Mitkä (oudot) jutut sua kammottavat
mua on lapsesta asti kammottaneet järveen uponneet tavarat. Kerran meiltä katkesi katiskasta naru ja se katiska jäi sinne järveen. En enää koskaan uskaltanut uida lähellekkään sitä paikkaa minne katiska oli uponnut.
Samaiselta mökiltä myös katosi meidän soutuvene, ilmeisesti kovassa tuulessa oli päässyt karkuun. Tämä soutuvene juttu on mua kammottanut aina, se tulee vieläkin joskus mun uniin. Soutuvene kellumassa yksin keskellä järveä tai uponneena...
Kommentit (192)
näkee maahan asti. Myös aivan matalia sellaisia...
Lisäksi tunnen kuvotusta jos näen mustia tai laajentuneita ihohuokosia. Puistattaa...
Joudun suorastaan paniikkiin, jos kännykkääni soitetaan tuntemattomasta numerosta. En vastaa koskaan...
siis apua en ole osannut selittää tota kelleen ja nyt täällä tiedetäänkin se! Ihanaa:) Mulla siis reikäkammo ollut jo lapsesta ja paljon paljon muuta pakonomaista ajattelua. käyn psykoterapiassa näistä.
Se on ihan kammottava, tulee kylmänväreet ja niskakarvat nousee pystyyn. Syytä en tiedä.
himouskovaisia ihmisiä.
En yksinkertaisesti voi uskoa, että johonkin lahkoon kuuluva ihminen voisi olla mieleltään täysin tasapainoinen ja terve.
En siis sen takia, että olisin jotenkin poikkeuksellisen ruma, vaan siis sen takia pelkään, että jos siellä peilissä näkyiski yhtäkkiä joku kummitus tai öllimölliäinen. Tarkennuksena vielä, että en pelkää peiliin katsomista vaan sitä, että jos vaikka pesen meikkejä pois ja nousen lavuaarin yltä katsomaan peiliin niin sitten siellä ois joku. Tai sitten pimeässä huoneessa on pelottavaa sinne peiliin katsella tai esim. peilin ohi kävellä.. Taitaa kyllä ihan suoraan elokuvista tulla tämä pelko.
Mulla taitaa olla vähän liian vilkas mielikuvitus. Kammoan myös maaseudulla ja erämaassa olemista samasta syystä. En voisi koskaan asua omakotitalossa metsän keskellä koska pelkäisin ufoja, hirviöitä, eläviä kuolleita, villieläimiä ja sadistimurhaajia :/ Enkä tykkää mökkeilläkään.
Muutenkin mua kammottaa olla eristyksissä ja asuinpaikkanikin pitää olla sellainen, jossa olen jo valmiiksi ihmisten ilmoilla ja kävelymatkan päässä kaupungin keskustasta. Ajatus siitä, että joutuisin elämään auton varassa tai huonojen bussiyhteyksien päässä kammottaa. Tunne on todella voimakas ja ahdistun jo pelkästä ajatuksesta.
veljelläni on vahva juurikammo. Puiden juuret ja myös juurekset ovat hänestä kammottavia. Lapsena/nuorena ei voinut syödä perunaa tai muitakaan juureksia koska kasvavat maassa ja imevät itseensä kaiken maasta - kuten kuolleiden eläimien raadot. Sieniä ei syö myöskään.
Tää on mun mielestä mielenkiintoista koska en ole kuullut kenelläkään muulla olevan juurikammoa.
- järvessä kaikki niljakkaat puunrungot ja kivet, pelottaa että jos ne onkin jotain otuksia jotka vain odottaa pääsevänsä hyökkäämään mun kimppuun.
- yöllä vessassa peiliin katsominen, jos takaa näkyykin joku
- makaronilaatikon kuoren (niiden koviksi paistuneiden makaronien) pureskeleminen. Se ääni mikä siitä kuuluu.... Yöööök.
Mä saan välillä mielikuvia että hampaat murenee tai suuhun tulee haavoja. En osaa selittää tätä, mutta kun näen esim lasinsiruja, saatan saada mielikuvan siitä että suussa on lasinsiruja. Tai kun ajattelen leivän syömistä, saan mielikuvan siitä etuhampaat osuvat yhteem ja murenevat. Se tunne mikä niistä mielikuvista tulee on kamala, ja joskus tunnen hampaissa vihlontaa sen aikana.
En osaa selittää miksi näitä mielikuvia tulee, mutta osasyynä on varmasti se että etuhampaani ovat lohjenneet kun olin lapsi, ja niiden paikat sen jälkeen suht usein, varmaan 7 kertaa. (nytten on hyvät paikat, mutta aina niitä ei ole osattu tehdä).
toisen ihmisen hengitys osuu ihooni. Ja mulle tulee paha mieli ja jopa ihan fyysisesti huono olo, jos näen jonkun syövän yksin ravintolassa.
"Mä saan välillä mielikuvia että hampaat murenee tai suuhun tulee haavoja. En osaa selittää tätä, mutta kun näen esim lasinsiruja, saatan saada mielikuvan siitä että suussa on lasinsiruja. Tai kun ajattelen leivän syömistä, saan mielikuvan siitä etuhampaat osuvat yhteem ja murenevat. Se tunne mikä niistä mielikuvista tulee on kamala, ja joskus tunnen hampaissa vihlontaa sen aikana. En osaa selittää miksi näitä mielikuvia tulee, mutta osasyynä on varmasti se että etuhampaani ovat lohjenneet kun olin lapsi, ja niiden paikat sen jälkeen suht usein, varmaan 7 kertaa. (nytten on hyvät paikat, mutta aina niitä ei ole osattu tehdä)."
Mulla on ihan sama juttu! mullakin etuhammas katkennut lapsena ja tälläsiä mielikuvia tulee.. Joskus nään painajaisia siitä että mun hampaat vaan murenee suuhun.
"Mä saan välillä mielikuvia että hampaat murenee tai suuhun tulee haavoja. En osaa selittää tätä, mutta kun näen esim lasinsiruja, saatan saada mielikuvan siitä että suussa on lasinsiruja. Tai kun ajattelen leivän syömistä, saan mielikuvan siitä etuhampaat osuvat yhteem ja murenevat. Se tunne mikä niistä mielikuvista tulee on kamala, ja joskus tunnen hampaissa vihlontaa sen aikana. En osaa selittää miksi näitä mielikuvia tulee, mutta osasyynä on varmasti se että etuhampaani ovat lohjenneet kun olin lapsi, ja niiden paikat sen jälkeen suht usein, varmaan 7 kertaa. (nytten on hyvät paikat, mutta aina niitä ei ole osattu tehdä)."
Mulla on ihan sama juttu! mullakin etuhammas katkennut lapsena ja tälläsiä mielikuvia tulee.. Joskus nään painajaisia siitä että mun hampaat vaan murenee suuhun.
Näen myös painajaisia hampaiden murenemisesta! Onkohan yleistäkin niillä joilla katkeillut/lohjennut hampaat.
gregoriaaninen kirkkolaulu, josta tulee ihan pohjattoman lohduton olo. Samoin keskiaikainen maalaustaide, etenkin raamattukuvaukset, saavat oloni melkein pakokauhuiseksi. En halua katsoa niitä teoksia yhtään kauempaa kuin on pakko.
Arkisemmista asioista saan inhon väreet ajatuksesta, että kynsillä raavitaan liitutaulua... tai siitä, että etusormien päitä painetaan voimalla yhteen niin, että sormet taipuvat "väärään suuntaan"... yäk!! Ja ajatus silmien puhkomisesta on aivan hirveä - Andalucialainen koira olisi mulle kidutusleffojen ykköskaartia!
tai siitä, että etusormien päitä painetaan voimalla yhteen niin, että sormet taipuvat "väärään suuntaan"... yäk!!
Sä varmaan kuolisit jos näkisit mun peukalot: ne taipuu niin paljon yli, että saan ne taaksepäin melkein kaksinkerroin. Sillä on kiva hätkähdyttää ihmisiä :P
En viitsi sanoa, mitkä paikkakunnat ovat kyseessä, mutta Suomessa on kaksi paikkakuntaa, joissa tulee aina hirveän paha olo. Muutaman tunnin sisällä olen itkuinen ja jopa hysteerinen ja haluan vain pois. En onneksi joudu käymään kummassakaan usein, sillä niiden ilmapiiri on mielettömän ahdistava. Usein jo siitä jos joku kertoo käyneensä niissä, tulee ahdistus. En oikeasti ymmärrä, kuinka jotkut voivat asua kummassakaan paikassa. Sinänsä ne ovat tietysti ihan ok paikkoja, jos järjellä ajattelee.
Nytkin alkoi tämän kirjoittamisen aikana kainalot hiota ja vatsassa vääntää, kun ajattelin niitä paikkoja.
"Mä saan välillä mielikuvia että hampaat murenee tai suuhun tulee haavoja. En osaa selittää tätä, mutta kun näen esim lasinsiruja, saatan saada mielikuvan siitä että suussa on lasinsiruja. Tai kun ajattelen leivän syömistä, saan mielikuvan siitä etuhampaat osuvat yhteem ja murenevat. Se tunne mikä niistä mielikuvista tulee on kamala, ja joskus tunnen hampaissa vihlontaa sen aikana. En osaa selittää miksi näitä mielikuvia tulee, mutta osasyynä on varmasti se että etuhampaani ovat lohjenneet kun olin lapsi, ja niiden paikat sen jälkeen suht usein, varmaan 7 kertaa. (nytten on hyvät paikat, mutta aina niitä ei ole osattu tehdä)."
Mulla on ihan sama juttu! mullakin etuhammas katkennut lapsena ja tälläsiä mielikuvia tulee.. Joskus nään painajaisia siitä että mun hampaat vaan murenee suuhun.
Näen myös painajaisia hampaiden murenemisesta! Onkohan yleistäkin niillä joilla katkeillut/lohjennut hampaat.
silti minäkin näen näitä unia.
t. hissiuneksija
- uimassa, että törmään johonkin kuolleeseen
- pellet ovat vastenmielisiä
- tilaisuuksissa mm. luokissa, kokouksissa menen sivulle, että pääsen nopeasti pakoon, jos joku uhka tulee
En viitsi sanoa, mitkä paikkakunnat ovat kyseessä, mutta Suomessa on kaksi paikkakuntaa, joissa tulee aina hirveän paha olo. Muutaman tunnin sisällä olen itkuinen ja jopa hysteerinen ja haluan vain pois. En onneksi joudu käymään kummassakaan usein, sillä niiden ilmapiiri on mielettömän ahdistava. Usein jo siitä jos joku kertoo käyneensä niissä, tulee ahdistus. En oikeasti ymmärrä, kuinka jotkut voivat asua kummassakaan paikassa. Sinänsä ne ovat tietysti ihan ok paikkoja, jos järjellä ajattelee.
Nytkin alkoi tämän kirjoittamisen aikana kainalot hiota ja vatsassa vääntää, kun ajattelin niitä paikkoja.
Mä tiedän aika varmasti ainakin toisen näistä paikkakunnista, mulla tulee siellä ihan samanlainen olo...
Mulle tulee yhdestä paikkakunnasta sellainen olo. Ahdistaa itkettää ja on vaan hirveä oli jos joutuu ohikaan ajamaan.
Paikkakunta on Forssa.
Kertokaa muutkin mikä paikkakunta? Kyllä anonyyminä voi kertoa :)