Lue keskustelun säännöt.
miten raaskitte tehdä toisen lapsen pienellä ikäerolla?
09.01.2012 |
eikö teitä säälitä esikoinen kun ensin raskaus ja sit toinen pieni aiheuttaa sen ettei saa enää äidin koko rakkautta eikä välttämättä pääse syliin tai ulos tai mitä vaan? Mä rakastan tätä esikoista niin paljon etten haluis tähän väliin vielä muita, en halua jakaa resurssejani. Haluan että hän saa paljon ja itsellenikin jää. Miten olette perustelleet pienen ikäeron?
Kommentit (94)
Ja kyllä todellakin leikkivät yhdessä jo paljon ennen kuopuksen kolmen vuoden ikää! Riippuu paljon lapsissta ja heidän temperamenteistaan, miten asiat menevät + siitä, millaisen mallin vanhemmat antavat.
Mutta eihän tämä tietenkään mahdollista ole, kun "asiantuntijat" täällä niin sanovat..
Ei ole ongelma.kun nuorempikin alkaa olla sellainen 3v. Sitä ennen on turha haaveillakaan mistään sopuisista yhteisleikeistä.
My point exactly. 1v ei iloitse 2vk veljestä. Mut mulla onkin vajaat vehkeet kun haluan olla vain yhden pienen äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole ongelma.kun nuorempikin alkaa olla sellainen 3v. Sitä ennen on turha haaveillakaan mistään sopuisista yhteisleikeistä.
My point exactly. 1v ei iloitse 2vk veljestä. Mut mulla onkin vajaat vehkeet kun haluan olla vain yhden pienen äiti.
Tää ei pidä meillä paikkaansa, tosin ikäeroakin on jopa 2 vuotta! :D Siis nyt kuopus on 10 kk, saan juoda aamukahvini rauhassa ja lapsilla on hauskaa yhdessä, kun he leikkivät jo pitkiäkin aikoja keskenään. Siis eihän ne mitään kotileikkejä vielä ole, mutta on niin hellyyttävää katsoa kun ne touhuaa yhdessä tuolla lelukorin ääressä, tai yrittävät ottaa toisiaan kiinni tai plärää kuvakirjoja jne. Kyllähän mäkin tuon esikoisen kanssa leikin ja on sillä kerhokaveritkin, mutta silti tulee surku kun ajattelenkin että se leikkisi ihan yksin tuolloin kun se nyt hassuttelee pikkusiskon kanssa.:)
kuopuksen YKSIvuotissyntymäpäivää. Lapset puuhailevat kaikenlaista keskenään, ihana sitä on seurata :)
Olen itse laiska äiti, mutta kaksi pientä lasta jaksan hyvin. Tämä on mielekkäämpää kuin yhden pienen kanssa oleminen, se oli vähän tylsää.
Meillä esikoinen ei ihan kamalasti ole joutunut joustamaan, ennemminkin se on tämä toinen, joka on joustanut jo syntyessään. Esikoisen tarpeiden mukaan mennään, joka päivä periaatteessa on joku paikka, missä käydään, ellei mennä ihan lähimpään puistoon vain. Vauvahan se kulkee mukana. Ihan pienenä hän oli liinassa paljon, niin että ei tarvinnut erikseen huomioida.
Joskus on myös hyvä rytmittää lasten nukkumista niin, että molemmille on oma hetkensä äitiä kaksin.
Meillä on yllättävän ihanat lapset. Vanhempi on pippurinen, villi, mutta huumorintajuinen 2v. Nuorempi rauhallinen hymytyttö. Näiden kanssa pystyy silti tekemään vaikka mitä asioita. Jopa käymään ravintolassa ja uimassa. Tai kaupoilla. Tai kylässä. Tai jotain muuta.
Nyt meillä 1v 1kk poika ja on kyllä niin "vauva" vielä, että en toista lasta kaipaa aikoihin :D
Ja tosiaan eihän noin pieni varmaan ymmärtäisikään, että miksi äiti ei enää häntä huomioikaan heti ja koko ajan.. Voisi olla aikamoinen shokki.
Halutaan nyt miehen kanssa antaa kaikki mahdollinen tälle yhdelle lapselle :) Ehkä sitten on toisen aika kun esikoisemme on vanhempi (vuosien päästä) :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole ongelma.kun nuorempikin alkaa olla sellainen 3v. Sitä ennen on turha haaveillakaan mistään sopuisista yhteisleikeistä.
My point exactly. 1v ei iloitse 2vk veljestä. Mut mulla onkin vajaat vehkeet kun haluan olla vain yhden pienen äiti.Tää ei pidä meillä paikkaansa, tosin ikäeroakin on jopa 2 vuotta! :D Siis nyt kuopus on 10 kk, saan juoda aamukahvini rauhassa ja lapsilla on hauskaa yhdessä, kun he leikkivät jo pitkiäkin aikoja keskenään. Siis eihän ne mitään kotileikkejä vielä ole, mutta on niin hellyyttävää katsoa kun ne touhuaa yhdessä tuolla lelukorin ääressä, tai yrittävät ottaa toisiaan kiinni tai plärää kuvakirjoja jne. Kyllähän mäkin tuon esikoisen kanssa leikin ja on sillä kerhokaveritkin, mutta silti tulee surku kun ajattelenkin että se leikkisi ihan yksin tuolloin kun se nyt hassuttelee pikkusiskon kanssa.:)
Mites oli 10kk sitten?
Nyt meillä 1v 1kk poika ja on kyllä niin "vauva" vielä, että en toista lasta kaipaa aikoihin :D
Ja tosiaan eihän noin pieni varmaan ymmärtäisikään, että miksi äiti ei enää häntä huomioikaan heti ja koko ajan.. Voisi olla aikamoinen shokki.
Halutaan nyt miehen kanssa antaa kaikki mahdollinen tälle yhdelle lapselle :) Ehkä sitten on toisen aika kun esikoisemme on vanhempi (vuosien päästä) :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä pieni ikäero oli silkka vahinko. Kauhistutti itseäänkin.
Pelkäsin mustasukkaisuutta, väsymystä jne.
Todellisuus:
-Vaatteet on pystytty kierrättämään sekä muut tavarat, eli taloudellinen "menetys" on toistaiseksi vielä ollut aika pieni.
-Isompi sisarus on vuoroin mustasukkainen, mutta vuoroin todella hellä. Hoivaa ja huolehtii pienemmästä ja pikkusisarus ihailee isompaansa, hymyilee ja nauttii tämän seurasta. Heidän suhde on aivan erityinen ja vahvistuu koko ajan. nyt he jo leikkivät yhdessä ja jakavat iloja ja suruja (jos suutun ja tiuskasen jommalle kummalle, niin hakevat lohtua toisistaan ja katsovat minua vihaisesti :D Suloisia!)
-Ollaan miehen kanssa jaettu lapset: hän huolehtii isommasta ja minä pienemmästä (perushoidosta eli ruokinnat, vaipanvaihdot). Isompi menee jo suoraan kertomaan iskälle, jos haluaa puhtaan vaipan. Ruoka syödään yhdessä, mutta vanhemmat on jaettu palvelemaan sitä "tiettyä" lasta. Käytännössä kaikki muu toimiminen, ulkoilu, leikki yms on kuitenkin yhteistä. Tämä helpottaa työtaakkaa ja on toiminut meillä hyvin. Tottakai näistä joskus joustetaankin!
-Rankinta oli olla raskaana pienen vauvan kanssa.
Itsekään en ajatellut vielä uutta vauvaa, kun esikoinen oli 1v., mutta niin se vauvakuumetta vaan iski puoli vuotta myöhemmin... Ikäeroksi tuli 2v3kk, ei pieni, mutta ei isokaan. Päivääkään en vaihtaisi pois! Jos ei ole tiedossa terveydellisiä ongelmia, niin minusta on ihan hölmöä pelätä etukäteen, mitä kaikkea rankkaa seuraavassa raskaudessa voi olla jne. Elämä yllättää aina, eikä siihen voi varautua. Voihan jotain yllättävää sattua, vaikka ei liittyisikään raskauteen? Sillä mennään, mikä tulee. Elämä on.
Vauva ei vienyt esikoiselta yhtään mitään. Korkeintaan joskus koin aavistuksen huonoa omatuntoa, kun vauvalle ei ollut yhtä paljon jakamatonta aikaa, kuin mitä esikoiselle oli aikoinaan. Toisaalta silloin oli elämässä muita yllättäviä vastoinkäymisiä/ menetyksiä, joten mihinkään vaaleanpunaiseen vauvaunelmaan voinut silloinkaan täysillä heittäytyä. Vauva mukautuu jo olemassa olevan perheen rytmiin, eikä terveenä juurikaan hidasta menoa. Esikoinen osaa kyllä vaatia huomiota. Ja tuhat kertaa enemmän huomiota saa kuitenkin vauvasisaruksen ohella, kuin pk:ssa. Meille tuli siis toinen vauva, kun sitä meille toivottiin ja ehkä siksi sitten sopeutuu niin mutkattomasti? Ovat aina leikkineet yhdessä, etenkin noin 10 kk eteenpäin, kun vauva oppi kävelemään. Nyt ovat erottamattomia, eri sukupuolta ovat.
Totta on, että toisten kyselyt voivat olla joskus aika tökeröitä, vaikka itse en niinkään sellaiseen ole törmännyt. Mutta ap:n tapauksessa se johtuu varmasti pitkälle ap:n iästä. Ihmisiä kiinnostaa, haluatteko vielä lapsia ja fakta nyt vain on, että 38-vuotiaana ei kovin pitkä ikäero ole enää mahdollista. Mitä jos vain vastaat suoraan ja rehellisesti, ettet tiedä haluatko lisää lapsia? Se on sinun päätös. Mutta yritä ymmärtää, että me ollaan kaikki erilaisia ja siksi nää lapsiasiatkin menee kaikilla eri lailla. Itse en voi kun kehua tuota meidän ikäero, enkä usko, että kukaan ulkopuolinen voi väittää, että meillä olis tuo pikkulapsivaihe ollut jotenkin säälittävän rankan näköistä. Rakkautta riittää aivan takuuvarmasti usealle lapselle -se.vain lisääntyy. Se miten vauvaiän itse kokee on kovin yksilöllistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
me halutaan myös pienellä ikäerolla, mutta toisaalta sydäntä särkee ajatella että tuo pieni murunen (9kk) jäis sitten vähemmälle huomiolle. ajateltiin aluksi, että jos ensi keväänä alettais yrittämään kakkosta, eli tuo vauveli olisi sitten isoveljeksi tullessaan mahdollisesti vajaa 2 vuotta (olettaen siis että kaikki menis putkeen). en enää ole ihan varma, uskalletaanko aloittaa keväällä yritystä...mies haluisi, ois halunnut jo pienemmälläkin ikäerolla, mutta äidin sydäntä vähän huolettaa!
mutta kiva lukea näitä positiivisia tarinoita pienistä ikäeroista :)
samaa mieltä kuin edellinen, kiva lukea etenkin positiivisia kertomuksia pienistä ikäeroista. Mä en koskaan tarkoittanut tuomita tai oikeastaan edes kyseenalaistaa, oikeasti kiinnosti että mikä juttu siinä on takana kun tehdään pienellä ikäerolla - ja tarkoitan tyyliin vuosi tai alle. Eihän se mulle kuulu tai ole multa pois mitä muut tekee, mutta kun en ole kehdannu kavereilta kysyä niin kysyin täällä. Itse nautin suunnattomasti omasta tilanteestani, vaikea tunteella ymmärtää että mikä se motivaatio muilla on. Meidän esikoinen siis 1v 3kk, mielestäni mulla hetki aikaa odotella toisen kans, vaikka 38 olenkin. Jos vaikka puolen vuoden päästä tärppäis, oisin just 39 ja esikoinen 2.5v kun toinen tulis. Multa kyselevät eivät tunnu miettivän mun ikää vaan esikoisen, kun muilla paniikki jos ei raskaana kun eka täyttää 1. Yks kaveri teki vajaan 4v sisään 3 lasta, esikoinen 3.5v ja toinen 2v kun kolmas syntyy. Mut kaikki tekee tietty miten heille sopii. Rakastetaan kaikki lapsiamme, ikäerosta ja lukumäärästä huolimatta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun ensimmäistäkin on yrittänyt monta vuotta. Ei siinä tilanteessa raaskinut ehkäistä, kun halusi yrittää saada useampia lapsia Ei kaikilla lapsensaaminen ole sellaista, että "Jarkko, otetaanko kondomi tänään pois, niin saadaan ensi toukokuussa pienokainen?""Selvä, kultaseni, olenkin jo valmis isäksi. Täältä tulee!"
ettei minkäänlaista mustasukkaisuus tai sisarkateus juttuja tullut, ei pienintäkään.
Nyt Pojat reilu 1.v ja 2.v on heti sellainen veljes kaksikko että kaikkea touhuaa keskenään. Eli kun muuten kumpikaan ei keksisi tekemistä itsekseen niin yhdessä touhutaan. En oo koskaan kokenut että aikani, syli tai rakkaudenosoitukset kävisivät vähiin tai niihin ei olisi aikaa. Itse ajattelen tätä pientä ikäeroa niin että jos jotakin olen osannut tehdä oikein niin tämän. :)
Mutta toisaalta en koe, että se "paljon saaminen" on lapsen onni. Meillä lapset 1v5kk ikäerolla ja he tuntuvat saavan paljon myös toisistaan.