Lue keskustelun säännöt.
Anoppi hoitaa mieheni siskon lapsia PALJON enemmän kuin meidän - kenen "ongelma" tämä on?
07.01.2012 |
Me pyydämme hoitoapua iltaisin ehkä kerran kuukaudessa, koko päiväksi satunnaisesti. Yöhoitoapua emme ole pyytäneet koskaan. Muutaman kerran anoppi on itse kutsunut lapset (nyt 5 ja 3 v. ) yökylään ja he ovat menneet.
Olin jotenkin tyrmistynyt kuultuani, että miehen siskon 4- ja 2-v. lapset ovat mummollaan hoidossa useita kertoja viikossa! Myös yökylässä he ovat ainakin kerran kuussa.
En tiedä pyytääkö miehen sisko äitiään jatkuvasti hoitoavuksi, vai tarjoutuuko mummo itse. Veikkaan ensimmäistä vaihtoehtoa. Itse en ikimaailmassa KEHTAISI pyydellä jatkuvasti isovanhempia hoitamaan lapsiani.
Silti on myönnettävä, että kirpaisee kun mummo on jatkuvasti toisen perheen apuna ja meillä paljon harvemmin. Onko ongelma meidän - pitäisikö mieheni ja minun ruveta myös ruinaamaan hoitoapua useammin...??? Miten te tekisitte?
Kommentit (83)
Onko se nyt oikeasti muka niin, että mikäli poikani laskee siemenensä johonkin naiseen, niin minä olen äitinä velvoitettu viettämään tämän kanssa aikaa, oli tämä millainen ihminen tahansa ja käyttäytyi tämä miten tahansa?
Eiköhän anoppi-miniä-suhteeseen päde ihan samat säännöt kuin muihinkin ihmissuhteisiin. Se on todellakin ikävää jos välit lapsenlapsiin kärsivät, mutta joskus sille ei voi oikein mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
seitsemän vuotta vanha ketju. hyvin te vedätte
Vierailija kirjoitti:
seitsemän vuotta vanha ketju. hyvin te vedätte
Ja silti niin ikiaikainen ongelma. Eipä tämä ole mikään ainutlaatuinen miniän vuodatus siitä, kuinka anoppi "suosii" tytärtään lastenhoidon suhteen. Sitten selitellään kuinka vaatimattomia ollaan ja ei olla usein apua pyydelty ja väitetään anopin tytärtä röyhkeäksi hyväksikäyttäjäksi. Oikeasti juttuhan on niin, että tietenkin anoppi jeesaa mieluummin itselleen rakasta ja mieleistä tytärtä kuin hapannaamaista miniää, joka on ilmiselvästi vain katkera ja kateellinen. Eiköhän anoppi auttaisi enemmänkin, jos vain poikansa pyytäisi ja miniäkin voisi olla mukavampi ihminen. Eipä ole juuri aloituksia näkynyt kuinka mies valittaisi siitä, kun hänen äitinsä auttaa enemmän siskonsa lastenhoidossa kuin hänen omien lastensa. Eli tuo "ongelma" on ihan miniöiden keksimä. Tässäkin aloituksessa huomaa miten itsekeskeiseltä tuo ap vaikuttaa ja hän näkee tilanteen ensisijaisesti vain omasta näkökulmastaan ja kuvittelee olevansa jossain erityisasemassa ja oikeutettu tiettyihin palveluksiin. "Kun muut saa, niin munkin pitää saada", niin lapsellinen näkökulma.
Mutta entä kun meillä on se tilanne, että anoppi on etäinen ja luotaantyöntävä, ei miniä?? Mitä tässä voi tehdä?
Minä miniänä ja lasten äitinä olen kaikin tavoin yrittänyt olla anopille ystävällinen ja kunnioittava, tullut lähelle, ottanut huomioon. Anoppi on se epäsosiaalinen jääpuikko, aivan mahdottoman huonokäytöksinen, suorastaan sanoisin käytöstavaton ja töykeä. Jos vaikkapa sanon hänelle jotakin kivaa tai neutraalia, vastauksena on aina jotakin piikittelevää ja ilkeää, hyökkäävää.
Olen havainnut että hän välttelee viettämästä aikaa meidän kanssamme. Silti olisi kiva että lapsilla olisi kuitenkin jonkinlaiset suhteet mummoonsa. Eikä ainoastaan anopin tyttären lapsilla, joita anoppi palvoo ja hoitaa jatkuvasti.
Minussahan se vika varmasti on (en ole oikeanlainen miniä) tai sitten anoppi on aina kokenut poikansa (eli mieheni) etäiseksi lapsekseen. Tuntuu julmalta ajatella, että aikuinen ihminen laittaisi pieniä lastenlapsiaan paremmuusjärjestykseen.
Mutta todistettava fakta on, että anoppi hoitaa ja ostaa jatkuvasti vain tyttärensä lapsille, meidän lapsia ei.
Vierailija kirjoitti:
Mutta entä kun meillä on se tilanne, että anoppi on etäinen ja luotaantyöntävä, ei miniä?? Mitä tässä voi tehdä?
Minä miniänä ja lasten äitinä olen kaikin tavoin yrittänyt olla anopille ystävällinen ja kunnioittava, tullut lähelle, ottanut huomioon. Anoppi on se epäsosiaalinen jääpuikko, aivan mahdottoman huonokäytöksinen, suorastaan sanoisin käytöstavaton ja töykeä. Jos vaikkapa sanon hänelle jotakin kivaa tai neutraalia, vastauksena on aina jotakin piikittelevää ja ilkeää, hyökkäävää.
Olen havainnut että hän välttelee viettämästä aikaa meidän kanssamme. Silti olisi kiva että lapsilla olisi kuitenkin jonkinlaiset suhteet mummoonsa. Eikä ainoastaan anopin tyttären lapsilla, joita anoppi palvoo ja hoitaa jatkuvasti.Minussahan se vika varmasti on (en ole oikeanlainen miniä) tai sitten anoppi on aina kokenut poikansa (eli mieheni) etäiseksi lapsekseen. Tuntuu julmalta ajatella, että aikuinen ihminen laittaisi pieniä lastenlapsiaan paremmuusjärjestykseen.
Mutta todistettava fakta on, että anoppi hoitaa ja ostaa jatkuvasti vain tyttärensä lapsille, meidän lapsia ei.
No just tuollaista "miniää" tuossa kuvailin. Jäkäti jäkäti, säksäti säksäti. Miksi hemmetissä haluaisit halveksimasi henkilön lahjovan lapsiasi ja miksi haluaisit antaa lapsesi hoitoon noin kamalalle ihmiselle? No niinpä, koska kateus. Että kun anopin tytär saa, niin sunkin kuuluu saada. Ei hittolainen. Mä ainakin vain haistattaisin pitkät tuollaiselle naakalle ja lapsille kertoisin aikanaan, jos heitä edes kiinnostaa tuommoinen mummi, että isin äiti on vähän erikoista kaliiperia ja jatkaisin normaalisti elämää. Miksi viitsit tuhlata energiaa myrkyllisen lapsenlapsi-isovanhempi suhteen ylläpitoon? Anna olla, jos mummo ei itse tajua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
usein miniät eivät tykkää jos anoppi tuputtaa apuaan. ehkä anoppisi haluaa antaa sinun pitää yksityisyytesi ja ajattelee, että äitisi on sinulle läheisempi hoitamaan lapsiasi. omassa tuttavapiirissäni on juuri noin että naisen äiti on enemmän lasten kanssa. omalle äidille voi helpommin asettaa rajoja jos ei halua että mummolassa on eri vapaudet kuin kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta entä kun meillä on se tilanne, että anoppi on etäinen ja luotaantyöntävä, ei miniä?? Mitä tässä voi tehdä?
Minä miniänä ja lasten äitinä olen kaikin tavoin yrittänyt olla anopille ystävällinen ja kunnioittava, tullut lähelle, ottanut huomioon. Anoppi on se epäsosiaalinen jääpuikko, aivan mahdottoman huonokäytöksinen, suorastaan sanoisin käytöstavaton ja töykeä. Jos vaikkapa sanon hänelle jotakin kivaa tai neutraalia, vastauksena on aina jotakin piikittelevää ja ilkeää, hyökkäävää.
Olen havainnut että hän välttelee viettämästä aikaa meidän kanssamme. Silti olisi kiva että lapsilla olisi kuitenkin jonkinlaiset suhteet mummoonsa. Eikä ainoastaan anopin tyttären lapsilla, joita anoppi palvoo ja hoitaa jatkuvasti.Minussahan se vika varmasti on (en ole oikeanlainen miniä) tai sitten anoppi on aina kokenut poikansa (eli mieheni) etäiseksi lapsekseen. Tuntuu julmalta ajatella, että aikuinen ihminen laittaisi pieniä lastenlapsiaan paremmuusjärjestykseen.
Mutta todistettava fakta on, että anoppi hoitaa ja ostaa jatkuvasti vain tyttärensä lapsille, meidän lapsia ei.No just tuollaista "miniää" tuossa kuvailin. Jäkäti jäkäti, säksäti säksäti. Miksi hemmetissä haluaisit halveksimasi henkilön lahjovan lapsiasi ja miksi haluaisit antaa lapsesi hoitoon noin kamalalle ihmiselle? No niinpä, koska kateus. Että kun anopin tytär saa, niin sunkin kuuluu saada. Ei hittolainen. Mä ainakin vain haistattaisin pitkät tuollaiselle naakalle ja lapsille kertoisin aikanaan, jos heitä edes kiinnostaa tuommoinen mummi, että isin äiti on vähän erikoista kaliiperia ja jatkaisin normaalisti elämää. Miksi viitsit tuhlata energiaa myrkyllisen lapsenlapsi-isovanhempi suhteen ylläpitoon? Anna olla, jos mummo ei itse tajua
Kun tässä ei ole kyse minusta miniänä ollenkaan, vaan lapsista ja heidän mummosuhteestaan. Ainoasta sellaisesta.
Oma äitini on kuollut jo kauan aikaa sitten ja tämä miehen äiti, olkoon millainen onkaan, on lasteni ainoa mummo. Luulisi että tämä mummokin ymmärtäisi tilanteen ja oman roolinsa erityislaatuisuuden. Mutta ei. Hän käyttää energiansa vain tyttärensä lapsille vaikka näillä lapsilla on kaikki isovanhemmat vielä elossa ja voimissaan.
Ehkä juuri siksi hän toimiikin noin: kilpailee sen toisen mummon kanssa kumpi on parempi isovanhempi? Meidän lapsille hän on ainoa mummo eikä minkäänlaista kilpailuasetelmaa ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta entä kun meillä on se tilanne, että anoppi on etäinen ja luotaantyöntävä, ei miniä?? Mitä tässä voi tehdä?
Minä miniänä ja lasten äitinä olen kaikin tavoin yrittänyt olla anopille ystävällinen ja kunnioittava, tullut lähelle, ottanut huomioon. Anoppi on se epäsosiaalinen jääpuikko, aivan mahdottoman huonokäytöksinen, suorastaan sanoisin käytöstavaton ja töykeä. Jos vaikkapa sanon hänelle jotakin kivaa tai neutraalia, vastauksena on aina jotakin piikittelevää ja ilkeää, hyökkäävää.
Olen havainnut että hän välttelee viettämästä aikaa meidän kanssamme. Silti olisi kiva että lapsilla olisi kuitenkin jonkinlaiset suhteet mummoonsa. Eikä ainoastaan anopin tyttären lapsilla, joita anoppi palvoo ja hoitaa jatkuvasti.Minussahan se vika varmasti on (en ole oikeanlainen miniä) tai sitten anoppi on aina kokenut poikansa (eli mieheni) etäiseksi lapsekseen. Tuntuu julmalta ajatella, että aikuinen ihminen laittaisi pieniä lastenlapsiaan paremmuusjärjestykseen.
Mutta todistettava fakta on, että anoppi hoitaa ja ostaa jatkuvasti vain tyttärensä lapsille, meidän lapsia ei.No just tuollaista "miniää" tuossa kuvailin. Jäkäti jäkäti, säksäti säksäti. Miksi hemmetissä haluaisit halveksimasi henkilön lahjovan lapsiasi ja miksi haluaisit antaa lapsesi hoitoon noin kamalalle ihmiselle? No niinpä, koska kateus. Että kun anopin tytär saa, niin sunkin kuuluu saada. Ei hittolainen. Mä ainakin vain haistattaisin pitkät tuollaiselle naakalle ja lapsille kertoisin aikanaan, jos heitä edes kiinnostaa tuommoinen mummi, että isin äiti on vähän erikoista kaliiperia ja jatkaisin normaalisti elämää. Miksi viitsit tuhlata energiaa myrkyllisen lapsenlapsi-isovanhempi suhteen ylläpitoon? Anna olla, jos mummo ei itse tajua
Kun tässä ei ole kyse minusta miniänä ollenkaan, vaan lapsista ja heidän mummosuhteestaan. Ainoasta sellaisesta.
Oma äitini on kuollut jo kauan aikaa sitten ja tämä miehen äiti, olkoon millainen onkaan, on lasteni ainoa mummo. Luulisi että tämä mummokin ymmärtäisi tilanteen ja oman roolinsa erityislaatuisuuden. Mutta ei. Hän käyttää energiansa vain tyttärensä lapsille vaikka näillä lapsilla on kaikki isovanhemmat vielä elossa ja voimissaan.
Ehkä juuri siksi hän toimiikin noin: kilpailee sen toisen mummon kanssa kumpi on parempi isovanhempi? Meidän lapsille hän on ainoa mummo eikä minkäänlaista kilpailuasetelmaa ole.
No, saiko anoppi tulla katsomaan lapsenlapsiaan heti kotiuduttuanne sairaalasta vai halusitteko ensin "tutustua" vauvaan rauhassa?
Meidän perheessämme on vähän tuollainen tilanne. Kälyni on loukkaantunut, koska äitini viettää enemmän aikaa ja on läheisempi minun lasteni kanssa. Kyseessä ei ole kuitenkaan mikään sellainen tilanne, ettemme pitäisi hänestä tai yrittäisimme jotenkin savustaa häntä suvusta, vaikka hän niin tuntuu kuvittelevan. Itseasiassa tilanteesta on tullut kiusallinen koska hän on ottanut jatkuvasti tämän minun lapseni/ heidän lapsensa-jutun puheeksi.
Se on kyllä aivan totta, että lapseni viettävät äidilläni enemmän aikaa kuin veljeni lapset, mutta se johtuu lähinnä siitä, että minä vietän äitini kanssa enemmän aikaa kun veljeni/kälyni.
Olen aina ollut äitini kanssa todella läheinen ja olemme aina nähneet vähintään kerran viikossa, yleensä useimmin. Äitini myös tukeutuu minuun monissa asioissa, joten piipahtelen äidillä jatkuvasti auttelemassa. Veljeni taas on ollut vähän etäisempi ja tavannut äitiä n. kerran kuussa.
Olemme toimineet samoin ennen kuin itse menin naimisiin ja sain lapsia ja ennen kuin veljeni meni naimisiin ja sai lapsia.
Lapseni ja mummo ovat todella läheisiä koska viettävät paljon aikaa yhdessä ja lapseni käyvät mummolla usein sekä vierailulla että yökylässä, mutta yleensä äitini pyytämänä. Asumme myös lähekkäin joten lapset voivat mennä mummolle kylään myös itsekseen. Mummo on myös kutsuttu meille aina sunnuntai-brunssille/päivälliselle.
Mitä ehkä yritän selittää on se, ettei suhteita voi pakottaa tai punnita tasan. Tottakai ihmiset jotka ovat, ja ovat olleet jo vuosia, jatkuvassa läheisessä kanssakäymisessä kuten äiti ja tytär, ovat läheisempiä kuin anoppi ja tämän pojan vaimo. Ehkä se olisi sen miehen tehtävä kuroa läheisempiä välejään äitinsä ja lastensa välille.
Tätä katkeruutta lastenhoitamisesta en ymmärrä. Lasketaan kuinka monta kertaa toisen lapset ovat olleet kylässä ja kuinka usein. Ja sitten haukutaan ne vanhemmat hyväksikäyttäjiksi.
Toki on niitäkin, jotka todella hyväksi käyttävät vanhempiaan lastenhoitoapuna.
Me emme ole äidiltä muutamaa kertaa lukuunottamatta pyytäneet lastenhoitoapua, vaan hän on itse tai lasten kanssa kysynyt heitä mummolle kylään tai yöksi ihan omien halujensa mukaan.
Viime kesänä oli absurdi tilanne, kun kälyni oli vihainen siitä, että lapseni olivat "jatkuvasti" äidilläni aamupäivät. Tämä hänen väittämänsä johtui siitä, kun hän oli soitellut äidilleni pitkin kesää ja kuullut lasteni äänet taustalla. Veljelleni oli sanonut kuinka hyväksikäytän äitiäni.
Tosi asiassa äitini toki vahti lapsiani kerran pari-viikossa kesällä. Sillä aikaa kun minä leikkasin äitini nurmikkoa ja hoidin kasvimaata ja pihaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
seitsemän vuotta vanha ketju. hyvin te vedätte
Ja silti niin ikiaikainen ongelma. Eipä tämä ole mikään ainutlaatuinen miniän vuodatus siitä, kuinka anoppi "suosii" tytärtään lastenhoidon suhteen. Sitten selitellään kuinka vaatimattomia ollaan ja ei olla usein apua pyydelty ja väitetään anopin tytärtä röyhkeäksi hyväksikäyttäjäksi. Oikeasti juttuhan on niin, että tietenkin anoppi jeesaa mieluummin itselleen rakasta ja mieleistä tytärtä kuin hapannaamaista miniää, joka on ilmiselvästi vain katkera ja kateellinen. Eiköhän anoppi auttaisi enemmänkin, jos vain poikansa pyytäisi ja miniäkin voisi olla mukavampi ihminen. Eipä ole juuri aloituksia näkynyt kuinka mies valittaisi siitä, kun hänen äitinsä auttaa enemmän siskonsa lastenhoidossa kuin hänen omien lastensa. Eli tuo "ongelma" on ihan miniöiden keksimä. Tässäkin aloituksessa huomaa miten itsekeskeiseltä tuo ap vaikuttaa ja hän näkee tilanteen ensisijaisesti vain omasta näkökulmastaan ja kuvittelee olevansa jossain erityisasemassa ja oikeutettu tiettyihin palveluksiin. "Kun muut saa, niin munkin pitää saada", niin lapsellinen näkökulma.
Mun poikani on kahden alle kouluikäisen lapsen yksinhuoltaja. Lasten äiti ei ole päihde- ja mt-ongelmiensa vuoksi kovinkaan paljon kuvioissa mukana. Olen lukuisia kertoja kysynyt pojaltani, tarvitsisiko hän omaa aikaa tai mun apuani lastenhoidossa. Vastaus on aina sama: ei tarvitse. Poikani on sanonut, että hän on joka viikko lähes 50 tuntia erossa lapsistaan eikä halua olla yhtään minuuttia enempää kuin on työssäkäynnin vuoksi pakko. Hän saa tehtyä kotityöt oikein hyvin sen jälkeen, kun lapset ovat menneet yöunille. Pari kertaa hän on ollut töissä sen verran pitkään, että on pyytänyt mua hakemaan lapset päiväkodista. Tavataan silti muutaman kerran kuukaudessa, mutta poika tulee aina lasten kanssa vierailulle.
Olisko tässä kyseessä poika-äiti /tytär-äiti -asetelmista?
Tyttäret ovat luontaisesti läheisimmissä väleissä ja näkevät äitiään useammin kuin pojat, joten näin ollen tyttären lapsistakin tulee äidille läheisempiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi se mummo pyytää vain tiettyjä lapsenlapsia yökylään? Ja vieläpä ihan oma-aloitteisesti?
Eikö tasapuolisuuden nimissä voisi pyytää joskus muidenkin lastensa kuin vain tyttärensä lapsia? Aikuinen, aivoilla ajatteleva ihminen!
Eikö se olisi myös mummon tehtävä ja halu rakentaa hyvät välit kaikkiin lastenlapsiinsa? Ei vain suosikkilapsensa lapsiin? Tätä en ymmärrä. Eikä varmasti ne vähemmälle jäävät lastenlapsetkaan, kyllä lapsikin jo tajuaa mummon käytöksen epäoikeudenmukaisuuden.
Vierailija kirjoitti:
Miksi se mummo pyytää vain tiettyjä lapsenlapsia yökylään? Ja vieläpä ihan oma-aloitteisesti?
Eikö tasapuolisuuden nimissä voisi pyytää joskus muidenkin lastensa kuin vain tyttärensä lapsia? Aikuinen, aivoilla ajatteleva ihminen!
Eikö se olisi myös mummon tehtävä ja halu rakentaa hyvät välit kaikkiin lastenlapsiinsa? Ei vain suosikkilapsensa lapsiin? Tätä en ymmärrä. Eikä varmasti ne vähemmälle jäävät lastenlapsetkaan, kyllä lapsikin jo tajuaa mummon käytöksen epäoikeudenmukaisuuden.
Kyllä hekin ovat silloin tällöin mummolla kylässä. Kysehän ei ollut siitä. Vaan siitä että tottakai se perhe, joka on mummon kanssa tiiviimmin yhteydessä on läheisempi mummolle. Ja tästä tasavertaisuudestahan oli kyse, kun kaikkien lasten tulisi olla saman verran mummollaan.
Enkä sano että olisin suosikki lapsi, veljelläni ei vain ole samanlaista suhdetta äitini kanssa koska hän ei pidä yhteyttä äitiini samalla tavalla kuin minä ja näin ollen myös hänen lapsensa eivät ole yhtä paljoa tekemisissä äitini kanssa.
Ja miksi se anoppi on ainoastaan vastuussa suhteestaan lapsenlapsiinsa? Ehkä tässä me eroamme. Minä olen nähnyt ihmissuhteet kahden kauppana. Molemmat ovat vastuussa niiden ylläpidosta.
Varmasti minunkin suhteeni äitini tai vaikka anoppini kanssa lähtisi menemään alamäkeä ja nopeaan jos omaisin moisen ajattelutavan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi se mummo pyytää vain tiettyjä lapsenlapsia yökylään? Ja vieläpä ihan oma-aloitteisesti?
Eikö tasapuolisuuden nimissä voisi pyytää joskus muidenkin lastensa kuin vain tyttärensä lapsia? Aikuinen, aivoilla ajatteleva ihminen!
Eikö se olisi myös mummon tehtävä ja halu rakentaa hyvät välit kaikkiin lastenlapsiinsa? Ei vain suosikkilapsensa lapsiin? Tätä en ymmärrä. Eikä varmasti ne vähemmälle jäävät lastenlapsetkaan, kyllä lapsikin jo tajuaa mummon käytöksen epäoikeudenmukaisuuden.
Sinusta saa kuvan kuin olettaisit että olet puskenut maailmaan jonkun uuden messiaan, jota kaikkien tulisi palvoa. Mummon tulisi automaattisesti kokea pakoittavaa tarvetta madella jalkojesi ääressä saadakseen viettää aikaa upean ja valovoimaisen p* rsehedelmäsi kanssa ja pyhittää kaikki aikansa tämän tavoitteen aikaansaamiseksi. Koska tämä puski miehesi maailmaan.
Oikeassa elämässä se ei vain toimi niin. Ne ihmissuhteet joita molemmat osapuolet ylläpitävät pysyvät vahvoina ja elinvoimaisina, kun taas ne joita ei ylläpidetä kuihtuvat. Ja suhteiden ylläpidolla en tarkoita nalkuttamista puolisolle tai tämän sukulaisille siitä miten toiset saavat enemmän huomiota.
Minun siskoni on ollut aina "prinsessa" ja kuvitteli miehensä perheen lankeavan tämän jalkoihin kun ensimmäinen lapsi syntyi ja niinpä tämä sitten kohteli appivanhempiaan aika kylmäkiskoisesti. Ilmoitti innostuneille isovanhemmille että lapsesta saa kuvia ja häntä saa nähdä kun sisareni antaa luvan ja että hän ilmoittaa sitten kun on sopivaa ottaa yhteyttä. No isovanhemmat sitten kunnioittivat tuota toivetta eivätkä yrittänetkään nähdä lasta.
Tästähän sisareni kimpaantui, koska olivat miehen veljen lasta käyneet katsomassa kaksi päivää syntymästä ja vieneet lahjoja.
Mieheni sisko on ollut aina perheen suosikki ja kaikki pyörii hänen ympärillään. Mies ei valita ja minä olen rohkaissut häntä ettei tarvitse olla käytettävissä jos käsky äidiltään tai sisareltaan tulee kuskiksi, remppaan tai asioita hoitamaan. No ollaan tehty kaikki omana perheenä ja vain minimaalinen yhteys heihin. Siellä ollaan nyt hädissään kun mökillä pitäisi tehdä sitä sun tätä ja mieheni tekee hommat omalla mökillään, ei heidän. Mies on suoraan sanonut ettei aio hoitaa mitään heidän asioitaan, ei edes äitiään, että siinähän pärjäävät keskenään.
Mikä ettei, kyllä he pärjäävätki mutta miehen sisarella alkaa nyt raksuttamaan, että ei se ilmaiseksi apu muualta tule ja on aika paljon hommaa järjestellä ikääntyneen äitinsä asioita. En ota kantaa miten he saavat mökin katon laitettua kesällä, ei se minulle kuulu vaan varasin sitten meidän perheen matkat juhannuksesta pari viikkoa.
Vierailija kirjoitti:
Olisko tässä kyseessä poika-äiti /tytär-äiti -asetelmista?
Tyttäret ovat luontaisesti läheisimmissä väleissä ja näkevät äitiään useammin kuin pojat, joten näin ollen tyttären lapsistakin tulee äidille läheisempiä.
Kyllä ja tuosta seuraa myös, että mummilla on varsin erilainen rooli lapsenlapsensa elämässä. Tyttäreni pyysi mut Naistenklinikalle vierastunnilla käymään samana päivänä, kun lapsenlapseni syntyi. Pyysi mut kotiinsa avuksi heti, kun pääsi sairaalasta kotiin. Sain hoitaa vauvaa alusta lähtien. Olin lapsenvahtina yhden illan jo vauvan ollessa 1 kk ikäinen, kun tytär ja vävy lähtivät kahdestaan viettämään hääpäiväänsä ravintolaan illalliselle. Tytär on kysynyt multa monesti neuvoja ja jos olen antanut jonkun vanhanaikaisen neuvon, nauranut vain hyväntuulisesti ja sanonut, että hei äiti, ei noin enää tehdä.
Poikani lapsen taas näin ensimmäistä kertaa vasta ristiäisissä. Ei puhettakaan, että olisin saanut mennä sairaalaan katsomaan vastasyntynyttä. Ei puhettakaan, että olisin saanut käydä uuden perheen kotona ennen ristiäisiä. Eikä todellakaan puhettakaan, että olisin saanut hoitaa lasta edes hänen ensimmäisen elinvuotensa aikana. Sitten lapsi alkoikin jo vierastaa eikä taaskaan lasta voinut antaa mummille hoidettavaksi. Arvaatte varmaan, että mitään neuvoja ei kysytty eikä sellaisia olisi uskaltanut edes antaa, koska enhän minä tiennyt mitään koko lapsesta.
En tiedä, onko miniäni kateellinen tyttärelleni, mutta jos on, saa syyttää ihan vain itseään.
Ap:lle: saat kuitenkin lastenhoitoapua, joten mielestäni siitäkin voisi olla iloinen.
Omalla kohdalla harmittaa kyllä myös, että lapseni suhde on miehen vanhempiin jäänyt etäiseksi (ainakin toistaiseksi). Anoppi hoitaa todella paljon miehen veljien lapsia, viettää heidän kanssaan viikonloppuja, useat koulujen loma-ajat kokonaisuudessaan jne. Meidän lasta hän on hoitanut appiukon kanssa yhden illan kun mieheni kanssa vietimme hääpäivää ja itse pyysimme heitä silloin avuksi. Tiedän, että miehen veljet vaativat anoppia hoitamaan lastaan ja kysymättä vievät lapsenlapset hoitoon pitkiksi ajoiksi, mutta itse olen arastellut, kun anoppi valittaa väsymystään lastenhoidosta jatkuvasti. Tavallaan ajattelen, että se olisi anopin tehtävä itse pyrkiä tasaveroisesti hoitamaan lapsenlapsiaan ja jakamaan aikaansa lasten kesken, eikä niin että aikuiset kilpailevat kuka on ehtinyt heivata lapset ekana mummolaan hiihtolomalla. Eli kai se on vain sopeuduttava tähän, että meidän lapsemme jää vaille tiivistä suhdetta toisiin isovanhempiin, koska emme jaksa vaatia yhtä paljon kuin muut.
En kehtaa, kuin todella harvoin ja hyvissä ajoin pyytää hoitoapua. Veli ja vaimonsa hoidattanut lapsensa mummolla (nyt jo 72v.) Hoitorumba alkoi jo 20 vuotta sitten veljen vanhimman lapsen kohdalla. Saman ikäinen tätini, joka on erittäin lapsirakas. Joutuu jatkuvasti näitä katsomaan. 3-5 kertaa/vko. Eivät osaa tai uskalla sanoa ei. Kiristetään, että ”ette näe lapsia” ja ”jos ei kaikki (3) saa tulla. Ei tuu kukaan” Molemmat vanhukset sairaita. Toisella sydän ja toisella paha astma. Vanhemmat eivät vie minnekkään. Edes uimaan tms. Lapset ovat erittäin vilkkaita, perus käytöstavat puuttuu, sotkevat, rikkovat, huutavat, sikailevat., jopa lyövät. Vanhemmat sanoo ”lapset on semmossii” Oli aika, kun minäkin katsoin näitä lapsia. Viimisillä voimillani ja rahoillani. Ei kiitos. Ei mitään. Kerran ovat rahaa antaneet lapsien ylläpitoon. Aina on tekemistä, menoa, lempiruokaa, kokemuksia. Sanoin mielipiteeni asioista ja välit katkesivat. Hyysää koiria veljen vaimo ennemmin, kuin lapsia. Kului aikoja ja nyt saan välillä lapset serkkunsa seuraksi. Tosin pyytämällä. Kolmilla räikeillä ohareilla. Maksan itse kaiken. Olen yksinhuoltaja. Tämä kesä oli totisesti viimeinen, kun olen heidän kanssaan missään tekemisissä. Ei edes kiitos osaa sanoa. Veljeni on täysi vässykkä sen itsekkään ja omahyväisen uskovaisen hirmuliskon vietävissä.
Kyllä. Kyse ei ole nyt siitä että veljeni haluaisi viettää äitini kanssa enemmän aikaa. Veljelläni ei ole ongelmia nykyisen systeemin kanssa, vaan kälyläni.
Tiedän että on erikoista että käymme salaa reissuissa, mutta olemme kyllä yrittäneet kälyn kanssa ajanviettoa. Siitä tulee vain kaikille paha mieli, niin lapsille kuin aikuisillekin ja kaikkien loma on pilalla.
Viimeeksi kun he olivat mökillämme nauroin äiti kanssa laiturilla kun yksi koiristani ei osannut uida. Tästä seurasi se, että käly hyökkäsi sinne raivoamaan kuinka olemme kutsuneet hänet vain sinne pilkattavaksi, alkoi viskomaan tavaroita, repi itkevät lapsensa ja heidän tavaransa autoon ja haukkui mökin ja meidät ja häipyi. Veljeni oli melko hämmästynyt kun saapui kalasta.
Tuollaisen ihmisen kanssa on todella vaikea viettää aikaa, koska koskaan et tee mitään oikein. Et voi nauraa tai hymyillä,keskustella vapaasti mistään asiasta tai tehdä muutakaan normaaliin sosiaaliseen kanssakäymiseen liittyvää. Varsinkin kun tilanteeseen liittyy lapsia. En minä ainakaan halua altistaa lapsiani tuollaiselle.