Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Rakastunut varattuun mieheen
30.01.2012 |
En olisi ikinä uskonut mulle käyvän näin. Olen ollut pidemmän aikaa ihastunut mieheen, johon olen tutustunut työn kautta. Mies on yksinkertaisesti ihana ja olenkin jo haaveillut avioliitosta ja yhteisistä lapsista... Kunnes sain tietää, että hän onkin varattu!
Olen aina ollut sitä mieltä, että varattuihin ei kosketa pitkällä tikullakaan. Mä en katselisi varattuja, enkä ikinä lähtisi varatun vokotteluihin mukaan. Mutta tämä tunne on niin voimakas, etten voi antaa vain olla. Pakko yrittää!
Muita samassa tilanteessa? Tuntuu niin pahalta. Tänäänkin olen itkenyt miehen takia. Sympatkaa mua!
Kommentit (96)
Aikuisia ihmisiä, joiden pitäisi osata käyttäytyä aikuismaisesti. Silloin kun päätetään perustaa perhe, on siihen vakavasti suhtauduttava. Minkä ihmeen takia ja millä oikeudella aikuiset ihmiset pistävät viattomien lasten elämän ihan sekaisin? Mistä ihmeestä sikiää näitä itsekeskeisiä paskoja? Jos avioliitto on muuten ihan ok, ei sitä pidä mennä purkamaan sen takia, että on nyt sattunut rakastumaan johonkin toiseen...kunpa äidit ja isät oppisivat ensin ajattelemaan niitä lapsiaan ja sitten vasta itseään. Ei elämän täydy koko ajan olla yhtä huuman tunnetta ja rakkauden täyteistä. siihen kuuluu mutkia ja mäkiä, mutta niistä on vain mentävä läpi. Se on sitten ihan eriasia, jos parisuhteessa on väkivaltaa ym..mutta ihan perinteisessä suhteessa eläviä, joilla kaikki on suht ok, niin antakaa ihmisten elää liittonsa ja jättäkää ne varatut miehet ja naiset rauhaan. T: Nainen, joka ilmoitti jo siinä vaiheessa miehelleen kun kosi minua, että vasta sitten tästä avioliitosta saa lähteä, kun kuopuskin on omillaan..ja näillä mennään....ja voin sanoa että on ollut mäkiä sinne ja tänne..ja helpolla ei olla päästy...mutta kuitenkin kaikki suht ok, niin miksi sitä rikkomaan? Elämä ei lopu kun ihminen täyttää 40
varattujen metsästämisestä? Tämä häiritsee minua tällä palstalla tosi paljon. Vika on aina siinä vapaassa muttei koskaan varatussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En olisi ikinä uskonut mulle käyvän näin. Olen ollut pidemmän aikaa ihastunut mieheen, johon olen tutustunut työn kautta. Mies on yksinkertaisesti ihana ja olenkin jo haaveillut avioliitosta ja yhteisistä lapsista... Kunnes sain tietää, että hän onkin varattu!
Olen aina ollut sitä mieltä, että varattuihin ei kosketa pitkällä tikullakaan. Mä en katselisi varattuja, enkä ikinä lähtisi varatun vokotteluihin mukaan. Mutta tämä tunne on niin voimakas, etten voi antaa vain olla. Pakko yrittää!
Muita samassa tilanteessa? Tuntuu niin pahalta. Tänäänkin olen itkenyt miehen takia. Sympatkaa mua!
löyhässä hirressä
Työtoverit löysivät sielunkumppaninsa ja se oli menoa. Molemmat olivat naimisissa ja molemmilla 1 pieni lapsi ensimmäisestä liitosta. Karmea soppahan siitä syntyi eroineen, rakastumisine, loukkaantuneiden eksien ja uuden avioliiton ja yhteisen oman rakkauslapsen myötä. Nyt olemme olleet naimisissa 12 vuotta, enkä kadu edes erojemme rumuutta ja äkillistä yhteenmuuttoamme, vaikka se oli helvetillisen vaikeaa aikaa. Uskon, että oikea rakkaus voittaa aina!!!
saatoitte olla toisenne sielunkumppanit, mutta mitä sitten. Oikea rakkaus ja oikein toimiminen on eri asioita. Rakastaa saa, mutta ei silti tarvitse hajottaa kahden pienen lapsen elämää. Jos sinun tapauksessa kävi hyvin, niin se on kyllä poikkeus. Ja jos väität, että ei tippaakaan kaduta, niin se on kyllä valetta tai voin kertoa, että läheisiäsi kaduttaa taatusti puolestasi.
Oksettaa tuollainen toiminta. Jos on hankkinut lapsen miehen kanssa, niin sen suhteen olisi sitten parempi olla "se oikea suhde", koska perheen rikkominen on järkyttävän tunnevammaisen ihmisen teko. Säälin sinua senkin tuuliviiri.
hän on onnelinen.
Kolmaspyörä-nainen taas 99% tapauksista poistuu takavasemmalle ja tulee miehen hylkäämäksi. Vaimo, lapset ja KOTI ovat useimmille, pettäjillekin, äärettömän tärkeitä asioita.
Kolmannelle naiselle jää kiihkon jälkeen oikeasti vain tosi häpeällinen ja hyväksikäytetty olo kun tajuaa, ettei ollutkaan mikään seksijumalatar, vaan mies vain käytti hyväksi saadakseen tylsään elämäänsä vähän hohtoa.
Eikö av:lla rakkaus merkitse arvona mitään? On vain koti ja lapset ja niitä puolustetaan henkeen ja vereen. Kyllä varattuun ihastuminen on kipeä kokemus myös sille "huoralle" ja kodinrikkojalle. Varmuutta ei ole mistään. Mutta miksi ei saisi taistella?
ap
todella reilua. Ole sitten reilu ja kysy haluavatko he taistella omasta perheestään. Vai voisitko sinä vaan aikuisena antaa pienten elämän olla rauhassa.
Mieluummin mä olen liitossa, jossa rakkaus oikeasti kestää 12 vuotta ja huuma palaa takaisin uudestaan ja uudestaan. Vieläkin kun mieheni astuu huoneeseen, ajattelen mielessäni vau.
Me olemme niin onnellisia, että varmasti myös meidän kolmella lapsella on hyvä olla, kun myös edellisten liittomme lapset haluavat ehdottomasti asua meidän lämpimässä kodissamme, eikä kylmäkiskoisten katkerien yksinäisten äitien ja isien kanssa ilman sisaruksia!
Elämme vain kerran, ja jokaisella on oikeus aitoon rakkauteen, ei mihinkään kulissiliittoon, missä ollaan yksinäisiä ja voidaan pahoin lasten kustannuksella! Se ei ole aikuista, se on hidas itsemurha ja sitä, että aina kaipaa jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sille vain voi mitään, jos tapaa sen oikean, vaikka onkin varattu. Aivan liikaa on kulissiliittoja tai liittoja, joissa eletään kuin sisko ja veli.
paikkansa ettei kaikki pettäjät petä seuraavassa liitossa. Tämä on vain teidän av-mammojen keksimä juttu, jolla yritätte syyllistää ja pelotella - varsinkin sitä toista naista. Tämä on täällä ihan mantra, jota hoette joka käänteessä. Huh huh.
onko sillä mitään helvetin merkitystä pettääkö se mies enää toisessa liitossa. Etkö sinä nää metsää puilta?! Oleellista on, että se petturi mies hajottaa lastensa perheen, kodin, rauhan ja elämän.
Ja se joka sanoo, että miksi haukutte toisia naisia. Sano minulle yksikin hyvä syy miksi en haukkuisi. Senkö takia, koska sinä, toinen nainen, loukkaannut siitä. Ota nyt se pääsi pois jo sieltä omasta p piip piip piip (piip tilalle voit valita mieleisesi sanan). Jos sinä tiedät olevasi osallinen perheen hajoamiseen, niin luulisi siinä tulevan hikikarpalot otsalle ja sydäntä särkisi lasten puolesta. Ajatteletko tosiaan, että jos en minä, niin sitten siinä on joku muu. Voiko tyhmempää enää olla. Yksikään mies, joka hakee avioliittoon jännitystä jostain toisesta naisesta, ei ole sen kaiken vaivannäön arvoinen. Sellainen ei ole edes mies, jos minulta kysytään. Korkeintaan muna, jolla on jalat alla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi ehkä on ja hän vastatkoon teoistaan sulle!
Ja se joka sanoo, että miksi haukutte toisia naisia. Sano minulle yksikin hyvä syy miksi en haukkuisi.
paikkansa ettei kaikki pettäjät petä seuraavassa liitossa. Tämä on vain teidän av-mammojen keksimä juttu, jolla yritätte syyllistää ja pelotella - varsinkin sitä toista naista. Tämä on täällä ihan mantra, jota hoette joka käänteessä. Huh huh.
onko sillä mitään helvetin merkitystä pettääkö se mies enää toisessa liitossa. Etkö sinä nää metsää puilta?! Oleellista on, että se petturi mies hajottaa lastensa perheen, kodin, rauhan ja elämän.Ja se joka sanoo, että miksi haukutte toisia naisia. Sano minulle yksikin hyvä syy miksi en haukkuisi. Senkö takia, koska sinä, toinen nainen, loukkaannut siitä. Ota nyt se pääsi pois jo sieltä omasta p piip piip piip (piip tilalle voit valita mieleisesi sanan). Jos sinä tiedät olevasi osallinen perheen hajoamiseen, niin luulisi siinä tulevan hikikarpalot otsalle ja sydäntä särkisi lasten puolesta. Ajatteletko tosiaan, että jos en minä, niin sitten siinä on joku muu. Voiko tyhmempää enää olla. Yksikään mies, joka hakee avioliittoon jännitystä jostain toisesta naisesta, ei ole sen kaiken vaivannäön arvoinen. Sellainen ei ole edes mies, jos minulta kysytään. Korkeintaan muna, jolla on jalat alla.
koska itse satuit tuurilla saamaan oikean rakkauden ja vieläpä pitämään sen.
Suurin osa petoksista ei tosiaankaan johda siihen mihin kuvaat. Suurin osa eroista on aivan turhia. Rakkaus on muka lopahtanut ja yllätys yllätys juuri pikkulapsivaiheessa. Ei siinä välttämättä ole kyse mistään kulissiliitosta. Kyse on väsyneistä vanhemmista ja miehestä, joka ei saa p ...niin usein kun haluaa. Tällaiset liitot ei todellakaan ole vielä välttämättä tuhoon tuomittuja ja on ihan kakkaa mennä väittämään, että siinä kohtaa on viisasta hypätä toiseen junaan. Se on ihan vaan selittelyä itselleen. Asia on erikseen, kun nämä huonosti nukutut yöt on ohi. Ei pikkulapsivaiheessa vanhemman tarvitse elää täydellistä parisuhdetta, vaan nukkua ja keskittyä niillä vähillä voimilla sen oman parisuhteen hoitamiseen, keskusteluun ja yhteisiin pieniin hetkiin. Miten sen voi hoitaa, jos karkaa ulos kiksauttamaan sitä elämän rakkautta. Se on itsekästä ja itsekästä ja itsekästä. Ja tyhmää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi ehkä on ja hän vastatkoon teoistaan sulle!
Ja se joka sanoo, että miksi haukutte toisia naisia. Sano minulle yksikin hyvä syy miksi en haukkuisi.
Sitä miestä on tullut luvattua rakastaa myötä- ja vastoinkäymisissä. Sille toisten avioliittoon sotkeutujalle en ole luvannut yhtään mitään.
Ja mitä ihmettä te siellä väitätte että ap provoilee? Miksi provoilis? Ite olen kans ihan korviani myöden ihastunut naimisissa olevaan mieheen jolla on 6kk:n ikäinen vauva vaimonsa kanssa. Mies on myös ihastunut minuun. Meillä oli salasuhde jonkin aikaa, kunnes vaimo oli epäillyt jotain, sitten pidettiin hetki ettei nähty ollenkaan, siis reilun kuukauteen. Nyt ollaan taas nähty ja juteltu, mutta seksiä ei ole ollut. En tosin usko että siihen kauaa menee, kunnes taas päädytään vällyjen väliin. Mies selvästi nyt pidättelee hieman, kun vaimokin minusta tietää, mutta ei silti voi olla puhumatta "tuhmia". Todellakin voisin kuvitella oikean suhteen tähän mieheen. Me ajattelemme asioista niin samoin, meillä on paljon yhteisiä kiinnostuksen kohteita jne. Mua ei todellakaan haittaa, että miehellä on vauva, koska mä en itse halua lasta tehdä. Ap:lle: Aina saa toivoa ja pitää toivoa, mutta pidä kuitenkin silmät auki myös muualle. Eikä saa antaa itsestään yhtään sen enempää mitä mies antaa sulle, muuten pahimmassa tapauksessa loukkaat vain itseäsi. Tsemppiä ja käy kiinni vaan ;) Vaimon oma häpeä jos ei osaa miestään pitää hyvänä!
normaalisti en kiroile, mutta nyt on ihan pakko. En voi tajuta, mistä sinun laisia itsekkäitä olentoja sikiää. Hankkisit ensin sen yhden vauvan ja tule sitten sanomaan uudestaan tuo viimeinen lauseesi tänne. Eikö teillä haahkoilla ole mitään rajaa siinä mitä lähdette nokkimaan. Mieti hetki asioita sen pienen elämän alun perspektiivistä. Mieti asioita sen synnyttäneen äidin perspektiivistä. Mieti sitä siellä synnytyssalissa huutamassa tuskasta, kun alapää revitään halki. Eikö sinulla ole parempaa tekemistä kuin iskeä miehiä, joiden tehtävä olisi tukea perhettään ja olla läsnä lapselleen. Mitä sinä kehtaat katsoa itseäsi peilistä. Toivottavasti sinä olet provo. En meinaan tiedä ketään noin epäempaattista ja kylmää ihmistä. Vain yksi viesti ja ainut mitä jää mieleen on lapsellisuus ja sydämettömyys. Et taatusti ainakaan rakasta tätä miestä. Se ei ole rakkautta, mikä hajottaa enemmän kuin rakentaa.
että kyseinen viesti on provo!!! Miksi te vastailette näihin provoihin??
Miksi luulette provoksi? Ihan totisen totta. Mutta kerronpa tästä lisää, miten tämä alkoi...
En todellakaan ajatellut, että haluaisin olla toisten kodin rikkoja. Tutustuin tähän mieheen jo ennen kuin heidän lapsi syntyi. Torjuin hänet moneen otteeseen. Samalla hän sitten juoksi muualla "päiväkahveilla", kun ei minulta saanut. Oltiin kuitenkin kavereita koko ajan. Mies kävi päiväkahvilla myö mun kaverin luona, tosin mies ei tätä mulle koskaan ole myöntänyt, vaan kaveri itse kertoi. Joka kerta kun mies mulle ehdotteli osoitin aina häntä nimettömään ja siinä komeilevaan sormukseen... Yksi kaunis päivä en vaan enään jaksanut taistella vastaan, kun omatkin tunteet olivat ajan saatossa vain vahvistuneet, joten annoin kaiken tapahtua hänen aloitteesta.
En siis todellakaan ole mikään tunteeton, sydämmetön ja kylmä ihminen joka tieteentahtoen menis viettelemään varatun miehen, eteenkään semmosen jolla on lapsi!
Ja se miksi en halua itse tehdä lasta on pelko synnytyksestä. Haluaisin lapsen, mutta en ikinä uskaltaisi synnyttää. Enkä ole todellakaan mikään teini enään, pian 25 vuotias ja perheestä haaveileva... Ja JOS kävisikin niin, että päätyisimme tämän miehen kanssa yhteen olisin tälle lapselle niin hyvä äitipuoli, kun vaan osaisin olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työtoverit löysivät sielunkumppaninsa ja se oli menoa. Molemmat olivat naimisissa ja molemmilla 1 pieni lapsi ensimmäisestä liitosta. Karmea soppahan siitä syntyi eroineen, rakastumisine, loukkaantuneiden eksien ja uuden avioliiton ja yhteisen oman rakkauslapsen myötä. Nyt olemme olleet naimisissa 12 vuotta, enkä kadu edes erojemme rumuutta ja äkillistä yhteenmuuttoamme, vaikka se oli helvetillisen vaikeaa aikaa. Uskon, että oikea rakkaus voittaa aina!!!
saatoitte olla toisenne sielunkumppanit, mutta mitä sitten. Oikea rakkaus ja oikein toimiminen on eri asioita. Rakastaa saa, mutta ei silti tarvitse hajottaa kahden pienen lapsen elämää. Jos sinun tapauksessa kävi hyvin, niin se on kyllä poikkeus. Ja jos väität, että ei tippaakaan kaduta, niin se on kyllä valetta tai voin kertoa, että läheisiäsi kaduttaa taatusti puolestasi.
Oksettaa tuollainen toiminta. Jos on hankkinut lapsen miehen kanssa, niin sen suhteen olisi sitten parempi olla "se oikea suhde", koska perheen rikkominen on järkyttävän tunnevammaisen ihmisen teko. Säälin sinua senkin tuuliviiri.
hän on onnelinen.
Lapsi menettää erossa toisen vanhemanpsa. Sanokaa mitä sanotte, mutta viikonloppuisä on vain harvoin yhtä läheinen kuin vanhempi, jonka kanssa eletään sitä arkea.
Mutta tosiaan hän on onnllinen ja hän itse taitaakin olla ainoa asia, mikä hänen päähänsä mahtuu. Ehkä hänen olisi kannattanut jättää se lapsi tekemättä.
Naiset haluaa ilmisesti uskoa, että joku ulkopuolinen paha (eli toinen nainen) on iskenyt heidän mieheen (joka muuten on aina niin rakastava ja uskollinen). Helpompi suhtautua tilanteeseen näin kuin uskoa, että oma rakas voi loukata (ja rakastua ehkä toiseen)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja mitä ihmettä te siellä väitätte että ap provoilee? Miksi provoilis? Ite olen kans ihan korviani myöden ihastunut naimisissa olevaan mieheen jolla on 6kk:n ikäinen vauva vaimonsa kanssa. Mies on myös ihastunut minuun. Meillä oli salasuhde jonkin aikaa, kunnes vaimo oli epäillyt jotain, sitten pidettiin hetki ettei nähty ollenkaan, siis reilun kuukauteen. Nyt ollaan taas nähty ja juteltu, mutta seksiä ei ole ollut. En tosin usko että siihen kauaa menee, kunnes taas päädytään vällyjen väliin. Mies selvästi nyt pidättelee hieman, kun vaimokin minusta tietää, mutta ei silti voi olla puhumatta "tuhmia". Todellakin voisin kuvitella oikean suhteen tähän mieheen. Me ajattelemme asioista niin samoin, meillä on paljon yhteisiä kiinnostuksen kohteita jne. Mua ei todellakaan haittaa, että miehellä on vauva, koska mä en itse halua lasta tehdä. Ap:lle: Aina saa toivoa ja pitää toivoa, mutta pidä kuitenkin silmät auki myös muualle. Eikä saa antaa itsestään yhtään sen enempää mitä mies antaa sulle, muuten pahimmassa tapauksessa loukkaat vain itseäsi. Tsemppiä ja käy kiinni vaan ;) Vaimon oma häpeä jos ei osaa miestään pitää hyvänä!
normaalisti en kiroile, mutta nyt on ihan pakko. En voi tajuta, mistä sinun laisia itsekkäitä olentoja sikiää. Hankkisit ensin sen yhden vauvan ja tule sitten sanomaan uudestaan tuo viimeinen lauseesi tänne. Eikö teillä haahkoilla ole mitään rajaa siinä mitä lähdette nokkimaan. Mieti hetki asioita sen pienen elämän alun perspektiivistä. Mieti asioita sen synnyttäneen äidin perspektiivistä. Mieti sitä siellä synnytyssalissa huutamassa tuskasta, kun alapää revitään halki. Eikö sinulla ole parempaa tekemistä kuin iskeä miehiä, joiden tehtävä olisi tukea perhettään ja olla läsnä lapselleen. Mitä sinä kehtaat katsoa itseäsi peilistä. Toivottavasti sinä olet provo. En meinaan tiedä ketään noin epäempaattista ja kylmää ihmistä. Vain yksi viesti ja ainut mitä jää mieleen on lapsellisuus ja sydämettömyys. Et taatusti ainakaan rakasta tätä miestä. Se ei ole rakkautta, mikä hajottaa enemmän kuin rakentaa.
että kyseinen viesti on provo!!! Miksi te vastailette näihin provoihin??
Miksi luulette provoksi? Ihan totisen totta. Mutta kerronpa tästä lisää, miten tämä alkoi...
En todellakaan ajatellut, että haluaisin olla toisten kodin rikkoja. Tutustuin tähän mieheen jo ennen kuin heidän lapsi syntyi. Torjuin hänet moneen otteeseen. Samalla hän sitten juoksi muualla "päiväkahveilla", kun ei minulta saanut. Oltiin kuitenkin kavereita koko ajan. Mies kävi päiväkahvilla myö mun kaverin luona, tosin mies ei tätä mulle koskaan ole myöntänyt, vaan kaveri itse kertoi. Joka kerta kun mies mulle ehdotteli osoitin aina häntä nimettömään ja siinä komeilevaan sormukseen... Yksi kaunis päivä en vaan enään jaksanut taistella vastaan, kun omatkin tunteet olivat ajan saatossa vain vahvistuneet, joten annoin kaiken tapahtua hänen aloitteesta.
En siis todellakaan ole mikään tunteeton, sydämmetön ja kylmä ihminen joka tieteentahtoen menis viettelemään varatun miehen, eteenkään semmosen jolla on lapsi!Ja se miksi en halua itse tehdä lasta on pelko synnytyksestä. Haluaisin lapsen, mutta en ikinä uskaltaisi synnyttää. Enkä ole todellakaan mikään teini enään, pian 25 vuotias ja perheestä haaveileva... Ja JOS kävisikin niin, että päätyisimme tämän miehen kanssa yhteen olisin tälle lapselle niin hyvä äitipuoli, kun vaan osaisin olla.
niin jotain muuta on kyllä pahasti pielessä. Luepa tekstisi uudestaan.
Ja mitä ihmettä te siellä väitätte että ap provoilee? Miksi provoilis? Ite olen kans ihan korviani myöden ihastunut naimisissa olevaan mieheen jolla on 6kk:n ikäinen vauva vaimonsa kanssa. Mies on myös ihastunut minuun. Meillä oli salasuhde jonkin aikaa, kunnes vaimo oli epäillyt jotain, sitten pidettiin hetki ettei nähty ollenkaan, siis reilun kuukauteen. Nyt ollaan taas nähty ja juteltu, mutta seksiä ei ole ollut. En tosin usko että siihen kauaa menee, kunnes taas päädytään vällyjen väliin. Mies selvästi nyt pidättelee hieman, kun vaimokin minusta tietää, mutta ei silti voi olla puhumatta "tuhmia". Todellakin voisin kuvitella oikean suhteen tähän mieheen. Me ajattelemme asioista niin samoin, meillä on paljon yhteisiä kiinnostuksen kohteita jne. Mua ei todellakaan haittaa, että miehellä on vauva, koska mä en itse halua lasta tehdä. Ap:lle: Aina saa toivoa ja pitää toivoa, mutta pidä kuitenkin silmät auki myös muualle. Eikä saa antaa itsestään yhtään sen enempää mitä mies antaa sulle, muuten pahimmassa tapauksessa loukkaat vain itseäsi. Tsemppiä ja käy kiinni vaan ;) Vaimon oma häpeä jos ei osaa miestään pitää hyvänä!
normaalisti en kiroile, mutta nyt on ihan pakko. En voi tajuta, mistä sinun laisia itsekkäitä olentoja sikiää. Hankkisit ensin sen yhden vauvan ja tule sitten sanomaan uudestaan tuo viimeinen lauseesi tänne. Eikö teillä haahkoilla ole mitään rajaa siinä mitä lähdette nokkimaan. Mieti hetki asioita sen pienen elämän alun perspektiivistä. Mieti asioita sen synnyttäneen äidin perspektiivistä. Mieti sitä siellä synnytyssalissa huutamassa tuskasta, kun alapää revitään halki. Eikö sinulla ole parempaa tekemistä kuin iskeä miehiä, joiden tehtävä olisi tukea perhettään ja olla läsnä lapselleen. Mitä sinä kehtaat katsoa itseäsi peilistä. Toivottavasti sinä olet provo. En meinaan tiedä ketään noin epäempaattista ja kylmää ihmistä. Vain yksi viesti ja ainut mitä jää mieleen on lapsellisuus ja sydämettömyys. Et taatusti ainakaan rakasta tätä miestä. Se ei ole rakkautta, mikä hajottaa enemmän kuin rakentaa.
että kyseinen viesti on provo!!! Miksi te vastailette näihin provoihin??
Miksi luulette provoksi? Ihan totisen totta. Mutta kerronpa tästä lisää, miten tämä alkoi...
En todellakaan ajatellut, että haluaisin olla toisten kodin rikkoja. Tutustuin tähän mieheen jo ennen kuin heidän lapsi syntyi. Torjuin hänet moneen otteeseen. Samalla hän sitten juoksi muualla "päiväkahveilla", kun ei minulta saanut. Oltiin kuitenkin kavereita koko ajan. Mies kävi päiväkahvilla myö mun kaverin luona, tosin mies ei tätä mulle koskaan ole myöntänyt, vaan kaveri itse kertoi. Joka kerta kun mies mulle ehdotteli osoitin aina häntä nimettömään ja siinä komeilevaan sormukseen... Yksi kaunis päivä en vaan enään jaksanut taistella vastaan, kun omatkin tunteet olivat ajan saatossa vain vahvistuneet, joten annoin kaiken tapahtua hänen aloitteesta.
En siis todellakaan ole mikään tunteeton, sydämmetön ja kylmä ihminen joka tieteentahtoen menis viettelemään varatun miehen, eteenkään semmosen jolla on lapsi!Ja se miksi en halua itse tehdä lasta on pelko synnytyksestä. Haluaisin lapsen, mutta en ikinä uskaltaisi synnyttää. Enkä ole todellakaan mikään teini enään, pian 25 vuotias ja perheestä haaveileva... Ja JOS kävisikin niin, että päätyisimme tämän miehen kanssa yhteen olisin tälle lapselle niin hyvä äitipuoli, kun vaan osaisin olla.
Ai, ihan eräänä päivänä katsahdit sormessa kiiltelevään vihkisormukseen ja sanoit, että ei, emme voi. Heh. Vähän kun lukisi jotain erittäin huonoa romaania, joka on kirjoitettu 1800-luvulla.
Mutta jatka samaan malliin, kyllä mä itsekin välillä provoilen.
Naiset haluaa ilmisesti uskoa, että joku ulkopuolinen paha (eli toinen nainen) on iskenyt heidän mieheen (joka muuten on aina niin rakastava ja uskollinen). Helpompi suhtautua tilanteeseen näin kuin uskoa, että oma rakas voi loukata (ja rakastua ehkä toiseen)
minä joka täällä mesoan ei syytä omaa miestään, koska mieheni ei tiettävästi petä, ei ole toista naista.
Mutta mikä näissä toisissa naisissa oikeen viiraa, kun he toistamiseen väittävät, että petetyksi tulleet naiset eivät syytä omia miehiään. Aivan taatusti syyttävät ...sen lisäksi, että myös hieman syyttävät tätä tyhmää toista naista, jolla on ilmeisen huono itsetunto, kun pitää omaa naiseuttaan pönkittää varattuihin miehiin sekaantumalla. Ja tämä on provo... kyllä, tämän ei ole tarkoituskaan lepuuttaa kenenkään hermoja.
Petin työkaverin kanssa. Hän oli vapaa. Kun huomasin rakastuneeni toiseen, olin onnellinen etten ollut hankkinut mieheni kanssa lapsia. Jätin mieheni 8 vuoden salasuhteen jälkeen. Nyt olen ollut silloisen rakastajani kanssa naimisissa jo 10 vuotta. Ja yhdessä yhteensä 23 vuotta. En ole pettänyt häntä kertaakaan. Eli kaikki pettäjät eivät petä.
Ja vielä yksi pointti: MIKSI LAPSIA PITÄÄ HAALIA HETI SUHTEEN ALUSSA? Kyllä jokainen tietää, toimiiko suhde vai ei. Jos lapsen tekee, se kaataa huojuvan liiton lähes varmasti. Pitäkää siis ehkäisy päällä, olkaa yhdessä noin 5 vuotta ja jos toimii niin lapsia vasta sitten. Jos ei toimi, ota joku vapaa jota rakastat. Tässä se pähkinänkuoressa!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Alue: Aihe vapaa
paikkansa ettei kaikki pettäjät petä seuraavassa liitossa. Tämä on vain teidän av-mammojen keksimä juttu, jolla yritätte syyllistää ja pelotella - varsinkin sitä toista naista. Tämä on täällä ihan mantra, jota hoette joka käänteessä. Huh huh.