajattelin että tahdot eristäytyä täydellisesti. Täydellinen eristäytyminen ja syrjäytyminen johtaa aina lopulta kodittomuuteen.
Pian et viitsi edes käydä kaupassa etkä kykene hoitamaan itsellesi sairaseläkettä. Lopulta olet koditon, kuten tuhannet muutkin eristäytyneet.
Järkyttävää ajatella että ihmisiä on ulkona kovilla pakkassäillä, vaikka perustuslaki tavallaan turvaa heidän toimeentulonsa niin eivät hae tukia itselleen, kun ovat niin syrjäytyneitä ja eristäytyneitä yhteiskunnasta.
Mieti pakkasta. Minä vietin elämästäni 18 vuotta kodittomana. Tiedän mistä puhun. Nautin eristäytyneisyydestä, kun en tiennyt paremmasta. Välttelin ihmisiä täydellisesti. Ajattele nyt mihin alat.
Alotin äskettäin dialektisen käyttäytymisterapian julkisella puolella. On kuulemma saanut paljon positiivista palautetta, ja meikäläisten on mahdollista normalisoitua kuuleppas. En saanut kiinni iästäsi, mutta käsittääkseni et mikään kovin nuori ole enää? Hae sitä terapiaa, muunlaista terapiaa kuin vaan hoitajan luona keskustelua, ei siitä mihinkään ole. Älä kuitenkaan vetkuttele, ettei sulle käy kuten eräälle tutulleni, jolle ei terapiaa enää myönnetä, koska eläkeikä on niin lähellä (ts. hänestä ei ole kauaa enää yhteiskunnalle hyötyä).
Voimia!
Kiitos, samoin sinulle! Kela on jo yhden pitkän psykoterapiani rahoittanut, joten ei taitaisi onnistua toista kertaa. -ap-
Mä jo luulin että olet vähän enemmän mitä nää säälittävät normaaliuden perään huutelijat ja nää "olen kiitollinen että sain yhteiskunnalta apua".
Vitut, sun ei tartte olla kiitollisuudenvelassa kellekään eikä varsinkaan siitä että sulla on kämppä, vaatteita ja vähän rahaa, ne kuuluu sulle jos kerran jollekin vitun vinkuintian neekerillekin, joka raahaa koko saatanan sukunsa tänne.
Lopeta heti tuo "olen kiitollinen" Mä oon niin pettynyt suhun ap, mä odotin että olisit ollut vähän enemmän, sähän oot ihan samanlainen tylsimys mitä nää muutkin kiitolliset mielistelijät täällä.
Onko "psykis" tämä ahkera kommentoija (PM)? -ap-
Ei tämä elämäni pelkkää inisemistä ole. En esimerkiksi ole puhunut (entisille) ystävilleni tästä päätöksestäni. Aika kuluu yksin ollessa tosi nopeasti. Ensimmäinen yksinäinen vuosi suorastaan humahti. Olin tosin jo sitä ennen ollut paljon yksin.
Tavallaan se että muut eivät kestä tai hyväksy minua, on kyllä ongelmani. Olen ratkaissut sen tällä tavalla. Eikä minua tietääkseni missään kaivata. Yleensä menee viikkokausia ilman, että puhelinkaan soi. -ap-