Kauhistelkaa! Mut kyllä mulle urakin tärkeä lasten lisäksi.
Olen vaativassa työssä ja mennyt aina heti äitiysloman päätyttyä takaisin töihin. Meillä kolme lasta. Myös mies vaativassa johtotason työssä. Ollaan siis molemmat uravanhempia. Meillä on ollut tosin aina hoitaja kotona.
Vanhin lapsi on nyt ekalla, keskimmäinen vajaa 4-vuotias ja nuorin reilun vuoden. Lastenhoitaja hoitaa koululaisen kuljetukset ja käyttää pienempiä kerhoissa yms. aktiviteeteissa sekä kaikkia lapsia harrastuksissa yms.
Nyt mulla edessä reilun kuukauden päästä puolen vuoden ulkomaan komennus, jonne en lapsia voi mukaan ottaa. Teemme niin, että lastenhoitaja muuttaa meille asumaan täksi ajaksi ja itse tulen kotiin 1-2 kertaa kuussa noin 3-5 päiväksi kerrallaan. Noin puolessa välissä komennusta mies pitää parin viikon loman ja tulee lasten kanssa tuolloin luokseni.
Voi siis olla erilaisia perheitä ja silti homma toimii. Meillä lapset ovat onnellisia ja tasapainoisia ja kaiken vapaa-ajan vietämme yhdessä perheenä tehden kaikkea kivaa yhdessä.
Kommentit (85)
Oliko tämä mielestäsi jotenkin hauska pila. Ei jaksa.
se ensijainen kiintymyssuhde ja sen häiriöt..Anders Behring Breivikin ja äitinsä välisessa kiintymyssuhteessa on todettu olleen häiriöitä. Tiesin tämän kyllä jo ennen kuin se julkistettiin...
En ole lukenut koko ketjua, mutta haluaisin tuoda esiin oman tilanteemme, koska elämme juuri parhaillaan oikeastaan ap:n kuvailemaa tilannetta, tosin käänteisenä.
Meillä on 3 lasta, kaikki ovat kyllä jo koululaisia. Mieheni on parhaillaan 6 kk komennuksella Aasiassa ja me muu perhe olemme kotona.
Meillä olisi - tietenkin - ollut mahdollisuus lähteä mukaan, mutta emme lähteneet ja siihen on monta syytä. Yksi ilmeinen on se, että olen töissä - olen "8-16" duunissa, en paska palkalla mutta en tee uraakaan, koska en halua. Koska olen päällikkötasolla, 6 kk vapaa olisi ollut suhta hankala järjestää, ei mahdoton kuitenkaan ja ainahan olisin voinut heittäytyä kotirouvaksi Ayin avustamana.
Paljon isompi syy oli lasten elämä täällä kotona, emme halunneet uhrata esim. lasten harrastuksia ja kaverisuhteita puolen vuoden takia, vaan teimme tämän hankalan ratkaisun ja nyt elämme sen kanssa.
Aplle haluaisin sanoa, että vaikka lapsemme ovat jo kaikki yli 7 v, on ratkaisu lapsille raastavan kova, siitäkin huolimatta, että koko heidän elämänsä ajan isä on aina ollut aika paljon matkoilla. Ikävä on todellinen ja kauhea, vaikka komennusta on takana vasta 1½ kk. Se ei ole mukana jokapäiväisessä elämässä näkyvästi, mutta se on käsin kosketeltava ja väitän että nuorimmaiseni hieman oireilee asiaa kiukuttelulla ja käytöksellä. En haluaisi edes ajatella, mikä tilanne olisi jos olisin itse pois ja lapseni olisi 1 v!
En tiedä miten teillä on komennus sovittu, mutta mieheni kohdemaassa on hyvin houkuttelevaa verotuksellisesti olla siellä tasan se 6 kk. Eli jokainen kotimatka pidentää oleskelua toisesta päästä ja muistaakseni päivissä on joku maksimi per kuukausi. Ehkä verottomuus ei ole ap:lla mikään kriteeri, mutta jos on, kannattaa muistaa että todella siinä lasketaan maassa olo päiviä, ei jaksoa muutosta muuttoon.
Mekin olemme tietenkin menossa isän luokse reissuun jo ihan kohta ja varmaan toisen kerran kesällä, mutta haluan vain sanoa, että vaikka kuinka ajattelisitte näkevänne "vähän väliä" niin se ei oikeasti tunnu siltä ja mitä useampia pätkiä treffaatte, sitä raastavampia erot ovat tuollaisissa pitkissä eroissa. Sanon tämän, koska olen kokenut näitä useita lyhyemmissä pätkissä, tämä on ensimmäinen 6 kk ja kamalampaa kuin osasin ikinä ajatella!
Olen periaatteessa sitä mieltä, että naiselle kuuluu uran suhteen se, mikä miehellekin. Mutta olen myös realisti: kukaan mies ei pysty olemaan nussimatta lastenhoitajaa puolen vuoden aikana. Jos ap haluaa ottaa riskin, että lastenhoitaja vie hänen paikkansa sekä lasten, että miehen sydämessä, niin siitä vaan sitten. Mutta ei pitäisi olla niin sinisilmäinen. En myöskään ymmärrä, miksi lapset ja mies eivät voi lähteä mukaan? Minä vaatisin mieheltä sitä, kun kerran itse olisin pitänyt äitiyslomia perheen hyväksi.
lapset myös