en aio alkaa harrastuskuskaajaksi
Olenko tyly mielestänne? En siis aio opettaa lapsia siihen että kuskaan ja kuljetan. Toki tuen harrastamaan ja maksan harrastuksen, mutta vasta sitten kun lapsi itse sitä haluaa, ja vasta sitten kun lapsi osaa itse kulkea harrastukseen. En aio uhrata vähäistä vapaa-aikaani iltaisin autolla suhaamiseen ympäri kyliä!
Ja tämä ei ole mikään kosto tyyliin "minuakaan ei aikanaan kukaan kuskannut", vaan myös lapsille opetus siitä että harrastuksia voi ottaa vain sen verran kuin itse jaksaa ja pystyy itse kulkemaan. En myöskään aio kuskata kouluun ja takaisin, 1km matkaa (jonka kaikki naapurit näyttävät lapsensa kuskaavan).
Onko tämä jotenkin poikkeavaa? Minusta vanhempien kuskausvelvoite on jo joissakin tapausissa saanut hulluuden mittasuhteet.
Kommentit (151)
Minkä töllön ääressä? Johan sanoin rttä tuen ja kannustan ja maksan, mutta en kuskaa! Kannustan esim jumppaan jalkapalloon, hiihtoon, pesäpalloon, näitä kaikkia voi harrastaa 2km päässä jonne lapsi tasan osaa itse mennä halutessaan.
Ymmärrän kuskauksen landela jossa pitää ajaa 30km kuntakeskukseen, mutta en kaupungissa!
vähintään alakoululaisiksi laiskaa mammaa ja töllöä tuijottaen?
Meillä on molemmat harrastaneet 3-vuotiaasta asti.
Minä maksan, kuskaan, kannustan, mahdollistan ihan kaikki lasteni harrastukset. Mies jopa valmentaa.
Parempi harrastuksessa, joka on myös osaltaan perheen yhteistä aikaa, kuin omatoimisesti kartsalla.
Jos ei kuskaa, niin sit ei kuskaa.
Jos kuskaa, niin kuskaa.
Kummassakaan tapauksessa toisen valinta ei haittaa toista. Tai ei ainakaan pitäisi.
Riippuu, missä asutte. Jos olette pakottaneet lapset asumaan jonnekin syrjäseudulle, jossa ei ole lukuisia harrastusmahdollisuuksia lähell', hyvää bussiyhteyttä ja pyöräteitä, olette mielestäni velvollisia kuskaamaan.
Itse veisin yhteen harrastukseen viikossa, jos se olisi lapselle tärkeää ja olisi sellainen juttu, jota ei voi meidän kaupungissa harrastaa vaan täytyisi mennä lähimpään isoon kaupunkiin.
Asumme tosin 25 000 asukkaan kaupungin keskustan lähellä ja koulumatkan päässä on musiikki-, urheilu- ja taideharrastusmahdollisuuksia, partiolippukuntia, seurakunnan kerhoja, tennisklubi jne. Jos haluaisi ratsastaa tai pelata golfia, sitten pitäisi ainakin alle 10-vuotias vielä kuskata.
No se minun lasi ei sitten harrasta lätkää, tietenkään, jos ei voi itse kulkea. Maailmassa on satoja harrastuksia ja taatusti löytyy monta mihin itse pääsee kulkemaan. Lätkä ei oe maailman ainoa tai paras harratus!
meillä ei ole edes autoa
tosin asutaan keskellä Töölöä, josta pääsee julkisilla mihin vaan
Jos ei kuskaa, niin sit ei kuskaa.
Jos kuskaa, niin kuskaa.
Kummassakaan tapauksessa toisen valinta ei haittaa toista. Tai ei ainakaan pitäisi.
kuskaan siksi, koska minua ei lapsena kuskattu, vaan kolmasluokkalaisena olisi pitänyt yksin mennä bussilla puolen kaupungin läpi.
Ikävä se on lätkäkassia vetää viittäkään kilometriä, vaikka olis pyörät alla.
Jos 7-vuotiaan pitäisi pyöräillä 10km talvellakin kitaratunnille, niin varmaan se harrastus loppuisi lyhyeen.
Viisivuotias taas käy jumpassa viiden kilsan päässä, mutta sekin pitäisi ap:n filosofian mukaan lopettaa, vaikka fysioterapeuttikin tuota jumppaa suositteli.
Minä haluan lasteni parasta, joten kuskaan lapsia tarvittaessa autolla tai saatan pyörällä.
perheitä. Minuuttiaikataulua ja mummot ja papat välillä valjastettu matkaan. Lapsikaan ei aina jaksaisi juosta iltaisin harrastuksissa.
Koskaan ei vietetä iltoja perheenä yhdessä. Pienempi lapsista viettää auton takapenkillä illat kun esikoista viedään harrastuksesta toiseen. Parilla ei ole mitään yhteistä enää kun illat kuluvat hallien ulkopuolella.
Jokainen toki saa onneksi viettää perhe-elämää, miten haluaa. Meillä ei eletä auto-elämää ja iltoja vietetä autoissa tai pukukopeissa odottamassa.
Ja silti nuorilla on harrastuksia ja onnellisia ja tasapainoisia nuoria ovat. Ja vanhemmatkin ovat vielä yhdessä, eikä eronneet, kuten monella harrastekuskausperheellä kun ei  ole enää mitään yhteistä isillä ja äidillä.
omatoimisesti. Tuleepahan alkuverkka vedettyä jo matkalla.
meillä lapset eivät saa harrataa harratuksia joissa treenejä on useamman kerran viikossa tai viikonloppuna. pariin otteeseen olemme vaihtaneeet harratusta ja seuraa siinä vaiheessa kun aloitetaan painostamaan alle 10 v treenaamaan ahkerammin. Hurjimmat oli voimistelu jussa 5 v olisi pitänyt siirtyä ryhmään joka harjoitteli 3x viikossa 1,5 h kerralla ja  me vanhemmat olsimme sitten kuskanneet lasta eestaas  illat.
 Sen sijaan , että viettäisimme illat / viikonloput yhdessä autossa luistelemme, pulkkailemme, uimme, leivomme, retkeilemme, kokoomme pienoismalleja, pelaamme , Keilaamme, kokkaamme ..... Yhdessä perheenä.
Kukin kolmessa lapsesta harrataa kerran viiikossa mielestäsä lajia , ja tosiaan sitten myöhemmin jos tahtovat niin useammin ja hoitavat matkansa tuolloin itse.
On mukava nähdä lapset harrastusten parissa, sekä muita vanhempia ja aistia se tunnelma. Kukin tavallaan.
Minusta on suorastaan naurettavaa  kuskata kaikkia lapsia aina edestakaisin kouluun ja harrastuksiin, jos matkaa on noin kilometri. Jos ei jaksa omin voimin kulkea, ei jaksa sitten myöskään harrastaa.
Eri asia, jos matkan pituus rajoittaa harrastusmahdollisuuksia, silloin kuskaisin.
Passiiviseksi siinäkin tulee, jos lapsesta saakka tottuu siihen, että joku muu tekee asiat lapsen puolesta, kuljettaa ja huolehtii.
Jääkiekkokersa on aivan eri asemassa, jos joutuu huolehtimaan itsensä ja kamppeensa hallille ja takaisin kuin sellainen, joka tuodaan, viedään, haetaan ja saatetaan, ja tavaratkin kannetaan.
Talvellakin. Ei se viulukaan pakkasessa pilalle menee, kun polkee vaan tarpeeks nopeasti!
Nyt kuitenkin lapseni ovat menestyneet harrastuksissaan niin hyvin, että siirtyivät kilpavalmennettaviin...:(
Toki olen iloinen lasteni puolesta, mutta tämä taksikuskin homma on oikeasti kamalaa ja viikot tuntuvat menevän kuin siivillä, eikä omaa aikaa jää arkisin enää yhtään.
En osaa sanoa, mikä on oikein.
pienet lapset = pienet ongelmat
isot lapset = isot ongelmat
Vai joutuuko lapsi menemään aina yksin?
Loistavaa, joku tajusi pointin, ja on myös huomannut että jokailtainen autolla suhaaminen paikasta toiseen ei aina palvele perheen kokonaisetua ja on myös ilmastosyistä epäeettistä edelleen korostan että omilla lapsillani 2km harrastusmatka, minkä voi todella pyöräillä tai kävellä kelillä kuin kelillä!
miten omatoiminen 6v lapsesi menee lätkäharkkoihin ison kassin kanssa, jos jäähalli on 10 km:n päässä eikä bussit kulje?
Lasten harrastuksiin nyt vaan kuuluu se, että vanhemmatkin antavat siihen oman panoksensa! Vai kenen luulet esim. valmentavan niitä lapsia? Ammattilaisenko? Kyllä ne vaan on ihan tavallisia vanhempia, jotka ovat valmiita "uhraamaan" sitä omaa kallista vapaa-aikaansa, että naapurinkin lapset saa harrastaa!
Jos kaikki olisivat tuollaisia urpoja kuin AP, niin vähissä olis harrastusmahdollisuudet!