Mitkä (oudot) jutut sua kammottavat

Korkeat isojen purjelaivojen purjeet, tuulivoimalat.

metsään sen takia. Näen myös usein painajaisia karhuista.

Seuraavat ällöttävät:

-Muiden ihmisten jalat. Siis nilkasta alaspäin.

-En voi käyttää jonkun muun käyttämää pyyhettä. Jos menen jonnekin yöksi, hotelliinkin, otan omat pyyhkeet mukaan. Lisäksi minulla on hiuksille/naamalle oma pyyhe ja vartalolle oma pyyhe. Menkkojen aikaan vielä alapyyhekin. =D (joo kuulostan neuroottiselta)

-Meikkien lainaaminen. Tähän kuuluu myös ponnarien ja harjan lainaaminen. EN siis tee tuota missään nimessä.



Pelottavat:

-Ilmapallot

-Autot, laivat ja lentokoneet. No autossa voin nykyään olla suht rauhassa, mutta muut pelottavat.

-pulut. Ne ovat psykopaatteja. Yksi hyökkäsi kerran kimppuni ja siksi pelkään niitä.

-no, vieraat ihmiset. Moni pitää minua misantropina, mutta en minä ihmisiä vihaa, vaan pelkään.

-saksanpaimenkoirat. Kaikki. Mikään muu rotu ei aiheuta samanlaista paniikkirefleksiä kuin sakemannit.

- Jäällä ajamista ja kävelemistä. Kun olin pieni, tipuin jäihin, ja siitä jäänyt sitten kammo.

- Kaksiosaisia rekkoja. Varsinkin talvella.



No mutta, pystyn kuitenkin liikkumaan normaalisti vaikka monenlaista asiaa pelkäänkin.

Varpaat ja jalkaterät. Ei ne nyt suoraan kammota. Mutta ällöttää. Kaikkien muiden, paitsi omat. Ja vähän omatkin - en esim halua samalla pyyhkeellä enää kuivata muita vartalon osia, jos olen pyyhkinyt siihen jalat.

Olen itsekin tätä ihmetellyt. :) En voisi ikinä hieroa kenenkään jalkateriä. Pikkulasten jalat ei ällötä kuitenkaan.

mullakin on toi villavaate juttu. luulin oikeasti olevani ainoa joka kammoaa niitä.

Olen joskus käynyt ja oli hirveää. Etenkin ne tyttöset pienissä mekoissaan ja karseissa meikeissään näyttivät kuin huumatuilta, valmiina antamaan seksiä tuntemattomille ihmisille. Musiikki oli mielettömän kovalla, kehenkään ei saanut kontaktia ja välillä tuntui, että pää hajoaa. Sitten vielä joku irstas äijä kävi kourimassa, koska kai oletti, että kuuluin siihen vellovaan massaan.

Ihan oikeasti oli kuin Danten helvetti.

Heti kadulla ihmettelin, miten erilainen todellisuus voi olla muutaman metrin päässä.

Edelleenkin ihmettelen, miten jotkut pystyvät olemaan töissä discossa.

Se että tän kirjoittaja näki vain naiset seksuaalisesti tyrkyllä kertoo vakavamman asteisesta uskonnollisesta aivopesutaustasta.

En kyllä ole mitenkään aivopesty, kotona ei edes kuuluttu mihinkään kirkkoon. Ja olen jo melkein 40-vuotias ja aika kokenut nainen noin muuten.

Jostain syystä vain sain hirveän ahdistuskohtauksen discossa.

aika suljettua elämää sä oot elänyt jos et ole käynyt kuin kerran yökerhon tanssilattialla koko elämäsi aikana.

Onko kivaa olla nuori ja tietämätön?? Mäkin muistan sen, vaikka olin vasta lapsi... Sä olet varmaan syntynyt 90-luvulla... :D

Mullakaan ei ole mitään tunnesidetta forssaan, olen käynyt siellä kerran ja ajellut useamman kerran ohi.. jotenkin sen paikan tunne on karsea. Tulee jotenkin sellanen pimeä olo. Siis ihan ku aurinko laskis ja tulee kylmä.

Ja olen tosiaan työni vuoksi käynyt melkein kaikissa(!) Suomen kunnissa.

En pysty koskemaan ilman inhotusreaktiota. Kai jotenkin tuntuu, että jos työnnän liian kovaa niin sormi uppoaa vatsaan. YÖK! Nytkin puistattaa! Ällöttää siis muidenkin navat, myös koiranpentujen.

Muakin ällöttää navat (ei oma mutta muiden) :P

mutta onpa kuin onkin. Olen aina kammonnut verisuonia ja myös verta, pikkuhaavat ei yleensä hetkauta mutta isommat kyllä. Jos tulee sääriä ajellessa naarmu jalkaan, alkaa ahdistaa koska ajattelen että se haava alkaa kohta suihkuamaan verta kun en voi heti nostaa sitä ylös (siis kun se veri pakkautuu jalkoihin tjtn, en osaa selittää)



Tuota verisuonijuttua en osaa selittää. Inhoan niitä, niiden ajatteleminen ja verenkierrosta puhuminen (onneksi ei ole mikään yleisin puheenaihe :)) saa käteni heikoiksi ja saatan alkaa maistaa suussani verta. Tuntuu etten voi koskea sormillani mihinkään tämän kammokohtauksen aikana. Inhoan myös jos tunnen sydämensykkeen, erityisesti ranteesta, kaulalta tai jostain muualta. Tuosta rinnan kohdalta tunnustellessa se ei ahdista. Verenpaineen mittaus alkaa pyörryttää minua sen tykytyksen takia.



Kammoan kaalin pilkkomista käsin. Se rasahtava ääni joka lähtee kun semmoista kovaa kaalia repii, se on järkyttävän hirveä. Puistattaa ihan.



Kammoan myös verhonipsujen verhokiskossa aiheuttamaa kirskunaa kun verhoa vedetään pois ikkunan edestä. Tämän pelon tiedän johtuvan siitä, että aina kun isäni oli suutuksissa (eli aika usein), hän riipoi ikkunaverhoja juuri tuolla tavalla ja opin pelkäämään sitä ääntä.

On hedelmärahkat. Kammoan myös hedelmäsalaatteja. Ei tiedä mitä ne hedelmää ne palaset ovat, joutuu laittamaan sokkona suuhun. Vielä pahempaa on, kun hedelmänpalaset on piilotettu rahkan sisään. En kykene syömään!

mulla on lapsesta asti ollut maitokammo. En ole "koskaan" voinut juoda maitoa ja pahimmillaan ala-asteikäisenä pelkkä maitopurkin näkeminen oksetti. Maidon haju on todella kuvottava. Pitkään aikuisiälläkään en voinut koskea maitoon ja mun oli todella vaikeaa puhdistaa maitotahrat pöydältä tai lattialta. Olikin aika eriskummallinen tunne imettää lapsiaan ja pumpata rintamaitoa. Lasten saaminen on ollut ihan hyvää siedätyshoitoa maitokammooni mutta maitoon koskeminen on edelleenkin kamalaa, juomisesta puhumattakaan. Onneksi lapsille maistuu enkä näytä heille kammoani.

mullakin on maitokammo, siis pelkästään maidon sellaisena. en jäätelöitä (okei, kermajäätelöt ällöttävät myöskin), jogurtteja jne. kammoa vaan voin syödä niitä.

join kyllä lapsena maitoa, joskus ehkä ala-aste ikäisenä kaverini puhuivat kuinka maito kasvattaa luustoa ja kuinka isoluiset ihmiset ovat juoneet paljon maitoa ym. skeidaa (tiedättehän ihmisiä jotka eivät ole ylipainoisia läskin muodossa vaan rotevuuden. en osaa kunnolla selittää). en halunnut ikinä tulla rotevaksi joten lopetin maidon juomisen kokonaan, lopulta maitokammooni alkoi muodostua nämä maidon hajuhaitat jne. nykyään en siis juo maitoa koska se haisee aivan järkyttävälle ja maistuukin. sellanen ällönmakea ;(

maitoa saa raahata kotiini mutta minä en siihen koske.

toinen ällötyskammotus on styroksi (?) ja sen halkaiseminen/pilkkominen tai kun kaksi styroksista palaa hankaa toisiaan (hyi tiedättekö vaikka ne vanhat kylmälaukut, styroksia ja kun kannen laittaa kiinni, kylmät väreet menevät nytkin). kammoan! mies joutuu hoitamaan styroksen hävittämisen silloin kun en ole kotona.

ja ilmapallot kanssa mulla. siis eniten pelkään sitä poksahdusta, vaikka olenkin monta kertaa kuullu sen ja ei edes ole niin paha ääni. mutta silti pelkään sitä, aivan käsittämätöntä. en sen takia anna pienten lasten koskea ilmapalloihin kun saattaa istahtaa hupimielessä niiden päälle etc.

Aura-autoissa on jotakin ahdistavaa, tuntuu, että ne tulee päälle.



Toi toinen juttu kuuluu lapsuuteen mutta vaivasi kyllä silloin. En voinut olla ajattelematta, että kun esim. kävelen, kävelen samalla myös "verisuonilla", tai niiden päällä, ja se ajatus jotenkin inhotti. Myös se, että kun istuu, verisuonet jotenkin painuvat kasaan lihasten seassa tai vastaavaa ällöttävää. No, onneksi en tätä enää stressaa.

luonnottoman kokoisia, hitaita, naksuvia, ulisevia paskiaisia. Niiden ois pitäny kuolla sukupuuttoon jo kauan sitte.

Jouduin siivoajana siivoamaan yksin tyhjää uima-allasosastoa, se oli ihan kammottavaa. Altaassa oli koko ajan sellanen olo, että vesi lähtee yhtäkkiä pois ja jään pohjalle. Täysin tyhjät uima-altaat on kaikista kammottavimpia.



Tykkään kuitenkin uida ja käyn uimahallissa säännöllisesti. Onneksi siellä on aina muitakin.

Kuulostaa varmaan aika järjettömältä. En siis inhonnut toffeeta maun takia tai ruoka-aineena, vaan se ahdisti ja pelotti, koska olin saanut traumoja lapsena näkemästäni piirretystä, jossa joku hahmo kuoli syötyään myrkytettyjä toffeen näköisiä ruoan paloja. Pääsin sittemmin kyllä onneksi tästä kammosta eroon.

En siis sen takia, että olisin jotenkin poikkeuksellisen ruma, vaan siis sen takia pelkään, että jos siellä peilissä näkyiski yhtäkkiä joku kummitus tai öllimölliäinen. Tarkennuksena vielä, että en pelkää peiliin katsomista vaan sitä, että jos vaikka pesen meikkejä pois ja nousen lavuaarin yltä katsomaan peiliin niin sitten siellä ois joku. Tai sitten pimeässä huoneessa on pelottavaa sinne peiliin katsella tai esim. peilin ohi kävellä.. Taitaa kyllä ihan suoraan elokuvista tulla tämä pelko.

etenkin hamarissa huoneissa. Puistattaa, kun ajattelenkin. Tieda kuka sielta kurkkii ja missa vareissa hohtelee.

On aivan kauheaa olla jossain ostoksilla ja nähdä oma peilikuvansa. Säikähdän joka kerta enkä tajua, mistä se johtuu. Jos joskus pitää peilata, menen sovituskoppiin jonkin vaatteen kanssa. Muuten kierrän peilit kaukaa. En ole edes ruma tai lihava tms. Se vain hätkähdyttää, kun näkee itsensä ikään kuin ulkopuolisen silmin.

Hyvin aiheeseen sopiva video :D

Tulipalotilanteissahan noi diskot ovat olleet todellisia kuolemanloukkuja.

Täällä on myös lumiauroja pelkäävä. Miksi tuntuu että ne jyrää päältä? Pysähtyykö ne, jos ei hyppää johonki penkkaan pois tieltä?

Ymmärrän disco-kammoista täysin! Ahdistavaa juuri tuollainen kuvailemasi yökerhomeininki.. Viihdyn paremmin pubeissa ja tanssilattiattomissa baareissa.. Siellä ei ole tilanne niin paha..