Lue keskustelun säännöt.
Anteeksi, mutta minusta on huvittavaa kun jotkut sanovat olevansa koiransa tai kissansa
17.01.2012 |
äitejä, isiä tai mummoja. Huhuu, se on eläin ja lemmikki ja omistaja on ihminen.
Kommentit (41)
Ihan sama mitä toiset siitä ajattelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on karvavauvoja!!! Joo ja tiedän että edustavat eri nisäkäslajia kuin minä ja biologiset lapseni. Käytänpä vaan itsestäni nimitystä äippä myös eläimille koska roolini omiin eläimiini nähden on pitkälti samanlainen kuin ihmislapsiini: ruokkia, hoitaa, aktivoida ja leikittää, antaa rakkautta. Enkä ymmärrä ketää se kaivelee jos joskus koirillekin höpötän tule äidin syliin.
on se varmasti huvittavaa. En tiedä mikä siinä on mutta itselläkin tulee sanottua niin. Esim. Tule, äiti antaa luun/ruokaa tms. Kai se on iskostunut jotenkin päähän lasten kautta. En siis pidä itteeni koiran äitinä, mutta tulee usein sanottua huomaamatta.
kun toiset sanovst olevansa lasten äitejä ja isiä. Käytöstapoja ei ole ollenkaan, kasvatuksesta ei tietoakaan....yhteiskunnan tulevia luusereita ja elättejä....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sit kun tulee joulukortti, siihen on listattu myös perheen lemmikit jouluntoivottelijaksi...
Olen lähinnä huvittunut, miten pimahtaneita eläinten omistajat ovat.
Minä olen siitäkin huolimatta koirani ja kissani mamma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minä ajattelen niin, että olen adoptoinut nuo kissat. Lapsen adoptoineetkin sanovat itseään äidiksi, miksen siis minä?
kutsuminen isäksi ja äidiksi ylipäätään, sehän tuottaa hirveästi ongelmia kun pennut kiljuu kaupassa äitiä tai isää ja kukaan ei tiedä ketä ne tarkoittaa.
Etunimillä saisivat pennut puhutella ihan niin kuin muutkin ihmiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on "aina" ollut koiria ja kissoja, pidän kovasti molemmista eläinlajeista enkä vastakkainasettele niitä. Käyn näyttelyissä ja olen ylipäätään kiinnostunut niistä.
En ymmärrä, että eläimestä puhutaan HÄN, eläin on eläin ja SIITÄ puhutaan SE. Eikä se tarkoita, että niitä kohdeltaisiin huonosti tai vastoin lajinominaisuuksia.
Mielestäni on kamalaa, kun eläimiä inhimillistetään liikaa, ja kuvitellaan niiden käyttäytyvän ja ajattelevan samoin kuin itse.
Saatan huumorilla sanoa umpiluupää murrosikäistä laumanvartijaani mammanpojaksi, mutta sen enempää äiti en lemmikeilleni ole :-D
se siksi, koska se ei voi olla biologisesti mahdollista? Miten suhtaudut adoptiolapsiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta se on yksinomaan söpöä ja kivaa. Sillä kuten yksi aiempikin sanoi mun roolini lemmikkiin nähden on aika sama kuin lapsiinikin. Minä ruokin, hoidan, hellittelen, kasvatn jne.
Minua huvittaa suunnattomasti kun toiset sanovst olevansa lasten äitejä ja isiä. Käytöstapoja ei ole ollenkaan, kasvatuksesta ei tietoakaan....yhteiskunnan tulevia luusereita ja elättejä....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vihaiset koiran omistajat täällä hyökkäsivät nyt vähän kimppuusi...
olisi se, että joku kutsuu itseään lemmikkinsä isäksi tai äidiksi. Tai mamaksi ja papaksi.
Tällä hetkellä ärsyyntyminen tuollaisesta mitättömästä pikkuasiasta tuntuu kovasti turhalta.
Olen oikeastaan hieman kateellinen, kunpa minunkin surut olisivat niin pieniä, että tulisi edes mieleen kirjoittaa av:lle tällainen aloitus.
Minulla on "aina" ollut koiria ja kissoja, pidän kovasti molemmista eläinlajeista enkä vastakkainasettele niitä. Käyn näyttelyissä ja olen ylipäätään kiinnostunut niistä.
En ymmärrä, että eläimestä puhutaan HÄN, eläin on eläin ja SIITÄ puhutaan SE. Eikä se tarkoita, että niitä kohdeltaisiin huonosti tai vastoin lajinominaisuuksia.
Mielestäni on kamalaa, kun eläimiä inhimillistetään liikaa, ja kuvitellaan niiden käyttäytyvän ja ajattelevan samoin kuin itse.
Saatan huumorilla sanoa umpiluupää murrosikäistä laumanvartijaani mammanpojaksi, mutta sen enempää äiti en lemmikeilleni ole :-D
ja sähän et inhimillistä kun kuvittelet että koirallas on murrosikä...
Ihminen on lemmikkieläimelle monesti emohahmo. Oma kissani ainakin käyttäytyi pentumaisesti minua kohtaan, kerjäsi ruokaa, alusti tassuillaan kuten imiessä nisää jne. On ne kisut vaan niin ihania!
Eihän eläin sama asia ole kuin oikea lapsi, mutta jotain sinnepäin kuitenkin. Monelle yksinäiselle ihmiselle eläimet ovat todella korvaamattomia lapsia!
Itse en sanonut itseäni kissan mamiksi tms, mutta ei mua haittaa jos joku sanoo, se on vain suloista!
Minulla on "aina" ollut koiria ja kissoja, pidän kovasti molemmista eläinlajeista enkä vastakkainasettele niitä. Käyn näyttelyissä ja olen ylipäätään kiinnostunut niistä.
En ymmärrä, että eläimestä puhutaan HÄN, eläin on eläin ja SIITÄ puhutaan SE. Eikä se tarkoita, että niitä kohdeltaisiin huonosti tai vastoin lajinominaisuuksia.
Mielestäni on kamalaa, kun eläimiä inhimillistetään liikaa, ja kuvitellaan niiden käyttäytyvän ja ajattelevan samoin kuin itse.
Saatan huumorilla sanoa umpiluupää murrosikäistä laumanvartijaani mammanpojaksi, mutta sen enempää äiti en lemmikeilleni ole :-D
ja sähän et inhimillistä kun kuvittelet että koirallas on murrosikä...
pennun ja aikuisuuden välissä koirilla on uhmaikä, jolloin varsinkin dominoivat rodut kokeilevat rajojaan. Ihan perusjuttuja koirantuntemuksessa.
Itsellä on koiria ja huvittaa myös ihmiset, jotka sanovat itseään lemmikkiensä vanhemmiksi. Ei se minua sinänsä haittaa, huvittaa vaan. Se tosin ärsyttää, kun muut sanovat minua koirieni äidiksi. Minä olen äiti vain lapselleni, koirilleni olen emäntä.
Inhimillistämisestä kirjoittaneelle: Miksi sinä sanoisit pentuajan ja aikuisuuden väliin jäävää aikaa, jolloin koira saavuttaa sukukypsyyden ja jolloin myös käytös muuttuu? Helppo puhua murrosiästä, koska silloin ihmiset tietävät mistä puhutaan.
Mikset vain antaisi ihmisten olla?