Lue keskustelun säännöt.
Mä olen paljon onnellisempi tyhjänpäiväisiäkin puhuvassa iloisessa seurassa kuin "syvällisissä"
03.01.2012 |
Suomessa on joku ihme kuvitelma että mitä enemmän ryvetään elämän kurjuuksissa ja puhutaan toisista paskaa niin sitä syvällisempi ihmissuhde on kyseessä. Mä en jaksa enää sellaista. Tällaisten ihmisten seura saa nykyään jo voimaan pahoin, se negatiivinen energia syö minusta kaiken ilon. Olen paljon onnellisempi ja virkeämpi iloisen pikku keskustelun jälkeen, vaikkei oltaisi käsitelty yhtään mitään henkilökohtaista, vaan kaikki palaisivat hymyillen koteihinsa iloisten kohteliaisuuksien jälkeen.
Jossain oli tutkimus (lähteestä ei mitään havaintoa enkä jaksa edes googlata) että hymyileminen silloinkin kun ei hymyilytä aktivoi aivoissa onnellisuusvälittäjäaineita. Uskon tähän täysin. Kun vääntää naaman hymyyn, niin yleensä sitä poistuu tilanteesta oikeasti iloisena.
Olen niin kertakaikkisen kyllästynyt kaikkeen ankeiluun ja surkeiluun silloin kun elämässä ei ole oikeasti mitään oikeaa ongelmaa. Negatiivisuuskin jää päälle ja imee meistä muista kaikki mehut.
Kommentit (45)
Ja minäki sieltä kamalasta USAsta, jossa hymyillään vastaantulijoille vaikkei tunneta.
Suomessa pidetään syvällisyyden ja tiedostavuuden mittana sitä kuka keksii kurjimpia puheenaiheita ja masentavimpia tilityksiä. Vain silloin voi olla fiksu, koulutettu, tiedostava, älykäs ja syvällinen. Iloisuus on tietysti sen merkki että on vähän tyhmä ja yksinkertainen.
Mielialat tarttuvat, mutta onneksi sitä voi valita seuransa. Valitsen ystäväni sen mukaan että heidän kanssa saa olla kivaakin. Usein jopa nauretaan, hui!. Vakavistakin aiheista voi puhua, mutta iloiset asiat ei ole yhtän vähemmän tärkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Synkistellä ja puhua paskaa tai jauhaa henk. koht. ongelmista, kuin puhua syvällisiä. Itse ainakin käsitän syvällisten puhumisen sellaisena, että puhutaan universaaleista vakavammasta asioista, tai sitten pohditaan esim. sitä onko ulkoavaruudessa elämää, miten evoluutio ihan kunnolla tapahtui, ja onko ihminen evoluutionsa huipussa tai vaikka kuinka paljon musiikki ja kulttuuri on vaikuttanut ihmisiin. Käytännössä siis käsitän syvällisten puhumisen filosofisena tai vaikka psykologisena pohdiskeluna ja vuoropuheluna.
Paskan jauhaminen on paskan jauhamista. Ja omien ongelmien vatvominen on ongelmiensa vatvomista. Jos seura jossa liikut, ei miellytä, niin etsi parempaa seuraa. Tai jospa sanot niille joiden kanssa keskustelet, että jospa puhuttaisiin jostain positiivisemmasta asiasta.
Ja minäki sieltä kamalasta USAsta, jossa hymyillään vastaantulijoille vaikkei tunneta.
Suomessa pidetään syvällisyyden ja tiedostavuuden mittana sitä kuka keksii kurjimpia puheenaiheita ja masentavimpia tilityksiä. Vain silloin voi olla fiksu, koulutettu, tiedostava, älykäs ja syvällinen. Iloisuus on tietysti sen merkki että on vähän tyhmä ja yksinkertainen.
Mielialat tarttuvat, mutta onneksi sitä voi valita seuransa. Valitsen ystäväni sen mukaan että heidän kanssa saa olla kivaakin. Usein jopa nauretaan, hui!. Vakavistakin aiheista voi puhua, mutta iloiset asiat ei ole yhtän vähemmän tärkeitä.
Vaikka siellä hymyilläänkin vastaantulijoille, joita ei tunneta, ei se tarkoita sitä että ihmiset olisivat iloisia. Alueella jossa asuin, oli miltei joka toinen nainen alkoholisti ja syiksi he kertoivat etteivät jaksa muuten olla positiivisia.
Myös masennuslääkkeitä käytti miltei joka toinen ihminen. Ja asuin ns. hyvällä alueella.
Ei, en nyt tarkoita että se mököttäminen olisi parempi homma, mutta kiiltävällä kolikolla on kääntöpuolensa. Tämä tulee muistaa.
Enkä tarkoita sitäkään että kaikki jenkit olisivat uppopaistettu prozacissa, mutta no, onhan Suomessakin miltei joka kolmannella (ellei useammallakin) masennuslääkkeet.
Synkistellä ja puhua paskaa tai jauhaa henk. koht. ongelmista, kuin puhua syvällisiä. Itse ainakin käsitän syvällisten puhumisen sellaisena, että puhutaan universaaleista vakavammasta asioista, tai sitten pohditaan esim. sitä onko ulkoavaruudessa elämää, miten evoluutio ihan kunnolla tapahtui, ja onko ihminen evoluutionsa huipussa tai vaikka kuinka paljon musiikki ja kulttuuri on vaikuttanut ihmisiin. Käytännössä siis käsitän syvällisten puhumisen filosofisena tai vaikka psykologisena pohdiskeluna ja vuoropuheluna. Paskan jauhaminen on paskan jauhamista. Ja omien ongelmien vatvominen on ongelmiensa vatvomista. Jos seura jossa liikut, ei miellytä, niin etsi parempaa seuraa. Tai jospa sanot niille joiden kanssa keskustelet, että jospa puhuttaisiin jostain positiivisemmasta asiasta.
juurikin 2/3 amerikkalaista ;D olin niin hyvällä tuulella iloisen seurustelun jälkeen etten ikinä suomalaisen ankeilun jälkeen. Iloisuudessa ei ollut mitään pinnistelyn makua todellakaan. Suomalaiset liian usein häpeävät kaikkea, itseään, iloisuutta, ääntä, kaikkea. Sitten synkistellään. Ahdistavaa. On mulla onneksi iloluontoisiakin suomalaisia kavereita, mutta he ovat selvästi vähemmistössä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä painottuu kyllä kavereiden tapaamiset hauskoihin juttuihin ja iloiseen kanssakäymiseen, harvemmin kukaan synkistelee ilman syytä.
Itse en tykkää ollenkaan jenkkiläisestä tekohymy- ja small talk -pakosta.
Ole onnellinen, jos oot löytänyt iloiset ystävät ympärillesi. Mulla on lähellä sellaisia ankeuttajia muutamia, että oon ihan masennuslääkkeiden tarpeessa heidän jäljiltään. Ja mitä enemmän olen oppinut amerikkalaisesta kulttuurista niin sitä selvemmin huomaan ettei se ole mitään tekohymypakkoa, vaan jotain mikä tulee luonnostaan ja saa oikeasti ihmisen paremmalle mielelle. Iloisuus tuottaa iloisuutta aivoissa.
ap
Meillä painottuu kyllä kavereiden tapaamiset hauskoihin juttuihin ja iloiseen kanssakäymiseen, harvemmin kukaan synkistelee ilman syytä. Itse en tykkää ollenkaan jenkkiläisestä tekohymy- ja small talk -pakosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama homma parisuhteissa!
Olen päättänyt, etten enää ikinä ota älykästä, kieroa, valehtelevaa ja murjottavaa miestä, jollaisia ollut läjäpäin tyrkyllä.
Eijjei, otan jonku lepposan ja tyhymän jonka kainalossa on kiva kikattaa :)
Kaiken hölmöilyn, roskanjauhamisen ja satuilun välissä menee ainakin jonkun verran syvällisempääkin pohdintaa.
Jos avataan "hyviä" (minkähählaisia ne ovat) ketjuja niin täällä palstaillessa voisi joku todellakin vaikka parantua (jos varsinaisesti on ollutkaan muuta kuin luulosairas ja asennevammainen, kuten suomalaiset usein).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sinun mielestäsi synkistelyä. Minä viihdyn omassa ystävä-ja tuttavapiirissäni jossa keskustelunaiheet poukkoilevat politiikasta runouteen, musiikista ekonomiaan.
Kukaan meistä ei jaksa puhua julkkiksista, viihteestä, naapurista, lapsista tai muusta joka ei kiinnosta kuin pahasuopaa juoruilijaa tai sellaista jonka yleissivistys on paperinohutta.
Nyt lounaalla puhuimme Pohjois-Korean johtajien itsellisyydestä ja sähköyhtiöiden resurssipulasta. Kevyttä vai syvällistä, sen saa jokainen itse päättää.
iltaa kavereiden kanssa ja otetaan alkoholia, niin eikä joku ala synkistelemään ja vatvomaan kurjaa elämäänsä...
Silloin kun on tarkoitus pitää hauskaa ei kuulu tilittää kaikkea mikä on mennyt pieleen, en jaksa yhtään kuunnella tilitystä mistään negatiivisesta.
Olen varmaan parin muun kaverin mielestä hölmö ja tyhmäkin kun en jaksa puhua syvällisiä ja paneutua silloin toisten ongelmiin, olen välinpitämätön ja typerä...
Oikeasti haluan vaan pitää hauskaa, jutella keveistä jutuista ja nauraa, laulaa ja pitää hauskaa.
Tämä pätee moensti normaaliin eläänkin, haluan että ihmiset olis positiivisempia, aina samaa tilitystä elmän kurjuudesta. Joo, kurjaa on kaikilla ja kaikki asiat ei aina ole hyvin, mutta pitääkö niistä aina jauhaa?
Joskus se turhanpäiväinen small talk hymyn ja naurun kera on riittävää ja piristävää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
suomalaiset ei huomaa mitä jatkuva positiivisuus vaatii (prozacia ja viiniä)
Missahan amispiireissa sinakin liikut?
etkä saa unta enää. Nuo olivat E-s-i-m-e-r-k-k-e-j-ä, kuten kirjoitinkin. Eräs mies tuttavapiiristäni, psykologi ammatiltaan, pohtii mielellään kyllä sitä että onko ihmisen evoluutio huipussaan nyt ja että onko ulkoavaruudessa elämää ja jos on, onko niillä kulttuureilla vaikkapa samanlaiset suuret säveltäjät, taidemaalarit ja keksijät.
En liiku missään amispiireissä.
P.s. saat ääkköset kirjoitettua vaikka kirjoittaisitkin ulkomailta, eikä edes tuota paljoa vaivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
syvälliset ja synkistely tarkoita sitä, etteikö vois puhua mustakin aiheista kuin pelkästä pintaliidosta. Vai mitä ap tarkoitat?
Itse vihaan tuota perisuomalaista synkistelyä, jota yleensä joka porukasta löytyy yksi kappale. Siis joka kerta kun tavataan, on elämä murjonut, kurjaa, terapiassa sitä tai tätä ja sitten vatvotaan hänen elämänsä ongelmia. Ja tietysti kaikki on perseestä.
Sitten on tätä tekosyvällisyyttä, että halutaan vaikuttaa älykkäiltä muttei oikeasti osata keskustella. Tai syvällisyyden vihaajia, jotka oikeasti ovat sivistymättömiä.
Kyllä syvällisiä voi puhua hauskasti, välillä vitsaillen. Pitäisikin. Kuka nyt jaksaa olla tuntitolkulla ystävien kanssa naama totisena.
syvällisyys = synkistelyä ja iloinen rupattelu = tyhjänpäiväsyyttä! Oikeasti syvälliset keskustelut ovat joskus tosi virkistäviä ja mahtavia nekin, mutta tuo synkistely ja ankeilu on ihan karmeaa. Pärjään ilman todellisiakin syvällisiä analyysejä Pohjois-Korean diktaattorista mutta en kestä elämää ilman iloisuutta ja kepeyttä. Suomalaisten suosima synkistely-ankeilu jonkinlaisen syvällisyyden mittarina puolestaan saa minut hulluuden partaalle enkä kestä sitä enää yhtään! Kokeilkaapas joskus synkistelijät tai vaikka analyyttisen syvällisetkin ihmiset rupatella ihmisten kanssa kepeästi ja iloisesti vaikkei niin aluksi naurattaisikaan. Veikkaan että teidänkin aivonne saavat iloisuudesta endorfiiniruiskeen ja olette hitusen onnellisempia kuitenkin. ;)
ap
syvälliset ja synkistely tarkoita sitä, etteikö vois puhua mustakin aiheista kuin pelkästä pintaliidosta. Vai mitä ap tarkoitat? Itse vihaan tuota perisuomalaista synkistelyä, jota yleensä joka porukasta löytyy yksi kappale. Siis joka kerta kun tavataan, on elämä murjonut, kurjaa, terapiassa sitä tai tätä ja sitten vatvotaan hänen elämänsä ongelmia. Ja tietysti kaikki on perseestä. Sitten on tätä tekosyvällisyyttä, että halutaan vaikuttaa älykkäiltä muttei oikeasti osata keskustella. Tai syvällisyyden vihaajia, jotka oikeasti ovat sivistymättömiä. Kyllä syvällisiä voi puhua hauskasti, välillä vitsaillen. Pitäisikin. Kuka nyt jaksaa olla tuntitolkulla ystävien kanssa naama totisena.
Miksi sä jauhat syvällisyydestä jos kerran kuitenkin haluat puhua synkistelystä? Mitä ihmeen tekemistä niillä on keskenään?
ja kepeää iloisuutta kartetaan kuin ruttoa, koska se on jotenkin epäsyvällistä.
ap
Miksi sä jauhat syvällisyydestä jos kerran kuitenkin haluat puhua synkistelystä? Mitä ihmeen tekemistä niillä on keskenään?
No, jos ympärillä on vaan ankeuttajia, niin ärsyttää kai se. Mut en mä ainakaan kovin montaa ankeuttajaa tunne, mun käsittääkseni ihmiset on kohtalaisen tyytyväisiä elämäänsä. Kaikesta huolimatta. Musta huumori kukkii. Jos joku porukassa on semmonen valittaja niin ei se tarkoita, et suomalaiset nyt yleensä olisivat sellaisia.
suomalaiset ei huomaa mitä jatkuva positiivisuus vaatii (prozacia ja viiniä)
ovat suomalaisille niin vieraita kasityksia etta ei niita ymmarreta muun kuin viinan ja laakkeiden aiheuttamiksi.
Suomessa on niin painostava ilmapiiri etta mina ainakin vedan syvaan henkea heti kun tulen USAlaiselle lentokentalle, helpompi hengittaa.
Siksi viihdynkin USAssa niin hyvin :)
Suomessa voi käydä (kuuntelemassa vanhojen kavereiden valitusvirsiä ja kohtaamassa vastaantulijoiden norsunvittuisia naamoja), mutta viikko-kaksi on ihan maksimi sitä laatua. Kesällä kun olin kuusi viikkoa, meinasin olla jo ihan masennuslääkkeiden tarpeessa ja palasin ilolla kotiin :D