Mä olen paljon onnellisempi tyhjänpäiväisiäkin puhuvassa iloisessa seurassa kuin "syvällisissä"
Suomessa on joku ihme kuvitelma että mitä enemmän ryvetään elämän kurjuuksissa ja puhutaan toisista paskaa niin sitä syvällisempi ihmissuhde on kyseessä. Mä en jaksa enää sellaista. Tällaisten ihmisten seura saa nykyään jo voimaan pahoin, se negatiivinen energia syö minusta kaiken ilon. Olen paljon onnellisempi ja virkeämpi iloisen pikku keskustelun jälkeen, vaikkei oltaisi käsitelty yhtään mitään henkilökohtaista, vaan kaikki palaisivat hymyillen koteihinsa iloisten kohteliaisuuksien jälkeen.
Jossain oli tutkimus (lähteestä ei mitään havaintoa enkä jaksa edes googlata) että hymyileminen silloinkin kun ei hymyilytä aktivoi aivoissa onnellisuusvälittäjäaineita. Uskon tähän täysin. Kun vääntää naaman hymyyn, niin yleensä sitä poistuu tilanteesta oikeasti iloisena.
Olen niin kertakaikkisen kyllästynyt kaikkeen ankeiluun ja surkeiluun silloin kun elämässä ei ole oikeasti mitään oikeaa ongelmaa. Negatiivisuuskin jää päälle ja imee meistä muista kaikki mehut.
Kommentit (45)
Mä en pysty ymmärtämään, miksi niillä Jenkeillä on pakko pitää hampaat irvessä kiinni siitä kulisseista, heittää pelkkää jatkuvaa small talkia ja hymyillä kuin viimeistä päivää vaikka koko elämä sen hymyn takana olisi riekaileina ja kaappi täynnä luurankoja. Ja sama show on monella jatkunut jo vuodesta toiseen. En tarkoita, että kaikki paska pitäisi kaataa muiden päälle mutta en myöskään kokenut tuota ns. kepeäksi tai positiiviseksi kun siellä asuimme, lähinnä ahdistavaksi kun ihmisiin alkoi tutustua paremmin ja ne totuudet käydä ilmi.
Mä en pysty ymmärtämään, miksi niillä Jenkeillä on pakko pitää hampaat irvessä kiinni siitä kulisseista, heittää pelkkää jatkuvaa small talkia ja hymyillä kuin viimeistä päivää vaikka koko elämä sen hymyn takana olisi riekaileina ja kaappi täynnä luurankoja. Ja sama show on monella jatkunut jo vuodesta toiseen. En tarkoita, että kaikki paska pitäisi kaataa muiden päälle mutta en myöskään kokenut tuota ns. kepeäksi tai positiiviseksi kun siellä asuimme, lähinnä ahdistavaksi kun ihmisiin alkoi tutustua paremmin ja ne totuudet käydä ilmi.
Oot tainnu asua koko ajan Pielavedellä :D :D
amerikkalaistyylinen ystavallisyys ei todellakaan feikkia, he ovat kiinnostuneita toisesta ihmisesta.
amerikkalaistyylinen ystavallisyys ei todellakaan feikkia, he ovat kiinnostuneita toisesta ihmisesta.
Totta. Suomalaiset eivät vain ole niin sosiaalisia. Arvostamme rauhaa, hiljaisuutta ja tilaa. Siitä ei ole vielä montaa sukupolvea kun asuttiin metsäpirteissä, oli sotia jne. Täällä on myös pimeä talvi..
Selvityminen näissä oloissa on ehkä edellyttänyt aikoinaan, että tänne pesii tietynlaisia ihmisiä, tai että tietyntyyppiset ihmiset selviytyvät täällä ;)
Minusta nuoret ovat jo hyvinkin avoimempia ja sosiaalisempia kuin vanhemmat sukupolvet Suomessa.
En ymmärtänyt "sarkasmiasi".