Olettepa ahneita..
On se luojan onni, että oikeusministeriö on viimein herännyt pohtimaan tätä käsittämätöntä elatusapuasiaa. Itse asian parissa töitä tehneenä ja omaa uusperhettä kasvattavana voi aika monen vuoden kokemuksella sanoa, että naisia vaivaa aivan käsittämätön ahneus, kun elareista aletaan puhua.
Ja saman on kyllä monesti huomannut tälläkin palstalla. Hanakasti kysellään, kuinka paljon joku toinen saa, jotta voidaan sitten vedota tähän summaan omalla kohdalla. Ei paljon paina, millaiset taustat sillä enemmän saavalla on.
Aika hurjasti lapset kuluttavat, varsinkin allekouluikäiset, jos elatusapua ollaan vaatimassa 300-400 euroa kuussa. Varsinkin kun ottaa huomioon, että elatusavun pitäisi olla puolet lapsen kulutuksesta. Tälläisen 400 euron vaateen mukaan, lapsen menothan olisivat yli 800 e/kk. Ja laskettu siis niin, että isän elari 400 + äidin vastaava 400, ja bonuksena vielä lapsilisä.
Mitä muuta se on kuin ahneutta, jos jokainen entisen puolison saama penni syynätään läpi siinä toivossa, että saisi sen itselleen. Anteeksi vain vaatijat, mutta ihan oikeasti sillä teidän exällännekin on oikeus elää, harrastaa ja maksaa mahdollisesti jopa hienommasta talosta kuin missä itse asut. Itse hän varmaan sen työn tekee, josta hyvän palkankin saa, ja itse on siihen kouluttautunut. (Ihan vaan kuriositeettina, hyväpalkkaiset naiset harvemmin raivoavat elareista, sen sijaan ne, jotka ovat vähällä koulutuksella pienipalkkaisessa työssä, haluavat kaiken mahdollisen.) Eli voisipa ilkeillen sanoa, hanki itsellesi parempi työ, niin ei tarvitse itkeä.
Uskokaapa vaan, kuinka paljon tiedän äitejä, jotka maksattavat suoraan omat menonsa (meikit, vaatteet, yh:lle niin tärkeät ravintolaillat) exällään elareiden muodossa. Ja sitten ollaan vielä vinkumassa ylimääräistä rahaa lapsen harrastuksiin, vaatteisiin jne.
En ymmärrä miten lastenvalvojat ja muut sossut voivat olla näin käsittämättömän höveleitä äitien vaatimuksia kohtaan. Kohtuullista olisi kerätä edes parin kuukauden ajalta ostos- ja muut kuitit talteen, ja sen perusteella näyttää toteen, paljonko lapsi ihan oikeasti kuluttaa. Veikkaampa, että monelta äidiltä menee sormi suuhun, kun pitäisi ryhtyä tälläistä tekemään, koska vaatimuksille ei ole muuta pohjaa, kuin loputon ahneus ja kateus entisen puolison palkkatuloja kohtaan.
Ja lopuksi, suuri anteeksipyyntö kaikille jotka nyt suuresti loukkaantuivat. Tai enpä tiedä, toivottavasti moni menee itseensä.
Kommentit (33)
Avioliitosta lähteminen on aika eri asia...tuskinpa kukaan mies kuin nainenkaan on niin " tyhmä" ,ettei ensimmäisen lapsen jälkeen tajua miten ehkäisystä huolehditaan.
Kyllä kolme lasta täytyy olla jo miehenkin puolelta ihan toivottuja ja silloin myös kuuluisi kantaa vastuu. Ei kukaan voi haluta kolmea lasta ja sitten jättää heidät oman onnensa nojaan...tai tietenkin näitäkin löytyy...
Mutta kyllä mun mielestä elareiden maksuperusteet vois tarkistaa. Oikeudenmukaisuutta kehiin jo siinä vaiheessa kun päätetään pidetäänkö lapsi...ja juu abortti ei varmasti ole helppo naiselle,mutta ei varmasti monelle miehelle ole helppoa tulla isäksi,jos ei sitä halua. Tähän kohtaan haluaisin oikeudenmukaisuutta,ettei se menisi vaan niin että sinä siitit niin itket ja maksat =(. Ja sit kun mies haluaa olla lapselleen muutakin kuin maksaja niin ei enää kelpaakaan äidille...eli sit ilmaistaan varsin suoraan,että ei me sitä isää kaivata elämään,et hyvin pärjätään ilmankin,mutta raha kyllä kelpaa...Ei tietenkään voi yleistää,että kaikkien kohdalla menis noin,mut aika paljon on noita tapauksia,joissa yritetään isä savustaa lapsen elämästä ulos,kun sitä ei tarvita muuhun kun elareiden maksajaksi.
se on epäreilua, että vain raha kelpaa mutta ei sitten mitään vastineeksi. Eli isä = lompakko, joka ei lastaan kuitenkaan tapaa.
Mä tosiaan tiedän myös perheitä, joissa isä vuosien jälkeen on vihdoin paljastanut, ettei hän olisi halunnut isäksi lainkaan. Että lapset olivat hänen mielestään vain vaimon projekti (ja muutenkin vähän kuin vaimon ulokkeita), joista hän ei haluaisia " maksaa" lainkaan. On se kyllä tosi omituista. Varsinaista tossukkana olemista :/
Toki tiedän myös tapauksia, joissa nainen on purjehtinut tiehensä lasten kanssa jättäen miehen elatusmaksuvelvollisuuksineen varsinaiseen taloudelliseen ahdinkoon. Pienituloisen mutta työssä käyvän voi olla tosi vaikea äkkiä saada jostain kaikkien muiden maksuvelvollisuuksien lisäksi kasaan esim 3kk vuokratakuuta.
Vaikeita juttuja. Oikeudenmukaistahan olisi, jos " moraali" aina pääsisi vaikuttamaan tilanteisiin, mutta kuka sen sitten määrittelisi...
Eli toisinsanoen, jos olet yksinhuoltaja, olet lapsesi viekkaudella ja vääryydellä maailmaan tehtaillut pyrkyri, joka pitää lasten isää kukkarona, ja lastensa kautta pyrkii helppoon elämään tukien varassa elämisen kautta... Ihmiset jotka täällä näitä kommentteja laukovat osoittavat vain oman tyhmyytensä/ maailmankuvansa rajallisuuden.
Miksi luulette yksinhuoltajaäidin opiskelevan korkeakoulututkintoa minimiäitiyspäivärahalla, tai opintotuella lastaan elättäen, jos tarkoituksena olisi pummeilla koko elämä sossun rahalla?
Todella surullista muutenkin tämä koko ketju, ihan kuin lasten arvoa tai elämää yleensäkään voisi rahalla mitata. Tuntuupahan taas amiksen papereilla tai kaupankassalla leipänsä tienaavien elämäänsä kyllästyneiden ahdasmielisten ihmisten huutelulta, jotka itse miettivät miten helppoa olisi olla yh, kun sitä rahaa tosiaan sataa yhteiskunnan taholta sisään ovista ja ikkunoista. Täällä unohdetaan juuri se tämänkin yhteiskunnan kerma, perheet jotka huijaavat kelalta yh lisiä siten, että isä esim. ei ole samassa taloudessa kirjoilla. Säälittävää...
Omalla alkuperäisellä viestilläni elatusapujen epäsuhtaisuudesta tarkoitin juuri sitä, että itse eron sattuessa jäin opiskelijana elättämään lastani, isä taas vapaana kasvatusvastuusta saa jopa elatusvelvollisuudestaan vapautuksen opintojensa ajaksi, jos tällainen tilanne on... kuka äidille antaa tämän vapauden vaippamaksuista ja vaateostoista?
Samaa opintotukea saman suuruisena nostavat kumpikin.
Olen äiti, lapsi 1,5 v. Miehelläni on edellisestä liitosta kaksi lasta. Hän maksaa mukisematta elatusapunsa ja joskus vähän extraakin. Rahaa ei meillä ole pajon, lainat painaa ja kuukausittaiset tulot ylittävät just ja just menot. Siis rahaa ei jää säästöön. Emme voi ostaa isompaa asuntoa (toinen yhteinen lapsi tulossa), rahaa ei yksinkertaisesti ole enempää. Vaikka realiansio kasvaa ei se todellakaan tarkoita sitä, että rahaa jäisi yhtään sen enempää käyttöön kuin ennekin. Kaikkihan sen tietävät, jos palkat kasvaa, kasvaa myös maitolitran hinta samassa suhteessa ja leipä ja voi. Tulos on parhaassa tapauksessa negatiivinen.
Yksinhuoltajat valittavat, ettei rahat riitä. Ydinperheillä on ihan sama juttu, niin myös uusioperheillä. Tarkoitan noin yleensä ihan tavallisilla duunariperheillä. Ei sitä rahaa puussa kasva, sen eteen on tehtävä niska limassa töitä ja maksettava verot. Velvoitteista on pidettävä huolta ja kannettava vastuu omista teoistaan, siis kaikista, ei yksistään kupeittensa hedelmistä.
Mielestäni kyllä isä ollessaan etävanhempi on velvollinen ottamaan osaa LASTEN elatukseen, samoin lähivanhempi omalta osaltaa. Lähivanhempi saa etävanhemmalta elatusavun, kelalta lapsilisän korotettuna ja pienituloisena on oikeutettu kunnan avustuksiin muutenkin. Miksi etävanhemman on kannettava koko elatusvastuu, sitä en ymmärää. Myös meidän perheessä on otettava huomioon nämä lapset, kun he tulevat joka toinen viikonloppu, joulu tai uusivuosi, hiihtoloma ja väh. 2 vk kesällä. Onhan meilläkin kuluja heistä. On meidänkin otettava huomioon se, että heille on tilaa laskea päänsä yöksi. Lattiamajoitus ei tule kuuloonkaan.
Ilmeisesti ihmiset yleensä ovat vain ahneita, kun rahasta tulee kyse ja on saavana osapuolena. Omilla valinnoillaan voi pienentää ja suurentaa menoja. Lapsi tottuu juuri sellaiseen kuluttamiseen, jonka vanhemmat heille opettavat. Jos käytetään kirpparivaatteita ja leluja, ruoka on perus ruokaa yms lapsi ei osaa vaatia merkkivaatteita, uutta kännykkää 2 kk:n välein jne. Se vanhempi, joka asuu lapsen kanssa, voi omilla valinnoillaan vaikuttaa kaikkeen, etävanhempi on aina vain maksaja, siltä vaikuttaa.
Saan lasten isältä kahdesta lapsesta yhteensä 315¿/kk - isä maksaa kun jaksaa eli usein maksut tulevat myöhässä.
Meille tämä raha on todella tärkeä tuloerä ja menee kyllä ihan muuhun kuin meikkeihin ja kapakkaan. Tuo summa riittää päiväkotimaksujen lisäksi (240¿/kk) reilun viikon ruokiin.
Omasta puolestani huomasin kun juuri olimme lastenvalvojalla tekemässä uutta sopimusta että kaikessa ollaan maksajan puolella. Hänellä otetaan huomioon kuinka paljon on vuokra, velat ym ym. Miksi minulta ei oteta huomioon esim. autolainan lyhennystä (100¿) vaikka auto oli ostettava jotta saan lapset säässä kuin säässä päiväkotiin? Ex-mies oli aivan holtiton rahan käytön kanssa, maksan yhteistä velkaa minkä hän jätti minulle maksettavaksi 200¿/kk - ei tätäkään huomioida. Tai miksi ei huomioda minun vuokraani - totta kai joudin asumaan isomassa asunnossa koska minulla on kaksi pientä lasta. Vuokraan menee lähes 700¿ kuussa. Tai työmatkakuluja, 80¿/kk?
Minulla jää rahaa lainojen,asumiskustannusten ja päiväkotimaksujen jälkeen rahaa muihin laskuihin, ruokaan ym ym noin 500¿/kk. Kun tulee kuukausi jolloin laatikosta tippuu tv-lupaa, sähkölaskua ym isompaa niin ollaan aika pulassa.
Kysyin lastenvalvojaltakin että kuinka te päättelette mitä lapsi kuluttaa. Ei se ole vain se ruoka, vaate ja päiväkotimaksut. Yleensä lähihuoltaja asuu isommassa ja kalliimmassa asunnossa lasten kanssa, maksaa vesimaksut, sähkön... Miten se osuus lasketaan lapsille? Entäs ne harrastukset? Meillä on auto jonka kustannukset lainoineen, vakuutikset, bensat noin 200¿/kk on ostettu vain lasten takia, onko tämä lasten kulutukseen laskettavaa?
Itse hankin keskipalkkaa paremmin mutta eipä siitä iloa ole koska menen kaikkein rajojen yli ja mitään tukia en saa. Jos isältä nousee palkka niin so what, eipä sitä juuri elatustukia tarkastella. Meille tuo elatusapu on todella tärkeä ja en sitä ahneuttani halua vaan siksi ihan että kyllä ne kustannukset isällekkin kuuluvat. Ja mielelläni todistan kaikki lapsiiin menevät kulut kuiteilla any day!
tuo että lähivanhempi joutuu asumaan isommassa asunnossa koska hänelle jää lapset asumaan, eikös isällä olekaan sitten mahdollisuutta asua isommassa??? vaan pitäisi olla joku rähjäinen yksiö, jotta jäisi varaa enemmän maksa elatuksia, ja kai sillä isälläkin elämä jatkuu vaikka ero tullutkin...ja tapaa uuden ihmisen, ja tekee tämän kanssa lapsia, on siinä nekin otettava huomioon, eikä vaan sitä, että maksellaan exälle elatuksia, eikä muut uudet lapset saisi mitää, yhtä tärkeitä varmasti nämä lapset ovat varmasti isälle, mutta eihän ex ajattele enää sellaista, että mies tapaakin uuden ja tekee niitä lapsia hänen kanssaan, vaan kuvittelee, että kaiken ylimääräisen minkä mies tienaa, niin mies antaa exälleen, että voi ostaa lapselle jotain, kyllä tässä elatuksessa molempia vanhempia tarvitaan, vaikka yleensä isä on se, joka joutuu maksajaksi, joka kustantaa osan lapsen kustannuksista ja äiti sitten osan. Ja tosiaan vähemmälläkin tavaramäärällä pärjää, ei sitä kaikkea merkkivaatetta tarvii lapselle hommata, halvemmallakin haalarilla selviää, joka ajaa kuitenkin sen íhan saman asian, minkä talvessa tarvii.
Meillä mies maksaa sen 150e/kk elatuksia exälleen, se saa riittää sinne suuntaan meiltä, koska meillä on nyt miehen kanssa 2 yhteistä lasta, heihinkin rahaa menee, yleensä vaatehankinnat olen tehnyt minä, joten ei ex voi vaatia maksamaan enempää, ei ne miehet tulot ole silleen muuttuneet, että ex tarvisi kaiken extran, hänen on pystyttävä hoitamaan se toinen puoli hankinnoista, mies kuitenkin maksanut aina elatuksen ajoissa, koskaan ei ole mennyt edes päivääkään myöhäiseksi.
Meillä vaan ei tapaamiset oikein suju, niinkuin kuuluisi....yhden yön jälkee poika haluaakin jo kotiin, kun ei täällä viihdykään....tätä jatkunut jo monta kuukautta, mutta minkäs teet...
Jos teema ei ole miehen paha ex joka elää niin niin ihanaa elämää kasvattaen lapsia ilman että isä on kotona, niin sitten se on se hirvio mies joka on niin vastuuton ja elää yltäkylläisyyden keskellä kun oma lapsi nääntyy nälkään.
Pitääko kaikessa olla niin tuomitseva.
Lähivanhemmalle kuuluu elatusmaksut.
Jos lapsi on vieraanasi niin maksat sen ruoan mitä hänelle tarjoat.
Ja naiset (lutkat) kuulemma innolla haluavat lapsia sellaiselta mieheltä joka ei heistä välitä.
Kuten myös pihejä..
Omalta osaltani saan kolmesta lapsesta kustakin minimin ja vielä kunnan maksamana, koska isä ei katso velvollisuudekseen maksaa lapsistaan sentin senttiä. Kyllä minullekin valehtelematta suurempi summa kelpaisi, mutten valita. Isä varmasti velvoitettaisiin maksamaan enemmän, mutta niitä rahoja tuskin koskaan näkyisi. Eli kunnalta pienempi, mutta varma raha.
Totta on, että joka kuukausi lapseen ei käytetä koko elatusmaksua, mutta sitten on kuukausia jolloin lapseen kuluu elatusmaksu kaksin-kolminkertaisena. Kuten esim. silloin kun pitää ostaa talvivaatteet, -kengät, -hanskat ja -hatut. Pienemmillä sisaruksilla voi tietysti kierrättää, vaan tulee se vastaan sekin aika kun tenava kuluttaa vaatteen omassa käytössään niin loppuun ettei pienemmälle sisarelle jää mitään.
Myönnän, että on meitä ahneita yksinhuoltajia, vaan paljon niitä ahneita näkyy olevan uusissa vaimoissakin. Heillä kun tuntuu olevan käsittämättömän suuri halu kommentoida ja varsinkin pakkotarve alentaa uuden miehensä entisen liiton lapsille maksamia elatusmaksuja. Välillä tämä tuntuu olevan uudelle vaimolle suurempi ongelma kuin isälle konsanaan. Itse ajattelen niin, että mies siittää juuri sen määrän lapsia kuin kykenee elättämään ja sitten vetäisee vetskarin kiinni. Sama pätee tietysti naisiinkin.
Rahaa se on yksikin sentti, ja siksi se herättää niin suuria tunteita..
Jos isällä on paljon enemmän rahaa kuin äidillä, niin totta kai isä silloin maksaa isomman osan kustannuksista. Ei se ole äidin ahneutta. Ei äidin tarvitse vetää itseään totaalisen piippuun sen takia, että vanhemmat voisivat maksaa lasten kulut tasan. Sitä paitsi on näköjään paljon erimielisyyttä siitä, mikä on niitä lapsen kuluja. Itse ainakin laskisin esim. osan sähkölaskusta lapsen kuluiksi, sillä iso osa sähköä kuluu juuri lapsen takia. Ja vanhemmat saavat sopia keskenään mikä on heidän lapselleen sopiva menotaso. Minun exäni esim. maksaa selkeästi tavallista korkeampaa elaria mm. sen takia, että lapsi saisi olla kotihoidossa, saisi luomuruokaa ja kulkisi siisteissä vaatteissa ja voisi asua isänsä lähellä siistillä asuinalueella. Ilman hyvää elaria kituuttaisimme jossain ' slummissa' , minä opiskelisin ja lapsi kärsisi päivähoidosta+seurani puutteesta ja yhdessäolon hetket olisivat lyhyitä ja kiireisiä. Lapsen isä onneksi ymmärtää lapsensa parasta.
Lapsen isä ei halunnut lastaan (bailuvahinko). Maksaa kuitenkin kiltisti 150 euroa kuussa. Kolme vuotta kituutin Kelan rahoilla, eikä harmita yhtään. Nyt olen hyväpalkkaisessa duunissa, ja ilolla maksan lapseni tarpeet. Toki on helpompaa kun lapsia on yksi ja kävi uskomaton pulla työpaikan saamisessa. Silti olen hyvin ylpeä itsestäni ja siitä, että olen nykyään itsellinen kohtuullisen hyvätuloinen nainen.
Kellään ei tainnut vielä olla tilannetta, kun lapsi täyttää 17 ja lapsilisä loppuu... ja sitten vuotta myöhemmin lapsi täyttää 18, niin loppuu se elarikin ja lapsi saa tilalle muutaman kympin opintotukea...
Meillä nyt se aika ja ikinä ennen ei ole näin huonosti mennyt. Aiemmin sain kahdesta minimin. Nyt enää toisesta ja elarit loppuivat siihen päivään, kun 18 tuli täyteen (ei edes kuun loppuun)!
Jostain kuulin, että isältä voisi vaatia koulutustukea. Yritimme, mutta siihen ei ole oikeutta, jos lapsi on ammatillisessa koulutuksessa, pitäisi olla lukiossa.
Minulla oli sen ikäisenä aina omaa rahaa koska olin toissä.
Vanhempani olivat vähävaraisia joten jouduin maksamaan osan opiskelukuluistani itse.
Onko nykyajan lapset niin avuttomia että eivät voi mitään itsensä vuoksi tehdä?
voi elarien varaan laskeakaan. Vaikka uskon kyllä sen, että jotkut ihmiset sukupuolesta riippumatta haluaisivat perustaa koko elämänsä erinäisten tukien varaan.
" Virallinen" näkemys nyt vain sattuu olemaan se, että elatusmaksut ovat lapsen oikeus. Että siitä sitten sitä muuttelemaan vaikka lakialoitusten kautta :/
Mites on, jos vaikka mies lähtee ja jättää vaimon ynnä 3 lasta? Onko sitten elatusvelvollisuutta, vai katsotaanko syyllisyysperiaatteen mukaisesti? Mulkku vaimo ei elatusmaksuja ansaitse, mutta jos vaimo on ollut aivan ihana ja syytön, niin sitten miehen täytyy osallistua omien lastensa elatukseen? Mutta jos jälkikäteen katsotaan, että lapset tehtiin enemmän vaimon toiveesta, niin sitten miehen ei taaskaan tarvitse osallistua (ns tyhmyyslauseke, joka kumoaa elatusvelvollisuuden).