Rakastunut varattuun mieheen

miehellä lapsia? Onko naimisissa vai seurustelee?



Jos olet minun mieheen ihastunut, ihan tiedoksi vain, että et ole ainoa joka häneen on työelämässä ihastunut. Ainoa harmi on, että hän rakastaa minua ja olemme menossa naimisiin. Lisäksi olen kaunis, nuori ja täysin hänelle omistautunut.

Minäkin ihastuin ja rakastuin häneen kun hän oli naimisissa (onneksi tunne oli molemminpuolinen) ja nyt meillä on yhteistä taivalta takana pari vuotta ja loppuelämä edessä.



-Aina ei voi voittaa-

että nainen pakottaa miehensä johonkin sirkukseen. Voi miespoloista. Kannattaa semmonen äkkiä pelastaakin.





Ollaanpa realistisia ..eiköhän se usein tule aika yllätyksenä, että miehellä onkin suhde. Siitäkin huolimatta, että liitto ei voisi ihan niin hyvin, kuin alkuhuumassa.

Ei sille vain voi mitään, jos tapaa sen oikean, vaikka onkin varattu. Aivan liikaa on kulissiliittoja tai liittoja, joissa eletään kuin sisko ja veli.

itse vastailla itsellesi.heh.

kun toisella on pieni vauva ja vaimo, joka valvoo vauvan takia lähes kaikki yöt eikä ehdi, pysty ja jaksa tässä elämänsä vaiheessa av-mammojen 50-luvulta peräisin olevan ohjekirjan mukaan miellyttää miestään, jotta tämä ei lähtisi etsimään onneaan muualta.



Parisuhde ja erityisesti pitkä sellainen on tavallaan matka, jossa on tosiaan on mutkia ja ylä- ja alamäkiä. Siihen matkaan sitoudutaan, koska halutaan olla sen kumppanin tukena ja turvana. Kuitenkin joskus ylämäessä on rankkaa ja sitä saattaa alkaa kuvitella, että hyppäys tien laitaan niitylle voisi tuottaa aivan uudenlaista jännitystä ja mielekkyyttä elämään. Ei kovin järkevää eikä ainakaan rehellistä ja luotettavaa toimintaa. Tällaisen miehen vonkaaminen on mielestäni paitsi lapsellista ja itsekästä, myös tietyllä tasolla vastenmielistä, koska siinä mennään tieten tahtoen rikkomaan jotain, johon se mies on sitoutunut. JOs sitä miestä oikeasti rakastaisi, arvostaisi ja kunnioittaisi, haluaisi varmasti yrittää pitää miestä suoraselkäisenä ja yrittäisi tukea häntä jatkamaan liitossaan tai ainakin päättämään se kunniakkaasti. Mutta jos haluaa itse vain olla parempi, saada vähän enemmän, olla hiukan merkittävämpi, silloin isketään kiinni, rikotaan ja hajotetaan.



Vastuu perheensä pettämisestä ja rikkomisesta on tottakai miehen. Hän on melkoinen luuseri, jos ei ole kyennyt toimimaan perheensä suhteen edes reilusti vaan on pettänyt , valehdellut ja paneskellut ympäriinsä huoletta kuukausia tai jopa vuosia. En edes voi käsittää, miten huonolla itsetunnolla varustettuna täytyy olla sellainen nainen, joka tuollaisen miehen huolii. Kai siinä sitten kiihottaa se ajatus paremmuudesta ja siitä, että on napannut jotain toiselta. Klassinen hiekkalaatikkoefekti. Mutta takuulla yhdenkään toisen naisen (ja toinen nainen tarkoittaa siis sitä, että on seksisuhteessa varattuun mieheen, ei sitä, että on rakastunut varattuun mieheen)itsetunto ei ole kovin korkea, jos kuvittelee hetkeäkään saaneensa saaliin pettäjämiehestä.



Toisen naisen vastuu on sama kuin mikä tahansa vastuu ilkeästä teosta toiselle ihmiselle. Jos ilkeilet kaverillesi, et toimi kovin kivasti ja olet vastuussa siitä, että kaveri pahoittaa mielensä. Jos kaveri ilkeiden sanojesi jälkeen tekee itsemurhan, olet takuulla vastuussa siitä ainakin sen verran, että sanasi ovat todennäköisesti vaikuttaneet asiaan. Toista ihmistä - kaveria tai tuntematonta - pitää kohdella kunnioittaen ja arvostaen, inhimillisesti. Jos tietoisesti rikkoo avioliiton ja auttaa pettämisessä, valehtelussa ja huijaamisessa, on vastuussa teoistaan siinä määrin, kun nyt toisen ihmisen mielen pahoittamisesta ylipäätään on. Toinen nainen ei ole viaton tilanteeseen, vaikka ei tietenkään ole yhtä syyllinen kuin mies eikä vastuussa tilanteen etenemisestä tai toisten ratkaisuista.



Vain silloin vastuuta ei ole, kun on omilla toimillaan minimoinut kaikkien kärsimyksen ja pyrkinyt siihen, että osapuolia on kohdeltu reilusti esim. vaatimalla miestä ensin eroamaan tai kertomaan tilanteesta vaimolleen.



Emme me ihmiset voi täällä maapallolla kohdella toisiamme ihan miten vaan ja todeta, että mitään vastuuta ei ole, kun emme tunne näitä ihmisiä, joita loukkaamme tai kun itse emme ole parisuhteessa. Jos parisuhdetta ei kunnioita pätkääkään, voi silti niitä ihmisiä kunnoittaa sen verran, että kaikki osapuolet ovat tietoisia tilanteesta. Pettäminen on osoitus pelkuruudesta ja tarpeesta pitää varaportti auki. Ei uskalleta sitoutua uuteen suhteeseen, jos se ei toimikaan mutta ei voida kertoa vaimollekaan, kun vaimo voisi laittaa pihalle. Tällaista miestäkö jotkut oikeasti ihailevat?

Ja mitä ihmettä te siellä väitätte että ap provoilee? Miksi provoilis?

Ite olen kans ihan korviani myöden ihastunut naimisissa olevaan mieheen jolla on 6kk:n ikäinen vauva vaimonsa kanssa. Mies on myös ihastunut minuun. Meillä oli salasuhde jonkin aikaa, kunnes vaimo oli epäillyt jotain, sitten pidettiin hetki ettei nähty ollenkaan, siis reilun kuukauteen. Nyt ollaan taas nähty ja juteltu, mutta seksiä ei ole ollut. En tosin usko että siihen kauaa menee, kunnes taas päädytään vällyjen väliin. Mies selvästi nyt pidättelee hieman, kun vaimokin minusta tietää, mutta ei silti voi olla puhumatta "tuhmia".

Todellakin voisin kuvitella oikean suhteen tähän mieheen. Me ajattelemme asioista niin samoin, meillä on paljon yhteisiä kiinnostuksen kohteita jne. Mua ei todellakaan haittaa, että miehellä on vauva, koska mä en itse halua lasta tehdä.

Ap:lle: Aina saa toivoa ja pitää toivoa, mutta pidä kuitenkin silmät auki myös muualle. Eikä saa antaa itsestään yhtään sen enempää mitä mies antaa sulle, muuten pahimmassa tapauksessa loukkaat vain itseäsi. Tsemppiä ja käy kiinni vaan ;) Vaimon oma häpeä jos ei osaa miestään pitää hyvänä!

Mutta kyllä sinullekin vielä elämä näyttää todelliset kasvonsa. Silloin on turha hakea sympatiaa muilta, kun ei ole sitä itsekään antanut!

En silti ymmärrä, että joka käänteessä vedotaan lasten parhaaseen. Vastuulliset vanhemmat pystyvät tarjoamaan lapselle turvallisen kasvuympäristön erotilanteessakin. Toinen tapaus on sitten nämä av-mammat, jotka omalla toiminnallaan aiheuttavat lapsille ongelmia erotilanteessa, kun haukkuvat isän ja isän uuden naisen huoraksi, perheenrikkojaksi yms. Silmät pyöreinä sittne ihmetellään lapsen pahaamieltä ja siitäkin kunnon av-mamma syyttää "perheenrikkojaa" eli isän uutta naista, vaikka suurin syyllinen on joku ihan muu...

tiennyt, että mies on varattu? Siis kuinka löyhiä tuttuja olette? Ajattelen vaan, että useimmilla esim. fb:ssä lukee suhdestatus...

Ja toisekseen kaikki eivät huutele "olen varattu" tai käytä sormusta, vaikka olisivatkin naimisissa.

Ja mitä ihmettä te siellä väitätte että ap provoilee? Miksi provoilis? Ite olen kans ihan korviani myöden ihastunut naimisissa olevaan mieheen jolla on 6kk:n ikäinen vauva vaimonsa kanssa. Mies on myös ihastunut minuun. Meillä oli salasuhde jonkin aikaa, kunnes vaimo oli epäillyt jotain, sitten pidettiin hetki ettei nähty ollenkaan, siis reilun kuukauteen. Nyt ollaan taas nähty ja juteltu, mutta seksiä ei ole ollut. En tosin usko että siihen kauaa menee, kunnes taas päädytään vällyjen väliin. Mies selvästi nyt pidättelee hieman, kun vaimokin minusta tietää, mutta ei silti voi olla puhumatta "tuhmia". Todellakin voisin kuvitella oikean suhteen tähän mieheen. Me ajattelemme asioista niin samoin, meillä on paljon yhteisiä kiinnostuksen kohteita jne. Mua ei todellakaan haittaa, että miehellä on vauva, koska mä en itse halua lasta tehdä. Ap:lle: Aina saa toivoa ja pitää toivoa, mutta pidä kuitenkin silmät auki myös muualle. Eikä saa antaa itsestään yhtään sen enempää mitä mies antaa sulle, muuten pahimmassa tapauksessa loukkaat vain itseäsi. Tsemppiä ja käy kiinni vaan ;) Vaimon oma häpeä jos ei osaa miestään pitää hyvänä!

Sua ei haittaa että miehellä on 6kk vauva.

Mutta oletko ajatellut asiaa muiden kannalta?

Vaimon, vauvan, perheen kannalta?

Toi on säälittävintä kaikesta, että pitää mennä särkemään tuore perhe, että saa omille tunteilleen vastusta. Ihan kuin vauvaperheen arki ei olisi tarpeeksi haastavaa muutenkin!!

Huh huh mitä naisia on olemassa.

Toivottavasti en tunne sinua. huh, puistatus!!!

Kolmaspyörä-nainen taas 99% tapauksista poistuu takavasemmalle ja tulee miehen hylkäämäksi. Vaimo, lapset ja KOTI ovat useimmille, pettäjillekin, äärettömän tärkeitä asioita.

Kolmannelle naiselle jää kiihkon jälkeen oikeasti vain tosi häpeällinen ja hyväksikäytetty olo kun tajuaa, ettei ollutkaan mikään seksijumalatar, vaan mies vain käytti hyväksi saadakseen tylsään elämäänsä vähän hohtoa.

Eikö av:lla rakkaus merkitse arvona mitään? On vain koti ja lapset ja niitä puolustetaan henkeen ja vereen. Kyllä varattuun ihastuminen on kipeä kokemus myös sille "huoralle" ja kodinrikkojalle. Varmuutta ei ole mistään. Mutta miksi ei saisi taistella?

ap

IHAN TURHA VÄITTÄÄ, ETTÄ SINUN IHASTUMINEN OLISI TÄRKEÄMPÄÄ!

Kolmaspyörä-nainen taas 99% tapauksista poistuu takavasemmalle ja tulee miehen hylkäämäksi. Vaimo, lapset ja KOTI ovat useimmille, pettäjillekin, äärettömän tärkeitä asioita.

Kolmannelle naiselle jää kiihkon jälkeen oikeasti vain tosi häpeällinen ja hyväksikäytetty olo kun tajuaa, ettei ollutkaan mikään seksijumalatar, vaan mies vain käytti hyväksi saadakseen tylsään elämäänsä vähän hohtoa.

Eikö av:lla rakkaus merkitse arvona mitään? On vain koti ja lapset ja niitä puolustetaan henkeen ja vereen. Kyllä varattuun ihastuminen on kipeä kokemus myös sille "huoralle" ja kodinrikkojalle. Varmuutta ei ole mistään. Mutta miksi ei saisi taistella?

ap

Naisia on maailma täynnä, mutta se miehen lapsi on sille loppupeleissä se tärkein. Miehet vain ovat niin pöllöjä, etteivät tajua sitä ennen kuin ovat jo munanneet.

minä, minä, minä... tulisiko joskus mieleen miettiä myös miehen tarpeita?





MINÄ RAKASTAN MIESTÄNI JA PERHETTÄNI,



IHAN TURHA VÄITTÄÄ, ETTÄ SINUN IHASTUMINEN OLISI TÄRKEÄMPÄÄ!

[/quote]

Eipä Ap:kaan näytä ajattelevan kuin itseään.

helppo on moralisoida ja tuomita toisia, kun ei ole omakohtaista kokemusta. Väitän, että nämä samat moralisoijat toimisivat ihan toisin jos rakastuisivat itse kunnolla varattuun mieheen. Silloin unohtuisi "lasten etu" ja "ydinperhearvot".

se nähty, ettei miehiä pidättele, vaikka olisi kymmenen vauvaa.



ITse olen myöskin rakastunut varattuun, itsekin olen naimisissa. koitin taistella viimeiseen asti tunteita vastaan, mutta oli jo myöhäistä, kun oltiin ensin tutustuttu ihan vaan kaveripohjalta. Sitten huomattiinkin, että ollaan täysin samalla aaltopituudella ja sitten olikin menoa.

että lasten etu ei ole ydinperhe?



Kyllä aikuisuuteen kuuluu myös harkintakyky ja joka ihastuksen perään ei tarvitse singota.



Mieheni on elämänirakkaus ja me molemmat mietimme toistemme tarpeita.



Mutta jos vaikka parisuhde menisikin huonosti, niin ei se ainakaan minulle olisi vaihtoehto lähteä hoitamaan sitä toisen miehen tai naisen kanssa, jollei tämä toinen olisi terapeutti tai hyvä ystävä ja kummaltakin haluaisin vain keskusteluapua. Kyllä se on myös vanhempien ensi sijainen velvollisuus hoitaa omaa perhettään ja omaa parisuhdettaan. Ja todellakin olen sitä mieltä, että kun ne lapset tekee, niin perheeseen pitää sitoutua. Tai muuten ne lapset saisi jättää tekemättä, jos lopulta kiinnostaa vaan etsiä sitä vieläkin suurempaa rakkautta.

että lasten etu ei ole ydinperhe?

Kyllä aikuisuuteen kuuluu myös harkintakyky ja joka ihastuksen perään ei tarvitse singota.

Mieheni on elämänirakkaus ja me molemmat mietimme toistemme tarpeita.

Mutta jos vaikka parisuhde menisikin huonosti, niin ei se ainakaan minulle olisi vaihtoehto lähteä hoitamaan sitä toisen miehen tai naisen kanssa, jollei tämä toinen olisi terapeutti tai hyvä ystävä ja kummaltakin haluaisin vain keskusteluapua. Kyllä se on myös vanhempien ensi sijainen velvollisuus hoitaa omaa perhettään ja omaa parisuhdettaan. Ja todellakin olen sitä mieltä, että kun ne lapset tekee, niin perheeseen pitää sitoutua. Tai muuten ne lapset saisi jättää tekemättä, jos lopulta kiinnostaa vaan etsiä sitä vieläkin suurempaa rakkautta.