Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
mielipiteitä, mies haluaa "hengailla" muttei seurustella
30.01.2012 |
Olen 32 vuotias,nätiksi ja kauniiksi sanottu nainen.
Olen ollut väkivaltaisessa suhteessa on/off n 10 vuotta, lapsuudenperheeseeni on etäiset ja muodolliset välit, he myös asuvat toisella puolen Suomea.
Eksäni kanssa minulla on 3-vuotias poika ja yksinhuoltajuus. Lähestymiskielto ei ole enää voimassa mutta tämän uuden tuttavuuteni avulla olen saanut hänet jättämään minut rauhaan.
Minulla on ns rajatilapersoonallisuus, olen käynyt masennuksen ja bulimian takia psyk polilla juttelemassa 19-vuotiaasta asti. Olen oireillut bulimian ja masennuksen kautta 14-vuotiaasta.
Olen siis tapaillut tätä uutta miestä viime heinäkuusta asti, syyskuun alusta todella tiiviisti.
Viime kesänä mulla meni tosi lujaa, olin aina ryyppäämässä ja bilettämässä kun oli mahdollisuus, saatoin juoda ja valvoa koko perjantaiyön ja jatkaa lauantaiaamuna heti uudestaan samaa settiä. Miehiä piti saada, halusin saada huomiota ja valloituksia, mulle oli tärkeää että oli joka ilta joku mies. En osannut lähteä nukkumaan yksin ja seksikumppaneita kertyi, jopa usea päivän aikana. Se oli jotain uskomatonta... mua ällöttää nyt koko touhu. Miten olen saattanut toimia niin!!!
Lähettelin törkeitä seksiviestejä netissä miehille ja sain hullun lumpun maineen. Tosin lähes kukaan ei silti vastustanut helpon seksin houkutusta. Miehet oli mulle kuin huume. Oli pakko saada uusia ja uusia valloituksia. Oli niin paljon söpöjä kundeja, ja minua vain yksi, näin ajattelin...
En satuttanut ketään, en tehnyt mitään laitonta... Silti rikoin itseäni koko ajan enemmän ja enemmän. Lopulta musta tuntui että oli pakko rajoittaa, alkoi tuntua jo niin hullulta se meno. Olin ihan liian helppo miehille, ei ne arvosta helppoja naisia. Ei nainen saa olla sellainen kuin mies haluaisi olla. Että saa seksiä silloin kun haluaa ja kenen kanssa haluaa. Miehet on helppoja. ne ei arvosta jos nainen on samanlainen. Koska se nainen olisi jonkun toisen kanssa pian. Mies ei halua sitä, ne haluaa että niiden nainen on puhdas ja arvostettava. Tämän olen ymmärtänyt viime aikoina.
Kuvittelin että voisin tehdä isossa kaupungissa temppujani, mutta miehet kiinnitti huomiota muhun, ja pian mulla oli tosi huono maine.
Mutta tämä yksi mies on pysynyt mun mukana viime syyskuusta lähes koko ajan ollaan oltu yhdessä. Se ostaa lahjoja mun pojalle ja auttaa mua raha-asioiden hoidossa ja muutossa ja kaikessa. Sitä ällöttää mun tekemät asiat, mutta se pääsee niistä yli ajattelemalla että tää on vaan väliaikaista ja että ei enää kohta hengata. Se ei halua että pyörä pysähtyy siihen...
Hän itse on henkilö jota ihmiset kunnioittaa ja pitää arvossa, pyytää neuvoa ja luottaa häneen. Hän on aivan mahtava ihminen, temperamenttinen, mutta valtavan hyvä mies.
Hän on auttanut mua eksäni kanssa, poikani kanssa ja kaikessa! Häntä vain ällöttää mitä tein viime kesänä, eikä hän tunnu pääsevän siitä yli. Haluaisin kuvitella, että olisimme yhdessä ja tekisimme yhteisen lapsen. Rakkauslapsen! Se olisi uutta minullekin, toki rakastan poikaani mutta hänen isäänsä pelkään.
Haluaisin niin kovin alkaa seurustelemaan tämän uuden miehen kanssa, enkä ymmärrä, miten hän tykkää viettää aikaa mun kanssa lähes koko ajan, ja auttaa mua, mutta ei oikein tahdo myöntää edes mulle että tapailemme. Me vain hengaillaan. Tapaileminen on jo deittailua ja hän ei voisi ikinä deittailla mun kaltaista naista, joka on jakanu itteensä kaikille.
Ja silti hän välittää musta tosi paljon ja tuntee mut tosi hyvin ja tykkää olla mun kanssa. Onhan se tosi iso asia kun valitsee elämänkumppania, mutta jos me tykätään olla yhdessä, niin mitä siinä enää muuta vaaditaan...
Sekoilin pari-kolme kuukautta elämästäni... Olin mielenhäiriössä, maaninen seksin suhteen. Hän haluaa kunnollisen naisen.
Onko tää nyt ihan mun omaa toivottomuutta että toivon että hän haluaisi olla mun kanssa?
Miksi hän viettää sitten mun kanssa noin paljon aikaa? Näin pitkään?
En tajua.
Kommentit (43)
Pyysin anteeksi, mutta aivan rehellisesti, sä olet henkisesti jotenkin ihan lapsen tasolla, sulla on aika harhainen käsitys tasavertaisesta parisuhteesta sekä sun itsenäistyminen ei ole mitenkään päässyt alkuun, kuultaa myös läpi, sun todella huono itsetunto, jota koitat pönkittää miessuhteilla.
Ikävä sanoa, mutta kukaan järkevä mies ei halua tuollaista riippakiveä elämään, ja tämä ei ole veemäilyä!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sama asia myöskin on pyörinyt mielessäni, että miksen osaa olla yksin?
Mutta rakkauslapsi-osasto...
Haluaisin tuntea edes kerran sen, kun saa lapsen miehen kanssa ketä rakastaa. Luulen että se tuntuisi ihanalta. Ajatus tuntuu ainakin, ei se mielestäni ole yhtään typerää tai lapsellista.
pelkään tät samaa, ettei tämä mies ikinä tule kunnioittamaan minua kumppani-tasolla.
Ja tuo aiemman kommentoijan näkemys siitä, että kaipaisit nyt omillaan oloa ja haavojen nuolemista, ei ollut ihan paha ajatus sekään, vaikka sen vähän jyrkästi sanoikin. Olet nyt jotenkin niin herkillä, että vedät puoleesi ihan vääränlaisia ihmisiä jotka vain pahentavat tilannetta. Nyr tarvitset ihan sitä omaa rauhaa ja ajatusten keräämistä, eikä se onnistu jos tuo miekkonen vie kaiken energiasi.
mun täytyisi opetella olemaan yksin ja tulemaan toimeen yksin.
Olen riippakivi, mä tiedän, tälle nykyiselle.
ja oikein, haen itsetunnon kohotusta miehistä.
Miksen osaa toimia ja haluta toimia toimia kuin toivoisin toimivani...
on aika rankka menneisyys.
Minäkin olen avaramielinen nainen, mutta valitettavasti on sen verran ikäviä kokemuksia mielenterveysongelmaisista, että ei kiitos enää sellaista.
Hoida itsesi terapialla ja lääkkeillä pysyvästi tasapainoiseen tilaan, kasva itsenäiseksi ja aikuiseksi. Vasta sitten voit alkaa tapailla jotakin miestä ja katsoa mitä siitä syntyy.
Ja huolehdi lapsestasi. Älä tee toista mikäli et halua menettää nykyistä exälle ja sijoitukseen. Jos jatkat nykyistä elämäntapaasi, olet aika heikoilla huoltajana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen että sun pitää itse vetää raja tuohon mitä sinä haluat elämältäsi.Olet ehkä miehen mielestä "helppoa" seuraa,sinun eteesi ei tarvitse tehdä työtä.
Kun osaat itseäsi kunnioittaa ja arvostaa niin muutkin niin tekevät.
Luulen että mies kovasti tykkää sinusta ja ihmettelenkin miksi olet hänelle mennyt kertomaan sekoiluistasi?
Meillä jokaisella naisella (elämää eläneellä) on omia salaisuuksia mitä ei miesten tarvitse tietää.Jopa niillä pullantuoksuisilla hiekkalaatikko äideillä.
En oikein osaa neuvoa sinua mutta sen voin kertoa että anna itsellesi anteeksi,unohda ne sekoilusi ja ajattele että ilman niitä et voisi tietää mitä elämältäsi haluat.Haluat varmasti olla hyvä äiti ja hyvä kumppani tulevalle miehellesi?!Ala elämään sen mukaisesti niin pian huomaatkin että olet ne jo saavuttanut.Toimii :)
Lykkyä pyttyyn ap :)
näinhän se taitaa olla.
Totuuden siis oikeasti löytää vauva-forumilta! :)
Olen rikki ja sekaisin, ja mua on sekoitettu.
Ja jos ihminen ei osaa olla yksin, on siinä jotain vikaa. Kiitos avusta tähän saakka.
Onhan se väärin että joudun kärsimään tämän miehen "armoilla" ja mulle tulee vähän väliä huono fiilis sen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tulevat rajatilapersoonallisuudesta, mutta toi kesäinen kuullosti todellakin ihan manialta, sä olet ollut hajoamassa.
Pidä itsestäsi huolta ja pidä kiinni mtt-kontaktistasi. Koita suojella itseäsi. Älä anna tämän hengailijamiehen käyttää itseäsi hyväksi. Kun alkaa mennä miinuksen puolelle, lopetat suhteen. Ei rakkauslapsia nyt. Ei ole sen aika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et missään nimessä ryhdy tekemään "rakkaus"- etkä mitään muitakaan lapsia, ellei sinulla ole vankka ja vakaa pitkä parisuhde kuvioissa. Eivät muutkaan yleensä rupea, tai seuraukset voivat olla harvinaisen vaikeita.
Jos edes harkitaan lapsen hankintaa, pitää olla elämän hyvin vakaasti raiteillaan. Et halua synnyttää tähän maailmaan lisää mt-ongelmaisia, kenties syrjäytyviä jne. moniongelmaisia ihmisiä. Sellaisen lapsen kyllä saisitte helposti tämän juttusi perusteella aikaiseksi.
järkyttävää
että jos tekisin lapsen,. se luokiteltaisii helposti täällä jo etukäteen mt-potilaaksi...
Rakastan lastani ja mulla on sopivasti aikaa miettiä myös yksin oloa ilman häntä kun hän on isällään. Ikävöin häntä jatkuvasti.
Olen selittävä ja rakastava mutta tiukka äiti ja yritän parhaani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...ja myönnä itsellesi että tuo mies ei tule koskaan sinua kunnioittamaan sillä tavalla jota terve parisuhde edellyttää. Pelkkä "tykkääminen" ei riitä pitkälle.
Minulla oli yksi samanlainen miesystävä tai hän siis tiesi historiastani liikaa eikä pystynyt koskaan sitä unohtamaan. Roikkui kyllä pitkään, mutta koskaan ei tunnustanut minulle tai itselleen olevansa oikeasti kiinnostunut minusta, koska hänkin halusi kunnollisen puhtaan naisen. Minä rakastin miestä, mutta hän ei minunkaltaista visvasyyläistä kiertopalkintoa pystynyt rakastamaan. Minä siinä menin rikki, itsetunto meni nollaan jne, mutta ihan oma vika. Kukaan ei minua ollut pakottanut toimimaan miten joskus toimin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tälläisiä, tai mun kaltaisia naisia on olemassa...
taida tuolla taustalla tulla suhdetta, ainakaan et voi vaatia miesta sitoutumaan. Eri asia on, jos pystyt pikku hiljaa todistamaan etta olet paassyt noista vanhoista kuvioista eroon. Jos olette nyt ystavyyspohjalla, saattaa olla etta se voisi ajan mittaan kehittya joksikin muuksi, riippuu ihan siita etta oletko valmis kehittymaan parempaan suuntaan ja kasvamaan pikku hiljaa ihmiseksi johon voi luottaa, mutta nykytilanteessa et voi tulla vaatimaan miehelta yhtaan mitaan. Ole kiitollinen jos han haluaa kaikesta huolimatta olla ystavasi.
Tilanne on tuo ja nyt haluaisit sen rakkauslapsen!
Ihan totta kaikella rakkaudella älä mene asioiden edelle. Älä yritä sitoa tätä miestä lapsen avulla itseesi. Se on hömppien hommaa ei ajattelevien aikuisten naisten eikä ainakaan vastuullisten äitien!
Mielestäni ohitat myös aika kevyesti sekoiluaikasi. Toivoisin, että kehittäisit sisäistä minääsi. Siinä on viehätysvoimaa ja visautta!
Minulla oli yksi samanlainen miesystävä tai hän siis tiesi historiastani liikaa eikä pystynyt koskaan sitä unohtamaan. Roikkui kyllä pitkään, mutta koskaan ei tunnustanut minulle tai itselleen olevansa oikeasti kiinnostunut minusta, koska hänkin halusi kunnollisen puhtaan naisen. Minä rakastin miestä, mutta hän ei minunkaltaista visvasyyläistä kiertopalkintoa pystynyt rakastamaan. Minä siinä menin rikki, itsetunto meni nollaan jne, mutta ihan oma vika. Kukaan ei minua ollut pakottanut toimimaan miten joskus toimin.
[/quote]
Ei todellakaan arvoisesi. Todella tietämätön pitää olla tänä päivänä, että sitä visvasyylää voi olla kenellä tahansa, jopa nunnilla, ja suurin osa parantuu siitä. Itselläni oli juuri tuollainen mies, joka naukui aiheesta 25 vuotta. Panin kiertopalkinnoksi ja nyt minulla on hyvä mies.
Hanki elämä.
ihmiset eivät millään meinaa edes uskoa että mulla olisi jotain tällaisia ongelmia parisuhteissa tai mitenkään...
on hermostunu muhun kokonaan ja se haukkuu mua huluna kun hermostuu.. miksi helvetissä mä edes tykkään ihmisestä, joka kohtelee mua noin..
sitten taas se soittaa jälkeenpäin ja pahoittelee että on loukannu mua.
sen mielestä ois paras kun jättäsin sen rauhaan. sitä stressaa hulluna kun kerron sille mun ongelmista.
Alue: Aihe vapaa
pelkään tät samaa, ettei tämä mies ikinä tule kunnioittamaan minua kumppani-tasolla.