Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Äitini mielestä mies mukana synnytyksessä on täysin turhaa!
08.01.2012 |
Isäni ei ollut kenenkään meidän kolmen lapsen synnytyksissä mukana. Joten vuosien saatossa äitini mielipide "Mitä se mies nyt siellä tekee, silittelee kättä ja hyssyttelee?" on tarttunut minuunkin ja ajatus miehestäni siellä tuntunut kokoajan tosi oudolta ja turhalta.
Mutta nyt mitä lähempänä oma ensimmäinen synnytykseni on, sen mukavammalta ajatus miehestä mukana "tukena" tuntuu. Äitini kuitenkin joka käänteessä naureskelee että ei kai "Antti" (mieheni) ole tulossa synnytykseen puhisemaan viereen.
Enkä nyt sano että mieheni mitenkään kauhen innoissaan synnytykseen olis tulossa, mutta kuka tietää miten kauan esim. avautumiseen menee aikaa, on varmasti pitkä aika olla siellä yksin.. :/ Tuskin kätilöillä mitään ylimääräisiä aikoja liikenee mulle vaikka yksin olisinkin liikenteessä. Ponnistusvaiheesta en sitten taas tiedä yhtään haluanko olla "yksin" vai mieheni mukaan.
Äitilleni en uskalla(?) sanoa mitään että oishan se kiva jos joku siellä ois, kun on niin vahvana ollut tuo mielipide hänellä ja joskus itsekin olen todennut että ihan turhaa miehen läsnäolo. Eli luulee ilmeisesti mun vieläkin olevan samaa mieltä...
En nyt oikein tiedä miten päin tässä pitäis olla vai ihan turhaanko mietin, eihän mun tarvi sanallakaan sanoa äitilleni etukäteen että mies on tulossa mukaan, vasta jälkeenpäin naurahtaa että oli muuten koko ajan matkassa mukana tuo mies... :)
Doulaakin harkitsin jossain vaiheessa, mutta mies on kuitenkin se joka mua joka päivä näkee ja minut parhaiten tuntee? Onkos se mies ihan turha mukana vai ei, kertokaa vaan kokemuksianne? :)
Kommentit (25)
Meinaan vaan kun et uskalla kertoa äidillesi että mielesi on muuttunut. Kuulostaa melkoiselta äiti-tytär -suhteelta. Äiti sanelee mitä mieltä tyttären pitää asioista olla. Ei kuulosta kovin mukavalta.
Itse en olisi voinut kuvitellakaan meneväni ilman miestä synnyttämään ja mies olisi todellakin suuttunut ja kovasti jos olisin sen kieltänyt. Mies oli todella hyvä tuki minullekin mutta tärkeintähän on oikeasti se, että mies näkee oman lapsensa syntyvän. Lapsi on myös mieheni, ei vain oma aikaansaannokseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei hänestä ollut mitään apua tai tukea. Kommentoi eka synnytyksen jälkeen, että olisi ponnistusvaiheessa pitänyt ottaa kuva naamastani.
Jos tulevaa isää ei kiinnosta nähdä oman lapsensa syntyminen, niin olisi voinut jättää lapsenteon vähän kypsemmille miehille. Ja jos ei halua jakaa vaimonsa kanssa tätä ainutlaatuista kokemusta, vaikka sitten vain nurkassa seisomalla, niin onpa loistava parisuhde kyseessä. Samoin on hukassa tuleva äitiys naisella, joka ei "päästä" lapsen isää synnytykseen..
...äidillesi on jäänyt jotain hampaankoloon siitä, ettei hänellä ole ollut puoliso mukana. Ehkä hän tuntee siitä huonommuutta muiden naisten rinnalla (vaikka kyseessä olisi ollut oma valintansa), tai ehkä hän olisi oikeasti halunnut sen puolison sinne... tai ehkä äidilläsi on jotenkin katkera ja vieraantunut kuva miehistä yleensä, tai jotain kipeää suhteessaan omaan puolisoonsa?
Nimittäin, vaikka hänellä olisi asiasta mielipide, miksi tuoda sitä niin voimakkaasti esiin ja painostaa sinuunkin? Tuo tyyli jolla hän asiasta puhuu: naureskellen, "puhisemaan" - kuulostaa loukkaavalta ja jotenkin kitkerältä. Minä suuttuisin jos oma äitini puhuisi niin jostain minulle tärkeästä asiasta.
Kaikilla synnyttäjillä ei ole miestä mukana - joko miestä ei ole, tai tämä on töissä josta ei vain pääse lyhyellä varoitusajalla, tai matkoilla, tai sairaana, tai hoitamassa esikoista, tai ei vain ehdi paikalle. Itsekin synnytin esikoiseni ilman miestä (odotin yksin) - mutta minullapa oli mukana sitten oma äitini. Se ei kylläkään ollut hyvä valinta, monet pienet toisissamme ärsyttävät piirteet hiertivät vielä enemmän siinä tilanteessa.
Toisessa synnytyksessä minulla oli mukana puolisoni, ja kyllä sen päivän käyminen läpi yhdessä on kaunein muistoni meidän suhteestamme ja vahvistaa rakkauden ja yhteenkuuluvuuden tunnetta minussa kovasti. Olen iloinen että hän oli siellä, vaikka mitenkään konkreettisesti en olisi jäänyt mistään oleellisesta paitsi vaikkei olisi ollutkaan.
Sinä voit sanoa äidillesi, että et halua puhua synnytyksestä nyt etukäteen mitään, että valmistaudut siihen mielessäsi ja rauhassa yksin. Näin ei tarvitse myöskään puhua (tai sinun ottaa kantaa!) siitä yksinkö vai miten.
Alue: Aihe vapaa
kaikki meni hyvin. Nyt jälkikäteen mietin että mahtoiko se olla raskaampi kuin ensimmäinen juuri siitä syystä että olin siellä yksin? Ensimmäisessä synnytyksessä sain kyllä parempaa kipulääkitystä ja muutenkin jäänyt siitä parempi kuva kuin toisesta.
Nyt jos olisin menossa synnyttämään miettisin tarkkaan lähdenkö yksin vai puolison kanssa. Se on aina äidin päätös kenet sinne ottaa vai ottaako ketään!!