Mitkä (oudot) jutut sua kammottavat

En voi oikein uida luonnonvesissä, koska pelkään niin paljon sitä, että joku kala koskisi minua. Samoin ajatus esim. valaista ja muista suurista vesiolioista saa minut suunniltani. Mieheni on joskus tehnyt veneretken Kanadassa merelle katsomaan valaita. Ajatus tuntuu minusta kammottavalta: olla veneessä niin että vieressä uiskentelee valas!



Toinen pelkoni on, että korvaani työnnetään jotain. En voi koskaan laittaa esim. pumpulipuikkoa korvaani. Samoin kun menen nukkumaan, minun täytyy asetella hiukset korvieni päälle, niin ettei niihin vain yön aikana työnny mitään. Tuo pelko saattaa johtua siitä, että ollessani parivuotias veljeni työnsi legoantennin korvaani ja puhkaisi tärykalvoni :(



Inhoan myös pitkiä kynsiä ihmisellä. Minua ällöttää ajatus siitä, että ne kynnet koskettavat jotain pintaa, siis pelkät kynnet, ei sormi. Samaten inhoan kaikenlaisia nivelten ylitaivutteluja, jos esim. sormi vääntyy nurin yms.



Outoa muuten, että minuakin ahdistaa FORSSA vaikken ole siellä juuri ollutkaan, joskus ohimennen käynyt. Mikähän siinä kaupungissa aiheuttaa tuollaisia tuntemuksia?

en oo koskaan käynyt Forssassa, mutta oon pannut merkille, että kun kysellään Suomen karseinta paikkaa, se saa usein paljon ääniä. Pitääpä käydä siellä, ihan uteliaisuudesta.

En voi nukkua sängyssä siten että joku raaja olisi sängyn ulkopuolella. Jos esim. käsi on vähänkin sängyn ulkopuolella vetäisen sen äkkiä pois reunalta. Se tunne kun joku tarttuisikin käteen sieltä sängyn alta on jotain todella kammottavaa. Totta kai se sama "jokin" voi sieltä hyökätä sänkyynkin asti mutta jotenkin se ei pelota niin paljon :D

Tehtaat ja voimalaitokset ovat pahinta mitä tiedän.



Ymmärrän myös discokammon, paljon ihmisiä pimeässä ja järkyttävä mökä. Inhoan olla ihmisjoukoissa sekä kovia ääniä, ne ahdistavat. Aikoinaan olen käynyt paljonkin, ollut jopa DJ:nä. Nykyisin minua ei saa kuin pubiin tai ruokaravintolaan. Todellakin yökerho on kuin Danten helvetti.

mutta minä en voi juoda maitopurkista niitä loppuja tilkkoja.Avaan aina uuden purkin.

Pelkään niiden irtoavan kun olen siinä.

Mua pelottaa laskeutua portaita alas. Ylöspäin meneminen ei niinkään kammota.

Niin paljon bakteereja ja sitten osa vielä nielee ne kynnenpalat. Myöskin se ääni mikä siitä lähtee, sellainen napsnaps..

- Ykkösfobiani on perhoset. Niiden lepattelevat lentotyyli ja usein karvainen tai muuten iljettävä keskiruumis sekä suonimaiset siivet kuvottaa. Jos perhonen koskee minuun, menen pesemään kohtaa pakkomielteenomaisesti. Toissakesänä kävi kauhujen kauhu kun perhonen sotkeutui hiuksiini ja mies irrotti sen kammalla palasina. Tuntui ainakin kuukauden että olin saastunut, ihan kuin voisin itsekin alkaa muuttua iljettäväksi perhoseksi, vaikka joka päivä jynssäsin hiuksia vaikka kuinka kauan.

- Pelkään myös sitä että voisin yhtäkkiä muuttua ihan eri näköiseksi kuin olen oikeasti ja sitten kukaan ei tuntisi minua tai pelästyisi. Avatar-leffan katsomisen jälkeen mielikuvissa pyöri ainakin pari kuukautta mielikuva siitä miten yhtäkkiä muuttuisin semmoiseksi siniseksi olioksi. Järki tietysti tiesi koko ajan että ei ihmisen muoto voi muuttua niin mutta silti mielikuva kammotti ja pyöri mielessä koko ajan.

- Joskus pelkään sekoamista. Sitä että yhtäkkiä vaikka töissä menettäisin järkeni täysin niin etten muistaisi kuka olen, missä asun, että minulla on lapsia. Samoin pelkään äkillistä sairaskohtausta. Uskon näiden pelkojen liittyvän totaaliyksinhuoltajuuden tuomaan vastuuseen, jonka takia tuntuu kauhealta ajatus että en pysyisi järjissäni ja hengissä kunnes lapset on isoja.

- Olen aina myös nähnyt painajaisia ja pelännyt "hirviön" synnyttämisestä. Siis todella epämuodostuneen lapsen. Molempien raskauksieni aikana nämä unet ja mielikuvat ovat piinanneet minua aivan järkyttävästi. Milloin olen synnyttänyt jauhelihaa, milloin skorpioneja, milloin irvokkaan epämuodostuneen lapsen.

- Kammoan myös nukuttamista. Onneksi minua tai lapsia ei ole tarvinnut ikinä nukuttaa, olisi aivan hirvittävä kauhu joutua ei-tietoisena toisten armoille.

ilmapalloja. Kaikenmaailman muskareissa ja jumppapiireissä, joissa niitä lapsilleen joskus täytyy puhaltaa, annan tehtävän jollekin toiselle. Inhoan ilmapallojen puhaltamista ja käsittelyä, ne kun voivat yht'äkkiä poksahtaa..

Tästä syystä kuljen ilman hansikoja niin pitkään kuin mahdollista, vasta kovilla pakkasilla pistän ne käteen. Sukkien kanssa on sama homma, mutta niitä pystyn jotenkuten käyttämään. Yritän olla ajattelematta sitä kangasta varpaankynnen päällä...



Siskoni mielestä olen todella kummallinen tämän asian kanssa, mutta hän itse puolestaan kammoaa lähikuvia huulista. Hän ei voi katsoa esim. huulipunamainoksia.

ja inhoan kääpiöitä!



Anteeksi, sinä yksi lyhytkasvuinen :/



Häpeän tätä, nimettömänkin hävettää tunnustaa, kun olen muuten suvaitsevainen.