Mitkä (oudot) jutut sua kammottavat

jotenkin kammottavaa. Samoin vesilinnut. Klovni discossa oli myos kaamea mielikuva.

Mä ymmärsin niin, että jotkut koki diskokammoisen kirjoituksen arvosteluna heidän elämäntyyliään kohtaan. Sitten kun selvisi ettei diskokammoinen ollutkaan mitä he ajattelivat eli joku kiihkouskovainen, niin he alkoi pilkkaamaan muuten vaan kaikkea (koulutus, matkailu.)



Itse kammoan kylpyammeita. En tyhjiä vaan sellaisia joissa on vettä. Vaahtokylpy ei ole pelottava, mutta amme täynnä läpinäkyvää vettä on jotenkin uhkaava. :O

Forssa on minunkin mielikuvissani ankea paikka, vaikkakaan en kammoa sitä mitenkään erityisesti. Kerran olen siellä käynyt.



Oma kummallinen kammotukseni on akillesjänteet. Kylmät väreet tulee kun ajattelen niitä. Kaikkein kamalinta on kun joskus kuulee joltain esim. urheilijalta sen katkenneen. hyyyi.. Taustalla lienee se, että mulla on joskus ala-asteikäisenä ollut akillesjänteen tulehdus.



Ja yksi tuttavani pelkää sieniä. Erityisesti luonnossa kasvavia. Herkkusienet kaupan vihannesosastolla eivät ole niin uhkaavia.

itse en kammoa, koen vain todella vastenmielisiksi yökerhot yms. en ymmärrä kuinka voi viihtyä kovassa metelissä humalaisten keskellä. minusta tutkin ihmiset muuttuvat aivan oudoiksi klubeilla ja meluisissa baareissakin.



johonkin teini--ikäsiseksi asti kammosin myös veden alaisia limakiviä. jossain vaiheesa tuo kammo hävisi.



nykkyään kammoan epikriisejä. siis niitä kirjallisia esityksiä joita tulee postissa kun on käynyt lääkärillä. minua saa tutkia ja leikata ja sorkkia. mutta se on KAMMOTTAVAA lukea siitä.



toinen asia jota en siedä on jos joku koskettaa reisiäni. hyi.

mikä lähtee esimerkiksi roboteista, kun ne liikkuvat. Siis ihan kamala!



Myös täytetyt eläimet ja vahanuket ovat kammottavia. Pelkään kai jotenkin, että ne ovatkin oikeita, säikäyttävät mut kohta ja sitten kaikki nauraa mulle.

Mua ällöttää ajatus, että hampaat osuisivat johonkin villavaatteeseen. Kylmät väreet kulkevat selkäpiitä, jos joku pitää vaikka villalapasta suussaan. Tai meinaan saada hepulin, jos joku hankaa villaisella materiaalilla toista villaista pintaa.

Meni oikein kylmät väreet kun luin tän viestin!

mikä saa heti niskavillani nousemaan ja ihon kananlihalle. Ja jotkut vaatteetkin haisevat uutena sellaiselle. Varmaan joku käsittelyaine mutta se on ihan karmiva. En tiedä ketään muuta, jolle ko. haju aiheuttaisi tuollaisen reaktion.



Mua kammottaa myös tuollaiset "helvetinkoneet" minkä joku tämän ketjun alussa oli linkittänyt. Esim. sellaiset isot öljypumput jotka pumppaavat öljykentillä.



Ja vedenalaiset kivet ja puunrungot ovat ihan kamalia myös, tulee sellainen pohjaton tunne kun niitä näkee vaikkapa veneestä.



Lisäksi irtoavat, pahasti rikkoutuneet tai vääntyneet kynnet ovat pahinta mitä voin kuvitella.

Lähinnä sen takia että ei voi tietää millainen likatakamus on edellisyönä hinkannut samaa patjaa. Karvoja voi löytyä sieltäkin kylppäristä ja patjan alta ja mistä tahansa. Kääk!

kaiken purkkeja (hammastahna ym.) joissa on hieman vielä jäljellä. yleensä heitän siinä vaiheessa roskiin. tulee sellainen olo, että se pieni tilkka siellä on yksinäinen. saan suunnatonta tyydytystä heittäessäni puolityhjän purnukan pois.

-en voi uida luonnon vesissä. pelkään, että jalkaani tms. tarttuu veden alla ollut kuollut koira. tiedä häntä mistä tämä on saanut alkunsa.. tod.näk. kun joskus lapsuudessa näin hirven jääneen kiinni patoon. ei ollut kaunis näky. aloin miettiä, mitähän kaikkea muuta siellä veden alla on..

-ötökät. en voi, en pysty, en kykene tappamaan niitä. en koskemaan niihin. en hätistelemään niitä. poden huonoa omaa tuntoa, jos vahingossa liiskaan ötökän. kaikista pahimpia on sadekeleillä asvaltille maastoutuneet matojoukot. yökyökyök!!!

-en voi käydä kalassa, koska en pysty koskemaan matoon ja laittamaan sitä koukkuun. vaikka joku tekisi tämän puolestani, en voi käydä kalassa. jos siihen koukkuun sattuukin jäämään jokin kiinni, en halua koskea siihen. kala on limainen, kamalan tuntuinen. ja sitten se vielä sätkii.

-en voi myöskään syödä kalaa, jos olen valmistanut sen itse. se silmä. tiedättekö, se silmä. hyi olkoon! voin kyllä koskea kuolleeseen kalaan ja valmistaa siitä ruokaa, mutta en voi itse syödä sitä.

-ällöän ajatusta, että joku kaivaa nenäänsä. jos näen tällaista jossain, meinaa laatta lentää. saman tien tulee rään maku suuhun, ihan kuin olisi flunssassa:(

-rakastan kesäisin kulkea paljain varpain. mutta en voi astua nurmelle. kävelen siis soralla ym. ruohossa saattaa olla niitä hiivatin ötököitä. tämä ei häiritse, jos on kengät jalassa.

-pelkään ihan sairaasti ihmisiä, jotka ovat pukeutuneet naamiais tms asuun. klovneja, nuutipukkeja, muumeja. ihan sairasta. ja siis ihan tosissaan PELKÄÄN niitä. MYÖS joulupukki kuuluu tähän ryhmään. vaikka tietäisin pukin olevan esimerkiksi vaari/mies/naapuri, pelkäisin silti. tiedän, hullua.



onhan näitä vaikka kuinka paljon.. eiköhän tämä riittänyt tällä kertaa, ennen kuin leimaan itseni pöpilään:D

mulla on lapsesta asti ollut maitokammo. En ole "koskaan" voinut juoda maitoa ja pahimmillaan ala-asteikäisenä pelkkä maitopurkin näkeminen oksetti. Maidon haju on todella kuvottava. Pitkään aikuisiälläkään en voinut koskea maitoon ja mun oli todella vaikeaa puhdistaa maitotahrat pöydältä tai lattialta.



Olikin aika eriskummallinen tunne imettää lapsiaan ja pumpata rintamaitoa. Lasten saaminen on ollut ihan hyvää siedätyshoitoa maitokammooni mutta maitoon koskeminen on edelleenkin kamalaa, juomisesta puhumattakaan. Onneksi lapsille maistuu enkä näytä heille kammoani.

Ja se, kun asumme hieman syrjässä ja pimeällä pihan liiketunnistinvalot syttyvät mutta ketään ei näy liikkumassa. Koetan jaksaa uskoa, että joku jänis tms. siellä vain oli, mutta on se vaikeaa...

Minäkään en voi uida luonnovesissä enkä asua maan tasalla. Ainakin verhojen pitäisi olla pimeällä kiinni. On kamalaa kylässäkin, vaikka on seuraa ympärillä, olla pimeällä niin, että ulkona on pimeää ja verhot auki.



Kammoan kirjaston kirjoja ja julkisia kulkuvälineitä, koska koen ne saastaisiksi.

Mua kammottaa myös jalat. Siis varsinkin varpaat. Olen hoitoalalla ja potilaiden jalkojen rasvaus on kammottavaa. En voi laittaa sukkiakaan potilalle ilman hanskoja. Sinänsä outoa, että taas mitkään haavat eikä veriulosteet tai oksennukset tms aiheuta mitään inhoa. Mutta jaltat.. Vaikka puhtaatkin.. hyi..



Nenän kaivaminen.. Aivan kammottavaa. Jos näen että töissä joku kaivaa nenää, en voi koskea enää mihinkään, esim näppäimistöön mihin nenänkaivaja on koskenut, ennen kuin olen desinfioinut ne..Esim kahvat.



Pitkät lakkaamattomat kynnet, samoin kynnen palat.. oksettavaa.



Silakka. En voi edes katsoa ilman että pala meinaa nousta kurkkuun. Pahinta on töissä syöttää jollekkin silakkaa. Yritän olla katsomatta ja haistamatta mutta silti haju on nenässä koko loppupäivän.



Jotkut tekstiilit, juurikin tuo villa minkä joku mainitsi ja esim semmoiset kovat pyyhkeet. Väristyksiä tulee myös kaikesta sähköisestä. hrrrrr

Mua ällöttää ajatus, että hampaat osuisivat johonkin villavaatteeseen. Kylmät väreet kulkevat selkäpiitä, jos joku pitää vaikka villalapasta suussaan. Tai meinaan saada hepulin, jos joku hankaa villaisella materiaalilla toista villaista pintaa.

Meni oikein kylmät väreet kun luin tän viestin!

Vautsi, meitä on siis muitakin! Luulin, että oon ainoa outolintu tämän asian suhteen. Lapsesta asti ollut tää inho.

Villapaitaa pystyn pitämään päällä, mutta auta armias jos vaikka paidan hiha hankautuu johonkin toiseen osaan siitä paidasta... Tai jos joku kamala ihminen hinkkaa puuvillalapasia toisiaan vasten...

yh, ja pelkkä ajatus sai hampaat vihlomaan.

ne on kaikki kamalia

Itse en pelännyt, mutta inhosin pellejä siihen asti, kunnes opiskelujen ohella jouduin kurssille, jossa opiskeltiin klovneja ja klovnina olemista. Sen jälkeen mulle jäi vain positiivinen kuva pelleistä, ne voikin olla ihan symppiksiä ja oikeasti taitavat klovnit jopa hauskoja.

Pelottaa katsella veden alla tai vaikka kuivalla maalla oleva propellia. Lisäksi olisi painajaista joutua ison laivan viereen pienellä veneellä.

Monilla tuntuu olevan trypofobia eli reikäpelko. Mua taas hirvittää kaikki luonnossa esiintyvät näppylät ja pisteet (kasvien sairaudesta johtuvat), hyönteisten munat ynnä muut. Siis tähän tyyliin: <a href="http://www.kotihiiri.com/polku/kuvat/20080207_20060909_ls.jpg" alt="http://www.kotihiiri.com/polku/kuvat/20080207_20060909_ls.jpg">http://www.kotihiiri.com/polku/kuvat/20080207_20060909_ls.jpg</a&gt; <a href="http://talk.mthai.com/uploads/2010/04/27/29002-attachment.jpg" alt="http://talk.mthai.com/uploads/2010/04/27/29002-attachment.jpg">http://talk.mthai.com/uploads/2010/04/27/29002-attachment.jpg</a&gt; <a href="http://yle.fi/ecepic/neon4/archive/00439/Munia_laudalla_439729b.jpg" alt="http://yle.fi/ecepic/neon4/archive/00439/Munia_laudalla_439729b.jpg">http://yle.fi/ecepic/neon4/archive/00439/Munia_laudalla_439729b.jpg</a&…; Onko tälle olemassa mitään oikeaa nimeä? Tyhjät reiät ja rykelmät ei pelota, mutta monet näppylät ja kohoumat. Jopa näppylähanskat toisinaan ällöttää, varsinkin jos näppylät on punaisia.

Milloin niistä puuttuu seiniä, milloin ne heijaavat vaijerin varassa kuin keinut. Tai menevät sivuttain. Täysin ennalta-arvaamattomia kapistuksia.



Elävässä elämässä en tykkää, kun kaukosäädin osoittaa minua. Käännän ne aina toiseen suuntaan. Voisi kai sanoa, että ne kammottavat.

Milloin niistä puuttuu seiniä, milloin ne heijaavat vaijerin varassa kuin keinut. Tai menevät sivuttain. Täysin ennalta-arvaamattomia kapistuksia. Elävässä elämässä en tykkää, kun kaukosäädin osoittaa minua. Käännän ne aina toiseen suuntaan. Voisi kai sanoa, että ne kammottavat.

En pelkää hissejaä oikeassa elämässä, mutta unissa ne käyttäyvät aina omituisesti. Yleensä niin, että hissi menee ylöspäin jonnekin missä ei ole enää mitään kerroksia. Tai juurikin sivulle, kovaa vauhtia tms.