Lue keskustelun säännöt.
kokemuksia gastroskopiasta?
28.01.2012 |
Olen nyt tässä reilun kuukauden ajan kärsinyt kurkun kutinasta (kuin olisi karva kurkussa), "palan tunteesta" kurkussa (ihan kuin tuossa kurkussa olisi jokin "herne" joka vähän liikkuu nielaistessa; "herneen" paikka vaihtelee), närästyksestä (ei kipua mutta ruoan nousemista ylöspäin). Aluksi en osannut yhdistää oireita närästykseen, kun oli oikeastaan vain noita kurkkuoireita. Yskää oli myös oireiden alkuvaiheesta laskien parisen viikkoa mutta se on aikalailla mennyt ohi.
Nieluviljely otettiin ja tulehdusarvot, ei mitään erikoista niissä. Söin sitten parin viikon kuurin pantoloc controlia. Jossain keskivaiheessa tuntui että olisi auttanutkin, mutta sitten oireet taas yltyivät. Tuo pieni närästely ei ole erityisen häiritsevää vaan pikemminkin nuo kurkkuoireet. Kokeilen ehkä vielä vanhaa kunnon pepcid duoa, koska se auttoi aikoinaan kyllä hyvin perinteisempään närästykseen.
Tiedostan jo, että jos ei sekään auta niin gastroskopia kutsuu ainakin noin periaatteessa. Minulla on aivan jäätävä sairaalakammo. Periaatteessa jos joku vaikka tulisi siviilivaatteissaan tekemään sen toimituksen kotiini niin kestäisin sen paljon paremmin. Mutta sairaala, ne laitteet ja kaikki saavat minut ihan pakokauhun valtaan. Haluaisinkin nyt siis vähän kartoittaa gastroskopian kokeneiden "taustaa" tarkemmin.
1) millaisena koit tutkimuksen?
2) saitko puudutetta ja/tai esilääkitystä? Jos sait niin toimiko?
3) podetko sairaala-/toimenpidekammoa?
4) onko sinulla herkkä oksennusrefleksi? Onko esim. nieluviljely hankala?
5) pelkäätkö oksentamista tai yökkäilyä yleisesti ottaen tai ahdistaako se? (ihmisissä kun on paljon eroja tämän suhteen, toisia ahdistaa ajatus oksentamisesta kun taas toisilla on tosi matala kynnys oksentaa)
En usko, että itselläni on herkkä oksennusrefleksi, koska esim. nieluviljely menee yleensä ihan helposti. Lopussa saattaa kerran tulla pieni yökkäys. En myöskään pelkää oksentamista. Mutta se mitä sitten pelkäänkin ja paljon on se TILANNE, tavallaan muiden armoilla oleminen. Yksi pahimpia juttuja on se, jos tilanteessa on useampia ihmisiä. Helpompaa olisi, jos olisi vain lääkäri ja minä, sillä näin tilanne tuntuisi jollain lailla tasaveroisemmalta. Eli mikään "hoitaja kyllä rauhoittelee, pitää kädestä ja silittää päätä" ei todellakaan helpota oloani vaan ahdistaa ja nöyryyttää entisestään.
Ja mitä noihin rentouttaviin lääkkeisiin tulee niin minä sain massiivisen annoksen sellaista eräässä toisessa toimenpiteessä ja se ei vaikuttanut MITENKÄÄN. Luottoni noiden "rauhoittavien" todelliseen toimivuuteen on siis todella heikko.
Kommentit (36)
Ja ei,en minä hoitajana kyllä kädestä pitele saati päätä silittele :D T:Gastrohoitsu polilta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vai pari mm. Et edes huomaa kun se ujutetaan sisään
1) millaisena koit tutkimuksen?
Epämiellyttävä, mutta kivuton, toimenpide oli hyvin nopeasti ohi.
2) saitko puudutetta ja/tai esilääkitystä? Jos sait niin toimiko?
Nieltävän letkun päässä oli puudutetta. Kipua en tuntenut.
3) podetko sairaala-/toimenpidekammoa?
En enää, joskus nuorempana koin. Ei jäänyt traumoja tuosta gastroskopiasta.
4) onko sinulla herkkä oksennusrefleksi? Onko esim. nieluviljely hankala?
Ei erityisen herkkä.
5) pelkäätkö oksentamista tai yökkäilyä yleisesti ottaen tai ahdistaako se? (ihmisissä kun on paljon eroja tämän suhteen, toisia ahdistaa ajatus oksentamisesta kun taas toisilla on tosi matala kynnys oksentaa)
En pelkää, mutta eihän se nyt kivaakaan ole.
Tsemppiä! Gastroskopia on nopeasti ohi.
Ja ei,en minä hoitajana kyllä kädestä pitele saati päätä silittele :D T:Gastrohoitsu polilta
Onko se sitten välttämätöntä, että siellä on paikalla muitakin kuin lääkäri?
Tuli mieleen että jokin paikallaan pitäminen olisi ehkä pahinta mitä minulle voisi siinä tilanteessa tehdä.
tämmöiselle sairaalakammoiselle kuten sinäkin. Jälkeenpäin ajateltuna kuitenkin pahinta oli se etukäteispelko ja toimenpiteen odotus, itse gastroskopiahan ei kestänyt ajallisesti kauaakaan. Meinasin panikoitua totaalisesti, mutta pätevä lääkäri ja hoitaja saivat minut rauhoitettua aika tiukoilla äänensävyillä. Itselleni mikään voi voi-lässyttely ei olisi tepsinyt todellakaan.
Parasta on, kun makaa siinä sivuttain rentona, pakottaa itsensä kestämään sen rauhallisesti ja hyväksyy ne yökkäysreaktiot, mitä siinä väkisinkin tulee. Mahalaukkuhan on tyhjä, joten ei sieltä sylkeä kummempaa tule kuitenkaan. Eihän se kivalta tunnu, kun putki työnnetään kurkusta alas ja mahalaukkuun pumpataan ilmaa, mutta mitä rauhallisempana saa itsensä pidettyä, sitä nopeampaa se on ohi, ja saa tarvitsemansa avun ja tiedot. Tsemppiä, se menee hienosti sinullakin.
Moni tuttava, joille operaatio on tehty, ei ole pitänyt koko juttua minään, mutta itse olen tosiaan siitä sairaalakammoisemmasta päästä...eikä se jälkikäteen ajateltuna ollut niin paha juttu kuin pelkäsin. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, olin tosi nuori, kun siihen jouduin... Mutta hei - olen yhä elossa! Ja sain esilääkityksenä rauhoittavan ja olin todella puheliaalla päällä loppupäivän :D. Saattaa olla, että joudun siihen uudestaan lähiaikoina ja ei se nyt niin kammottavaa ollut, ettei toista kertaa menis jos pakko on. Ja varmaan auttaa, jos ei liikaa pelkää. Yökkäilyrefleksini on kyllä herkkä.
Ja ei,en minä hoitajana kyllä kädestä pitele saati päätä silittele :D T:Gastrohoitsu polilta
Onko se sitten välttämätöntä, että siellä on paikalla muitakin kuin lääkäri? Tuli mieleen että jokin paikallaan pitäminen olisi ehkä pahinta mitä minulle voisi siinä tilanteessa tehdä.
etten kisko sitä letkua kurkustani pois ;) Niin se tutkimus onnistui...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kesti tosi pitkään, kun sen teki sisätautilääkäri. Hidas tuska, yökkäsin ihan hirveästi. Sain puudutetta, en muuta. Järkyttävä kokemus!!!
Toinen kerta vuosien päästä: kirurgi teki. Nopeasti tapahtui, paljon vähemmän kakomista, ehkä tiesin jo mitä odottaa. Letkun vieminen kurkusta alas tuntui kamalalta, mutta sen kesti. Kakistelin koko ajan.
Olen herkkä kakistelemaan, jo hammasharjakin välillä yököttää. Toinen kerta puolet helpompi.
Tsemppiä!
tämmöiselle sairaalakammoiselle kuten sinäkin. Jälkeenpäin ajateltuna kuitenkin pahinta oli se etukäteispelko ja toimenpiteen odotus, itse gastroskopiahan ei kestänyt ajallisesti kauaakaan. Meinasin panikoitua totaalisesti, mutta pätevä lääkäri ja hoitaja saivat minut rauhoitettua aika tiukoilla äänensävyillä. Itselleni mikään voi voi-lässyttely ei olisi tepsinyt todellakaan.
Mulla kyllä ei se tiukka äänensävykään olisi toiminut. Ja kaikista pahinta tosiaan on se että siellä on pakko (?) olla "lauma" ihmisiä. Miksi se lääkäri ei riittäisi?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tämmöiselle sairaalakammoiselle kuten sinäkin. Jälkeenpäin ajateltuna kuitenkin pahinta oli se etukäteispelko ja toimenpiteen odotus, itse gastroskopiahan ei kestänyt ajallisesti kauaakaan. Meinasin panikoitua totaalisesti, mutta pätevä lääkäri ja hoitaja saivat minut rauhoitettua aika tiukoilla äänensävyillä. Itselleni mikään voi voi-lässyttely ei olisi tepsinyt todellakaan. Parasta on, kun makaa siinä sivuttain rentona, pakottaa itsensä kestämään sen rauhallisesti ja hyväksyy ne yökkäysreaktiot, mitä siinä väkisinkin tulee. Mahalaukkuhan on tyhjä, joten ei sieltä sylkeä kummempaa tule kuitenkaan. Eihän se kivalta tunnu, kun putki työnnetään kurkusta alas ja mahalaukkuun pumpataan ilmaa, mutta mitä rauhallisempana saa itsensä pidettyä, sitä nopeampaa se on ohi, ja saa tarvitsemansa avun ja tiedot. Tsemppiä, se menee hienosti sinullakin. Moni tuttava, joille operaatio on tehty, ei ole pitänyt koko juttua minään, mutta itse olen tosiaan siitä sairaalakammoisemmasta päästä...eikä se jälkikäteen ajateltuna ollut niin paha juttu kuin pelkäsin. :)
ja vähän vihaisiakin kun letkun nieleminen ei meinannut onnistua. Sitten alistuin kohtalooni ja nielaisin sen, vaikka se oli ihan kamalan kamalaa. En saanut mitään esilääkitystä enkä nielun puudutusta, enkä usko, että niistä mitään apua olisi ollutkaan.
Mulla kyllä ei se tiukka äänensävykään olisi toiminut. Ja kaikista pahinta tosiaan on se että siellä on pakko (?) olla "lauma" ihmisiä. Miksi se lääkäri ei riittäisi?
ap
Lauma ihmisiä? Lääkäri ja hoitaja on kaksi ihmistä. Sun turvaksihan se hoitaja siellä on, jos vaikka tulee jotain yllättävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hoitsu oli avustamassa. lääkärillä ei ole montaa kättä, joten kyllä se hoitsu siinä on tarpeen, jotta lääkäri saa keskittyä monitorin katsomiseen.
gastroskopiassa useita kertoja, joten täältä tulee "ammattilaisen" mielipide :)
Tutkimus on epämiellyttävä, mutta nopea ja hyödyllinen. Itselläni on löydetty tuo refluksitauti yhdessä näistä tutkimuksista. Tähystävät lääkärit ovat ammattilaisia, eli tekevät nopeasti diagnooseja, ja kävelet vartissa ulos resepti kourassa.
Esilääkettä sain jonkinlaisen kurkkusuihkeen muodossa. Se auttoi hiukan, mutta ei mielestäni ole kovinkaan tarpeellinen.
En pode sairaalakammoa, vaikka eipä se tietenkään mukavaa ole. Minulla on refluksitaudin lisäksi muitekin sairauksia, joten olen sairaalassa tottunut rampaamaan muutenkin jatkuvasti.
Mulla on melko herkkä oksennusrefleksi ja yleensä yökkäilen koko tutkimuksen ajan aivan jatkuvasti. Tutkimuksessa ollaan kyljellään, ja mulla valuu isot määrät kuolaa pitkin suupieltä, viimeksi niin paljon että sitä meni lääkärin kengillekin :) Yökkäily on jatkuvaa, ihan muutaman sekunnin välein tapahtuvaa. Tämän takia onkin onni, että se tutkimus on niin lyhytaikainen, nimittäin tuo yökkäily on kamalaa, kun se aiheuttaja ei häviä sieltä kurkusta mihinkään. Yökkäilen myös nieluviljelyssä.
En erityisesti pelkää oksentamista.
Kaiken kaikkiaan siis tilanne etenee niin, että sinut kutsutaan sinne toimenpidehuoneeseen, ja tuo nielusuihke suihkaistaan suuhusi. Sitten odottelet hetken,ja sen jälkeen menet tutkimuspöydälle. Sitten vähän sairaalasta riippuen joko sinut tähystetään ihan sellaisenaan, tai sitten laitat suuhusi sellaisen ison muovisen kappaleen, jonka keskellä on reikä, josta tuo letku tyrkätään sisälle. Lääkäri pölähtää paikalle ja aloittaa tähystyksen. Letku menee kyllä ihan helposti kurkusta alas kun vähän nielaiset. Lääkäri työntää letkua kurkusta alas, pysäytellen sitä välillä räpsiäkseen kuvia ruokatorvestasi. Hän ottaa myös muutaman koepalan. Se tapahtuu niin, että letkun sisälle työnnetään sellainen pitkä "johto", joka tulee sitten letkun päästä ulos sinun sisälläsi. Johdon päässä on nipistin, jonka lääkäri pyytää hoitajaa avaamaan. Sitten hän siirtää nipistimen oikeaan kohtaan, hoitaja sulkee nipistimen, ja sinusta napsaistaan pala pois. Todennäköisesti et tunne sitä lainkaan. Minä tunnen, mutta olen kuulemma yksi harvoista. Takaisinpäin letku otetaan vauhdilla, että pääset piinastasi mahdollisimman pian.
Tutkimuksen jälkeen lääkäri näyttää sinulle niitä kuvia, ja kertoo missä mättää. Jos jotain vikaa löytyy,saat ohjeet jatkoa varten. Sitten vaan pyyhit kuolat poskilta, ja lähdet kotiin :)
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja antaa sulle sen nielupuudutteen jne ja kertoo toimenpiteen kulun jne.
Lääkäri vain saapuu paikalle ja iskee letkun kurkkuusi,sitä ei kiinnosta yökkäiletkö vai et,saati se miltä se toimenpide tuntuu.
Hoitaja tekee siis suurimman osan,lääkäri tekee diagnoosin.
Mulla kyllä ei se tiukka äänensävykään olisi toiminut. Ja kaikista pahinta tosiaan on se että siellä on pakko (?) olla "lauma" ihmisiä. Miksi se lääkäri ei riittäisi?
ap
Lauma ihmisiä? Lääkäri ja hoitaja on kaksi ihmistä. Sun turvaksihan se hoitaja siellä on, jos vaikka tulee jotain yllättävää.
Huomasit varmaan, että se sana oli lainausmerkeissä. Lisäksi joillakin on ollut parikin hoitajaa.
Kyseessähän on siis kammo. Kammo ei ole rationaalinen asia. Mua on nöyryytetty niin pahasti lapsena toimenpiteissä että tuo useamman (
Mulla kyllä ei se tiukka äänensävykään olisi toiminut. Ja kaikista pahinta tosiaan on se että siellä on pakko (?) olla "lauma" ihmisiä. Miksi se lääkäri ei riittäisi?
ap
Lauma ihmisiä? Lääkäri ja hoitaja on kaksi ihmistä. Sun turvaksihan se hoitaja siellä on, jos vaikka tulee jotain yllättävää.
Huomasit varmaan, että se sana oli lainausmerkeissä. Lisäksi joillakin on ollut parikin hoitajaa.
Kyseessähän on siis kammo. Kammo ei ole rationaalinen asia. Mua on nöyryytetty niin pahasti lapsena toimenpiteissä että tuo useamman (
Mä yritin vaan puhua järjen äänellä, enkä lietsoa kammoasi.
Oikeesti, tuossa toimenpiteessä etukäteiskuvitelmat ja odotus on paljon pahemmat, kuin itse toimenpide, joka on erittäin nopeasti ohi. Tsemppiä! :)
t:se kelle vastasit
Mulla kyllä ei se tiukka äänensävykään olisi toiminut. Ja kaikista pahinta tosiaan on se että siellä on pakko (?) olla "lauma" ihmisiä. Miksi se lääkäri ei riittäisi?
ap
Lauma ihmisiä? Lääkäri ja hoitaja on kaksi ihmistä. Sun turvaksihan se hoitaja siellä on, jos vaikka tulee jotain yllättävää.
Huomasit varmaan, että se sana oli lainausmerkeissä. Lisäksi joillakin on ollut parikin hoitajaa.
Kyseessähän on siis kammo. Kammo ei ole rationaalinen asia. Mua on nöyryytetty niin pahasti lapsena toimenpiteissä että tuo useamman (
Jaaha, unohdin taas ettei tämä systeemi tunne pienempi kuin -merkkiä vaan katkaisee tekstin siitä kohtaa. Niin, eli useamman (enemmän kuin yksi) ihmisen läsnäolo saa aikaan kaikkea muuta kuin turvallisen tunteen.
Olen sairastanut bulimiaa ja lisäksi vedän helposti sylkeä henkeen. Menin yksityiselle ja siellä suostuivat nukuttamaan. Julkisella nukutetaan vain lapset, koska se maksaa liikaa... Silloin tosin oli paksummat letkut kuin nykyisin.
Kiitos tähänastisista vastauksista. Olen lukenut tuosta toimenpiteestä ja ihmisten kokemuksistakin aika paljon, eli toimenpiteen kulun ynnä muut kyllä tiedän kai aika hyvin. Noiden esittämäni viiden kysymyksen pohjalta ajattelinkin hankkia "tarkempaa" tietoa että voisin vertailla juuri vaikkapa sitä että kokevatko esim. herkästi yökkäilevät tilanteen ahdistavampana jne. Tai onko se sairaalakammoisille poikkeuksetta paha juttu ym.
gastroskopia olisi kauhein tutkimus, mihin ikinä voisin joutua. Olihan se aika oksettava ja epämiellyttävä ja kyökin vähän väliä. Se oli kuitenkin nopeasti ohi ja selvisin hengissä.
Keskity tutkimuksen aikana ajatukseen, että tämä on nopeasti ohi. Kestän vielä hetken aikaa ja sitten tämä on ohi.