Lue keskustelun säännöt.
Mä olen paljon onnellisempi tyhjänpäiväisiäkin puhuvassa iloisessa seurassa kuin "syvällisissä"
03.01.2012 |
Suomessa on joku ihme kuvitelma että mitä enemmän ryvetään elämän kurjuuksissa ja puhutaan toisista paskaa niin sitä syvällisempi ihmissuhde on kyseessä. Mä en jaksa enää sellaista. Tällaisten ihmisten seura saa nykyään jo voimaan pahoin, se negatiivinen energia syö minusta kaiken ilon. Olen paljon onnellisempi ja virkeämpi iloisen pikku keskustelun jälkeen, vaikkei oltaisi käsitelty yhtään mitään henkilökohtaista, vaan kaikki palaisivat hymyillen koteihinsa iloisten kohteliaisuuksien jälkeen.
Jossain oli tutkimus (lähteestä ei mitään havaintoa enkä jaksa edes googlata) että hymyileminen silloinkin kun ei hymyilytä aktivoi aivoissa onnellisuusvälittäjäaineita. Uskon tähän täysin. Kun vääntää naaman hymyyn, niin yleensä sitä poistuu tilanteesta oikeasti iloisena.
Olen niin kertakaikkisen kyllästynyt kaikkeen ankeiluun ja surkeiluun silloin kun elämässä ei ole oikeasti mitään oikeaa ongelmaa. Negatiivisuuskin jää päälle ja imee meistä muista kaikki mehut.
Kommentit (45)
21/45
|
03.01.2012 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
On eri asia Synkistellä ja puhua paskaa tai jauhaa henk. koht. ongelmista, kuin puhua syvällisiä. Itse ainakin käsitän syvällisten puhumisen sellaisena, että puhutaan universaaleista vakavammasta asioista, tai sitten pohditaan esim. sitä onko ulkoavaruudessa elämää, miten evoluutio ihan kunnolla tapahtui, ja onko ihminen evoluutionsa huipussa tai vaikka kuinka paljon musiikki ja kulttuuri on vaikuttanut ihmisiin. Käytännössä siis käsitän syvällisten puhumisen filosofisena tai vaikka psykologisena pohdiskeluna ja vuoropuheluna. Paskan jauhaminen on paskan jauhamista. Ja omien ongelmien vatvominen on ongelmiensa vatvomista. Jos seura jossa liikut, ei miellytä, niin etsi parempaa seuraa. Tai jospa sanot niille joiden kanssa keskustelet, että jospa puhuttaisiin jostain positiivisemmasta asiasta.
mielipiteen laatijan kanssa. Onko valitukset ja p..n jauhaminen muka syväälistä. Kuka ap:n on tuollaiseen opettanut uskomaan? Kun on seuraa, jossa voi puhua ihan oikeasti syvällisesti erilaisista asioista ja porukassa on ihmisiä, joilta jotain oppii, niin siinä kyllä viihtyy. Tällaisesta seurasta kun eroaa, niin on niin paljon hengen ravintoa saanut, että se kantaa kauan ja pitkälle.
Minä viihdyn myös ilakoivassa porukassa ja jos siellä on vielä sellaisia huuliveikoja, joiden kanssa jutut luistaa, niin se vasta hauskaa on.
Tyhjä bilettäminen ei sen sijaan kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siksi että Suomessa synkistely ja syvällisyys tuntuvat olevan synonyymejä ja kepeää iloisuutta kartetaan kuin ruttoa, koska se on jotenkin epäsyvällistä.
ap
Miksi sä jauhat syvällisyydestä jos kerran kuitenkin haluat puhua synkistelystä? Mitä ihmeen tekemistä niillä on keskenään?
Ja hymyilemisestäkin olen samaa mieltä.
Kivoimmissa kauppaduuneissani olen hymyillyt, kun asiakkaat on olleet mukavia mutta siitä on se hymy jäänyt vaikuttamaan itseenikin, omaan mielialaan. Enkä pidä siitä ajatuksesta, että small talk kaupan kassalla olisi jotain tyhjänpäiväistä lässytystä, kyllä joskus säästä puhuminen jonkun mukavan asiakkaan kanssa on minusta todella merkityksellistä! Ja tulen niistä 20 sekunnin jutusteluista todella hyvälle tuulelle joinakin päivinä.:)
Suomessa nyt vaan on sellainen kulttuuri, että kaikki synkistely ja suorapuheisuus samoin kuin hiljaisuus on sitä aitoa ja rehellistä olemista, kohteliaisuus, iloisuus ja kepeys on valheellista ja vajaamielistä.:)
t: kaupan täti
No, kullakin on oma tuttavapiirinsä ja jos ap:n sellaisessa synkistely ja syvällisyys ovat synonyymejä niin eihän siinä sitten mitään...
No, kullakin on oma tuttavapiirinsä ja jos ap:n sellaisessa synkistely ja syvällisyys ovat synonyymejä niin eihän siinä sitten mitään...
No, kullakin on oma tuttavapiirinsä ja jos ap:n sellaisessa synkistely ja syvällisyys ovat synonyymejä niin eihän siinä sitten mitään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siksi että Suomessa synkistely ja syvällisyys tuntuvat olevan synonyymejä ja kepeää iloisuutta kartetaan kuin ruttoa, koska se on jotenkin epäsyvällistä.
ap
Miksi sä jauhat syvällisyydestä jos kerran kuitenkin haluat puhua synkistelystä? Mitä ihmeen tekemistä niillä on keskenään?
Ja hymyilemisestäkin olen samaa mieltä.
Kivoimmissa kauppaduuneissani olen hymyillyt, kun asiakkaat on olleet mukavia mutta siitä on se hymy jäänyt vaikuttamaan itseenikin, omaan mielialaan. Enkä pidä siitä ajatuksesta, että small talk kaupan kassalla olisi jotain tyhjänpäiväistä lässytystä, kyllä joskus säästä puhuminen jonkun mukavan asiakkaan kanssa on minusta todella merkityksellistä! Ja tulen niistä 20 sekunnin jutusteluista todella hyvälle tuulelle joinakin päivinä.:)Suomessa nyt vaan on sellainen kulttuuri, että kaikki synkistely ja suorapuheisuus samoin kuin hiljaisuus on sitä aitoa ja rehellistä olemista, kohteliaisuus, iloisuus ja kepeys on valheellista ja vajaamielistä.:)
t: kaupan täti
Ihan totta, mutta en edelleenkään ymmärrä, mitä tekemistä tällä on syvällisyyden kanssa...
Taisin esittää kysymyksen, johon et osaa vastata ja vedin siitä omat johtopäätöksesi - jos se tekee minusta negatiivisen ihmisen niin ei siinä sitten mitään... :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taisin esittää kysymyksen, johon et osaa vastata ja vedin siitä omat johtopäätöksesi - jos se tekee minusta negatiivisen ihmisen niin ei siinä sitten mitään... :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on kyllä ennen tarkoittanut esim. ajattelua vaativaa, asioihin syventyvää, ei syvällä pohjamudissa liikkuvaa keskustelua.
Juuri mikään ei ole antoisampaa, kuin ihan oikeasti syvällinen pohdiskelu ja keskustelu sopivan ihmisen kanssa, siis sellaisen jonka kanssa asioihin voi suhtautua myös huumorilla, joka ymmärtää minun huumorini ja jonka huumorin minä ymmärrän. Ei sitä tietenkään aina jaksa harrastaa sitäkään.
Minulla ainakin on ystäviä, joiden kanssa jopa oman elämän huonommista puolista keskustellessa huumori sävyttää keskustelua. Pitänee ymmärtää olla siitä onnellinen.
Siksi että Suomessa synkistely ja syvällisyys tuntuvat olevan synonyymejä. TUNTUVAT OLEVAN sama asia. Ymmärrätkö?
ap
Siksi että Suomessa synkistely ja syvällisyys tuntuvat olevan synonyymejä ja kepeää iloisuutta kartetaan kuin ruttoa, koska se on jotenkin epäsyvällistä. ap
Miksi sä jauhat syvällisyydestä jos kerran kuitenkin haluat puhua synkistelystä? Mitä ihmeen tekemistä niillä on keskenään?
Ja hymyilemisestäkin olen samaa mieltä. Kivoimmissa kauppaduuneissani olen hymyillyt, kun asiakkaat on olleet mukavia mutta siitä on se hymy jäänyt vaikuttamaan itseenikin, omaan mielialaan. Enkä pidä siitä ajatuksesta, että small talk kaupan kassalla olisi jotain tyhjänpäiväistä lässytystä, kyllä joskus säästä puhuminen jonkun mukavan asiakkaan kanssa on minusta todella merkityksellistä! Ja tulen niistä 20 sekunnin jutusteluista todella hyvälle tuulelle joinakin päivinä.:) Suomessa nyt vaan on sellainen kulttuuri, että kaikki synkistely ja suorapuheisuus samoin kuin hiljaisuus on sitä aitoa ja rehellistä olemista, kohteliaisuus, iloisuus ja kepeys on valheellista ja vajaamielistä.:) t: kaupan täti
Ihan totta, mutta en edelleenkään ymmärrä, mitä tekemistä tällä on syvällisyyden kanssa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kohtaan liian usein juuri noita, joille kaikenlainen pohjamudissa rämpiminen on sitä oikeaa olemista eikä mikään tyhjänpäiväinen höpöttäminen.
ap
on kyllä ennen tarkoittanut esim. ajattelua vaativaa, asioihin syventyvää, ei syvällä pohjamudissa liikkuvaa keskustelua. Juuri mikään ei ole antoisampaa, kuin ihan oikeasti syvällinen pohdiskelu ja keskustelu sopivan ihmisen kanssa, siis sellaisen jonka kanssa asioihin voi suhtautua myös huumorilla, joka ymmärtää minun huumorini ja jonka huumorin minä ymmärrän. Ei sitä tietenkään aina jaksa harrastaa sitäkään. Minulla ainakin on ystäviä, joiden kanssa jopa oman elämän huonommista puolista keskustellessa huumori sävyttää keskustelua. Pitänee ymmärtää olla siitä onnellinen.
Minulle kun ne eivät ole ikinä TUNTUNEET olevan sama asia vaan ne ovat mielestäni kaksi täysin eri asiaa ja niin ovat myös sanakirjoissa. Ymmärrätkö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en ole itse koskaan käynyt tai asunut Jenkeissä, mutta heidän kanssaan ystävystyessäni (eri puolilta USA:ta) olen huomannut hengenheimolaisuutta. Saa olla oma itsensä!
Suomessa ei kestetä iloista, positiivista, itseään esilletuovaa, hiukan mahtipontista, yksilökeskeistä asennetta ja ajattelua. Jota minä siis edustan aika pitkälle :D
On aika masentavaa piilottaa itsestään tiettyjä ominaisuuksia, jotta ei tulisi niin paljon lynkatuksi. Se on meinaan tosiasia että jos olet Suomessa ERILAINEN sinua vastaan hyökätään eri tavoin ja yritetään lannistaa.
Tiedän täysin varmasti että jos muuttaisin pois Suomesta olisin paaaaaljon onnellisempi! Toivottavasti saan siihen vielä mahdollisuuden.
mikä on koko aloitukseni pointti. Olen väsynyt tähän ilmapiiriin.
ap
Minulle kun ne eivät ole ikinä TUNTUNEET olevan sama asia vaan ne ovat mielestäni kaksi täysin eri asiaa ja niin ovat myös sanakirjoissa. Ymmärrätkö?
ei näitä juttuja tajua. En tajunnut minäkään ennen. Se kulttuurishokki palatessa Suomeen onkin todella kova isku. Silloin vasta tajuaa millainen maa tämä on.
Sitten kun on siihen tottunut, pystyy jotenkuten täälläkin asumaan ja hyväksyy ne puutteet. Mutta edelleen tuntuu että se oikea elämä jossa on "kaikki" mahdollista ei ole täällä.
Miksi amerikkalaiset ei ole onnellisia vaikka niin kovasti yrittävät. Ehkä suomalaisilla on varaa olla sellaisiia kun halauavat.
mikä on koko aloitukseni pointti. Olen väsynyt tähän ilmapiiriin.
ap
Mutta pikku vinkki - kannattaa ensi kerralla panostaa vähän tuohon otsikointiin niin ei toisten tarvitse puhua aidasta ja toisten seipäistä.
Ja pointti todella on se että Suomessa se seiväs on monelle aita ;DDD
mikä on koko aloitukseni pointti. Olen väsynyt tähän ilmapiiriin. ap
Mutta pikku vinkki - kannattaa ensi kerralla panostaa vähän tuohon otsikointiin niin ei toisten tarvitse puhua aidasta ja toisten seipäistä.