Lue keskustelun säännöt.
kokemuksia gastroskopiasta?
28.01.2012 |
Olen nyt tässä reilun kuukauden ajan kärsinyt kurkun kutinasta (kuin olisi karva kurkussa), "palan tunteesta" kurkussa (ihan kuin tuossa kurkussa olisi jokin "herne" joka vähän liikkuu nielaistessa; "herneen" paikka vaihtelee), närästyksestä (ei kipua mutta ruoan nousemista ylöspäin). Aluksi en osannut yhdistää oireita närästykseen, kun oli oikeastaan vain noita kurkkuoireita. Yskää oli myös oireiden alkuvaiheesta laskien parisen viikkoa mutta se on aikalailla mennyt ohi.
Nieluviljely otettiin ja tulehdusarvot, ei mitään erikoista niissä. Söin sitten parin viikon kuurin pantoloc controlia. Jossain keskivaiheessa tuntui että olisi auttanutkin, mutta sitten oireet taas yltyivät. Tuo pieni närästely ei ole erityisen häiritsevää vaan pikemminkin nuo kurkkuoireet. Kokeilen ehkä vielä vanhaa kunnon pepcid duoa, koska se auttoi aikoinaan kyllä hyvin perinteisempään närästykseen.
Tiedostan jo, että jos ei sekään auta niin gastroskopia kutsuu ainakin noin periaatteessa. Minulla on aivan jäätävä sairaalakammo. Periaatteessa jos joku vaikka tulisi siviilivaatteissaan tekemään sen toimituksen kotiini niin kestäisin sen paljon paremmin. Mutta sairaala, ne laitteet ja kaikki saavat minut ihan pakokauhun valtaan. Haluaisinkin nyt siis vähän kartoittaa gastroskopian kokeneiden "taustaa" tarkemmin.
1) millaisena koit tutkimuksen?
2) saitko puudutetta ja/tai esilääkitystä? Jos sait niin toimiko?
3) podetko sairaala-/toimenpidekammoa?
4) onko sinulla herkkä oksennusrefleksi? Onko esim. nieluviljely hankala?
5) pelkäätkö oksentamista tai yökkäilyä yleisesti ottaen tai ahdistaako se? (ihmisissä kun on paljon eroja tämän suhteen, toisia ahdistaa ajatus oksentamisesta kun taas toisilla on tosi matala kynnys oksentaa)
En usko, että itselläni on herkkä oksennusrefleksi, koska esim. nieluviljely menee yleensä ihan helposti. Lopussa saattaa kerran tulla pieni yökkäys. En myöskään pelkää oksentamista. Mutta se mitä sitten pelkäänkin ja paljon on se TILANNE, tavallaan muiden armoilla oleminen. Yksi pahimpia juttuja on se, jos tilanteessa on useampia ihmisiä. Helpompaa olisi, jos olisi vain lääkäri ja minä, sillä näin tilanne tuntuisi jollain lailla tasaveroisemmalta. Eli mikään "hoitaja kyllä rauhoittelee, pitää kädestä ja silittää päätä" ei todellakaan helpota oloani vaan ahdistaa ja nöyryyttää entisestään.
Ja mitä noihin rentouttaviin lääkkeisiin tulee niin minä sain massiivisen annoksen sellaista eräässä toisessa toimenpiteessä ja se ei vaikuttanut MITENKÄÄN. Luottoni noiden "rauhoittavien" todelliseen toimivuuteen on siis todella heikko.
Kommentit (36)
Mun mutu-tuntuma on, että ei tuolla herkästi yökkäilyllä ole paljoa merkitystä, koska tuo toimenpide yököttää ihan kaikkia, kuuluu homman nimeen.
Ja se on vain yksi kohta, kun se letku menee kurkusta alas, sen jälkeen se on vaan sitä refleksiä. Yöks yöks yöks. Jos huumoria laittaa kehiin, niin sitä tuntee itsensä ihan röhkiväksi porsaaksi :D Mutta kun se porsasolo ei kestä kauaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
TV:ssä muuten tehtiin vatsatähystyn nenän kautta mielettömän ohuella pillillä. Onkohan sitten v. 2001 näitä välineitä muutettu??
Se letku on tosi ohut Vai pari mm. Et edes huomaa kun se ujutetaan sisään
Jos hoitaja on vielä linjoilla, niin osaatko sanoa mitä yleensä on se suoneen laitettava "rentouttava" lääke kun tehdään leikkaus paikallispuudutuksessa? FESS-leikkauksessa siis olin taannoin ja sain kuulemma valtavan annoksen (iso annos heti alkuun + 2 krt lisää) tätä "rentouttavaa", joka ei vaikuttanut minuun _mitenkään_. Minua ei siis rauhoita sekään, että voin kyllä saada esilääkitystä. Jos se on yhtä tehotonta paskaa kuin se FESS-leikkauksessa saamani niin on ihan sama saanko sitä vai en. Helvetti kun ei tullut siinä shokissa kysyttyä että mitä se aine ole. Vastaus olisi varmaan ollut "sokerilientä" tai jotain... Hommasta jäi niin hirveät traumat että jälkikäteenkään en kyennyt ottamaan yhteyttä muuten kuin sen verran että kieltäydyin tulemasta jälkitarkastukseen.
TV:ssä muuten tehtiin vatsatähystyn nenän kautta mielettömän ohuella pillillä. Onkohan sitten v. 2001 näitä välineitä muutettu??
Se letku on tosi ohut Vai pari mm. Et edes huomaa kun se ujutetaan sisään
1. tutkimus oli epämiellyttävä mutta nopea, kurkkuun sattui ja "nielemisrefleksi jäi päälle", sitä putkeahan nieltäväksi riitti. Lima valui.
2. puudutetta sain suihkeena, esilääkitystäkin (dormicum) tarjottiin, mutten huolinut (kun menin gastroskopiaan omien töideni lomassa ja jatkoin sitten työpäivää). en tiedä auttoiko puudutus, jäykähkö skooppi tekee ison mutkan ja se mutka painoi mun pienen nieluni takaseinää.
3. en pode kammoa, olen sellainen "hetken kestää vaikka tikun nokassa"-tyyppi, mutta kyllä aristelen lievästi, kun minua pistellään (rokotukset, verikokeet, epiduraali synnytyksessä jne.). pystyn aika hyvin psyykkaamaan itseni ja erityisesti tuosta gastroskopiassa tsemppaamisesta olen ylpeä (synnytys oli miljoona krt hirveämpää ja siinä olin oikea nynny)
4. heikko oksennusrefleksi, mutta vrt kohta 1.
5. ei pelota.
Mene vaan reilusti ja sano, että hirvittää ja pelottaa. Se on nopsasti ohi, epämiellyttävää kyllä, mutta oireissasi välttämätöntä ja siitä saadaan sellaista tietoa, mitä muuten ei saataisi. itse oli yllättynyt siitä, että toimenpiteessä sitä vain kakoo ja yökkii ja nieleskelee, vaikka ei haluaisi niin tehdä (reflekseille ei mitään voi), olin pitänyt sitä vähän tahdonkysymyksenä ennen. mutta kannattaa luottaa skopistiin ja rauhoitella itsensä. antaa liman valua, hengittämään oystyt mainiosti koko ajan. ja hoitajasta on todella apua, he ovat todellisia ammattilaisia ja todella osaavat tsempata potilasta kulloinkin parhaalla mahd tavalla.
t. lääkäri, itsekin kymmeniä gastoskopioita tehnyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kokemus ikinä, ennemmin synnytän. ei ole kammoja, ei nielmisongelia minkään suhteen tms mut meinasin kuolla gastroskopiaan. virtsaputken tähystyskin miellyttävämpää vaikka paksu putki tungetaan virtsaaukkoon ja pussiin asti. sain jotain suihketta kurkkuun mit ei se helppoa ollut.
Minulle ei ole siis vielä gastroskopiasta mitään puhuttukaan (terkkarin kanssa vaan puhunut ennen pantoloc-kuurin aloittamista), onko siihen tosiaan tässä tilanteessa aivan välitön pakko? Ennemmin yritän ensin kokeilla ruokavaliolla ja lääkekuureilla kuin siihen tähystykseen ryntään. Ei ole millään tapaa liioiteltua sanoa, että mielenterveyteni on todellisessa vaarassa jos tuohon joudun. Saan ahdistus- ja itkukohtauksia edelleen yli vuoden jälkeen tuosta FESS-leikkauksestakin. Luotto lääkkeisiin ja henkilökuntaan on todella, todella matalalla.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tämmöiselle sairaalakammoiselle kuten sinäkin. Jälkeenpäin ajateltuna kuitenkin pahinta oli se etukäteispelko ja toimenpiteen odotus, itse gastroskopiahan ei kestänyt ajallisesti kauaakaan. Meinasin panikoitua totaalisesti, mutta pätevä lääkäri ja hoitaja saivat minut rauhoitettua aika tiukoilla äänensävyillä. Itselleni mikään voi voi-lässyttely ei olisi tepsinyt todellakaan.
Mulla kyllä ei se tiukka äänensävykään olisi toiminut. Ja kaikista pahinta tosiaan on se että siellä on pakko (?) olla "lauma" ihmisiä. Miksi se lääkäri ei riittäisi? ap
Meillä on yleensä lääkäri ja 2 hoitajaa. Toinen hoitaja avustaa lääkäriä; meillä kaikki lääkärit ei esim lykkää skooppia itse. Ja hoitaja ottaa vastaan näytteet ja laitta ne purkkeihin. Toinen hoitaja sitten juoksee, eli rauhoitelee potilasta jos on tarpeen, hakee välineitä, merkkailee purkkeja tms juoksevia asioita siinä sivussa.
Pahimmassa tapauksessa huoneessa voi olla opiskelijoita ja/ tai kandeja, mutta jos se tuntuu ahdistavalsta, voi siitä aina sanoa.
terv. toinen gastrohoitsu
tämmöiselle sairaalakammoiselle kuten sinäkin. Jälkeenpäin ajateltuna kuitenkin pahinta oli se etukäteispelko ja toimenpiteen odotus, itse gastroskopiahan ei kestänyt ajallisesti kauaakaan. Meinasin panikoitua totaalisesti, mutta pätevä lääkäri ja hoitaja saivat minut rauhoitettua aika tiukoilla äänensävyillä. Itselleni mikään voi voi-lässyttely ei olisi tepsinyt todellakaan.
Mulla kyllä ei se tiukka äänensävykään olisi toiminut. Ja kaikista pahinta tosiaan on se että siellä on pakko (?) olla "lauma" ihmisiä. Miksi se lääkäri ei riittäisi? ap
Meillä on yleensä lääkäri ja 2 hoitajaa. Toinen hoitaja avustaa lääkäriä; meillä kaikki lääkärit ei esim lykkää skooppia itse. Ja hoitaja ottaa vastaan näytteet ja laitta ne purkkeihin. Toinen hoitaja sitten juoksee, eli rauhoitelee potilasta jos on tarpeen, hakee välineitä, merkkailee purkkeja tms juoksevia asioita siinä sivussa.
Pahimmassa tapauksessa huoneessa voi olla opiskelijoita ja/ tai kandeja, mutta jos se tuntuu ahdistavalsta, voi siitä aina sanoa.terv. toinen gastrohoitsu
Mulla on ainakin asia on niin, että jos ylipäänsä tulisi tilanne että mua pitäisi rauhoitella, niin sitten koko homman voi keskeyttää. Mikään "rauhoittelu" ei meinaan auta mua yhtään vaan pikemminkin korostaa tilanteen painajaismaisuutta. Kiinni/paikallaan pitäminen olis jotain niin hirveää etten varmaan selviäisi siitä ikinä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä mun täytyy vaan valita närästyksen ja mielenterveyden väliltä... Meinaa tulla paniikkikohtaus pelkästä ajatuksesta.
Päätä ensin, menetkö vai et gastoskopiaan, jos ja kun sellaista ehdotetaan. Jos olet mieleltäsi suhteellisen terve ja asiallisen informaation jälkeen toimnepiteestä kieltäydyt, niin se on oma asiasi.
Jos päätät gastroskopiaan sitten mennä, niin päätä, että sitten se tehdään. Psyykkaat itsesi. Ei ihminen ole ihan viettiensä varassa tässä gastroskopia-asiassakaan.
Yleensä skopistit ovat nopeita halki-poikki-piniin tyyppejä (ainakin kirurgit). Ei todellakaan maanitella ketään aikuista naista kuin 4-v pikkulasta. Tehdään tai jos potilas ei kykene itseään tutkimukseen kasaamaan, niin sitten ei voi tehdä. Sitten mietitään, mitä sitten voisi tehdä.
t. se skopisti tuolta ylempää, jolla ei ole yksikään tähystys jäänyt tekemättä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luuydinpunktiosta jäi kamalat traumat, koska rauhoittava ei vaikuttanut mitenkään. Myös leikkauksessa olen puoliksi herännyt kesken, ts. mulla on muistoja tapahtumasta. Se, että potilaan paino olisi ainoa lääkkeen tehoon vaikuttava tekijä, on tosi vanhanaikainen ajattelutapa. Esim. itse oli noissa kokemuksissa ihan normaalipainoinen 168/65, tosin lihaksikkaammasta päästä. Ihmisten välillä on todella suuria eroja! Muhun ei myöskään kaikki särkylääkkeet vaikuta, eikä alkoholi hidasta ajattelua (valitettavasti, koska voi juoda enemmän).
Päätä ensin, menetkö vai et gastoskopiaan, jos ja kun sellaista ehdotetaan. Jos olet mieleltäsi suhteellisen terve ja asiallisen informaation jälkeen toimnepiteestä kieltäydyt, niin se on oma asiasi.
Jos päätät gastroskopiaan sitten mennä, niin päätä, että sitten se tehdään. Psyykkaat itsesi. Ei ihminen ole ihan viettiensä varassa tässä gastroskopia-asiassakaan.
Yleensä skopistit ovat nopeita halki-poikki-piniin tyyppejä (ainakin kirurgit). Ei todellakaan maanitella ketään aikuista naista kuin 4-v pikkulasta. Tehdään tai jos potilas ei kykene itseään tutkimukseen kasaamaan, niin sitten ei voi tehdä. Sitten mietitään, mitä sitten voisi tehdä.
t. se skopisti tuolta ylempää, jolla ei ole yksikään tähystys jäänyt tekemättä
No en tiedä mistä tuli käsitys että pitäisi "maanitella kuin 4-v pikkulasta"...? Siksihän tämän aloituksen tein että halusin kartoittaa tarkemmin että millä tavalla minkäkinlaisilta taustoilta toimenpiteeseen lähteneet ihmiset ovat kokeneet asian, että voisin hahmottaa otanko miten suuren riskin mielenterveyteni kannalta jos siihen lähden mukaan.
Minulla vain on niin paljon huonoja kokemuksia siitä miten pelkoja vähätellään, ei oteta tosissaan, toimenpiteiden tuskallisuutta vähätellään, rauhoittavia ei suostuta antamaan (mikä siinäkin on niin helvetin vaikeaa, btw?) tai jos annetaan niin ne eivät vaikuta tippaakaan... Ja ettei lopeteta vaikka huutaisi tuskasta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luuydinpunktiosta jäi kamalat traumat, koska rauhoittava ei vaikuttanut mitenkään. Myös leikkauksessa olen puoliksi herännyt kesken, ts. mulla on muistoja tapahtumasta. Se, että potilaan paino olisi ainoa lääkkeen tehoon vaikuttava tekijä, on tosi vanhanaikainen ajattelutapa. Esim. itse oli noissa kokemuksissa ihan normaalipainoinen 168/65, tosin lihaksikkaammasta päästä. Ihmisten välillä on todella suuria eroja! Muhun ei myöskään kaikki särkylääkkeet vaikuta, eikä alkoholi hidasta ajattelua (valitettavasti, koska voi juoda enemmän).
Joo mulla on ihan sama juttu tuon alkoholinkin kanssa. Parikymppisenä 56-kiloisena tikkuna (olen aika pitkä) join miehiä pöydän alle kun ei vaan noussut päähän. Nykyään ei kyllä enää ole noin hyvä viinapää, mikä on ihan hyväkin.
Panacod ei vaikuta sen kummemmin kuin perus parasetamolikaan, eli sen teho kipuun on surkea. Ja toisilla taas kuulemma menee siitä ihan pää sekaisin.
ap
Minulle ei ole siis vielä gastroskopiasta mitään puhuttukaan (terkkarin kanssa vaan puhunut ennen pantoloc-kuurin aloittamista), onko siihen tosiaan tässä tilanteessa aivan välitön pakko? Ennemmin yritän ensin kokeilla ruokavaliolla ja lääkekuureilla kuin siihen tähystykseen ryntään. Ei ole millään tapaa liioiteltua sanoa, että mielenterveyteni on todellisessa vaarassa jos tuohon joudun. Saan ahdistus- ja itkukohtauksia edelleen yli vuoden jälkeen tuosta FESS-leikkauksestakin. Luotto lääkkeisiin ja henkilökuntaan on todella, todella matalalla.
ap
joka voidaan tehdä hengityksestä tai ulosteesta. Saat tehokkaampia vatsalääkkeitä ja jos heliko löytyy niin siihen antibiootit. Itselläni häädettiin helikoa kaksi kertaa ennenkö lopulta tehtiin gastroskopia bakteeriviljelyn tekemistä varten ja olisi pitänyt pyytää sitä aiemmin.
Eli luultavasti pelkäät nyt turhaan joutuvasi tähystykseen, ensisijaisesti hoidetaan lääkkeillä kun oireesi ovat noin selvät.
Ai niin ja lisään vielä tähän, että koska ihmisten kokemukset vaihtelevat ihan laidasta laitaan ("elämäni traumaattisin kokemus"-"helppo homma") niin sen takia kyselin noita tarkentavia kysymyksiä kun yksilön kokemus sinällään ei vielä kerro hirveästi.Jollekin on helppoa suorastaan ja toiselle painajaismaista.