Anoppi hoitaa mieheni siskon lapsia PALJON enemmän kuin meidän - kenen "ongelma" tämä on?

Meillä ihan samanlainen tilanne. Plus että eihän sitä itse "kehtaa" pyytää appivanhempia hoitamaan enää meidän lapsia, kun ovat joka päivä hoitamassa miehen siskon lapsia + kotihommia + heidän remonttejaan.

Sama juttu kuin jollain yllä olevalla. Anoppi lisäksi valittaa ääneen miten on tehnyt sitä ja tätä tyttärellä. Kerran sanoi, että hän ja appi tekevät siellä kaiken (remontit, autonkorjaukset, lastenhoidon, ruoat), koska muuten tytär joutuisi koska vävy on niin kiireinen( Lue: vävy harrastaa omia juttja).

Asiahan on niin että ihminen haluaa olla vanhanakin tarpeellinen, mutta kenenkään voimat tai aika eivät riitä tekemään kaikkia lastenhoito ja kodinhuoltotyötä useammalle perheelle. Joten useat isovanhemmat valitsevat sen rikkaimman lapsensa esimerkiksi (kun nämä ovat muka kiireisiä) ja tekevät tälle kaiken, yrittämättäkään olla tasapuolisia. Koska se vaatisi kovia ponnisteluja, eikä jakseta enää vanhana.

Ymmärrän kyllä ap:ta, meillä sama tilanne, miehen veljen lapsia on hoidettu 10 vuotta (ja lukioikäisiä passataan edelleen). Meidän lastakin hoiti aluksi, mutta ei ole enää kovin innostunut. Olisi kuitenkin meille tärkeää, että saisimme levätä, kun kehitysviiveisen kanssa elämä on todella haasteellista. Ymmärrän kyllä, että anoppi ikääntyy, mutta sitä en ymmärrä miten veljenvaimo kehtaa passauttaa porukkaansa anoppilassa jatkuvasti, vaikka oikeasti apua tarvitseviakin olisi :(

Sama juttu kuin jollain yllä olevalla. Anoppi lisäksi valittaa ääneen miten on tehnyt sitä ja tätä tyttärellä. Kerran sanoi, että hän ja appi tekevät siellä kaiken (remontit, autonkorjaukset, lastenhoidon, ruoat), koska muuten tytär joutuisi koska vävy on niin kiireinen( Lue: vävy harrastaa omia juttja). Asiahan on niin että ihminen haluaa olla vanhanakin tarpeellinen, mutta kenenkään voimat tai aika eivät riitä tekemään kaikkia lastenhoito ja kodinhuoltotyötä useammalle perheelle. Joten useat isovanhemmat valitsevat sen rikkaimman lapsensa esimerkiksi (kun nämä ovat muka kiireisiä) ja tekevät tälle kaiken, yrittämättäkään olla tasapuolisia. Koska se vaatisi kovia ponnisteluja, eikä jakseta enää vanhana.

Tai ehkä enemmänkin, että parempi olla väleissä jonkun perheen kanssa, kuin riidoissa kaikkien lasten kanssa ... Sitten valitaan, että kenen kanssa kannattaa olla väleissä ;)

Kateuttako?

Miksi kaikilla pitäisi olla asiat samoin?



Meillä toiset isovanhemmat ei hoida. Toiset hoitaa. Meidän lapsia hoidetaan enemmän kuin sisarusten, koska meidän lasten kanssa saa tehdä, mitä huvittaa. Eli kun isovanhemmilla on fiilis mennä lasten kanssa johonkin, niin kysyvät usein meidän lapsia, koska meiltä ei tule rajoituksia. Ei tule myöskään haukkuja, kun joku vaate repeää tai tapahtuu jokin muu vahinko. Tiedän, että toisessa perheessä on aikataulut, säännöt jne mitä voi tehdä ja milloin ja mikä pilaa lapset totaalisesti...



Toki isovanhemmat pyrkivät olemaan tasapuolisia. Tosin toisen perheen lapset eivät ole päässeet remonttitalkoisiin johtuen juuri em. seikoista... Mein muksut tykkäs kovasti :)

Appivanhemmat hoitavat kyllä meidänkin lapsiamme aina pyydettäessä, mutta miehen siskon perhettä he avustavat lisäksi taloudellisesti, siivoavat ja remontoivat...

Jos toiset ei hoida, mutta toiset hoitaa, niin mielipahan kanssa voi selvitä. Mutta omassa tilanteessani katkeruutta ei voi välttää, koska kummatkaan ei hoida! Anoppi hoitaa vain tyttärnsä lapsia, omat vanhempani sisaren lapsia. Ja kenelläkään ei ole mikään vaikea elämäntilanne tms.omien vanhempien kohdalla välimatka selittää asian, aiinakin osittain, mutta anopin osalta vain se, että tyttären lapset ovat rakkaita ja miniän lapset vieraita (ihan kuin olisivat jonkun postimiehen lapsia eikä oman pojan lapsia.)

Lastenhoitoapua ei olla saatu mistään ikinä, hetkeäkään.

on miehesi sisko äiti.. yleensä äideille on helpompaa olla oman tyttären kanssa kuin ns. vieraan naisen kanssa.

missä oma äitisi on?

Kannattaa itse olla ystävällisesti yhteydessä, kutsua kylään, tulla tutummaksi, osaksi elämää, jakaa itsestään, olla läheinen. Voihan olla, että äidin on helpompi olla tyttären lasten kanssa jos miniä on esim. etäinen, tai ei päästä lähelleen. Itsellä on vain poikia ja olen miettinyt, miten olisin hyvä anoppi aikanaan. Haluan ehdottomasti olla mukana tulevien lastenlasten elämässä niin, etten kuitenkaan tuppaudu toisten elämään. Olen kuitenkin ymmärtänt, että toisinaan käy niin, ettei miniät halua anoppeja lähelleen vaan ottavat mieluummin oman äidin hoitoapua. Surullista mutta toki hyvin ymmärrettävää.

olette yhteydessä anoppiin muuten kuin pyytämässä apua, kaikki lähtee siitä, että ollaan muutenkin luontevasti ja kivasti yhteydessä - autetaan puolin toisin.



Itsellä sama tilanne mutta kyse oman siskon lapsista, joita isovanhemmat hoitavat 4-5 kertaa viikossa ja kustantavat harrastuksia ja ostavat ruokakasseja ja lasten vaatteita siskolleni. Omat lapset näkevät isovanhempia ehkä 4 kertaa vuodessa, koska asumme eri kaupungissa. KOska minulla on ns. hyvä työ, en myöskään saa mitään taloudellista apua lapsilleni omilta vanhemmiltani toisin kuin siskoni.

Ja mä olin tosi katkera. Mummo hoiti muiden sisarten lapsia paljon ja meidän ei kuin lomilla. Ai niin. Mummmo asui 400 kilometrkin päässä.

niin ei ole tuollaista ongelmaakaan.



Ei voida odottaa eikä pyytää apua keltään.

Mun mielestä isovanhemmat ei ole mitään hoitoautomaatteja vaan voivat antaa apuaan, jos se heille käy ja ovat siihen valmiita. Suotavaa tietysti on hyvät välit lasten ja isovanhempien välillä, mutta ilman jatkuvaa hoitovelvotettakin sen voi varmaan saavuttaa.



Ja jos ei isovanhemmat hoida, niin ne ei hoida ja antaa asian sitten olla.

Appivanhemmat hoitavat kyllä meidänkin lapsiamme aina pyydettäessä, mutta miehen siskon perhettä he avustavat lisäksi taloudellisesti, siivoavat ja remontoivat...

mutta oman siskon perhettä

Olen kyllä yrittänyt tulla toimeen anoppini kanssa, mutta se on hankalaa. Anoppi on tehokas, tarmokas, toimelias "työläisnainen"...Toisaalta hän on myös töksähtelevä, jyräävä, ei osaa ottaa muita huomioon. Hyvin yksioikoinen, "asiat tehdään näin"-asenteella varustettu.

Anopin yleissivistys on heikko, joten puhuttavaa ei ole juuri muusta kuin lapsista ja säästä. Anopin elämä pyörii lähinnä miehen siskon perheen ympärillä, enkä yksinkertaisesti jaksa kuunnella loputtomasti miehen siskonlasten "ylistämistä".

Lisäksi anopilla on jokin outo tarve päästä lyttäämään minua ja sukuani. Aina kun siihen on tilaisuus, niin yrittää tölviä jotain ilkeää tai vähättelevää.

Olisi tietysti ihana ajatus, että voisin olla läheinen anopin kanssa, mutta viimeiset 10 vuotta ovat valitettavasti osoittaneet, että se ei taida onnistua.

Tarjoutuu kyllä aina hoitamaan lapsia, mutta tuntuu jotenkin että minusta ei pidä. Eli asetelma on sellainen, että "äiti ei ole mitään, äitiä ei ollut lapsilla edes ikävä kun olivat hoidossa" jne. Aika ikävää kuunneltavaa. Ihan kuin ei tajuaisi, ketkä sen perheen lopulta muodostavat.

No, ihan sama. Muutaman vuoden päästä lapset ovat jo koululaisia, ja saavat sitten itse valita, kuinka paljon haluavat isovanhempiaan nähdä. Jos anoppi on lapsille silloin samanlainen kuin minulle nyt, niin meidän puoleltamme luvassa on vähän yksinäinen vanhuus. Toisaalta ainahan on ne oman tyttären paremmat lapset lähellä.

on miehesi sisko äiti.. yleensä äideille on helpompaa olla oman tyttären kanssa kuin ns. vieraan naisen kanssa.

missä oma äitisi on?

Kannattaa itse olla ystävällisesti yhteydessä, kutsua kylään, tulla tutummaksi, osaksi elämää, jakaa itsestään, olla läheinen. Voihan olla, että äidin on helpompi olla tyttären lasten kanssa jos miniä on esim. etäinen, tai ei päästä lähelleen. Itsellä on vain poikia ja olen miettinyt, miten olisin hyvä anoppi aikanaan. Haluan ehdottomasti olla mukana tulevien lastenlasten elämässä niin, etten kuitenkaan tuppaudu toisten elämään. Olen kuitenkin ymmärtänt, että toisinaan käy niin, ettei miniät halua anoppeja lähelleen vaan ottavat mieluummin oman äidin hoitoapua. Surullista mutta toki hyvin ymmärrettävää.

Joskus olen harmitellut, että lapsilla ei ole serkkuja, mutta vältynpähän ainakin tältä. Minulla on ihanat appivanhemmat,jotka auttavat tarvittaessa ja muutenkin!

ei ole anoppia ja appiukkoa lähimaillakaan, ei tosiaan käytettävissä millään lailla. Ja vaikka olisivatkin, ovat jo sen verran vanhoja, etten pyytäisikään apua.

Mun vanhemmat ei myöskään auta. Asuvat hekin kauempana, aikaisemmin mummo kävi useastikkin yökylässä. Nyt on veljeni perheen tilanne sen verran huonompi kun meidän (veljen vaimo vakavasti sairas), että mummo hoitaa päivittäin heidän lastaan.

Ymmärrän kyllä tämän hyvin. Mutta täytyy myöntää, että raskasta on, kun ei ole oikeasti ketään kuka joskus auttaisi.

Itselläni on ollut kolme anoppia tai kaksi pitkäaikaista kandidaattia ja yksi oikea. Ja jokaisen kanssa olen tullut hienosti juttuun. Mitä ystäväpiiriäni katson, niin kenelläkään ei ole mitään ongelmia anoppejensa kanssa. Kaikki eivät rakasta, mutta jokainen on paljon tekemisissä, anopit hoitaa lapsia ja mies saa vapaasti olla vanhempiensa kanssa tekemisissä. Juhlapyhät jaetaan tasaisesti sukujen kesken.

Sen sijaan esimerkiksi miehelläni on kaksi veljeä ja toisen vaimo tulee ihan yhtä hyvin toimeen anopin kanssa kuin minäkin. Mutta toisen veljen vaimo on ihan naama väärässä, koska anoppi on joku saatanasta seuraava ja mitään järkevää syytä en näe sille. Oikein nauttii näpäytellä ja pahoittaa anopin mieltä mielikuvituksellisilla nöyryytyksillä. Esimerkiksi anopin synttäriviikonloppu (täytti tasavuosikymmeniä) sattui innostmaan ottamaan äkkilähdön laivalle, miehen veljen käydessä anopilla, soittelee viiden minuutin välein kotiin jne. Ja kun anoppi on häsläyksestään huolimatta maailman kiltein ja aidosti kristillisin ihminen.

Jos toiset ei hoida, mutta toiset hoitaa, niin mielipahan kanssa voi selvitä. Mutta omassa tilanteessani katkeruutta ei voi välttää, koska kummatkaan ei hoida! Anoppi hoitaa vain tyttärnsä lapsia, omat vanhempani sisaren lapsia. Ja kenelläkään ei ole mikään vaikea elämäntilanne tms.omien vanhempien kohdalla välimatka selittää asian, aiinakin osittain, mutta anopin osalta vain se, että tyttären lapset ovat rakkaita ja miniän lapset vieraita (ihan kuin olisivat jonkun postimiehen lapsia eikä oman pojan lapsia.)

Lastenhoitoapua ei olla saatu mistään ikinä, hetkeäkään.

viimeisen Vauva-lehden jutun tästä aiheesta

Epätasa-arvoisessa tilanteessa ollaan meilläkin. Äitini hoitaa siskoni lapsia usein ja veljenkin lapsia tarvittaessa.

Sama ongelma meilläkin. Tosin olen tajunnut, että miehen sisko on uskomattoman röyhkeä, kun hän pyytää aivan koko ajan (4-5krt/vko) hoitoapua lapsilleen. Ei väliä onko työjuttuja tai omia menoja, tai ei aina mitään menoja niin lapsi hoidatetaan isovanhemmilla. Toisaalta isovanhempien pitäisi osata kieltäytyä, vaikka uskon että tilanne on heille vaikea (lapsenlapsi vaan tuodaan heille ja lähdetään itse jonnekin).

Minun kälyni on myös tällainen joka laskeskelee minuuttien mukaan kuinka paljon äitini viettää aikaa minun vs hänen lastensa kanssa ja suuttuu näistä. Esim. jos äidillämme on tietokone-ongelma, käyn korjaamassa sen ja menemme sen jälkeen esim. lounaalle niin saamme haukut heitä ei ole kutsuttu tai jos olemme lasten kanssa rannalla ja äitini sattuu soittamaan ja sanoo pistäytyvänsä ja käymme yhdessä jädeillä niin sama homma. Meillä koko homma on mennyt salailuksi, koska kukaan ei halua olla kälyn kanssa tekemisissä ja kävellä munankuorilla. Saattaa napsahtaa jos äitini ostaa mäkkärissä kaikille lapsille heidän haluamansa ateriat ja minun lasteni ateriat maksoivat enemmän. Ei kyseessä ole mikään ulkopuolisen syrjintä vaan ihan kälyn omasta käytöksestä johtuva välttely.

Tehdään mökki-,lintsi-, laskettelu-,purjehdus, ym.-reissut salaa veljeni perheeltä. Kuulostaa kauhealta,tiedän.

Tällä naisella on myös oma äiti elossa. En ymmärrä miksi ei tee noita asioita hänen kanssaan? En minäkään käyttäydy noin omaa anoppiani kohtaan vaikka läheisiä olemme. Ja tottakai äiti on läheisempi tyttärensä, kuin poikansa vaimon kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Minun kälyni on myös tällainen joka laskeskelee minuuttien mukaan kuinka paljon äitini viettää aikaa minun vs hänen lastensa kanssa ja suuttuu näistä. Esim. jos äidillämme on tietokone-ongelma, käyn korjaamassa sen ja menemme sen jälkeen esim. lounaalle niin saamme haukut heitä ei ole kutsuttu tai jos olemme lasten kanssa rannalla ja äitini sattuu soittamaan ja sanoo pistäytyvänsä ja käymme yhdessä jädeillä niin sama homma. Meillä koko homma on mennyt salailuksi, koska kukaan ei halua olla kälyn kanssa tekemisissä ja kävellä munankuorilla. Saattaa napsahtaa jos äitini ostaa mäkkärissä kaikille lapsille heidän haluamansa ateriat ja minun lasteni ateriat maksoivat enemmän. Ei kyseessä ole mikään ulkopuolisen syrjintä vaan ihan kälyn omasta käytöksestä johtuva välttely.

Tehdään mökki-,lintsi-, laskettelu-,purjehdus, ym.-reissut salaa veljeni perheeltä. Kuulostaa kauhealta,tiedän.

Tällä naisella on myös oma äiti elossa. En ymmärrä miksi ei tee noita asioita hänen kanssaan? En minäkään käyttäydy noin omaa anoppiani kohtaan vaikka läheisiä olemme. Ja tottakai äiti on läheisempi tyttärensä, kuin poikansa vaimon kanssa.

Tajuatko, että kälysi on veljesi puoliso? Eli veljesi on ihan samanarvoinen äidillenne kuin sinä. Siksi äitinne pitäisi pyrkiä olemaan mahdollisimman tasapuolinen. Muuten kyseessä on puhdas suosiminen. Aika noloa tehdä jo salassa reissuja, tollaisten toimien velat maksetaan kyllä myöhemmässä vaiheessa.