en aio alkaa harrastuskuskaajaksi
Olenko tyly mielestänne? En siis aio opettaa lapsia siihen että kuskaan ja kuljetan. Toki tuen harrastamaan ja maksan harrastuksen, mutta vasta sitten kun lapsi itse sitä haluaa, ja vasta sitten kun lapsi osaa itse kulkea harrastukseen. En aio uhrata vähäistä vapaa-aikaani iltaisin autolla suhaamiseen ympäri kyliä!
Ja tämä ei ole mikään kosto tyyliin "minuakaan ei aikanaan kukaan kuskannut", vaan myös lapsille opetus siitä että harrastuksia voi ottaa vain sen verran kuin itse jaksaa ja pystyy itse kulkemaan. En myöskään aio kuskata kouluun ja takaisin, 1km matkaa (jonka kaikki naapurit näyttävät lapsensa kuskaavan).
Onko tämä jotenkin poikkeavaa? Minusta vanhempien kuskausvelvoite on jo joissakin tapausissa saanut hulluuden mittasuhteet.
Kommentit (151)
en jaksanut lukea koko ketjua, sori jo tulee toistoa.
Eli meidän kaksi poikaa käy tanssitunneilla. Harjoitusajat on niin lyhyet, etten viitsi lähteä käymään sillä välin missään, mutta mulla on kivaa omaa aikaa siellä odottaessa muiden vanhempien kanssa. Jutellaan, ja osalla äideistä on jokin käsityö mukana. Odottaessa voi myös keittää kahvit. Olen kotiäitinä ja minusta on ihan mukava vaikka neuloa tai selata jotain puutarhakirjaa siellä mukavassa seurassa. Eli ei sen kuskaamisen tartte ihan hirveää vaan olla. Yksi isä taas lähtee sen tanssitunnin ajaksi itse lenkille, kun ei siihen muuten hirveästi ole aikaa. Jotkut opettajat tarkistavat kokeita/aineita. Voi sen odottelun käyttää hyödyllisesti/hauskastikin.
en jaksanut lukea koko ketjua, sori jo tulee toistoa.
Eli meidän kaksi poikaa käy tanssitunneilla. Harjoitusajat on niin lyhyet, etten viitsi lähteä käymään sillä välin missään, mutta mulla on kivaa omaa aikaa siellä odottaessa muiden vanhempien kanssa. Jutellaan, ja osalla äideistä on jokin käsityö mukana. Odottaessa voi myös keittää kahvit. Olen kotiäitinä ja minusta on ihan mukava vaikka neuloa tai selata jotain puutarhakirjaa siellä mukavassa seurassa. Eli ei sen kuskaamisen tartte ihan hirveää vaan olla. Yksi isä taas lähtee sen tanssitunnin ajaksi itse lenkille, kun ei siihen muuten hirveästi ole aikaa. Jotkut opettajat tarkistavat kokeita/aineita. Voi sen odottelun käyttää hyödyllisesti/hauskastikin.
Minä isänä (koti) nautin myös ihmisten tapaamisesta. Tuo toinen juttu, mitä kukaan ei tainnut mainita, on se, että lasten kaveritkin ovat tulleet tutuiksi. Jopa kaupassa olen jäänyt pitkäksikin aikaa juttelemaan lasten kaverien kanssa.
Suhde lapsiin on itselläni sellainen, että nuo lähes aikuisetkin lapset tulevat esittelemään kavereitaan meille vanhemmille ja samoin on hienoa huomata, kuinka meidät vanhemmat halutaan aina esitellä niille kavereille.
Olen myös luonut kotiin puitteet monenlaisille harrastuksille ja niinpä sitten voin "vahtia" isoa poikalaumaa täällä kotona. Kokkailen samalla jotain. Meillä siis kotibileissä EI häädetä vanhempia pois vaan päinvastoin halutaan että ovat paikalla!
Mitenkähän ne lapset jotka joutuvat olemaan omatoimiharrastajia suhtautuvat vanhempiinsa?
Liian vanhana ei voi montaakaan lajia aloittaa.
Meille on hyvin tärkeää lapsen uima harrastus.
Välillä mies kuskaa autolla ja minä vien joskus bussilla.
Matka on pitkä, mutta toivotaan lapsen uivan joskus kilpaa.
Minkä ikäinen lapsi pitää viedä bussilla? Maalaislapset kulkevat tutut bussireitit itsekseen jo eskari-iässä, jotkut nuorempinakin mm. leikkikerhoon.
Toivotaan kilpaurheilijaa... Kuinka moni vanhempi joutuu pettymään toiveissaa, kun lapsi täyttää 15?
Jos lapsi itse ei ole innostunut ja kiinnostunut, niin se lopahtaa siihen.
Ei kuskaaminen ole välittämisen synonyymi. Tässäkin ketjussa on monessa viestissä ilmennyt, että syyn kuskaamiseen on itsekkyys eli omien haaveitten toteuttaminen lapsen välityksellä (kilpaurheilussa), tai sitten oman kunnian kiillottaminen, "kun meidän nicosinicalla on NIIIIN IHANIA harrastuksia".
Ja äskeiselle: pidän holen että lapseni saavat akateemisen koulutuksen, mutta sinnekään en heitä kuskaa vaan pääsykokeisiin on ihan itse hakeuduttava.
En halua opettaa lapsia pullamössöksi.
Tämä ei liity asiaan, mutta miksi lapsen pitää välttämättä tähdätä akateemiseen koulutukseen? Jos joku toinen ammatti on intohimo? Toivottavasti annat valinnan vapauden myös tässä asiassa lapsillesi.
On suuri virhe painostaa lasta olemaan PARAS. Kuten tuosta mun #145 viestistä saattoi ilmetä, suhde lapsiin on mitä parhain. En ole koskaan vaatinut huippusuorituksia, vaikka niitäkin on tullut mm. ratsastuksesta tytölle. Ei harrastus ole enää kivaa jos siinä on jotain painostusta. Ehkä yksi tuhannesta nuoresta yltää huippituloksiin. En vaadi että se olisi oma lapseni.
Kyllä nuori voi oireilla paljonkin jostain painostuksesta. Nuorena muistan kun serkulleni puhkesi paha akne, koska isänsä painosti hiihtämään ja voittamaan. Itse en aikuisenakaan ole niihtänyt kertaakaan, koska lapsena pakotettiin aloittamaan hiihtoharrastus ja saamani "lahja" oli sukset :(.
Jos alle esikouluikäsen päästää liikenteeseen yksinään on sitten missä vaan ja lapselle tapahtuu onnettomuus niin silloin päätyy heitteillejätöstä selittämään.
Aivan varmasti on ihmisiä joita ei kiinnosta lapsensa turvallisuus, mutta tuo on poliisiasia jos lapsi jonnekin kerhoon yksin kulkee noin pienenä.
Koskaan kuullut lastensuojelulaista?
viikossa. Tosin naapurin kanssa hoidetaan kuljetuksia kimppakyydein, joten ei ole rasittavaa. Mutta minäkään en alkaisi joka ilta suhaamaan jossakin ja lapset saavat mennä harrastuksiin pyörällä sitten isompana, kun ei ole isoja kamojakaan mitä roudata.
oli menossa yksin kotiin harrastuksesta.
Enpä ole koskaan lukenut lehdistä, että vanhemman kuskaama koululainen olisi kuollut harrastusmatkalla - tai koulumatkalla.
Eikä ne pedofiilitkään iske sinne vanhempien autoon.
Liian vanhana ei voi montaakaan lajia aloittaa. Meille on hyvin tärkeää lapsen uima harrastus. Välillä mies kuskaa autolla ja minä vien joskus bussilla. Matka on pitkä, mutta toivotaan lapsen uivan joskus kilpaa.
Minkä ikäinen lapsi pitää viedä bussilla? Maalaislapset kulkevat tutut bussireitit itsekseen jo eskari-iässä, jotkut nuorempinakin mm. leikkikerhoon. Toivotaan kilpaurheilijaa... Kuinka moni vanhempi joutuu pettymään toiveissaa, kun lapsi täyttää 15? Jos lapsi itse ei ole innostunut ja kiinnostunut, niin se lopahtaa siihen. Ei kuskaaminen ole välittämisen synonyymi. Tässäkin ketjussa on monessa viestissä ilmennyt, että syyn kuskaamiseen on itsekkyys eli omien haaveitten toteuttaminen lapsen välityksellä (kilpaurheilussa), tai sitten oman kunnian kiillottaminen, "kun meidän nicosinicalla on NIIIIN IHANIA harrastuksia".
enkä vielä ole tavannut lasta, joka menee 5v iässä bussilla leikkikerhoon. Eihän täällä maalla edes bussit kulje! Eri asia, jos on tutun koulutaksin matkassa mennyt.
Ja äskeiselle: pidän holen että lapseni saavat akateemisen koulutuksen, mutta sinnekään en heitä kuskaa vaan pääsykokeisiin on ihan itse hakeuduttava.
En halua opettaa lapsia pullamössöksi.
Tämä ei liity asiaan, mutta miksi lapsen pitää välttämättä tähdätä akateemiseen koulutukseen? Jos joku toinen ammatti on intohimo? Toivottavasti annat valinnan vapauden myös tässä asiassa lapsillesi.
Hyvä huomio! Moni on onnellinen ihan perusduunarina. Olen vaimoni kanssa akateemisesti koulutettuja, mutta ei tulisi mieleenkään vaatia lapsilta samaa. Älykkyyteen ei koulutustaso ole kovinkaan vahvasti sidoksissa. Perusduunarilla on usein huomattavasti monipuolisempi vapaa-ajan käyttö kuin päänsä puhki ajattelevalla DI:lla, jonka työ pyörii päässä tavalla tai toisella 24/7.
murkkujen kaverit käyvät paljon meillä ja monesti saatan jutella jonkun kaverin murheista iltateen äärellä illalla pitkäänkin kun omilla vanhemmilla ei ole aikaa. Niin ei ole aikaa kun ajavat rallia ympäri kaupunkia niiden toisten lasten kanssa.
Lapset ovat kulkenee bussilla urheiluhallilla treenaamassa yleisurheilua. Ovat pelanneet myös lentopalloa ja uineet. Kilpaurheilijoita en ole heistä halunnut, joten ovat saaneet harrastaa haluamiaan lajeja monipuolisesti, eivätkä ole erikoistuneet mihinkään.
Jääkiekkoa eivät halunneet koskaan pelaamaan ja kaveriporukka onkin karsiutunut sitten tässä vanhempana niihin, jotka eivät pelaa. Toisaalta hyvä, koska lätkäpojat ryyppäävät aika paljon ja nuuskan käyttö on todella yleistä.
Jotta älä huoli. Meillä on todella hyvät välit, vaikka ovat joutuneet bussilla kulkemaan urkkahallissa itsenäisesti.
en jaksanut lukea koko ketjua, sori jo tulee toistoa.
Eli meidän kaksi poikaa käy tanssitunneilla. Harjoitusajat on niin lyhyet, etten viitsi lähteä käymään sillä välin missään, mutta mulla on kivaa omaa aikaa siellä odottaessa muiden vanhempien kanssa. Jutellaan, ja osalla äideistä on jokin käsityö mukana. Odottaessa voi myös keittää kahvit. Olen kotiäitinä ja minusta on ihan mukava vaikka neuloa tai selata jotain puutarhakirjaa siellä mukavassa seurassa. Eli ei sen kuskaamisen tartte ihan hirveää vaan olla. Yksi isä taas lähtee sen tanssitunnin ajaksi itse lenkille, kun ei siihen muuten hirveästi ole aikaa. Jotkut opettajat tarkistavat kokeita/aineita. Voi sen odottelun käyttää hyödyllisesti/hauskastikin.
Minä isänä (koti) nautin myös ihmisten tapaamisesta. Tuo toinen juttu, mitä kukaan ei tainnut mainita, on se, että lasten kaveritkin ovat tulleet tutuiksi. Jopa kaupassa olen jäänyt pitkäksikin aikaa juttelemaan lasten kaverien kanssa.
Suhde lapsiin on itselläni sellainen, että nuo lähes aikuisetkin lapset tulevat esittelemään kavereitaan meille vanhemmille ja samoin on hienoa huomata, kuinka meidät vanhemmat halutaan aina esitellä niille kavereille.
Olen myös luonut kotiin puitteet monenlaisille harrastuksille ja niinpä sitten voin "vahtia" isoa poikalaumaa täällä kotona. Kokkailen samalla jotain. Meillä siis kotibileissä EI häädetä vanhempia pois vaan päinvastoin halutaan että ovat paikalla!
Mitenkähän ne lapset jotka joutuvat olemaan omatoimiharrastajia suhtautuvat vanhempiinsa?
Ei lyhyitä matkoja kuskatakaan, mutta jäähalleille on välillä vähän matkaa.
Yhteisöllisyys on kuulkaa voimaa tässäkin.
Oma lapseni harrastaa muodostelmaluistelua ja treenaa 4 kertaa viikossa. "Joudun" viemään hänet kerran viikossa, sillä meillä on oikein toimiva kimppakyytisysteemi.
Laitoin lainausmerkit sen takia, että on aivan ihanaa viettää aikaa näiden nuorten/lasten kanssa. He ovat tulleet todella tutuiksi ja läheisiksi ja kuljetusmatkat ovat mahtavia keskustelutuokioita.
Mun oma äitini ei juurikaan osallistunut mun harrastuksiin. Kuljin itsekseni partiot, pianotunnit, ratsastustunnit. Tykkäsin harrastaa, mutta oli sellainen tunne, että ei mun äitiä niin kiinnostanut.
Vaikka oma lapseni on kohta esiteini, niin hän sanoi että hänestä on ihanaa, että olen mukana hänen harrastuksissa. Sitäpaitsi yhteinen hyvä eli vapaaehtoistoiminta tekee hyvää sielulle!
t. muokkamamma
Lapset harrastaa niitä harrastuksia, mihin itse pääsevät. Olen äiti, en taksikuski.
Kouluun kulkevat itse.
Ei kukaan tietenkään, jokainen perhe toimii omien tapojensa mukaan.
Meillä lapset kulkee harjoituksiin talvisin bussilla ja kesäisin pyörällä ja vanhin mopolla. Talvella viikonloppuisin + iltaisin, kun bussit eivät kulje, kuljetetaan kyllä - se on täällä huonon joukkoliikenteen maalaiskaupungissa melkein pakko, mutta ei se mua haittaa. Eikä mua haittaa sekään, jos joku muu kuskaa lapsiaan.
Mistä lapsi tietää, mitä haluaa harrastaa, jos ei pääse kokeilemaan harrastuksia? Kyllä meillä on kuskattu jäähalliin, uimahalliin, hiihtoladulle, muskariin, jumppakerhoon. Kotona opetettu askartelua, liikuntaa, jne. Kuskaamisellakin pitää olla rajansa. Tuttavapiirissä on lapsia, jotka eivät ole koskaan päässeet kodin ulkopuolelle mihinkään harrastuksiin, ja sen kyllä huomaa...
Miten niin olen tyhmä? Mielestäni olen viisas! Haluan lapsilleni parasta myös, ja minusta lapsen parhaaseen kuuluu OMATOIMISUUS.
hyvissä kouluissa ja hyvissä harrastuksissa?
Passiivisemmiksi ne jää huonossa lähikoulussa ja kotona töllön ääressä.
Jos ei kuskaa, niin sit ei kuskaa.
Jos kuskaa, niin kuskaa.
Kummassakaan tapauksessa toisen valinta ei haittaa toista. Tai ei ainakaan pitäisi.
lapsi päättää harrastaa joka päivä. ;-)