miten raaskitte tehdä toisen lapsen pienellä ikäerolla?

kanaksi mua ei olekaan ennen sanottu! Enkä mä mitään vingu, kysyin kysymyksen. Jotkut, joilla ei ole asian kans ongelmaa, vastaavat asiallisesti, mut joihinkin kalikka kalahtaa näköjään. Eikä kai mua kukaan pakota. Mietin vaan kun kaikki niin pakolla pusaa lapsia pienin välein, että mikä sitä motivoi. Kai kysyä saa? T. Ap, 38v, helsingistä, korkeakoulutettu, asuntovelaton.. Analyse this!

äidiksi, tietävät että rakkautta riittää ja voimia on jotta jaksaa. Ihmisiä on erilaisia. ei kai tää ole sen kummempi asia?

Rehellisesti sanottuna, jos olisi vain yksi lapsi, hän saisi enemmän huomiota mitä nyt saa, kun lapsia on kolme ja kaikki pieniä. Välillä kaikki itkee yhtä aikaa eikä käteni riitä tai eivät suostu tulemaan syliin jos siinä on jo joku toinen. Mutta kukin vuorollaan saa huomiota, rakkautta, syliä ja hellyyttä oli yö tai päivä.



Silti eniten tässä tilanteessa melkein säälittää esikoinen, koska jälkeenpäin olen tajunnut miten yksinäinen oli ensimmäiset vajaa 1,5v. Tai olihan hänellä äidin jakamaton huomio, mutta se mikä meidän kuopuksen saa eniten nauramaan eli sisarukset, puuttuivat.



Isoilla ikäeroilla on puolensa, pienillä samoin. Itse olen lasten kasvaessa aina vain enemmän pienen ikäeron kannalla. Myös itse muistan lapsuudesta parhaiten leikit sisaruksen kanssa, johon oli pienin ikäero.

Meillä lasten ikäero 1v 1kk ja ei toi esikoinen kyllä jäänyt raskausaikana mitenkään mun rakkaudesta paitsi, eikä nyttenkään kun on pikkusisarus vieress+ä häärimässä. En usko, että päivärutiinimme olisivat olleet yhtään toisenlaisia ilman uutta raskautta: syli oli vapaa, ulkoiltiin 2krt päivässä..ainoa ero ehkä oli se, että ilman raskautta en välttämättä olisi nukkunut joka päivä päiväunia yhdessä esikoisen kanssa. Vauvan syntyessä esikoinen on joutunut jakamaan sylin ja vauva äidin, mutta tietysti tuossa iässä sylinkaipuukin oli jä vähentynyt paljon. Rakkautta minulla riittää kyllä niin paljon kuin vain raskatettaviakin.



Meille toinen sai tulla heti kun on tullakseen ja nyt, juuri ensimmäisen vuoden jälkeen, hehkutan kyllä oikeaksi ratkaisuksi. Esikoinen tekee vielä niin paljon pienten lasten juttuja, ettei ole joutunut luopumaan niin paljosta kuin isompi lapsi olisi. Nyt sitten sisarukset opettelevat monia taitoja yhtäaikaa ja ovat erottamattomia. Esikoisen eka sana oli pikkusisaruksen nimi ja pikkusisarus oppinut ensimmäisenä tottelemaan isosisaruksen kutsua/komentoa tulla luokseen.



Vauvan syntyessä mä ikävöin kauheesti kahdenkeskistä aikaa esikoisen kanssa, mutta tulin tolkkuihini ja myönsin itselleni, että vaikka huomio monilla hetkillä jaetaan, se ei ole silti mikään ihan pieni määrä huomiota. Meillä sylitellään, köllötellään, pusutellaan, halitaan ja hömpsötellään paljon, koko ajan, läpi koko päivän.

kanaksi mua ei olekaan ennen sanottu! Enkä mä mitään vingu, kysyin kysymyksen. Jotkut, joilla ei ole asian kans ongelmaa, vastaavat asiallisesti, mut joihinkin kalikka kalahtaa näköjään. Eikä kai mua kukaan pakota. Mietin vaan kun kaikki niin pakolla pusaa lapsia pienin välein, että mikä sitä motivoi. Kai kysyä saa? T. Ap, 38v, helsingistä, korkeakoulutettu, asuntovelaton.. Analyse this!

äidiksi, tietävät että rakkautta riittää ja voimia on jotta jaksaa. Ihmisiä on erilaisia. ei kai tää ole sen kummempi asia?

Kyllä mäkin voisin toisen lapsen ilomielin ottaa, jos luoja sois, mut en vaan ihan vielä. T. Ap

siksi innostuin kysymään kun aina saa selitellä miksi EI ole toinen lapsi jo tulossa, kun toi eka JO vähän yli 1.

että monia jotenkin ärsyttää tuo mitä itse kirjoitin ja ap myös. Se voi vaikuttaa laiskuudelta, avuttomuudelta tms. ja omalla kohdallani voi olla kyse niistäkin, mutta mielestäni enemmän kuitenkin siitä, että äitiys oli mulle henkisesti niin valtavan iso juttu (positiivisella tavalla), että mun oli pakko saada keskittyä ensin tähän yhteen äiti-lapsi suhteeseen ihan rauhassa.

En ole muuten elämässä (ainakaan omasta mielestäni :) ollenkaan laiska enkä avuton. En vaan voi sille mitään, että oma kokemukseni äitiydestä on tuollainen. Pitkän ikäeron toive lähti siis enemmän minun tarpeistani kuin lapsen. Pidän ihan mahdollisena, että esikoiseni olisi ollut parempikin saada vähemmän huomiota kuin hän on saanut ja tottua muiden lasten seuraan. On hänellä ollut aina selkeät rajat ja hän on kyllä hyvin käyttäytyvä ja tottelevainen, mutta lapsiryhmässä toimiminen on ollut todella vaikeaa.

t. 45

kanaksi mua ei olekaan ennen sanottu! Enkä mä mitään vingu, kysyin kysymyksen. Jotkut, joilla ei ole asian kans ongelmaa, vastaavat asiallisesti, mut joihinkin kalikka kalahtaa näköjään. Eikä kai mua kukaan pakota. Mietin vaan kun kaikki niin pakolla pusaa lapsia pienin välein, että mikä sitä motivoi. Kai kysyä saa? T. Ap, 38v, helsingistä, korkeakoulutettu, asuntovelaton.. Analyse this!

mutta omaa jaksamista ajatellen en tekisi kahta peräkkäin. Olen ajatellut, että sellainen 3v ikäero olisi ihan hyvä. Sen verran tullut läheltä katseltua tuota vuoden ikäeron hurlumheitä että hohhoijaa, en jaksaisi sitä päivästä toiseen. Kaksi avutonta autettavaa, kaksi uhmaikäistä... Ei kiitos.

kanaksi mua ei olekaan ennen sanottu! Enkä mä mitään vingu, kysyin kysymyksen. Jotkut, joilla ei ole asian kans ongelmaa, vastaavat asiallisesti, mut joihinkin kalikka kalahtaa näköjään. Eikä kai mua kukaan pakota. Mietin vaan kun kaikki niin pakolla pusaa lapsia pienin välein, että mikä sitä motivoi. Kai kysyä saa? T. Ap, 38v, helsingistä, korkeakoulutettu, asuntovelaton.. Analyse this!

tehdä, kun olet jo noin vanha.

Ihanaa, kun olet sen yhden saanut ja se on rakas.

Muuten, miksi piti päästä koulutuksella ja asuntovelattomuudella keulimaan?

kanaksi mua ei olekaan ennen sanottu! Enkä mä mitään vingu, kysyin kysymyksen. Jotkut, joilla ei ole asian kans ongelmaa, vastaavat asiallisesti, mut joihinkin kalikka kalahtaa näköjään. Eikä kai mua kukaan pakota. Mietin vaan kun kaikki niin pakolla pusaa lapsia pienin välein, että mikä sitä motivoi. Kai kysyä saa? T. Ap, 38v, helsingistä, korkeakoulutettu, asuntovelaton.. Analyse this!

tehdä, kun olet jo noin vanha.

Ihanaa, kun olet sen yhden saanut ja se on rakas.

Muuten, miksi piti päästä koulutuksella ja asuntovelattomuudella keulimaan?

Ehkä se tuli reaktiona tohon kanatteluun. Halusin tehdä selväksi etten ole nuori tai kouluttautumaton, mut tosiaan miten toi asuntovelaton siihen liittyy.. Nyt tuntuu vähän tyhmältä!

Ihme haukkumista "Jos ei henkiset resurssit kestä, niin tehkää lapset pitkällä ikäerolla". Miksi pienen ikäeron kannattajat mollaavat "pitkän" ikäeron perheitä? Eli parempia vanhempia ovat ne, joiden lapsilla pieni ikäeroko?

Kun kerran kirjoitetaan "...ettei saa enää äidin koko rakkautta" ja "...etten haluis tähän väliin vielä muita, en halua jakaa resurssejani" niin siitähän juuri on kysymys, ettei ole värkeissä varaa. :D

eikö teitä säälitä esikoinen kun ensin raskaus ja sit toinen pieni aiheuttaa sen ettei saa enää äidin koko rakkautta eikä välttämättä pääse syliin tai ulos tai mitä vaan? Mä rakastan tätä esikoista niin paljon etten haluis tähän väliin vielä muita, en halua jakaa resurssejani. Haluan että hän saa paljon ja itsellenikin jää. Miten olette perustelleet pienen ikäeron?

Miten toisen tai kolmannen lapsen syntymä tarkoittaa siä että isommat ei pääse ulos? Tai ettei pääse syliin? Kyllä jos kärjistäen pitää sanoa niin meillä kyllä toisten lasten tulo on tarkoittanut sitä, että vauva sopeutuu meidän jo olemassa olevaan perheeseen esikoisen jumppineen, muskareineen, ulkoiluineen yms.

eräässä perheessä 2v.on päivähoidossa koska ei äitinsä mukaan muuten pääsisi koskaan ulos. vauva on nääs takertuvainen ja haluaa olla vain sylissä...! sääli isompaa lasta,kun joutuu lähtemään hoitopaikaan äidin ja vauvan jäädessä kotiin :(

että, kyllä niitä resursseja piisasi esikoiselle vallan hyvin ja hän otti uuden tulokkaan riemuin vastaan. Ja nyt ovat kuin paita ja peppu ja jaksavat leikkiä pitkiä aikoja keskenään. Välillä jopa ajavat pois, kun vanhemmat koittavat mennä mukaan :)



Ei kai se tarkoita, että kun toinen lapsi syntyy, nini ensimmäinen unohdetaan kokonaa?

Ei ole ongelma.

Ei ole ongelma.

kun nuorempikin alkaa olla sellainen 3v. Sitä ennen on turha haaveillakaan mistään sopuisista yhteisleikeistä.

vaan just siitä ettei halua jakaa sitä huomiota muille.

Mulla on ne kaksoset ja ne on sellainen "yksikkö" etten halua siihen lisälapsia vaikka varmaan sitä rakastaisin samallatavalla kuin poikia.

Onkohan tää ikäkysyys kun mäkin oon 38v :)Muut ei ymärrä kysymyksen ydintä...

olemme ikäeroon (1 v 4 kk). Lapset nyt kouluiässä, edelleenkin läheisiä toisilleen ja leikkivät paljon yhdessä.

Ehkä jos lapsia on monta pienellä ikäerolla, kuvio menee vaikeammaksi, mutta kaksi perustyytyväistä lasta pienellä ikäerolla: aikaa ja syliä riittää yllin kyllin molemmille. Näin ainakin meillä on ollut.

Itselläni myös pieni ikäero siskooni, ja se on mielestäni ollut suuri rikkaus aina.

Meillä ainakin molemmat vanhemmat ovat tosi perhekeskeisiä, ja kahdella lapsella ei meillä ole mitään hätää, kun mieskin käyttää kaiken vapaa-aikansa lasten kanssa leikkimiseen ja sylittelyyn. Molemmille on oma nukuttaja, oma kylvettäjä, oma suukottaja ja hellijä aina kun vain kumpikin on kotona.

Päivärytmit sujuivat alusta asti tosi hyvin, kun vauva nukkui aamupäivästä jo ekat päikkärit, jolloin esikoisen kanssa sai touhuta hiekkalaatikolla tai muita ulkojuttuja. Kun esikoinen meni puolelta päivin parin tunnin unille, vauva sai äidin kokonaan. Esikoisen herättyä oli taas vauvan nukkuma-aika (ja edelleen on sama kuvio, kun ovat 3v. ja 1v4kk).

Tuosta n. 8kk iästä saakka vauva on osannut leikkiä veljensä kanssa, nauraa kikattanut ihastuneesti vaikka toinen heiluttaisi vain kättä. Nyt ovat täydessä touhussa aina dublojen, junaratojen, autojen ja muiden lelujen kanssa. Viihtyvät keskenään hienosti, ja juuri äitini ihmetteli eräänä päivänä, kun esikoinen antaa pienemmän leikkiä ja touhottaa omissa leikeissään täyttä päätä. Tietysti, kun ei enää edes muista aikaa, jolloin toista ei ollut. Ovat tavallaan jo hitsautuneet yhteen.

Minä uskon, että pieni ikäero sisaruksilla on maailman paras ratkaisu. Omat sisarukseni ovat 4v. ja 18v. nuoremmat kuin minä, eikä heistä sellaista seuraa ollut, että olisi kamalan voimakasta sidettä kasvanut.

ei sitä lasta kuulu äidin koko ajan pitää sylissä ja leikkiä hänen kanssaan.Olet ÄITI, etä lapsesi paras kaveri, jota sun pitää koko ajan paapoa. Miten saat ruokaa tehtyä tai siivottua, jos koko ajan vai sylittelette ja leikitte?

Meille syntyi ihan tavallisia vauvoja, jotka söi ja nukkui. Isompien kanssa lähdettiin puistoon ja vauva vaunuihin nukkumaan ja kivaa oli.

että isä on päivisin töissä ja minä lasten kanssa kymmenenkin tuntia yksin. Ei se isän huomio paljon lohduta siinä pitkin päivää kun ei se isä ole siinä sitä antamassa. Parivuotiaskin on vielä tosi pieni, eikä ymmärrä sitä, miksei äiti ehdikään enää leikkiä ja pitää sylissä kun tilalle on tullut huutava käärö.

pieni ikäero on siitä hyvä, että lapsille riittää suurinpiirtein samanlaiset jutut. Meillä ekan ja tokan välissä 4 vuotta, tokan ja kolmosen ikäero 1,5 v. Kun kakkonen ja kolmonen syntyivät, oli esikoinen jo niin iso, että oikeasti tarvitsi muutakin kuin niitä pienehköjä ympyröitä joihin vauvan kanssa yleensä keskitytään. Kakkosen ja kolmosen kanssa taas mennään koko ajan suht samoissa vaiheissa, heille riittää nyt leikkipuisto mutta isoveli kaipaisi jo paljon enemmän (johon taas pienemmät liian pieniä). Ison ikäeron lapsi menettää eniten.

Eihän rakkaus lapseen ole mitään nollasummapeliä. Siten oli mahdollista tehdä toinenkin.

Ei ole ongelma.

kun nuorempikin alkaa olla sellainen 3v. Sitä ennen on turha haaveillakaan mistään sopuisista yhteisleikeistä.

My point exactly. 1v ei iloitse 2vk veljestä. Mut mulla onkin vajaat vehkeet kun haluan olla vain yhden pienen äiti.