Voisiko joku toimittaja ottaa selvää, että miksi imukuppisynnytyksen vaaroja hyssytellään?

itselläni lapsi oli vielä todella ylhäällä kanavassa, kun sydänäänet romahtivat ja lääkäri hälytettiin paikalle. Lasta revittiin imukupilla niin että parikin ihmistä veti sitä yhtä aikaa ja sitten kun viimein lapsi tuli ulos niin sain pahimmat mahdolliset repeämät eli 3.aste, 2.aste, lisäksi vielä iso episiotomia. Eli siis kaksi eri repeämää eri suuntiin ja peräsuolen sulkijalihakset poikki. Pidätyskyky meni puoleksi vuodeksi ja istumaan en pystynyt moneen kuukauteen. Tikkejä oli varmaan sata, ja sattui niin tautisesti että en enää edes halua asiaa muistella. Lapsi vaurioitui mahdollisesti, sillä lapsella on lievä autismi jonka epäillään johtuvan imuvedon aiheuttamasta aivopaineesta.

Siitä huolimatta, haluan kumota muutaman väitteen tästä ketjusta:

- pahatkin repeämät usein paranevat ainakin kohtuullisesti (itse kovalla kuntoutuksella ja jumpalla selvisin suht hyvin pidätyskykyiseksi, en siis tarvinnut korjausleikkausta)

- seksistä voi nauttia repeämien jälkeen

- voi myös alatiesynnytttää: seuraava lapseni syntyi sektiolla mikä oli mielestäni vielä KAMALAMPI tapa synnyttää kuin alatie repeämisellä. Tästä syystä vaadin vastoin lääkärin suositusta kolmennesta lapsesta alatiesynnytyksen. Vauva oli iso, mutta niin vaan pusersin sen ulos alakautta pahojen repeämien ja arpien jälkeen.

- pahasta synnytyksestä ei jää aina traumoja. Itse olen ihan OK mielellä vaikka pahasti kävi, sillä tilanne oli hätätilanne, oli vain vähän aikaa tehdä päätös, päätös oli ehkä väärä ja vammat pahat mutta kukaan ei tehnyt sitä ilkeyttään tai laiminlyöntinä

- asiaan voi suhtautua myös niin että joskus elämässä käy paska tuuri ja jää musta pekka käteen, ja aina siitä ei kannata katkeroitua ja syytellä ketään. Itsellä siis repesei hanuri silpuksi, sou what, paska tuuri mutta niin voi käydä

Itse siis allekirjoitan sen että TURHAT imukuppioperaatiot saisi hävittää maailmasta, mutta omassa tapauksessani ainakaan imuveto ei ollut turha, mieluummin elävä lapsi ja revennyt suoli kuin kuollut lapsi ja ehjä peffa.

Jaa no minusta tuossa ei ollut kyse mistään "paskasta tuurista" vaan ainoastaan hoitovirheestä! Jos vauva ei ollut vielä edes kanavassa niin olisi pitänyt ymmärtää tehdä kiireellinen sektio. Eli paska tuuri sinulla on käynyt ainostaan hoitohenkilökunnan ja Suomen typerän synnytyspolitiikan suhteen. En tajua tuollaista uhrautuvaisuutta, että "perse hajalla ja vauvalla autismi, mutta ei voi mitään, joskus käy huonosti". Jos naiset alkaisivat enemmän perätä oikeuksiaan ja nostaisivat metelin niin ehkä asioihin saataisiin muutosta aikaan. Hyssyttelemällä ei mikään ole tähänkään asti muuttunut.

Olen itse vahvasti sitä mieltä, että pitäisi perustaa ns. korkeamman maksuluokan synnytysosastoja, joissa perheet maksaisivat isomman osan synnytyskuluista ja saisivat vastineeksi isomman määräysvallan synnytyksen kulkuun sekä parempaa palvelua ja enemmän resursseja osakseen. Kun kaikki synnytyksen maksetaan verovaroista niin synnytyssairaaloissa edetään liukuhihnameiningillä ja tärkein motivaattori kaikessa toiminnassa on RAHA. Viis äitien hyvinvoinnista, synnytyksestä toipumisesta, seksielämästä jne. Esim. lantiopohjan lihasten kuntouttamisen osalta naiset jätetään ihan oman onnensa nojaan, joka johtaa vanhemmalla iällä virtsankarkailuun, huonoon seksielämään jne. Mutta eihän sen väliä kun tällaisten asioiden ennaltaehkäisy MAKSAA!

aiheutuuko ne kehitysviivästymät imukupista vai kärsitystä hapenpuutteesta??

eikä ole autismistakaan huolta. Ei se imukuppi automaattisesti tarkoita mitään sen vakavampaa.

Ja tosiaan neuvolassa jokaista vauvaa seurataan kuitenkin joka tapauksessa. Ei minusta ainakaan imukupista tarvitse nostaa sen suurempaa haloota jos kaikki on mennyt hyvin sen jälkeen ja kuten joku jo sanoi, saattaahan ne lapsen kehitysviivästymät johtua hapenpuutteestakin.

jaa-aa mä sanoisin kyllä että tässä tapauksessa minun kokemus on kyllä pahin. Lääkäri päätyi imukuppiulosvetoon ja lapsi kuoli sen seurauksena. Todettiin hoitovirheeksi, eli olisi pitänyt ymmärtää tehdä keisarileikkaus. Tällä perusteella sitten maksoivat lapsen hautauskustannukset. Arvaa oliko kivaa lukea tekstiä, jossa kerrottiin että lapsi olisi hengissä mikäli ei olis imukupilla lähdetty leikkimään.

Pahoitteluni, tarkoitin äskeisessä viestissä että minulle kävi se pahin ns. alapään kunnon osalta, en tarkoittanut siis sitä että revennyt peffa olisi pahempi kuin kuollut lapsi. Anteeksi jos loukkasin, ja olen kovin pahoillani puolestasi.

*halaus*

t. se kenellä ahteri risahti pahasti

juu ymmärrän kyllä, itsekkin ajattelin, että ihan sama vaikka olisi hajonnut koko alapää, kunhan lapsi olisi säilynyt hengissä. Silti en vähättele yhtään, kukapa sitä haluaisi elää esim pidätyskyvyttömyydestä kärsien loppuelämänsä (jos se olisi estättävissä). Tosiasiahan on se, että synnytys (oli se sitten alatie tai sektio) ei ole koskaan mikään läpihuutojuttu, vaan siinä on aina riskit niin äidille kun lapsellekkin. Ja se vaikeus on juuri siinä, että koskaan tai kenenkään kohdalla ei voida sanoa etukäteen miten se menee.

Suurimmalla osalla alatiesynnytys kuitenkin sujuu ilman pahempia vammoja/komplikaatioita, samoin kun suunnitellut sektiotkin. Se ei tietenkään lohduta sitä, joka sitten sattuu kuulumaan siihen epäonnisempaan sakkiin, mutta jos "onnistumisprosentit" olis toisin päin, niin eipä varmaan kohta kukaan nainen uskaltaisi raskaaksi hankkiutua.

imukupin käytöstä olisi kyllä hyvä varoittaa jo synnytysvalmennuksessa. Sitten tietäisi synnytyksessä, että yrittää pistää oikeasti kaikkensa peliin ponnistusvaiheessa. Moni synnyttäjä voi olla vaan jo tosi väsynyt ja ajattelee, että joo, otetaan vaan se imukuppi avuksi, kun en meinaa enää jaksaa. Pääsee siitä ponnistusvaiheesta nopeammin eroon. Jos tietäisi riskit niin yrittäisi ehkä vielä pidempään ja kovempaa ponnistaa. Minusta synnytysvalmennuksessa pitäisi muutenkin korostaa sitä ponnistusvaihetta, että se on olennaisen tärkeä. Avautusmisvaihe etenee miten etenee, siihen ei voi itse niin vaikuttaa, mutta kaikki paukut pitäisi säästää ponnistusvaiheeseen ja puskea se lapsi itse ulos. Tietysti tämä ei kaikilla ole mahdollista jos lapsi ei vaan tule ulos, mutta tämäkin saataisiin tarvittaessa selville etukäteen jos synnytystapa-arviot tehtäisiin tarkemmin.

aina tätä negatiivista keskustelua synnyttämisestä. Varmasti ihmisillä on ikäviä kokemuksia imukuppisynnytyksistä, mutta miksei mulla ole sellaista? Mikä minussa nyt on mennyt niin pahasti pieleen, että koen imukupin olleen ainoa ja oikea ratkaisu lapsen ulossaamiseksi? Itse en missään nimessä halunnut sektiota, tämän sanoin heti alkuun. Onneksi siihen ei tarvinnut mennä. Minä en myöskään revennyt mihinkään suuntaan. eppari oli pakko toki leikata, mutta siihen nyt olin jo muutenkin valmistautunut ja ajattelin sen olevan suht normaali toimenpide. on vaikea ymmärtää tätä hirveää kritisointia, kun itse en tunnista omaa tilannettani teidän kuvauksista. Aivan varmasti on niitäkin tilanteita, kun imukupilla asiat menevät päin persettä, mutta niin voisi käydä myös muuten. Ei sitä imukuppia huvikseen käytetä. Meilläkin yritettiin kaikki muu ensin. Lopulta oli vain lääkärin pakko myöntää, että nyt on pakko.

asiaan voi suhtautua myös niin että joskus elämässä käy paska tuuri ja jää musta pekka käteen, ja aina siitä ei kannata katkeroitua ja syytellä ketään. Itsellä siis repesei hanuri silpuksi, sou what, paska tuuri mutta niin voi käydä

Että joskus sattuu myös ikäviä asioita eikä kaikki ole aina kivaa. Se on ELÄMÄÄ :)

ja kohdunkaulan puudutus. Imukuppiin päädyttiin vauvan virheasennon takia. Väärän tarjonnan vuoksi ponnistamisen tarvetta ei esimerkiksi tullut ollenkaan. Eli niin vain päädyttiin imukupiin, vaikka oli niin luonnollinen synnytys ja epiduraalia oikein tarkoituksella viivyteltiin :)

imukuppisynnytykset ja tämä ylenpalttinen synnytysten medikalisaatio, mikä nykyään on valloilla.

Tiedän toki, että vaikka kuinka panostaisi luomusynnytykseen ja oikeanlaisiin synnytysasentoihin yms. asiat voi mennä pieleen. Mutta senkin tiedän, että ihan tilastollisesti epiduraali lisää imukuppisynnytyksen riskiä. Se vaan on markkinoitu nykyään jo naisille niin "hengenpelastajana", että harva sitä viitsii kyseenalaistaa. Tai ajatella niin pitkälle, että ottaessaan epiduraalin ottaa myös aika monta riskiä liittyen synnytyksen etenemiseen.

Mutta nämäkin on vaikeaita asioita, kun yleensä synnyttäjä ajattelee aina olevansa oikeassa ja tietävänsä mikä on itselle se paras ratkaisu ( sektio, epiduraali) paitsi sitten kun jokin menee pieleen, silloin vika yleensä onkin henkilökunnassa, kun ei kukaan varoittanut...

maailmassa ja verrattu heitä lapsiin, jotka syntyneet normaalilla alatiesynnytyksellä ja ei ole havaittu mitään eroa lasten kehityksessä.

Eli jos siitä on niin paljon hyötyä ja keisarinleikkaus niin paljon työläämpi ja vaarallisempi, niin oi miksi ei? MIKSI EI?

Niitä kaikkia LAPSIA, JOTKA OVAT SYNTYNEET IMUKUPIN AVULLA, oteta mukaan johonkin KONTROLLIIN, Esim. 4 vuotiaaksi asti?

VITUTTAA NIIN SUUNNAATTOMASTI, että ensin saa ihmetellä lapsen hidasta kehitystä, olla huolissaan vuoden päivät, kunnes sitten vasta todetaan, että imukuppisynnytys on saattanut aiheuttaa vaurioita ja jopa lievää autismia? :O

Konrollin avulla voitaisiin kaikki kehitysviivästymät huomata ajoissa ja niitä voitaisiin hoitaa ja vanhemmatkin ymmärtäisivät panostaa kielen kehittymiseen enemmän, kun olisivat tietoisia siitä, että imukuppi synnytys voi saada aikaan tällaisia jälkiseurauksia.

taloudellisista syistä. On paljon halvempaa repiä lapsi ulos kuin leikata.