Lapsensa itsarin jälkeen mieheni exä tehnyt elämästämme helvettiä! Syyttää

jo raskaana, ei ap? Taatusti puolustaisitte lapsensa menettäneen äidin oikeutta uuteen lapseen. Mutta mikä siinä on, ettei lapsensa menettänyt isä saa uutta lasta hankkia? Sekö ettei hanki sitä saman naisen kanssa kenelle kuollut lapsi oli?

ai kuinka täällä aina tuomitaan niin kärkkäästi,hävetkää kotkat menkää itseenne.

aivan pois raiteiltaan lapsena kuoleman vuoksi ja siitä johtuu hänen käytöksensä. Itse yrittäisin ymmärtää ja tuntea sympatiaa ja sääliäkin vähän. Lähestymiskiellon hankkiminen olisi aivan yhtä noloa kuin mitä tämän exänkin käytös on, mutta exän käytös on kuitenkin jollain lailla ymmärrettävää hänen kokemansa surun ja järkytyksen vuoksi.

jo raskaana, ei ap? Taatusti puolustaisitte lapsensa menettäneen äidin oikeutta uuteen lapseen. Mutta mikä siinä on, ettei lapsensa menettänyt isä saa uutta lasta hankkia? Sekö ettei hanki sitä saman naisen kanssa kenelle kuollut lapsi oli?

pian oman lapsen kuoleman jälkeen ei ole järkevää sen enempää äidiltä kuin isältäkään... ei yhdessä eikä erikseen. Suru pitää ensin käsitellä.

Ei tosiaan ehkä hoitanut juttuja siitä tyylikkäämmästä päästä,mutta pelkäsi eksän reaktiota hänet tuntien (eikä syyttä!)

Mies jätti exälle talon ja kaiken omaisuuden (syyllisyydestä kai)ja muutti minun luokseni, mutta lapsistaan ei olisi halunnut luopua. En "tupannut" lasten elämään heti, enkä ole leikkinyt äitiä,olen vaan halunnut olla yksi välittävä aikuinen lisää.Ja he todella pitivät minusta,molemmat.ap

Kaikkein järkevintä olisi ollut, että miehesi olisi ensin muuttanut omaan asuntoonsa ja pitänyt sinut alkuun poissa kuviosta. Olisi selvittänyt eronsa ensin kunnialla läpi ja vasta sitten siirtynyt seuraavaan vaiheeseen. Olisi varmasti ollut huomattavasti helpompaa kaikille osapuolille.

Ei tosiaan ehkä hoitanut juttuja siitä tyylikkäämmästä päästä,mutta pelkäsi eksän reaktiota hänet tuntien (eikä syyttä!)

Mies jätti exälle talon ja kaiken omaisuuden (syyllisyydestä kai)ja muutti minun luokseni, mutta lapsistaan ei olisi halunnut luopua. En "tupannut" lasten elämään heti, enkä ole leikkinyt äitiä,olen vaan halunnut olla yksi välittävä aikuinen lisää.Ja he todella pitivät minusta,molemmat.ap

Kaikkein järkevintä olisi ollut, että miehesi olisi ensin muuttanut omaan asuntoonsa ja pitänyt sinut alkuun poissa kuviosta. Olisi selvittänyt eronsa ensin kunnialla läpi ja vasta sitten siirtynyt seuraavaan vaiheeseen. Olisi varmasti ollut huomattavasti helpompaa kaikille osapuolille.

ettet tunne minkäänlaista empatiaa äitiä kohtaan, jonka lapsi on tehnyt itsemurhan. Se on hirveintä mitä on! Siitä selviäminen vie monia, monia vuosia.

Aiemmassa ketjussa ap kertoo 28.11. että toivovat lasta, mutta ei ole vielä raskaana. Tuosta on nyt kulunut seitsemän viikkoa. Vaikka ap olisi tuolloin jo ollut tietämättään raskaana, raskaus olisi nyt korkeintaan viikolla 11. Tämä tarkoittaa, että keskenmenon riski on yhä korkea eikä np-ultaakaan ole vielä tehty. Miksi ap tai hänen avomiehensä olisivat jo raskauden tässä vaiheessa lähteneet repostelemaan raskaudella lapsensa kuolemaa surevalle exälle? Varta vasten halusitte väänt veistä haavassa, vai nautitteko jollain sairaalla tavalla exän hajotessa? Olen itse samoilla viikoilla, emmekä ole vielä kertoneet kuin isovanhemmille ja läheisimmille ystävilleni.

expuoliso saa uhkasakot.

Lähestymiskiellon voi hakea jos terveys tai henki on uhattuna perusteet pitää olla hyvät ja lapsen asioita se ei koske.

Ex ilmeisesti sekaisin (mikäli ap:tä uskominen), mies taivaanrannanmaalari jolla ei mitään todellisuudentajua eikä aikuista vastuunottoa omasta tai lastensa elämästä ja ap puhtain malliesimerkki narsistista.



Voi voi.

Äläkä syytä peiliä, jos naama on vino.

Vain sinä voit tietää, mitä olet tehnyt tai jättänyt tekemättä. Täällä ei sitä kukaan voi tietää. Joten ainoa neuvo: mene itseesi, mieti elämääsi, mieti poikaa, hänen äitiään, miestäsi, itseäsi, kaikkien kannalta.

on "itsarista" puhuminen. Tuntuu jotenkin kevyeltä. Kuka sanoisi oman lapsensa tehneen ITSARIN jos tämä tappaisi itsensä?

Mies tapaa lastaan, sinä et tapaa hänen lastaan. Näin se menee.

Lyhyesti siis, ex ei antais mieheni tavata lastansa jos/kun on mun kans.

ap

ja sympatiani ovat täysin bioäidin puolella -ap ollut miehen kanssa melkein 2 vuotta -suhde alkoi miehen ollessa vielä bioäidin kanssa mutta olisi ap:n sanojen mukaan ero olisi tullut ilman häntäkin

niin todellakin olet kaiken paskan ansainnut, jonka saat. Mitäs menet sekaantumaan perheen sisäisten suhteiden väliin.

jos se ero olisi tullut joka tapauksessa niin olisithan voinut odotella sen aikaa että saavat eron selväksi ja alkaa vasta sitten miehen kanssa olemaan

Jos oikein muistat, aioit mennä niihin kiellosta huolimatta, koska sanoit, etteivät ne voi sinua kirkon käytävää pitkin väkisin pois kantaa.



Toinen ehdotuksesi taisi olla, että panet oikein seksikkäät vaatteet päälle ja menet arkulle laittamaan miehesi kanssa seppelettä ja katsot sieltä merkitsevästi ex-vaimoa ja hivelet lapsen isän persettä omistavasti siellä alttarilla merkiksi, että voitit kisan ja sait miehen ja kuollut poika ei merkitse mitään.



Onnea raskaudesta. Toivottavasti hautajaiset menivät hyvin ja saitte teinipojan kuopattua, ettei se enää häiritse onneanne.

se eksä on?



Tilannetta varmasti pahentaa tämä uusi raskaus tässä tilanteessa, etenkin jos tuo eksä itse on jo ohittanut lasten tekoiän, eikä enää itse pysty uusia lapsia saamaan.



Tavallaan tämä menetys silloin korostuu entisestään, ja se tarraavuus siihen jäljelle jääneeseen kasvaa. On myös omiaan kasvattamaan katkeruutta, kun mies kohta iloisena hyysää vauvaa.



Kaikin puolin huonosti hoidettu tilanne.



Milloinka raskaus on tullut ilmi? Oliko se kenties itsensä tappaneen teinin tiedossa? Se viimeinen niitti hänen päätökseensä?

asiaan. toi on varmaan kauheinta, mitä ihmiselle voi tapahtua. vähän empatiaa, pls.

jeesus sentään, minkälainen ihminen!

on "itsarista" puhuminen. Tuntuu jotenkin kevyeltä. Kuka sanoisi oman lapsensa tehneen ITSARIN jos tämä tappaisi itsensä?

Ei vaikuta, että lapsen kuolema olisi koskettanut, jos siitä puhuu noin. Itselleni jäi tosi ikävänä mieleen, kun kukkakauppa puhui vaarini hautajaisten yhteydessä "hautiksista". Mielestäni on paljastavaa, että ap puhuu tässä yhteydessä "itsarista".