miten raaskitte tehdä toisen lapsen pienellä ikäerolla?

Av-mamma pusaa kersoja kuin sadetin konsanaan.

Sisarus on useimmiten lapsen elämän pisin ihmissuhde.



Minusta ollaan ihan hakoteillä, jos ajatellaan, että lapsen kuuluisi saada äidin koko rakkaus. Rakkaus on ehtymätön luonnonvara ja sitä riittää ihan kaikille perheenjäsenille.

ajattelee samalla tavalla kuin minä :) Mulla on kaksoset enkä voisi kuvitellakkaan että pykäisin nyt tähän uutta mukulaa, saavat äidin omaksi nyt koko ajan :)

mutta onko niitä heti pakko puskea lisää?

esikoiselle? Miten uusi lapsi estää rakkauden antamisen esikoiselle?



Uusia juttuja mulle,ikäeroa lapsilla 1v3kk ja kyllä meillä on rakastattu mukeloita niin että alta pois.

emme edes uskoneet, että yli 35-vuotiailla tärppää kovin äkkiä jos ollenkaan. Mutta niinpä vain tärppäsi! 11kk ikäeroa.



Ei siihen muita perusteluita tarvita kuin että halusimme lapsia.

Mulla itselläni on mua 1 v 3 kk nuorempi veli, ja olen vanhemmilleni ikuisesti kiitollinen hänestä. En voi edes kuvitella minkälaista lapsuuteni ja nuoruuteni olisi ollut tätä lähes samanikäistä sisarusta. Siksi nimenomaan halusin mahdollisimman pienen ikäeron lapsilleni. Heillä on ikäeroa 2 vuotta, ja vastoin kirjoitustasi, koen että rakkautta ei ole tarvinut jakaa heidän välillään, vaan molemmille riittää sitä ihan yhtä paljon.

Ei ollutkaan kysymys siitä, ettei sisaruksia saisi vaan siitä, että niitä tulee pienellä ikäerolla. Meillä on lapsilla noin 3 vuotta ikäeroa ja se on ollut todella hyvä. Nuorin on saanut olla sen 3 vuotta pienin. Lapsia meillä on 5 ja todella ihanasti leikkivät yhdessä vaikka ikäeroa onkin. Ja hyvin läheisiä kaikki keskenään.

ajattelee samalla tavalla kuin minä :) Mulla on kaksoset enkä voisi kuvitellakkaan että pykäisin nyt tähän uutta mukulaa, saavat äidin omaksi nyt koko ajan :)

Niin, miettikääpä että joillain on kaksoset, ja silti sitä rakkautta ja omistautumista riittää ihan molemmille! Siis oli ikäeroa sitten 3 minuuttia tai 1 vuosi.

mulla kyllä mitään tuollaisia ajatuksia asian suhteen ollut. Minä koin hyvin luonnolliseksi ja toivottavaksi, että lapsi saisi sisaruksia. Resursseja ja rakkautta minulla kyllä riittää useammallekin lapselle. Ei minua todellakaan säälitä esikoinen, päinvastoin, varmaan säälittäisi jos hän ei olisi sisaruksia saanut.



Minä näen sisarukset elämän rikkautena. Pienen ikäeron olen perustellut juuri sillä, että se on mielestäni lasten etu.

Lapset tulivat tiheällä ikäerolla (vuosi), koska esikoista teimme pitkään emmekä uskoneet toisen tulevan kovin äkkiä. Meillä oli siis ihan lääketieteellisiä syitä siihen miksi raskautuminen kesti niin kauan. Toisaalta ajattelimme, että jos raskaus olisikin korjannut fysiikkaani ja toinen tulisikin, saisimmepa ainakin lapselle sisaruksen.



Eli toivoimme sisarusta kyllä, ja oikeastaan tiheä väli edesauttoi sen saamista. Toisen saatuani mietin kolmatta, ja tiesin että minun pitäisi oikeastaan tehdä kolmaskin putkeen jos kolmannen ylipäätään haluaisin. Mutta sitä en enää jaksanut ja raskinut tehdä.



Esikoisen ollessa ainut lapsi mietin usein, ettei rakkauteni vain voi riittää seuraavallekin. Etten vain voi rakastaa toista lasta niinkuin ensimmäistä. Mutta kyllä voin, rakkaus ei lopu ja se tulee eri lokerosta kummallekin lapselle.



Lapset ovat läheiset toisilleen ja kaipaavat toisiaan kovasti jos ovat eri paikoissa. Heillä on omat vitsinsä ja leikkinsä ja suhteensa, joihin me vanhemmat emme pääse mukaan. En kuunaan kadu tätä ikäeroa. Vaikka en kolmatta haluakaan samalla välillä.

Tottakai esikoinen pääsi ulos, syliin ja rakkauttakin riittää kahdelle. Onhan meitä kaksi vanhempaa ja kaksi syliä. Mutta silti hieman säälitti esikoinen pienen ikäeron vuoksi. Loputtomiin ei kuitenkaan lastenhankintaa voi lykätä. Ei ole mahdollista olla vuosi tolkulla kotona (haluan hoitaa lapset 3 vuotiaiksi kotona) ja ikäkin tulee jossakin vaiheessa vastaan lastenhankinnan kohdalla.

Meillä ainakin molemmat vanhemmat ovat tosi perhekeskeisiä, ja kahdella lapsella ei meillä ole mitään hätää, kun mieskin käyttää kaiken vapaa-aikansa lasten kanssa leikkimiseen ja sylittelyyn. Molemmille on oma nukuttaja, oma kylvettäjä, oma suukottaja ja hellijä aina kun vain kumpikin on kotona.



Päivärytmit sujuivat alusta asti tosi hyvin, kun vauva nukkui aamupäivästä jo ekat päikkärit, jolloin esikoisen kanssa sai touhuta hiekkalaatikolla tai muita ulkojuttuja. Kun esikoinen meni puolelta päivin parin tunnin unille, vauva sai äidin kokonaan. Esikoisen herättyä oli taas vauvan nukkuma-aika (ja edelleen on sama kuvio, kun ovat 3v. ja 1v4kk).



Tuosta n. 8kk iästä saakka vauva on osannut leikkiä veljensä kanssa, nauraa kikattanut ihastuneesti vaikka toinen heiluttaisi vain kättä. Nyt ovat täydessä touhussa aina dublojen, junaratojen, autojen ja muiden lelujen kanssa. Viihtyvät keskenään hienosti, ja juuri äitini ihmetteli eräänä päivänä, kun esikoinen antaa pienemmän leikkiä ja touhottaa omissa leikeissään täyttä päätä. Tietysti, kun ei enää edes muista aikaa, jolloin toista ei ollut. Ovat tavallaan jo hitsautuneet yhteen.



Minä uskon, että pieni ikäero sisaruksilla on maailman paras ratkaisu. Omat sisarukseni ovat 4v. ja 18v. nuoremmat kuin minä, eikä heistä sellaista seuraa ollut, että olisi kamalan voimakasta sidettä kasvanut.

eikö teitä säälitä esikoinen kun ensin raskaus ja sit toinen pieni aiheuttaa sen ettei saa enää äidin koko rakkautta eikä välttämättä pääse syliin tai ulos tai mitä vaan? Mä rakastan tätä esikoista niin paljon etten haluis tähän väliin vielä muita, en halua jakaa resurssejani. Haluan että hän saa paljon ja itsellenikin jää. Miten olette perustelleet pienen ikäeron?

Miten toisen tai kolmannen lapsen syntymä tarkoittaa siä että isommat ei pääse ulos? Tai ettei pääse syliin? Kyllä jos kärjistäen pitää sanoa niin meillä kyllä toisten lasten tulo on tarkoittanut sitä, että vauva sopeutuu meidän jo olemassa olevaan perheeseen esikoisen jumppineen, muskareineen, ulkoiluineen yms.

kun tuli ekasta raskaudesta 2 kerrallaan ja vielä 3 yksöstä päälle

et voi olla tosissas ap

jos voi raskauden aikana tosi huonosti tai on selkä paskana, tai kun vatsa jo iso tai loppuraskaudesta ei saa nostella - eivät nämä varmaan rakkauden määrää vähennä, mut riittääkö sille yksvuotiaalle että sanotaan et rakastetaan tai halitaan sohvalla? Ja entäs kun uus vauva huutaa koliikkia tai nälkää tai nukkuu 15min pätkissä, miten äiti sillon keskittyy taaperoon tai ottaa syliin? 3v mustakin ideaali ero. Eikä se biologinen sisarus mikään onnen tae ole.

Meidän lapsilla on ikäeroa 1 minuutti ja ihan itse ollaan kaksosista saatu päättää (IVF). Kyllä molemmat saa rakkautta paljon ja sylipaikan aina kun tahtovat.

"jos voi raskauden aikana tosi huonosti tai on selkä paskana, tai kun vatsa jo iso tai loppuraskaudesta ei saa nostella - eivät nämä varmaan rakkauden määrää vähennä, mut riittääkö sille yksvuotiaalle että sanotaan et rakastetaan tai halitaan sohvalla? Ja entäs kun uus vauva huutaa koliikkia tai nälkää tai nukkuu 15min pätkissä, miten äiti sillon keskittyy taaperoon tai ottaa syliin?"



Katsos kun perheessä on se isäkin! Meillä isä hoiti iltaisin koliikkivauvaa, että pystyin laittamaan esikoisen rauhassa nukkumaan. Isä kävi välillä esikoisen kanssa ulkona, välillä vauvan kanssa ulkona jne. Kyllä kaksi vanhempaa kykenee antamaan henkilökohtaista aikaa kahdelle lapselle. Se tarkoittaa vain omista menoista ja harrastuksista tinkimistä.

että esikoinen hieman kasvaa ennen kuin toinen lapsi syntyy. 3-vuotias osaa jo odottaa hieman ja ymmärtää, että vauvaa on esim pakko imettää välillä jne. En olisi itse halunnut tilanteeseen, jossa parivuotias kiukuttelee huomion tarvettaan ja on surkeana kun ei saa enää äidin huomiota.



Sisarukset ovat hyvien vanhempien jälkeen parasta, mitä lapsilleen voi antaa. Täytyy kuitenkin pitää huolta omasta jaksamisesta. Alle vuoden ikäisen lapsen uutta raskautta suunnittelevat vanhemmat harvoin tajuavat, millaista elämä on kun lapselle kehittyy oma tahto ja se esim osaa kiipeillä ja juosta karkuun. ;)

että isä on päivisin töissä ja minä lasten kanssa kymmenenkin tuntia yksin. Ei se isän huomio paljon lohduta siinä pitkin päivää kun ei se isä ole siinä sitä antamassa. Parivuotiaskin on vielä tosi pieni, eikä ymmärrä sitä, miksei äiti ehdikään enää leikkiä ja pitää sylissä kun tilalle on tullut huutava käärö.