Voisiko joku toimittaja ottaa selvää, että miksi imukuppisynnytyksen vaaroja hyssytellään?

ja naiset tyytyy osaansa !



AINA pystyy tehdä sektion, mutta se on kalliimpi... imukuppi on halpa.



Oikeasti, tehkää jotakin... (mulla on synnytykset jo ohi ja JOS olisi imukuppia käytetty, olisin nostanut aikas suuren metelin)



Lukeakaa enkunkielisistä jutuista, että sektio on AINA vaihtoehto.....

itselläni lapsi oli vielä todella ylhäällä kanavassa, kun sydänäänet romahtivat ja lääkäri hälytettiin paikalle. Lasta revittiin imukupilla niin että parikin ihmistä veti sitä yhtä aikaa ja sitten kun viimein lapsi tuli ulos niin sain pahimmat mahdolliset repeämät eli 3.aste, 2.aste, lisäksi vielä iso episiotomia. Eli siis kaksi eri repeämää eri suuntiin ja peräsuolen sulkijalihakset poikki. Pidätyskyky meni puoleksi vuodeksi ja istumaan en pystynyt moneen kuukauteen. Tikkejä oli varmaan sata, ja sattui niin tautisesti että en enää edes halua asiaa muistella. Lapsi vaurioitui mahdollisesti, sillä lapsella on lievä autismi jonka epäillään johtuvan imuvedon aiheuttamasta aivopaineesta.



Siitä huolimatta, haluan kumota muutaman väitteen tästä ketjusta:



- pahatkin repeämät usein paranevat ainakin kohtuullisesti (itse kovalla kuntoutuksella ja jumpalla selvisin suht hyvin pidätyskykyiseksi, en siis tarvinnut korjausleikkausta)



- seksistä voi nauttia repeämien jälkeen



- voi myös alatiesynnytttää: seuraava lapseni syntyi sektiolla mikä oli mielestäni vielä KAMALAMPI tapa synnyttää kuin alatie repeämisellä. Tästä syystä vaadin vastoin lääkärin suositusta kolmennesta lapsesta alatiesynnytyksen. Vauva oli iso, mutta niin vaan pusersin sen ulos alakautta pahojen repeämien ja arpien jälkeen.



- pahasta synnytyksestä ei jää aina traumoja. Itse olen ihan OK mielellä vaikka pahasti kävi, sillä tilanne oli hätätilanne, oli vain vähän aikaa tehdä päätös, päätös oli ehkä väärä ja vammat pahat mutta kukaan ei tehnyt sitä ilkeyttään tai laiminlyöntinä



- asiaan voi suhtautua myös niin että joskus elämässä käy paska tuuri ja jää musta pekka käteen, ja aina siitä ei kannata katkeroitua ja syytellä ketään. Itsellä siis repesei hanuri silpuksi, sou what, paska tuuri mutta niin voi käydä



Itse siis allekirjoitan sen että TURHAT imukuppioperaatiot saisi hävittää maailmasta, mutta omassa tapauksessani ainakaan imuveto ei ollut turha, mieluummin elävä lapsi ja revennyt suoli kuin kuollut lapsi ja ehjä peffa.

koen, että lapseni sai vaurioita rajusta imukuppisynnytyksestä. Lapsi on nyt 13 v. Oli kivulias ja itkuinen, huonouninen vauva. Lukihäiriö.

20 min siihen kun mulla oli lapsi sylissä. Leikkuri ja anestesia lääkäri olivat valmiina, perjantai-ilta klo 18.02 poika syntyi. Tämä Jorvissa. Tosin meillä heppu ei ollut edes kanavassa kun sektiopäätös tehtiin. 26h oli siinä vaiheessa "synnytetty" ... Eli ei se sektiokaan aikaa vie, jos siihen on vaan halua.

Ja tottakai raha on se syy, miksi sektioita ei tehdä enempää. Tämän tajuaa ihan maalaisjärjelläkin eikä se vaadi vakuuttamista. Raha ratkaisee Suomessa. Jostain syystä ei ole haluja satsata enemmän sektioihin ja siksi tilanne on tämä. Mä en tiedä poliittisia syitä tässä takana, että miksi Suomessa on näin. Jos joku tietää tai löytää jotain linkkiä, niin varmasti luen!

itselläni lapsi oli vielä todella ylhäällä kanavassa, kun sydänäänet romahtivat ja lääkäri hälytettiin paikalle. Lasta revittiin imukupilla niin että parikin ihmistä veti sitä yhtä aikaa ja sitten kun viimein lapsi tuli ulos niin sain pahimmat mahdolliset repeämät eli 3.aste, 2.aste, lisäksi vielä iso episiotomia. Eli siis kaksi eri repeämää eri suuntiin ja peräsuolen sulkijalihakset poikki. Pidätyskyky meni puoleksi vuodeksi ja istumaan en pystynyt moneen kuukauteen. Tikkejä oli varmaan sata, ja sattui niin tautisesti että en enää edes halua asiaa muistella. Lapsi vaurioitui mahdollisesti, sillä lapsella on lievä autismi jonka epäillään johtuvan imuvedon aiheuttamasta aivopaineesta.

Siitä huolimatta, haluan kumota muutaman väitteen tästä ketjusta:

- pahatkin repeämät usein paranevat ainakin kohtuullisesti (itse kovalla kuntoutuksella ja jumpalla selvisin suht hyvin pidätyskykyiseksi, en siis tarvinnut korjausleikkausta)

- seksistä voi nauttia repeämien jälkeen

- voi myös alatiesynnytttää: seuraava lapseni syntyi sektiolla mikä oli mielestäni vielä KAMALAMPI tapa synnyttää kuin alatie repeämisellä. Tästä syystä vaadin vastoin lääkärin suositusta kolmennesta lapsesta alatiesynnytyksen. Vauva oli iso, mutta niin vaan pusersin sen ulos alakautta pahojen repeämien ja arpien jälkeen.

- pahasta synnytyksestä ei jää aina traumoja. Itse olen ihan OK mielellä vaikka pahasti kävi, sillä tilanne oli hätätilanne, oli vain vähän aikaa tehdä päätös, päätös oli ehkä väärä ja vammat pahat mutta kukaan ei tehnyt sitä ilkeyttään tai laiminlyöntinä

- asiaan voi suhtautua myös niin että joskus elämässä käy paska tuuri ja jää musta pekka käteen, ja aina siitä ei kannata katkeroitua ja syytellä ketään. Itsellä siis repesei hanuri silpuksi, sou what, paska tuuri mutta niin voi käydä

Itse siis allekirjoitan sen että TURHAT imukuppioperaatiot saisi hävittää maailmasta, mutta omassa tapauksessani ainakaan imuveto ei ollut turha, mieluummin elävä lapsi ja revennyt suoli kuin kuollut lapsi ja ehjä peffa.

jaa-aa mä sanoisin kyllä että tässä tapauksessa minun kokemus on kyllä pahin. Lääkäri päätyi imukuppiulosvetoon ja lapsi kuoli sen seurauksena. Todettiin hoitovirheeksi, eli olisi pitänyt ymmärtää tehdä keisarileikkaus. Tällä perusteella sitten maksoivat lapsen hautauskustannukset.

Arvaa oliko kivaa lukea tekstiä, jossa kerrottiin että lapsi olisi hengissä mikäli ei olis imukupilla lähdetty leikkimään.

20 min siihen kun mulla oli lapsi sylissä. Leikkuri ja anestesia lääkäri olivat valmiina, perjantai-ilta klo 18.02 poika syntyi. Tämä Jorvissa. Tosin meillä heppu ei ollut edes kanavassa kun sektiopäätös tehtiin. 26h oli siinä vaiheessa "synnytetty" ... Eli ei se sektiokaan aikaa vie, jos siihen on vaan halua.

on jo aivan varma aivovaurio vauvalla. Ja siihen vielä se, että jos vauva on jo pitkällä synnytyskanavassa, sen takaisn repiminen kohtuun ja siitä haavan kautta ulos, ei varmasti ainakaan vähennä niitä vaurioita.

Jotain järkeä tähän kirjoitteluun, kiitos.

imukuppisynnytykset ja tämä ylenpalttinen synnytysten medikalisaatio, mikä nykyään on valloilla.



Tiedän toki, että vaikka kuinka panostaisi luomusynnytykseen ja oikeanlaisiin synnytysasentoihin yms. asiat voi mennä pieleen. Mutta senkin tiedän, että ihan tilastollisesti epiduraali lisää imukuppisynnytyksen riskiä. Se vaan on markkinoitu nykyään jo naisille niin "hengenpelastajana", että harva sitä viitsii kyseenalaistaa. Tai ajatella niin pitkälle, että ottaessaan epiduraalin ottaa myös aika monta riskiä liittyen synnytyksen etenemiseen.



Mutta nämäkin on vaikeaita asioita, kun yleensä synnyttäjä ajattelee aina olevansa oikeassa ja tietävänsä mikä on itselle se paras ratkaisu ( sektio, epiduraali) paitsi sitten kun jokin menee pieleen, silloin vika yleensä onkin henkilökunnassa, kun ei kukaan varoittanut...

Oma kokemukseni oli pelkästään positiivinen: tuli kiire saada jo tuloillaan oleva vauva maailmaan, koska vauvan sydänäänet romahtivat.

Huomatkaa ap aloituksessa tämä pointti:

While this equipment is generally considered safe and often medically necessary, it can be extremely dangerous if the attending physician misuses it.

Aika moni instrumentti voi väärin käytettynä olla vaarallinen, mutta oikein käytettynä pelastaa hengen.

Ja tottakai raha on se syy, miksi sektioita ei tehdä enempää. Tämän tajuaa ihan maalaisjärjelläkin eikä se vaadi vakuuttamista. Raha ratkaisee Suomessa. Jostain syystä ei ole haluja satsata enemmän sektioihin ja siksi tilanne on tämä. Mä en tiedä poliittisia syitä tässä takana, että miksi Suomessa on näin. Jos joku tietää tai löytää jotain linkkiä, niin varmasti luen!

Ei sektio ole mikään huviretki ja helppo tapa tuottaa maailmaan terveitä lapsia ja onnellisia, kivuttomia äitejä.

Sektioihin liittyy huomattavasti korkeampi komplikaatioriski, kuin alatiesynnytyksiin. Suunniteltuihin sektioihin ( tai niiden komplikaatioihin) kuolee suomessa enemmän äitejä kuin alatiesynnytyksiin ( tai niiden komplikaatioihin).

Sektion todelliset riskit ja haitat tulevat erityisesti seuraavien raskauksien osalle, ja mm sektion jälkeisessä raskaudessa kohtukuoleman riski on 8 kertaa suurempi kuin tavallisen raskauden. Puhumattakaan kohdun repeämisen riskistä, joka kasvaa huimasti jokaisen sektion jälkeen, ja on hyvin vaarallinen sekä vauvalle että äidille.

Ja se arpikudos siellä kohdun seinässä, jos istukka tulee siihen päälle, ei istukka välttämättä kiinnity kunnolla, vaan saattaa irrota , ja taas on hengenvaara sekä vauvalla että äidillä. toisaalta istukka saattaa kasvaa kiinni kokonaan kohdun kudoksiin, ja sen jälkeen kohtu joudutaan hyvin suurella todennäköisyydellä poistamaan kokonaan.

Eikö nuo riskit oikeasti tunnu teille missään?

Totta kai sektio pitää tehdä silloin kun siihen on todellista tarvetta. Mutta todellinen tarve ei ole mikään äidin "ku musta vähän tuntuu siltä."

Sektio on tällä hetkellä yksi suurimmista vatsan alueen leikkauksista mitä enää tehdään. Ja jokainen varmasti tajuaa, että kaikissa leikkauksissa on vielä muitakin riskejä, jotka eivät liity edes itse raskauteen, tuleviin raskauksiin jne.

Olen kyllä myös sitä mieltä, että synnytyksiin pitäisi panostaa huomattavasti enemmän, mutta sektioiden lisääminen ei todellakaan ole oikea tapa.

että vaaroista on tietoa, ja lääkäreillä se tieto onkin ihan ilman av:n apua!

Oma lapseni olisi voinut kuolla synnytyksessä, jos imukuppia ei olisi ollut käytössä. Leikkaussaliin emme olisi ehkä enää ehtineet. Onneksi lääkäri oli kokenut ammattilainen ja hyvää onnea oli matkassa, että lapsi sai syntyä terveenä imukupin käytöstä huolimatta.

Leikkauksissa on myös aina omat vaaransa, siitä huolimatta että synnytyspelkoiset vaativat saada leikkausta rutiinitoimenpiteenä. Edes nämä suunnitellut leikkaukset eivät aina mene parhaalla mahdollisella tavalla, suunnittelemattomissa on vielä isompi todennäköisyys ettei lopputulos erityisesti äidin kohdalla ole onnistunut.

Aivoista löytyi pieni aivoverenvuoto, kun tutkittiin miksi keltaisuus ei häviä.

Aivoverenvuodon vakuutettiin olevan vaaraton. Lapseni kärsii migreenistä säännöllisin välein.

Toisaalta ilman imukuppia lapseni olisi saattanut vammautua hapenpuutteesta tai minä ylipainoisena olisin voinut kuolla sektion komplikaatioihin.

Ilmeisesti kaikki meni parhain päin kun olin niin huono synnyttäjä.

noihin alkuperäisiin teksteihin. Mutta otetaanko noissa mitenkään huomioon sitä, että imukuppia käytettäessä yleensä on jo vaaratilanne, jossa lapsi on ilman happea ja mahdollisesti vaurioitunut jo ennen kuin imukuppia sille edes näytetään?

Mieluummin kuitenkin imukuppi kuin iso leikkaus.

Ekassa synnytyksessä jouduttiin käyttämään imukuppia ja olihan se vähän ikävää mutta hengissä selvittiin. Sekä vauva että minä. Enkä revennyt sentään korjaamattomasti.

jaa-aa mä sanoisin kyllä että tässä tapauksessa minun kokemus on kyllä pahin. Lääkäri päätyi imukuppiulosvetoon ja lapsi kuoli sen seurauksena. Todettiin hoitovirheeksi, eli olisi pitänyt ymmärtää tehdä keisarileikkaus. Tällä perusteella sitten maksoivat lapsen hautauskustannukset. Arvaa oliko kivaa lukea tekstiä, jossa kerrottiin että lapsi olisi hengissä mikäli ei olis imukupilla lähdetty leikkimään.

Pahoitteluni, tarkoitin äskeisessä viestissä että minulle kävi se pahin ns. alapään kunnon osalta, en tarkoittanut siis sitä että revennyt peffa olisi pahempi kuin kuollut lapsi. Anteeksi jos loukkasin, ja olen kovin pahoillani puolestasi.

*halaus*

t. se kenellä ahteri risahti pahasti

Eli jos siitä on niin paljon hyötyä ja keisarinleikkaus niin paljon työläämpi ja vaarallisempi, niin oi miksi ei? MIKSI EI?

Niitä kaikkia LAPSIA, JOTKA OVAT SYNTYNEET IMUKUPIN AVULLA, oteta mukaan johonkin KONTROLLIIN, Esim. 4 vuotiaaksi asti?



VITUTTAA NIIN SUUNNAATTOMASTI, että ensin saa ihmetellä lapsen hidasta kehitystä, olla huolissaan vuoden päivät, kunnes sitten vasta todetaan, että imukuppisynnytys on saattanut aiheuttaa vaurioita ja jopa lievää autismia? :O



Konrollin avulla voitaisiin kaikki kehitysviivästymät huomata ajoissa ja niitä voitaisiin hoitaa ja vanhemmatkin ymmärtäisivät panostaa kielen kehittymiseen enemmän, kun olisivat tietoisia siitä, että imukuppi synnytys voi saada aikaan tällaisia jälkiseurauksia.

En minä ole huomannut, että imukuppisynnytysten vaaroja peiteltäisiin. Niissä on riskinsä, mutta kuten tässä ketjussa on monesti todettu: mitä sitten pitäisi tehdä, jos lapsi on juuttunut synnytyskanavaan ja syke alkaa romahdella supistusten aikana? Kautta historian lääkärit, kätilöt ja maallikotkin ovat tällaisessa tilanteessa yrittäneet repiä lapsen ulos mitä pikimmin, ja imukuppi on siihen kehitetty väline, turvallisempi kuin pidit mutta ei täydellinen.



Terveydenhoitajaksi opiskellessani meille luennoinut synnytyslääkäri sanoi, että kyllä häntä joka kerta hirvittää kun imukuppiin täytyy tarttua, koska hän tietää toimenpiteen riskit. Mitä se kuitenkaan hyödyttää pelotella odottavia äitejä etukäteen, koska tosiaankin imukuppiin tartutaan (riskit tietäen!) vasta kun sitä oikeasti pidetään tarpeellisena.



Ihan varmasti joskus tehdään virhearviointeja, lääketieteessä tehdään niitä aina! Olisi pitänyt tehdä toisin. Jälkikäteen se on helppo sanoa, h-hetkellä keskellä yötä tilanteessa jossa ainakin ydhen ihmisen henki on vaakalaudalla ja miettimisaikaa minuutti ei kerta kaikkiaan aina voi tehdä sitä perustelluinta päätöstä. Tai sitten vain arvaa väärin.



Mikä näkökulma tästä keskustelusta puuttuu? Jos synnytykset olisivat alunalkaen vähemmän toimenpidekeskeisiä, myös imukuppiulosauttoihin päädyttäisiin vähemmän. On tunnettu tosiasia, että yksi toimenpide johtaa toiseen. Tämä on taustalla siinä, että kaikkine riskeineen kotisynnytykset ovat normaalissa raskaudessa yhtä turvallisia kuin sairaalasynnytykset: siellä kukaan ei tule puhkaisemaan kalvoja saati antamaan oksitosiinitippaa, kun äiti on turhautunut ja uupunut (niin, tarkoitus tipan laittajalla on luultavasti hyvä, ellei sitten tarkoitus ole vain saada synnytyshuonetta nopeammin vapaaksi...), niinpä supistukset eivät kovene niin että kohta tarvitaan epiduraalia, mistä taas voi seurata, että äiti ei tunne todellista ponnistuksen tarvetta, vaan kätilö antaa luvan aloittaa liian aikaisin, mistä taas seuraa, että ponnistusvaihe pitkittyy, mistä seuraa imukuppiulosautto..... Aika tavallinen tarina.

Kyllä mun mielestä kaikilla naisilla, jotka ovat imukupin avulla lapsensa synnyttäneet, olisi oikeus saada tietää, että toimenpiteestä voi olla myös negatiivisia seurauksia lapsen kehitykselle. Tämä pitäisi olla oikeastaan sääntönä ja lakiin kirjoitettu tämä oikeus informaatioon.





Aina vain sanotaan, että joo ei hätää ja pahka kyllä laskeutuu aikanaan. Mutta olisi ihan kohtuullista kertoa vanhemmille, että kannattaa tarkkailla ja panostaa lapsen kehityksen seuraamiseen.

etukäteen.



Mutta imukupin käytön JÄLKEEN tiedottaminen voisi olla kyllä vähän parempaa.

MIKSI EI?

Niitä kaikkia LAPSIA, JOTKA OVAT SYNTYNEET IMUKUPIN AVULLA, oteta mukaan johonkin KONTROLLIIN, Esim. 4 vuotiaaksi asti?

VITUTTAA NIIN SUUNNAATTOMASTI, että ensin saa ihmetellä lapsen hidasta kehitystä, olla huolissaan vuoden päivät, kunnes sitten vasta todetaan, että imukuppisynnytys on saattanut aiheuttaa vaurioita ja jopa lievää autismia? :O

Kaikkien lasten pitäisi jo olla tällaisessa kontrollissa, nimittäinkin normaaleissa neuvolatarkastuksissa. Neuvolakäyntien yksi päätarkoituksistahan on nimenomaan huomata monenlaiset kehitysviivästymät ajoissa, heti kun ne on huomattavissa, jotta tuki ja kuntoutus voidaan käynnistää mahdollisimman nopeasti.

Tietysti, jos viivästymä tai vaurio (esimerkiksi juuri autismi) on hyvin lievää, se ei välttämättä tule esiin vielä vauvaiässä.

Sanot ihmetelleesi lapsen hidasta kehittymistä vuoden verran. Se on aika tavallinen aika seurailla tilannetta - tai noin puoli vuotta seurataan, sen jälkeen lähetetään puhe- tai fysioterapeutille tms. riippuen vähän millaisista ongelmista on kyse, joskus suoraankin lastenneurologille. Sielläkään ei voida mitenkään suoraan antaa diagnoosia, kuten juuri teillekin on käynyt. On jotain arveluita, ja mahdollinen selittävä syy. Koskaan ei tulla tietämään oliko imukuppisynnytys taustalla vai ei. Mahdollista se kyllä todellakin on.